Turkki lehden takana
Seuraan aktiivisesti Suomen lehdistöä ja tietysti tarkkaavaisesti Turkista kertovia uutisia, blogeja, matkakertomuksia ja tapahtumia, jo ihan senkin takia, että päivitän Karoliinan kanssa Turkkitieto- sivuamme, jonka suosituin osa on nykyisin Facebook-sivumme. Päivittäin vilkaisen Suomen päälehdet, keltaisen lehdistön ja hakukoneen antamat Turkki-aiheiset jutut läpi.Tarjonta uutissa on laidasta toiseen, syväluotaavia Lotta Nuotion artikkeleita tai ylimalkaisia tuotoksia sinne päin tiedoilla. Tällä perusteella muokataan suomalaisen mielikuvaa Turkista.
Opin matkaopasvuosinani jotain mielikuvamainonnasta. Olimme maalailun ammattilaisia, jotka jatkoivat lentokentällä, bussimatkan aikana ja kohteessa lomaunelman rakentamista. Bussimatkan aikana ei ollut tarkoitus kertoa maan negatiivista puolista vaan hehkuttaa hyvää, totuuksia ei kuitenkaan vääristelty, sillä bussissa istui usein historian, yhteiskuntatieteen, politiikan, biologian tai muun alan asiantuntijoita, oli siis parasta pysyä aiheessa totuudenmukaisesti tai olla puhumatta siitä mitä ei tiennyt. Kukkalajike Bilmiyorum ( turkiksi: en tiedä) ei siis kauan kestänyt mainettaan vaikka opas olikin vakuuttava.
Suomalaisen lehdistön kautta Turkki välittyy monesti maana, jossa vain mellakoidaan ja sorretaan kansaa, tapetilla on maan presidentti muttei juuri kukaan muu politiikko. Syyrian pakolaisissa keskitytään rajaselkkauksiin muttei itse pakolaisiin, missä he ovat tai mitä tekevät? Hyvä, että kirjoitetaan mutta kirjoitettaisiinpa hieman taustoja ja syvempiäkin tekstejä. Turkissa tapahtuu myös hyviä asioita ja uudistuksia, parlamentissa naispoliitikot huutavat miesten rinnalla ja naisjärjestöt ovat aktiivisia.
En osaa sanoa kuinka moni Turkissa usein vieraileva matkailija seuraa paikallisia uutisia ja mikä kiinnostaa. Sen tiedän Turkkitieto- sivustomme kautta, että eniten kiinnostavia ovat ihan tavalliset tarinat ihmisistä ja kuumat uutiset, kuten ulkomaalaisia koskevat lakimuutokset, luonnonmullistukset ja matkailualan jutut. Itseäni, Turkissa asuvaa ulkosuomalaista, kiinnostaisi ohuiden juttujen sijaan kirjoitukset, jotka perehtyvät edes hieman taustoihin mutta useimmiten näitä uutisia on haettava ulkomaalaisilta uutissivustoilta.
Muutaman lauseen lainaukset paikallisen hallituspuoleen politiikon puhemaratoonista ovat irrallisia ja kertovat melko vähän, niissä on vahva lue ja repostele -leima, joka on nopeasti pureskeltu. Vaikka Turkki on rakas niin se on hankala ja mieluiten lukisin uutisia, joissa on taustoja ja totuuksia, positiivista ja negatiivista, perustellen ja ajattelemisen aiheeksi, ei suoraan käännettynä toisen uutistoimiston jutusta. Presidentin viikon veto suomalaisissa uutisissa liittyy minulle suurempaan kokonaisuuteen, sillä se on jo kirjoitettu ja ruodittu kokonaisuudessaan turkkilaisessa maailmassa, jossa uutiseen liittyy paljon edeltävää ja tulevaa. Monelle suomalaiselle se on yhdentekevä tynkä, joka saa kohottelemaan kulmiaan. Sellaisia ne muslumaanit ovat.
Turkin lehdistö on sitten oma keltainen juoruosionsa, jossa aiheita tulee ja menee. Kielen osaavallekin punaisen langan löytäminen voi olla hankalaa, yksittäisiä b-luokan julkkiksia, lakiuudistuksia, jotka eivät koskaan astu voimaan ja perheväkivaltaa. Turkissa uutiset ovat inhorealistisia, uima-altaiseen hukkuneita lapsia, parvekkeelta pudonneita naisia ja kolaritilanteiden yksityiskohtaisia reposteluja. Perheväkivalta ja sen vastaiset mielenosoitukset ovat olleet nousevia aiheita ja niistä, onneksi, onkin uutisoitu kuluneen vuoden aikana, ainakin oman näkökulman mukaan kiihtyvällä tahdilla.
