maanantai 2. helmikuuta 2015

Haastattelussa: Marja, fysioterapeutti, Ankara

Tapaamme suomalaisen Marjan, joka työskentelee Ankarassa fysioterapeuttina. Marja kertoo millaista on arki suomalaisena turkkilaisessa työpaikassa:

Marja ja minä Ankaran Eymır järvellä tytön kanssa.



1.Kerro lyhyesti työhistoriastasi Turkissa
Olen  ollut fysioterapeuttina  töissä Turkissa noin 10v. Alku oli todella vaikeaa, sillä työluvan saanti oli siihen aikaan kiven takana. Työluvan saantia varten piti esittää työministeriölle voimassa  oleva työsopimus, tämän jälkeen prosessi oli vasta aluillaan. Koska hakuprosessi on todella pitkä, moni työnantaja kyllastyy odottelemaan ja palkkaa jonkun muun.
Ensimmäinen työlupani oli määräaikainen ja tiettyyn työpaikkaan sidottu. En tyytynyt siihen vaan haastoin työministeriön oikeuteen jossa vaadin pysyvää ja riippumatonta työlupaa vedoten vs oikeuksiin suomessa. Voitin jutun ja sain  haluamani luvan.

2. Millaista on työskentely turkkilaisessa työyhteisössä? Voit kertoa hieman omasta työympäristöstäsi.
Turkkilainen työyhteisö on joskin hierarkinen niin myös sekava, jatkuvat henkilöstön vaihtumiset yms. takaavat sen, ettei ainakaan tylsää ole. Turkkilaiset ovat temperamenttisia ja se myös näkyy työyhteisössa. Ei päivääkään ettei pikku kinastelua tai isompaakin olisi. Toisaalta turkkilainen työyhteisö on myös helppo, kaikkea ei noudateta pilkulleen ja aina voi vähän myöhästyä tai lähteä ajoissa, rokulipäiväkin silloin tällöin kuuluu asiaan.

3. Turkkilainen työkulttuuri eroaa Suomesta monessa suhteessa. Mitkä ovat parhaimmat ja mitkä kenkuimmat kohtaamasi asiat?

Parasta on ehkä turkkilainen valittömyys, ystävällisyys ja stressittömyys. Pahinta taas kateus, hällä-väliä asenne  kuulu toimenkuvaan.

4. Millainen on turkkilainen työkaveri parhaimmillaan ja hankalimmillaan?
Parhaimmillaan hauska, välitön ja  jakaa työpaikan stressin ja pikku huolet. Pahimmillaan kateellinen, vastuuntunnoton hyväksikäyttajä.

5. Oletko kokenut työlainsäädännön omalla kohdallasi hankalaksi? Työluvat, palkkaneuvottelut ja sopimuksen noudattaminen.

Todella hankalaa aluksi mutta ajan myötä helpottuu.

6. Turkkilaisen työpäivä on pitkä ja lomat lyhyet, miten se vaikuttaa omaan arkeesi? 
Arki on kiireinen ja kaikkea ei millään ehdi tehdä, vaan on pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen .Haavena on enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa. Lomatkin on aika lyhyet: ensimmäiset 5 vuotta 15 pvä vuodessa sen jälkeen 20 pvä vuodessa.

7. Turkin työmaailman hierarkisuus on tunnettua, miten itse koet sen työpaikallasi?
Olemme pieni yhteisö (3 lääkäriä, 3 fysioterapeuttia, 8 avustavaa hoitohenkilökuntaa, sihteerit, kuljettajat, siistijät ja tietysti pomot, joten jokainen tietää paikkansa mutta turhaa jäykkyyttä ei ole.

8. Suomalaisena turkkilaisessa työmaailmassa, onnistuuko se? Joutuvatko kulttuurit törmäyskurssille?
Suomalainen on kova tekemään töitä ja se näkyy turkkilaisten joukossa. Ulkomaalaisista pidetään, ollaan hyvin uteliaita ja ajatellaan tyyliin, että juu se on saanut eurooppalaisen koulutuksen, sen on pakko olla hyvä ja parempi kuin turkkilainen.

9. Jotain muuta mitä halut kertoa turkkilaisesta työmaailmasta lukijoille:
Turkkilainen työmaailma on kokemus. Kulttuurierot pamahtavat välillä päin naamataulua ja täytyy osata kunnioittaa asiakkaiden uskonnollisia ja kulttuurellisia eroja. Myös yhteiskuntaluokista löytyy paljon eroja. Yksityisellä puolella on kova tulosvastuullinen paine ja työtä tehdään välillä kuin liukuhihnalla, tällöin jää pohdittavaksi työn mielekkyys ja eettisyys. Työntekijä , ainakin yksityisella puolella, on aika yksin oikeuksineen. Mikään ei ole varmaa, ei edes huominen.
Kiitos Marjalle haastattelusta!


14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu taas. Kiitos.
    Ei muuten minullakaan ole kuin 20 paivaa vuodessa lomaa. Ja osa niist kuluu siihen kun toimisto on Paasiaisena ja Lehtimajan juhlana kiinni. Alussa oli vahemmankin. Tuo 20 on lakisaateinen maksimi. Ehka jossain paikoissa annetaan enemmankin.
    Pitaako Turkissa tuoda laakarintodistus jos on sairaana? Meidan toimistossa pitaa, yhdesta paivastakin. Toisaalta saan siita tayden palkan, ja se on paljon paremmin kuin laissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit Anu! Taalla maksimi on 30 paivaa, yksi suuri apu on se, etta bayramit ( sokerijuhla 3 pvaa ja uhrijuhla 4 pvaa) on lisana ja usein liitetty viikonloppuun, aika usein siihen saa viela ma tai pe vapaan jos loman ja vkonlopun valista roikkuu yksi paiva. Laakarintodistus, varsinkin yksityisella, vaihtelee ihan työnantajan mukaan, mun mies on vienyt yleensa toisesta sairapvasta eteenpain.

      Poista
  2. Kiitos kivasta jutusta! On kiinnostavaa lukea juuri näitä arjen eroja eri maista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit Ansku, mustakin on kivointa lukea maiden valisia eroja arjessa, siita saa kasityksen millaista se elo muissa maissa on :)

      Poista
  3. Kiitos sinulle kiinnostavasta haastattelusta! Haluaisin samalla kiittää sinua yleensäkin tästä blogista. Tästä on tullut nykyisin yksi suosikkiblogeistani. Sinulla on silmää kertoa Turkista monipuolisesti ja kiinnostavasti näkökulmaa vaihdellen. Blogitekstiesi Turkki tuntuu elävältä ja aidolta postikorttimaisen matkailumainoksen sijaan. Tuntuu, että osaat katsoa Turkkia sekä suomalaisesta, että paikallisesta perspektiivistä (niin siinä varmaan käykin, kun on pitkään maassa asunut.). On kiva, että esittelet suomalaiselle kummallisuuksiltakin tuntuvia paikallisia tapoja ja käytäntöjä. Päällimmäiseksi fiilikseksi jää kuitenkin kiintymys ja lämpö asuinpaikkaasi kohtaan.

    Erityiskiitos myös aiemmin jakamastasi kasvismoussakan ohjeesta! Hurmasin reseptisi avulla koko ruokaseurueen uudenvuoden juhlissa! Ehdottomasti jää vakiorepertuaariimme tuo herkku. Munakoison rakastajien perhe kun vielä olemme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos sinulle puolitie ihansta ja piristavasta kommentista, tasta tuli hyva mieli! Ihanaa etta olet saanut minun Turkista sellaisen kuvan kuin milta se minusta tuntuu, kaikessa kummallisuudessaan Turkki on minulle rakas.

      Ihan mahtavaa etta tykkasitte kasvismoussakasta, minustakin se on yksi parhaimpia kasvisruokia uunissa, mukavaa keskiviikkoa sinulle!

      Poista
  4. Mielenkiintoista, kiitos tästä!
    Muuten kuulostaa hyvin tutulta tuo suomalaisen asema työyhteisössä, mutta tuo oli tosi kiinnostava ja hyvä pointti, että myös asiakkaiden uskonnolliset eroavaisuudet pitää ottaa huomioon; meillä täälläpäin kun ei oikeastaan tarvi uskontoa miettiä lainkaan, johtuen korealaisten kevyemmästä suhtautumisesta ja uskonnon erillisyydestä yhteiskunnalliseen / kulttuurilliseen tapakäytäntöön jne, siis toisin sanoen täällä uskonnollisuus ei tule esille juuri mitenkään, eikä siten myöskään meidän "ulkopuolisten" tarvitse miettiä tai pohtia, miten kenenkin kanssa toimitaan. Enpä olekaan ennen tullut tuota näkökulmaa edes pohtineeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit Terhi! Taalla uskonto ja elintasoerot nakyvat, olen törmannyt niihin itsekin, asiakkaiden lisaksi tietysti myös työkaverit pitaa ottaa huomioon, toinen viettaa paastoa ja toiset eivat jne. Mika on korrektia kaytösta kenenkin kanssa ja mika ei. Pitaa miettia missa seurassa voi letkauttaa mitakin. Elintasoerot taas ovat toinen, mita pitaa pohtia monissa asioissa.

      Poista
  5. Kiitos paljon mielenkiintoisesta haastattelusta! Onko työlupakäytäntöihin sittemmin tullut muutoksia, jos on niin minkälaisia? Itse en ole oikein asiasta perillä ja asiat tuntuu vaihtuvan tiuhaan tahtiin.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työlupakaytantöihin ei kasittaakseni ole tullut viime vuosien aikana suuria muutoksia, lupakasittellysta vastaavat tahot ehka vahan muuttuneet, joitain helpotuksia esim pariskuntana hakevat ja tietyt alat.

      Poista
  6. Kiva kirjoitus. Kiitos blogistasi. Suosikki blogini.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Petra! Tämä oli mielenkiintoista - erityisesti jäi pohdituttamaan tuo työpaikoilla esiintyvä kateus. Kuinka se oikein näkyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena. Kateus nakyy tietyissa työpaikoissa selkaanpuukotuksena, mielistelyna pomoille jne. Monissa työpaikoissa ei ylenemiseen riita taidot ja ahkeruus, liika kilttiys kaantyy monesti itseaan vastaan, pitaa osata luovia ja olla hyvaa pataa tiettyjen henkilöiden kanssa.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!