Hurahtanut puutarhuri ja sen vaimo

Pihamme oli kamala kivipelto kun tähän muutettiin, mies on näiden kesien aikana nähnyt vaivaa ja saanut pihan vihertämään ja kukkimaan. Viime talven aikana olen kiristellyt hampaita, sillä makuuhuoneen nurkka on muuttunut viidakoksi, siellä talvehtivat kiinanruusu ja lukuinen määrä muita rehusia joiden nimistä ei ole aavistustakaan. Turkissa miehet hoitavat useasti puutarhahommat, meidänkin pihassa mies ja naapurin herra jakavat saman kiinnostuksen aiheen. Joka kevät suunnittelusessio kukista, uusista siemenistä ja lannotteista.



Alkuaikoina yritin olla apunakin, kun ensi kerran ajattelin kastella pihaa, parahti naapurin rouva puoleltaan että anna olla, se on miesten hommaa ja kutsui teelle kastelun sijaan. Olen toki nauttinut kauniista keitaasta, on kiva istuskella kukkien ja vehreyden keskellä aamupalalla omalla pihalla ja poimia yrtit ja jopa osa vihanneksista omasta maasta. Tänä vuonna kukkia on istutettu vähemmin, vihannekset ja yrtit saivat jäädä laittamatta kokonaan, onneksi naapurin puolelta saa hakea tuoretta valkosipulia, sipuliheinää ja persiljaa. Jos ja kun tästä muille maille muutamme, saa pihan hoito hiljalleen hiipua.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää, sanoo vanha kiinalainen sananlasku. Mieheni mielestä parasta terapiaa on puutarhanhoito, töiden jälkeen hän suuntaa mieluusti pihalle tarkastelemaan kukkia, kastelee niitä ja hoitaa, siinä mieli kuulemma lepää ja rauhoittuu parhaiten, työasiat unohtuvat samantien. Vettä täällä käytetään surutta, niin kaupungin puistojen ja istutusten kuin kotipihojenkin kasteluun, veden kuutiohinta Ankarassa on 3 liiraa, joka sisältää jätevesimaksun, työpaikoilla ja tehtailla on omat hintansa. Meillä kuukauden vesimaksu pyörii noin 12-15 euron välillä, pihalle käytettävä kasteluvesi jaetaan kaikkien asuntojen kesken. Jaksan vuodesta toiseen ihmetellä ettei kukaan älähdä meidän ja naapurin pihaan uppoavan veden määrästä.

Ihan Ankaran keskustassa saattaa edelleen törmätä kanoihin pihoilla tai jopa lampaaseen, ystäväni raportoi hyvältä asuinalueeltaan lampaasta, jonka naapuri oli tuonut pihalle ruohonleikkuriksi ja todennäköisesti myös tulevaa uhrijuhlaa ajatellen.

Muuttaessamme tähän kotiin olimme onnekkaita pihanpläntin suhteen, tämän tyylisiä asuntoja on melko vähän tarjolla ydinkeskustanalueella, osassa kerrostalon pihataso on muutettu parkkipaikaksi, monissa alatason asunnoista ei ole omaa sisäänkäyntiä pihapuolelle.  Haaveissa toki on, että samantyylinen ratkaisu löytyisi myös uudesta kaupungista kun aikanaan kapsäkit pakataan ja sinne suunnataan. Ainakin tänä kesänä nautitaan vielä pihasta, kiireettömistä aamiaisista ja lekotteluhetkistä. Keväällä satoi paljon vettä, joten puistot, kadunvarret ja pihat ovat kauniin syvän vihreitä.

Kommentit

  1. Ole onnellinen, että miehesi on kiinnostunut puutarhasta...:)
    Minulla on tuo Kiinalainen sananlasku magneetilla kiinni jääkaapin ovessa...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen onnekas ja onneksi on jaksanut uurastaa pihalla, siita onkin nautittu naina vuosina.

      Poista
  2. On ihanaa omistaa oma piha, vaikka se työta teettaakin. Kesakuumalla se on myös samalla "pikkukeidas", jos on puita antamaan varjoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku pala pihaa on todellakin ollut tarpeen Ankarassa, miten ihanaa siina on nauttia aamiainen tai iltaruoka puiden varjossa, ihan unohtuu suurkaupungin mekkalat ja liikenne.