Ihana ystäväiseni toi tullessaan viime syksynä valtavat pinot suomalaisia aikakausilehtiä ilokseni, matkailualan ihmisenä hänen varastoihin oli kertynyt pino julkaisuja, joissa oli matkailualan juttuja Turkista. Mikä pettymys! Latteita, tylsiä juttuja, jotka olisi voitu kirjoittaa vuonna 1994 tai 2014. Ikävystyttävät lätinät basaareista, rantaravintoloista ja meriretkistä. Samat rantalomakohteet ja ikuiset aiheet. Jutuista jä mieleen, että turkkilaisten arvioitu elinikä on 48(!) vuotta ja hampaaton mummeli, joka ei osannut kirjoittaa tai lukea. Tältä viikolta jäi mieleen netissä eteen sattunut artikkeli, jossa toimittaja kertoi Turkin tuovan mieleen ravunväriset turistit ja suositteli hääpaikaksi maassa Fethiyen saarta. Jos vielä kerran luen jutun, jossa kerrotaan rukouskutsun kiirivän samettisessa yössä, alan varmaan kirkua. Mietin usein lukiessani matkailualan julkaisua Intiasta, Irlannista tai vaikkapa Meksikosta, että onko tämä yhtä kaukana todellisuutta kuin äsken Turkista lukemani löysä juttu, en tunne maita joten olen ihan vietävissä. Onneksi on Leilat, Annikat, Katat, Minet, Helenat, Anut ja lukuisat muut, joiden kautta pääsen tavallisen ulkosuomalaisen mukana minulle vieraaseen maahan.
Ei muuta kun viesti ylempiin tahoihin, enemmin tarinoita ja täsmätietoa maiden ja kaupunkien tuntijoilta, niiltä joilla on se viime hetken tieto ja joka osaa kertoa tarinan, joka ei kerro basaarikaupustelusta vaan basaarikauppiaasta. Joka jaksaa tarkistaa ettei Fethiye ole saari ja että tämäkin maa on kehittynyt 48 vuoden eliniän odotuksesta hieman ylöspäin. Kiitos ja anteeksi. Jatketaan.
Opin matkaopasvuosinani jotain mielikuvamainonnasta. Olimme maalailun ammattilaisia, jotka jatkoivat lentokentällä, bussimatkan aikana ja kohteessa lomaunelman rakentamista. Bussimatkan aikana ei ollut tarkoitus kertoa maan negatiivista puolista vaan hehkuttaa hyvää, totuuksia ei kuitenkaan vääristelty, sillä bussissa istui usein historian, yhteiskuntatieteen, politiikan, biologian tai muun alan asiantuntijoita, oli siis parasta pysyä aiheessa totuudenmukaisesti tai olla puhumatta siitä mitä ei tiennyt. Kukkalajike Bilmiyorum ( turkiksi: en tiedä) ei siis kauan kestänyt mainettaan vaikka opas olikin vakuuttava.
Suomalaisen lehdistön kautta Turkki välittyy monesti maana, jossa vain mellakoidaan ja sorretaan kansaa, tapetilla on maan presidentti muttei juuri kukaan muu politiikko. Syyrian pakolaisissa keskitytään rajaselkkauksiin muttei itse pakolaisiin, missä he ovat tai mitä tekevät? Hyvä, että kirjoitetaan mutta kirjoitettaisiinpa hieman taustoja ja syvempiäkin tekstejä. Turkissa tapahtuu myös hyviä asioita ja uudistuksia, parlamentissa naispoliitikot huutavat miesten rinnalla ja naisjärjestöt ovat aktiivisia.
En osaa sanoa kuinka moni Turkissa usein vieraileva matkailija seuraa paikallisia uutisia ja mikä kiinnostaa. Sen tiedän Turkkitieto- sivustomme kautta, että eniten kiinnostavia ovat ihan tavalliset tarinat ihmisistä ja kuumat uutiset, kuten ulkomaalaisia koskevat lakimuutokset, luonnonmullistukset ja matkailualan jutut. Itseäni, Turkissa asuvaa ulkosuomalaista, kiinnostaisi ohuiden juttujen sijaan kirjoitukset, jotka perehtyvät edes hieman taustoihin mutta useimmiten näitä uutisia on haettava ulkomaalaisilta uutissivustoilta.
Muutaman lauseen lainaukset paikallisen hallituspuoleen politiikon puhemaratoonista ovat irrallisia ja kertovat melko vähän, niissä on vahva lue ja repostele -leima, joka on nopeasti pureskeltu. Vaikka Turkki on rakas niin se on hankala ja mieluiten lukisin uutisia, joissa on taustoja ja totuuksia, positiivista ja negatiivista, perustellen ja ajattelemisen aiheeksi, ei suoraan käännettynä toisen uutistoimiston jutusta. Presidentin viikon veto suomalaisissa uutisissa liittyy minulle suurempaan kokonaisuuteen, sillä se on jo kirjoitettu ja ruodittu kokonaisuudessaan turkkilaisessa maailmassa, jossa uutiseen liittyy paljon edeltävää ja tulevaa. Monelle suomalaiselle se on yhdentekevä tynkä, joka saa kohottelemaan kulmiaan. Sellaisia ne muslumaanit ovat.
Turkin lehdistö on sitten oma keltainen juoruosionsa, jossa aiheita tulee ja menee. Kielen osaavallekin punaisen langan löytäminen voi olla hankalaa, yksittäisiä b-luokan julkkiksia, lakiuudistuksia, jotka eivät koskaan astu voimaan ja perheväkivaltaa. Turkissa uutiset ovat inhorealistisia, uima-altaiseen hukkuneita lapsia, parvekkeelta pudonneita naisia ja kolaritilanteiden yksityiskohtaisia reposteluja. Perheväkivalta ja sen vastaiset mielenosoitukset ovat olleet nousevia aiheita ja niistä, onneksi, onkin uutisoitu kuluneen vuoden aikana, ainakin oman näkökulman mukaan kiihtyvällä tahdilla.
Ihana ystäväiseni toi tullessaan viime syksynä valtavat pinot suomalaisia aikakausilehtiä ilokseni, matkailualan ihmisenä hänen varastoihin oli kertynyt pino julkaisuja, joissa oli matkailualan juttuja Turkista. Mikä pettymys! Latteita, tylsiä juttuja, jotka olisi voitu kirjoittaa vuonna 1994 tai 2014. Ikävystyttävät lätinät basaareista, rantaravintoloista ja meriretkistä. Samat rantalomakohteet ja ikuiset aiheet. Jutuista jä mieleen, että turkkilaisten arvioitu elinikä on 48(!) vuotta ja hampaaton mummeli, joka ei osannut kirjoittaa tai lukea. Tältä viikolta jäi mieleen netissä eteen sattunut artikkeli, jossa toimittaja kertoi Turkin tuovan mieleen ravunväriset turistit ja suositteli hääpaikaksi maassa Fethiyen saarta. Jos vielä kerran luen jutun, jossa kerrotaan rukouskutsun kiirivän samettisessa yössä, alan varmaan kirkua. Mietin usein lukiessani matkailualan julkaisua Intiasta, Irlannista tai vaikkapa Meksikosta, että onko tämä yhtä kaukana todellisuutta kuin äsken Turkista lukemani löysä juttu, en tunne maita joten olen ihan vietävissä. Onneksi on Leilat, Annikat, Katat, Minet, Helenat, Anut ja lukuisat muut, joiden kautta pääsen tavallisen ulkosuomalaisen mukana minulle vieraaseen maahan.
Ei muuta kun viesti ylempiin tahoihin, enemmin tarinoita ja täsmätietoa maiden ja kaupunkien tuntijoilta, niiltä joilla on se viime hetken tieto ja joka osaa kertoa tarinan, joka ei kerro basaarikaupustelusta vaan basaarikauppiaasta. Joka jaksaa tarkistaa ettei Fethiye ole saari ja että tämäkin maa on kehittynyt 48 vuoden eliniän odotuksesta hieman ylöspäin. Kiitos ja anteeksi. Jatketaan.
Hyvä postaus ja tuosta teidän Turkki-sivustostanne en tiennytkään,hyvä juttu:)
VastaaPoistaItse asun maassa,josta saa ainakin Suomen mediassa hyvin vääristyneen kuvan.
Kiitos Jael! Israelista uutisointi on usein aika yksipuolista.
PoistaTaalla Israelissa Turkista oli lehdistossa pitkaan aika positiivinen kuva. Maidenvalisesta laajasta kaupankaynnista kerrottiin ja toki myos turistipaikoista. Turisteina israelilaiset ovat aktiivisia ja omatoimisia eivatka juurikaan jaa aurinkorannoille makailemaan, vaan seutua tutkitaan laidasta laitaan.
VastaaPoistaMavi Marmara selkkauksen jalkeen tilanne tietysti muuttui. Yleisimmat Turkkiuutiset koskevat nykyaan sikalaisen herra PMn lausuntoja. Niita ei kylla voi peitella millaan "repaisty laajemmasta yhteydesta" selityksella, sen verran yksiselitteisia ovat.
Tai kerran taisi olla joku ihan alyton uutinen lainattu turkkilaislehdesta, jonka mukaan siella oli saatu kiinni muuttolintu jolla oli israelilainen merkintarengas jalassa ja jotain outoa linnun rakenteessa ja epailtiin etta se oli joku vakoilulintu.... siis ihan hervotonta.
Kaupankaynti jatkuu laajana, mutta siita ei juurikaan enaa puhuta. Turismi on kuihtunut taysin. Ehka meidan arabivaestomme siella jonkun verran lomailee edelleen, juutalaiset eivat. Toivottavasti vanhat hyvat ajat palaavat viela.
Niin valit ovat aika huonot, harmi :( Toivotaan tosiaan etta paremmat ajat ovat edessa. Ottamatta kantaa paikalliseen politiikkaan niin Turkin politiikasta ei oikeastaan uutisoida yhtaan mitaan muuta nykyisin kuin presidentin ns. parhaat, kootut ja kylla ne valilla on valittu hieman asiayhteydesta irrotettuina, myyvina juttuina.
PoistaSe on vaan siina etta jos ne ovat niin myyvia, niin ilmeisesti ostajiakin on paikallisissa kansalaisissa. Suosiotahan ja kannatusta ne poliitikot kun aina etsivat.
PoistaMutta tosiaan onneksi on tama blogimaailma, ja saa vahan objektiivistakin infoa eri maiden elamasta ja olemisesta ihan ruohonjuuritasolta. Jatketaan nain!
VastaaPoistaOnneksi on Anu, kylla minun mielikuva monien maiden arjesta muotoutuu nykyisin monien seuraamieni blogin perusteella, ei niinkaan ainoastaan uutisten perusteella.
PoistaKiitos Petra tästä, tämä oli tärkeä teksti kaikille meille ulkosuomalaisille bloggaajille: meillä on tehtävä. Minuakin ärsyttää Etelä-Ranskaa koskevat köykäiset matkailujutut, joissa ei pureuduta syvemmälle, joissa kierretään Cannesin rantakadulla ostoksilla ja äimistellään "luksuselämää", ihan kuin normaalia elämää ei täällä olisi lainkaan. Minä en ole koskaan käynyt Turkissa, mutta sinun blogisi kautta maa on alkanut toden teolla kiinnostaa. Sinulla perspektiiviä ja etkä aliarvioi lukijoita. Se on tärkeää ja siihen on pyrittävä itsekin.
VastaaPoistaNiin ja piti vielä lisätä, että tokihan Ranskasta puhutaan paljon Suomessa ja muuallakin, mutta ne tarinat isojen uutisten takana (nk. tavallisten ihmisten jutut) jäävät usein kertomatta. Ja kiitos vielä tuosta Turkki-sivustostanne!
PoistaKiitos Helena! Voin kuvitella, etta kotikulmiltasi uutisoidaan aika yksipuolisesti vain luksuselamasta, onneksi sinun blogin kautta paikka on saanut ihan uudenlaista perspektiivia.
PoistaTiesitkö että Turkki on muodissa täällä Argentiinassa? Se johtuu yhdestä supersuositusta superromanttisesta mutta täysin modernista turkkilaisesta tv-sarjasta, Las mil y una noches, Tuhat ja yksi yötä. Ihmiset ovat haltioissaan Onurin ja Sherazaden tarinasta, ja suorastaan villiintyivät kun kuulivat että nämä pääosia esittävät näyttelijät (Bergüzar Korel ja Halit Ergenç) ovat menneet oikeassakin elämässä keskenään naimisiin - ilmeisesti lähtien aiemmista parisuhteistaan uuden rakkauden perään. En ole aivan varma kun itse en ole asiaa kovin tarkasti seurannut koska en ole tällaisten sarjojen vakiseuraaja ollenkaan (ne pätkät jotka olen nähnyt ovat hitaita ja epätoivoisen dramaattisia). Mutta esim. se huvittaa että työlounaat ovat aina pitkiä ja runsaita kuten olet kertonut, ja ihmisillä on ruokailulle aina aikaa, ja monet muutkin pienet yksityiskohdat ovat tuttuja ihan sen perusteella mitä sinä olet turkkilaisesta yhteiskunnasta kertonut. Vauvoille halutaan antaa täällä nimiksi Onur ja Sherazade - eikä se ole kaikenlaisten säännösten takia kovin yksinkertaista, mutta ihmiset ovat valmiita taistelemaan paperisotaa saadakseen lapsilleen idoliensa nimet. Telkkariohjelmissa haastatellaan täällä asuvia turkkilaisia, heiltä kysellään kaikenlaista hölmöä ja muistan koko ajan blogiasi ja haluaisin välittää ihmisille näitä sinun kertomiasi mielenkiintoisia asioita todellisesta Turkista. Kirjakaupat ovat myyneet loppuun kaikki alkuperäiset Tuhat ja yksi yötä –kirjat – ja jopa siis kirjakauppiaita on haastateltu uutisissa ja he kertovat varoittavansa ostajia siitä että sillä kirjalla ei ole mitään tekemistä tämän telenovelan kanssa, mutta ihmisiä ei kuulemma haittaa, kaikki millä voi olla edes kaukaisesti jotain tekemistä sen kanssa (niin kuin tässä tapauksessa ainoastaan yhteinen nimi) kiinnostaa. Paikallinen megashowmiljonääri haluaa nämä näyttelijät Tanssii tähtien kanssa –ohjelmaansa (vai mikähän se suomeksi olisi), mutta neuvottelut ovat kuulemma vielä kesken. Sarjassa näytetään upeita näköaloja Istanbulista!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tama oli ihan huippumielenkiintoista! Olen aikoinaan seurannut kyseista sarjaa, sita esitettiin Turkissa siis vuosia sitten, ihanat nayttelijat siina onkin ja tosiaan on kovin dramaattinen kuten turkkilaiset sarjat usein :) Ma nauroin hytkyen tata tarinaa etta ihmiset ostavat Tuhat ja yksi yöta -kirjaa sarjan innoittamina :D Ja etta jopa nimia annetaan sarjan hahmojen innoittamina! Kylla naissa sarjoissa on paljon naita paikallisen arjen kuvauksia, joista mainitsit. Kerro mulle, jos tuo tanssii tahtien kanssa -ohjelma toteutuu :D
PoistaMielenkiintoinen kirjoitus! Minusta tuntuu, että täällä Argentiinassa varsinkin vanhemman sukupolven käsitykset olivat, tai osin ovat yhä. Turkista lentäviä mattoja, hunnutettuja naisia ja idän eksotiikkaa. Mutta onneksi on tarjoutunut mahdollisuus tutustua aidompaan Turkkiin Turkish Airlinesin aloitettua suorat lennot Buenos Airesista Istanbuliin. Sopii myös Suomeen menoon kuin nenä päähän :)
PoistaKiitos Irina, ma luulen etta monissa maissa on naita ajatuksia viela lentavista matoista ja mystisesta idan eksotiikasta, ihan kuten Suomikin nahdaan jaakarhujen maana :) Olen muuten katsellut miehen kanssa noita lentoja Buenos Airesiin ja olemme haaveilleet etta jospa joku paiva paasisimme sinne! Turkish Airlines on hyva lentoyhtiö, lensimme maan sisaisilla viimeeksi ja ei voinut taas kerran kun hattua nostaa palvelusta ja ruuasta.
PoistaHyvä juttu ja jos täällä yhteydet pelaa käyn katsomassa sivustoanne. Seuraisin täällä enemmän Suomen uutisia, mutta pitää valita minkä sivun lataa, kun yhteydet on mitä on. TVkaistalta katson uutiset aamuisin ja siihen se melkein jää...
VastaaPoistaMoikka Sari, no voihan nena kun siella on yhteydet mita on :(
PoistaHyvä kirjoitus! Sitä ei ikinä muista uusista ja tuntemattomista asioista lukiessa, että liian usein ne on täynnä hölynpölyä.. sitten taas kun kohdalle sattuu artikkeli aiheesta, josta itse tietää, saa huomata kuinka kaukana todellisuudesta koko teksti on.
VastaaPoistaTörmäsin syksyllä lyhyeen artikkeliin Barcelonasta suomalaisessa naistenlehdessä ja häpesin melkein silmät päästäni. Keskustan karmeinta turistirysäkatua, La Ramblaa, kuvailtiin paikallisten suurena kauppakatuna täynnä muotiliikkeitä. Niin kaukana todellisuudesta kun vain olla ja voi!
Hieno toi teidän turkkitieto, en ollut aiemmin kuullut siitä :)
Onneksi on ulkosuomalaisten mielenkiintoiset blogit!
No joo, monesti olen itsekin arsyyntynyt ja havennyt niita juttuja, erityisen kummallista on, jos toimittaja on ollut ihan paikan paalla kohteessa ja irti ei ole saatu yhtaan mitaan uutta kuin saatiin 10 tai vaikka 20 vuotta aiemmin samanlaisessa kirjoituksessa....sivun taytetta? Kiitos Annika ja onneksi on tosiaan blogit!
Poistakiitos taas hienosta kirjoittelusta Olen samaa mieltä matka kertomuksista esim lentoyhtiön lehdet ,joita saa ilmaiseksi koneista tuntuu että joku pikku kaupunki niin Turkissakuin muuallakin on täys ruokaloita kirkkoja ja mahdollisesti rantoja .Toimittaja ei ole yrittänyt syventää keskustelua paikallisten kanssa vaan lukee ns matkaoppaita ja porhaltaa sen vinkkien mukaan kaiken maailman paikkoihin. En sano että ne on soopaa vaan antavat alustavan kuvan paikasta mistä juttua tehdään..Ja kiitos kun jaksat toimittaa Tietoa Turkista sivustoa
VastaaPoistaKiitos sinulle, on aika tylsaa lukea vuodesta toiseen edellisten juttujen toisintoja, ihmisia taatusti kiinnostavat vahan tarkennetut jutut tietyista asioista, jokainen löytaa ne paatiedot ja kohteet itsekin netista.
PoistaUutisointi maailmalta jättää tosiaan paljon toivomisen varaa! Tämä Afrikan mantere on siitä myös hyvä esimerkki. Hyvin harvoin jos koskaan kuulee Afrikasta hyviä uutisia vaikka sattuuhan täälläkin kaikenlaista muutakin kuin sotia ja nälänhätää... Eikä Sudankaan ole vain Darfur ja kauppasaarto ja rajoitukset vaan todella moniulotteinen maa täynnä erilaisia tarinoita.
VastaaPoistaMutta toisaalta kuulutan kyllä myös medialukutaidon perään. Jotenkin luulisi kaikkien ihan itsestäänkin oivaltavan, että tavallisia mukavia ihmisiä on kaikkialla ja politiikan ja uutisoinnin takaa löytyy jos jonkinlaisia tarinoita ja yksityiskohtia. Ei pidä mennä siihen halpaan, että ajattelee uutisten tai naistenlehtien antavan maailmasta täyden kuvan vaan juurikin miettiä miksi niissä esillä ovat ne asiat jotka ovat. Olen itse kahden toimittajan tytär ja varmaankin siksi aika mediakriittinen :)
Afrikka on varmasti viela ongelmallisempi kuin vaikkapa Turkki, uutisointi ei keskity oikeastaan ikina mihinkaan positiiviseen. Medialukutaito on tosiaan tarkeaa, monet ihmiset eivat osaa enaa suodattaa iltapaivalehtien ja facebook jakojen seasta sita, mika on oikeaa tietoa ja mika ei, niin ne urbaanitlegendat sitten leviavat totuuksina. Toisaalta kuuluttaisin hieman myös juttujen tason peraan, jos kirjotetaan juttu jostain maasta niin ainakin perustiedot ja asiat pitaisi olla ajan tasalla, se on lukijoiden arvostusta ja oman ammattitaidon nayte.
PoistaOlen ihan samaa mieltä, että paremmille ja kattavammille uutisille ja artikkeleille olisi todellakin tilausta! Varmasti osasyy heppoiseen uutisointiin on se miten uutistenkin pitäisi nykyään olla lyhyitä ja ytimekkäitä ja myyviä - ikään kuin ne olisivat mainoksia. Siinä on vaikea ruveta kertomaan taustoja tai yhteyksiä kun kaikki pitää saada mahtumaan lyhyeen tekstiin tai minuutin uutispätkään.
PoistaJa muuten nyt vasta huomasib itsenikin tuolta yötä tekstistä. Toivottavasti tosiaan osaan avata tätä Sudania ja edes vähän esitellä elämää uutisten takana. Aika mystiseltähän tämä maa mulle vielä ainakin toistaiseksi vaikuttaa... Mutta tämä sun blogisi puolestaan todellakin kertoo rikkaasti ja kattavasti Turkista ja on kyllä todellinen aarre, niin kuin monet muutkin mainiot ulkosuomalaisten pitämät blogit; täytyy käydä tutustumassa myös tuohon teidän sivustoon.
Osuit Petra taas ihan asian ytimeen. Tuntuu joskus toivottomalta yrittää korjata ihmisten aikakausilehtien artikkeleista saamia käsityksiä arkiTurkista. Sinun blogisi ja Turkki-sivusto lisäävät aitoa Turkki-tietoutta, kiitos siitä.
VastaaPoistaKiitos Tuija! Niin se on, aika toivotonta, monet mielikuvat on rakennettu niin vahvoiksi ettei niita pysty kunnolla muuttamaan.
PoistaHei, hyvä teksti. Olen juuri muuttanut itse Turkkiin hetkeksi asumaan ja olen ammatiltani myös toimittaja, ja siksi koin tämän tekstin kiinnostavana.
VastaaPoistaTiivistit tässä tekstissä aika hyvin nykyisen ulkomaanjournalismin ongelmia: "Presidentin viikon veto suomalaisissa uutisissa liittyy minulle suurempaan kokonaisuuteen, sillä se on jo kirjoitettu ja ruodittu kokonaisuudessaan turkkilaisessa maailmassa, jossa uutiseen liittyy paljon edeltävää ja tulevaa. Monelle suomalaiselle se on yhdentekevä tynkä, joka saa kohottelemaan kulmiaan. Sellaisia ne muslumaanit ovat"
Kirjoitan itse Lähi-idästä (erityisesti Egyptistä, joka on minullekin rakas mutta samalla pirun hankala paikka ymmärtää) ja törmään aika usein siihen, että analyyttisemmät ja tavallisesta arjesta kertovat jutut kyllä kiinnostavat lukijoita ja toimituksiakin, mutta niille saa entistä harvemmin tilaa nykymediassa. En tiedä, mistä asia johtuu, resursseista vai oletuksesta siitä, ettei ihmisiä kiinnosta syvempi analyysi; oletetaan juuri, että presidentin kohulausunto on kivempi ja helpompi lukea, ja sitten voidaan pyöritellä silmiä ja kauhistella asiaa omien ennakkoluulojen valossa. Tiedän myös, että monissa nykytoimituksissa toimittajat kyllä yrittävät parhaansa ja tekisivät itsekin mielummin syvempiä juttuja, mutta aika- ja resurssipula ja internet tekevät jutuista entistä lyhyempiä ja kiireellä tehtyjä. Samalla ulkomaantoimittajia on vähennetty ja kirjeenvaihtajien paikkoja lopetettu. Tämä on sääli ja johtaa myös siihen, että yksi alue (Lähi-itä) esitetään usein hyvin negatiivisessa ja ankeassa valossa. Sama koskee Afrikkaa.
Onneksi valopilkkujakin on, ja netin kautta monet muut tahot pystyvät tarjoamaan hyvää tiedonvälitystä. Journalismin tyyli on myös etsiä ongelmia kaikkialta, mikä on myös yksi sen tehtävä, mutta johtaa välillä negatiiviseen painotukseen uutisissa.
Lopuksi vielä kiitos tästä blogista, tätä on ollut kiva lukea näin tuoreena Turkissa (lyhytaikaisesti) asuvana suomalaisena :)
Kiitos Sanna kommentista, tama oli tosi mielenkiintoinen alan ammattilaisen kertomana! Voin kuvitella etta aika- ja resurssipula on kova alalla ja moni toimittaja ei pysty tuottamaan niin hyvia ja syventavia juttuja kun itse haluasi. Ongelmana on varmasti myös se, etta ihmiset eivat jaksa enaa keskittya mihinkaan, monille juttujen pitaa olla luettu vilkaisulla, tarjontaa on paljon, netti on pullollaan sita sun tata ja kilpailu kovaa. Mina jaksan lukea pitkiakin juttuja kunhan ne on tehty hyvin, mutta jokaisella on toki eri kiinnostuksen kohteet. Monilla lehdilla on varmaan ongelmallista tasapainoilu sen valilla mika on tarpeeksi hyvaa, mika kiinnostaa ja mika on liian syvallista. Kiitos viela kommentistasi!
PoistaPetra, sait taas niin mahtavasti sanottua asiasi, ja loppulauseet kuin piste iin päällä, sun kirjoitukset vaan paranee! Sama ongelma Italiastakin; maa on saanut tietynlaisen leiman menneisyydestä, niin siihen uskotaan edelleen, vaikka maailma muuttuu sukupolvien myötä. Välillä tuntuu ettei tiedä itkisikö vai nauraisi, mitä Italiastakin puhutaan ja kirjoitetaan suomalaisissa lehdissä, mediassa jne. Ennakkoluulot on niin vaikea kitkeä pois. Joskus raivostuttaakin aika lailla.;) Ps. Kiitos huomiostasi. .;):)
VastaaPoistaVoi kiitos Leila ihanasta kommentista taas kerran. Stereotypiat pysyvat tiukassa ja eipa niiden haviamista ainakaan helpota se, etta tietysta maasta kirjoitetaan kovin yksipuolisia tai jopa virheellisia juttuja. Mukavaa Suomen matkaa sinulle!
PoistaKiitos Petra💖 Lasken kuin lapset öitä Suomeen lähtööni. 😊
PoistaPs. Katselin juuri tänä aamuna blogeja suomalaisissa naistenlehdistä ja kiinnitin huomioni, että ovat kaikki samanlaisia. Pääasia on muoti ja sisustus, myös ulkosuomalaisten blogeissa. Niihin vaan lisätään kuva sitruunapuusta tuomaan eksotiikkaa. Tätäkö lukijat tosiaan haluaa? Katsella vain pinnallisia valokuvia toisten hameesta tai vaasista pöydällä. .Sellaisia blogeja kuin sun kaivataan lehtiin!
VastaaPoistaVoi Leila, minustakin maailma kaipaa pelastusta :D Joo tosiaan ne blogit joissa on harmoonisia asetelmia ja kolme sanaa ristissa eivat kuulu kylla meikalaisen suosikkeihin, luen mieluummin hullunkurisia tapahtumia maailmalta, matkarapsoja, ruokajuttuja ja hyvin kirjoitettuja tarinoita, no vaikkapa Spoletosta :D
PoistaPetra, Spoletosta tulee vain pillereitä, Izmiristä toimittajatasoa😊
PoistaPari huomiota:
VastaaPoista1) "Turkissa tapahtuu myös hyviä asioita ja uudistuksia, parlamentissa naispoliitikot huutavat miesten rinnalla ja naisjärjestöt ovat aktiivisia." --> Naisia on parlamentissa 14% eli heidan huutonsa on pienta. Naisjarjestot ovat aktiivisia, mutta kuinka aktiivisia he voivat nyky-olosuhteissa olla, jossa heidan eliittiaan ovat vain ne kolme jarjestoa, jotka ovat hallituspuolueen omista ympyroista kasvatettuja? Oletko seurannut sita, mita Ankarassa kavi Joulukuussa nimenomaan naisasiajarjestosektorilla, ja kuinka naisasiajarjestojen landscape on syvasti politisoitunut ja nyt sen puolestapuhuvat jarjestot ovat yksinomaan hallituspuolueen tukemia? Kannattaa lukea Mor Catin webbisivuilta tasta tilanteesta....
2) Uudistukset... ovatko ne hyvia vai huonoja, sehan on subjektiivinen mielipide. Joidenkin mielesta se on ihan hyva asia etta Istanbulissa vain yksi valtionsairaala tekee talla abortteja vaikka uusi laki ei ole edes mennyt lapi.
3) Uutisen mitta on 2000 merkkia tai kaksi minuuttia. Miten siihen mahtuu syvyytta, jolla kertoa kansalle taustoista? Jos kerrot "liikaa" se editoidaan pois tilanpuutteen vuoksi. Turkki on vain yksi maa sadoista.
4) Itse koen etta uutisointi Turkista on nykyaan ihan eri tavalla realistista kuin se oli 18v sitten. Osittain kiitos myös Lotta Nuotion, joka on tehnyt myos satoja todella positiivisia juttuja Turkista. Mutta kun kaikki uutiset eivät ole lähtokohtaisesti hyvia, eikä toimittaja voi sanella haastateltavalle, että nyt sitten puhut siita ja siita ylistavasti. Eika esim Yle osta ihan mita tahansa juttuja toimittaja heille tarjoaa.
5) Joskus me Turkissa elavat luemme naita juttuja liian emotionaalisesti. Onhan Turkin julkisuuskuva muuttunut paljon realistisemmaksi ja positiivisemmaksi Suomessa viime vuosikymmenen aikana. Siita puhuu jo turistiluvut: ollaan menty 60 000 turistista 230 000 turistiin joka vuosi. Pitaisi myos valilla luottaa siihen, että aikuinen lukija kayttaa omaa päättelykykyään.
6) Istanbulista kasin monet asiat vaikuttavat ehka erilaisilta ja aiheet vakavemmilta, koska kansaa on enemman ja Istanbul on maan "ankkuri", jossa tapahtuu makrotasolla 16 miljoonan asukkaansa vuoksi joka paiva paaaaljjon enemman kuin maan pienemmissa kaupungeissa. Esim Izmir on "suuri", mutta siella ei ole meneillaan laheskaan yhta vahva "kisa" AKP-CHP -akselilla kuin Istanbulissa on. Izmirhan on perinteisesti CHP:n kannattajia, joten siella hallituspuolueen ote ja debaatit naista nykyasioista eivat voi edes nakya yhta vakevasti ihmisten arjessa kuin Istanbulissa, joka on se kaupunki, joka on suurin ja muuttumassa eniten vahvan aaakoolaisuutensa vuoksi. Taten kokonaiskuva on erilainen. Vai kuinka realistista on olettaa, etta elama Fatihissa ja Izmirissa on samanlaista ja fatihlaiset vain liioittelevat kertoessa arjestaan toimittajalle? Turkin sisalla on ikava kylla paljon niita, jotka sulkevat silmansa sille miten erilaisissa olsuhteissa ihmiset tassa maassa elavat.
7) Kritisoin itsekin monen monta vuotta Turkki-coveragea, mutta nykyvuosina on alkanut pistaa hieman silmaan se, etta kuinka Istanbulin ulkopuolella asuvat ihmiset eivat kasita mita kaikkea maan suurimmassa kaupungissa nykyaan tapahtuu eivätka edes tajua kuinka vahan heille tata tietoa on tarjolla. Osittain koska he eivat koe samoja asioita ja osittain koska kotimainen media ei anna naista kaikista tietoa. Se, etta seesteisemmissa paikoissa ei poliittinen kehitys tunnu arjessa yhta vahvasti, ei tarkoita sita, etteivat asiat olisi Turkissa muuttumassa... Se, onko tama positiivinen vai negatiivinen asia riippuu ihmisen puoluekannasta ja arvoista.
8) Voin taata etta 95% Turkissa toimivista toimittajista on itse kyllastynyt siihen, kuinka Turkista kelpaavat ulkomailla vain tietynlaiset uutiset. Mutta toimittajatkin ovat vain ihmisia. Palautetta kannattaa antaa suoraa Ylelle, joka on taas kerran karsimassa ulkomaanreportterien maaraansa. Mita enemman budjetista laitetaan ulkomaanuutisiin, sita laajempi ja realistisempi kokonaiskuva maasta x voidaan ihmisille valittaa.
Kritisoin suurimmaksi osaksi tekstissani matkailualan julkaisuja, jotka ovat usein melko pitkiakin juttuja, luulisin niiden kiinnostavan paaosaa suomalaisista matkailijoista, Turkin sisapoliittiset uutiset varmasti kiinnostavat osaa mutta tuskin kovin yksityiskohtaiset kovinkaan monia Suomessa asuvia. Enka oletakaan etta uutisoinnin Suomessa olisi mahdollista menna todella syvalle sisapoliittisiin asioihin tai selkkauksiin, hieman taustoja niissa toivoisin monesti olevan, ei pelkkia irrallisia repaisyja. Ei kai kukaan oletakaan etta uutinen on hyva, kuten kirjoitin, oli se sitten negatiivinen tai positiivinen siihen olisi kiva saada joskus myös hieman lihaa luun ymparille. Luulisin jokaisen, vahankin kauemmin ja asioita edes jonkun verran seuraavan olevan tietoinen siita, etta Turkissa on hyvin erilaisia ulottuvuuksia ja elamantapoja, kaupunkien sisalla ja niiden valilla, Suomessa asuville se kuitenkaan on tuskin kovin selvaa. En usko etta monikaan sulkee silmiansa, jokainen ei vaan jaksa pohtia kaikkia muutoksia, ongelmia, uudistuksien vaikutuksia ja maan suuntaa arjessaan.
Poista