      Poista
  3. Tässä vaiheessa kesää oma parvekepuutarha ei olekaan enää niin hyvä idea. Kun ei ole sitä omaa puutarhuria vaan kaikki on omasta viitseliäisyydestä kiinni. On siis mukava saada puutarhastakin lomaa. Kazim-ystävämme lupasi muuttaa meille kukkia kastelemaan ja Helmiä hellimään lomamme ajaksi. Putosi kivi sydämeltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se minusta olisi kiinni niin puutarhamme olisi taynna kivea ja tekokukkia, onneksi toinen on taysin hurahtanut sen hoitoon, naapurit ja talonmies pitavat pihasta huolta loman ajalla, onneksi teidan ystava tulee asumaan, samalla on talonvahtikin ja Helmilla seuraa :)

      Poista
  4. Tuli uutena tämä, että Turkissa miehet olisivat kiinnostuneita puutarhanhoidosta. Nyt ymmärrän paremmin turkkilaista miestäni, kun hän sanoi että muuttaisimme omakotitaloon siitäkin huolimatta, vaikka kerroin etten ole mikään innokas multasormi ja pihan laittaja. :D

    Turkissa on kieltämättä kyllä aika vähän sellaisia taloja, joissa olisi omaa vihertävää nurmea (ellei sitten jossain maaseudulla asu). Tämä onkin miinuspuoli siellä. Aika paljon on ns. betoniviidakkoa, vaikka talot olisivatkin muuten todella kivoja ja viihtyisiä. Minä sitten taas toisaalta tykkäsin asua vaihto-oppilaani oman perheeni luona. Meillä oli kiva kerrostalo asunto, jossa oli pihalla hieno sisääntuloa varten oleva laatoitus ja iso portti. Yhtään ei haitannut, vaikka en päässytkään silloin vihreän nurmen kanssa kosketuksiin. Jostain syystä Turkissa elämä on välillä niin hektistä, ettei tiettyjä asioita osaa edes kaivata. Ainahan voi lähteä myös puistoon, jos tuntuu siltä että haluaa hieman omaa rauhaa. Mielestäni Turkissa on yleisesti ottaen panostettu puistojen viihtyvyyteen todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa on kivoja puistoja ja hyvin yleista istuskella niissa naapuruston ja tuttujen kesken, joillakin onnellisilla on sitten kesakoti, jossa on puutarhaa hoidettavana mutta kaupungeissa ne ovat aika harvinaista herkkua. Mina kaipaan jotain vihreaa ja metsaa taalla Suomesta aika usein, hyvia lenkkimaastoja ja sita rauhaa mika löytyy metsan siimeksesta.

      Poista
  5. Voi herttinen. Tuommoinen järjestely sopisi minulle paremmin kuin hyvin, että mies laittaisi puutarhan, ja minä istuisin naapurin rouvan kanssa juomassa teetä (tai mieluummin kuitenkin kahvia). :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No eikö, minusta ei löydy ihanaa-saada-sormet-multaan -puolta sitten ollenkaan.

      Poista
  6. Minua alkoi nyt kauheasti kiinnostaa teidän muuttoaikeet, taidan olla utelias. Mutta jään odottelemaan niiden aikaa ja nyt vain ihastelen, kuinka vihreinä kaikki teillä kukkii, vaikka siellä varmasti saa kerran jos toisenkin kasveille vettä antaa.

    Minulla aina keväällä iskee kamala vimma istuttaa ja upottaa sormet multaan (sitä lumeen ja jäähän upottamista, kun kestää melkoisen tovin), mutta tässä vaiheessa kesää into on hiipunut... JOten mitään kovin suuritöisiä istutuksia ei meiltä löydy.

    Kiva oli lukea myös lomapostauksiasi. Kiitokset niistä.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla on tarkoitus muuttaa tulevaisuudessa lansirannikolle, tarkka aika ja paikkakin on viela vahan auki mutta katsellaan ja eletaan toivossa etta pian. Kaipaamme rannikon elaman letkeytta, merta ja tietylla lailla turismin tuomia työllistymismahdollisuuksiakin. Olemme nyt nahneet millaista on elo siella ja taalla ja vaaka kallistuu sinne rannikon puolelle meidan kohdalla. Mina olen surkea ja laiska puutarhanhoitaja, tykkaan kylla istuskella ja nauttia sen kantamista hedelmista. Laitan tulemaan viela vahan lisaa lomajuttua myöhemmin! Kiva kun tykkasit Venla!

      Poista
  7. Kuule, mä olen ihan samanlainen kuin ihana miehesi! Töistä kun tulen tai vaikka vaan kaupasta tai lenkiltä kotiin niin aina mä ryntään pihalle kukkia katsomaan. Onkohan joku kasvi kasvanut tai nuppu auennut, mitä tapahtuikaan yön aikana? Ai ihanaa! Ja puutarhanhoito ja siellä lilluminen on parasta terapiaaaaaa!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo te jaatte siis saman harrastuksen, mina olen aivan pihalla koko touhusta, tykkaan kylla ihastella mutten jaksa puurtaa tuolla pihalla....

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit