maanantai 23. helmikuuta 2015

Opettajan haastattelu turkkilaisesta työmaailmasta

Tällä kertaa kuullaan millaista on pitkän työhistorian Turkissa omaavan opettajan mielessä paikallisilta työpaikoilta:

Vihanneskaupoissa on nykyisin omat osiot työssä käyville naisille ( Çalişan Bayan), valmiiksi pilkotut vihannekset tai vihreät paketissa erilaisia ruokia varten!

1.Kerro lyhyesti työhistoriastasi Turkissa:
   
Olin 3 vuotta yksityisessä it-alan yrityksessä atk-suunnittelijana ja ohjelmistojen kouluttajana isoille firmoille kuten Coca Cola, Philip Morris ja NATO (englanniksi tai turkiksi). Erosin tästä paikasta, koska työajat alkoivat käydä mahdottomiksi. Koulutusta luvattiin asiakkaille uusista aiheista, joita minäkään en ollut vielä oppinut. Vapaa-ajat menivät uuden oppimiseen. Palkka ei ollut oikeudenmukainen mutta suurkiitos firmalle siitä, että palkkasivat minut ja hankkivat työluvan. Viimeiset 17 vuotta olen työskennellyt tietojenkäsittelyn opettajana kolmessa eri peruskoulussa. Tämän hetkisess´ koulussani on meneillään 11. vuosi.

2. Millaista on työskentely turkkilaisessa työyhteisössä? Voit kertoa hieman omasta työympäristöstäsi.

Laiskoja ihmisiä on paljon. Moni tekee töitä vähän, mutta mainostaa tekemisiään ihan mahdottomasti. Työnantajakin näkee helpommin nämä mainosmiehet ja –naiset kuin ne puurtajat. Tietoa ja taitoa “pimitetään”, sitä ei jaeta eikä helpolla autetakaan. Kun pitää tiedon itsellään, niin on “asiantuntija”. Esimiehen kanssa ei auta olla kauheasti eri mieltä. Koska ammattiliittoja ei ole, ei ole ketään pitämässä työntekijän puolta ristiriitatilanteissa. Monesti ei mennä asioitten ytimeen, “yapıldı mı? Yapıldı.” ( Asia tuli tehtyä? Kyllä vaan)  ja sillä selvä.

3. Turkkilainen työkulttuuri eroaa Suomesta monessa suhteessa. Mitkä ovat parhaimmat ja mitkä kenkuimmat kohtaamasi asiat?

Sita ollaan vähän niinkuin työnantajan omaisuutta. Työnantaja ja esimies määräävät, mitä, miten ja milloin mitäkin tehdään, siinä ei kysytä työntekijän mielipidettä. Välillä työtaakka voi olla aivan mahdoton, mutta sitä ei työnantaja yleensä näe tai pikemminkin halua nähdä.

Parhaimmat kohtaamani asiat: Ensimmäinen kouluni oli perheyritys. Tyttäreni syntymän jälkeen jäin kotiin hoitamaan lastani (Yleensä täällä palataan töihin noin 3 kk:n päästä). Minä olin kotona vuoden ja kaikesta huolimatta ottivat minut takaisin töihin. Tosin palattuani ehdin olla töissa vain 6 kk ja jäin toisen tytön syntymän takia vuodeksi kotiin. Ja jälleen kerran palkkasivat minut takaisin. Kun nuorempi tyttöni oli 3-vuotias, niin hommasivat tytölle paikan koulun tarhasta, vaikka muita 3-vuotiaita ei ollutkaan. Ensimmäinen ja toinen kouluni olivat molemmat perheyrityksiä ja molemmat tyttäreni kävivät näitä yksityiskouluja ilmaiseksi.

4. Millainen on turkkilainen työkaveri parhaimmillaan ja hankalimmillaan?

Keneenkään ei auta luottaa. “Et kerro kenellekään” jutut kerrotaan taatusti eteenpäin. Mun parhaat työkaverit ovat ulkomaalaisia (meillä on paljon amerikkalaisia ja englantilaisia opettajia).

5. Oletko kokenut työlainsäädännön omalla kohdallasi hankalaksi? Työluvat, palkkaneuvottelut ja sopimuksen noudattaminen.

Ei ole ollut ongelmia. Ensimmäinen työpaikkani haki minulle työluvan, koska en ollut kansalainen. Palkkani on aina ollut turkkilainen. Taman hetkinen työnantajani on tarkka sopimuksen noudattaja. Työsopimuksemme on vuoden mittainen.

6. Turkkilaisen työpäivä on pitkä ja lomat lyhyet, miten se vaikuttaa omaan arkeesi?

Koska olen opettaja, minulla on pitkät lomat. Tämä on ollut aivan ihanaa varsinkin silloin kun lapset olivat pieniä. Kun heillä oli loma, niin minäkin olin lomalla.

7. Turkin työmaailman hierarkisuus on tunnettua, miten itse koet sen työpaikallasi?

Johtajia mielistellään, teititellään.

8. Suomalaisena turkkilaisessa työmaailmassa, onnistuuko se? Joutuvatko kulttuurit törmäyskurssille?

Pärjätäkseen on pakko turkkilaistua. Periaatteista ei aina kannata pitää kiinni, on hyvä miettiä, mitä saattaa menettää. Täytyisi opetella mainostamaan tekemisiään, vaikka kyse on asioista, mitä sinun pitääkin tehdä. On hyvä pitää pientä etäisyyttä työkavereihin, mutta toisaalta hankkia “sinua kannattavien” ryhmä. Ei tarvitse olla jatkuvasti ahkera ja tuottaa tulosta, ei ne muutkaan.

9. Jotain muuta mitä halut kertoa turkkilaisesta työmaailmasta lukijoille:

Kai tämä työelämä on enemmän politiikkaa, tärkeämpää on ihmissuhteet kuin työ itse...

Kiitos ystävälleni haastattelusta!

11 kommenttia:

  1. Kiitos!! Tämä oli todella mielenkiintoista luettavaa ja suoruudessaan sekä rehellisyydessän virkistävää. Ei sillä, että väen vängällä haluaisin lukea huonosta työilmapiiristä tai siitä, miten ikävää on korruptio tai johtajien mielistely, mutta jos se on kuitenkin totuus, niin mukava kuulla se kaunistelematta. Itse en ehkä rohkenisi noin suoraan kommentoida jos olisin vastaavassa tilanteessa, joten hatunnoston arvoinen kirjoitus kaiken kaikkiaan!

    Hienoa myös kuulla, että vanhempainvapaasta riippumatta työntekijä oli palkattu yhä uudelleen ja uudelleen samaan firmaan, vaikkei kyseessä olisikaan ns. normaalikäytäntö. Tuo itsensä ja tekemistensä mainostaminen taitaa olla meille suomalaisille aina vaan yhtä vaikeaa: "laiska töitänsä luettelee", ajattelee suomalainen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi, turkkilaisessa työmaailmassa joutuu suomalainen opettelemaan yhta ja toista, rehellisyys ja puurtaminen ei aina valttamatta vie mihinkaan vaan tosiaan tuo ihmissuhteiden yllapito. Tallaista inhimmillisyytta sitten taas löytyy yllattaen monilta työpaikoilta eri muodossa mika on positiivista.

      Poista
  2. blogiasia luetaan ja kehutaan täällä Shanghaissakin! Muutkin kuin minä :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, mielenkiintoinen haastattelu! Appeni ja edesmennyt anoppini olivat opettajia. Mieheni sisaruksineen oli mummon hoidossa kun äidin piti palata taas pian töihin, äitiyslomat on täällä lyhyet. Koulu oli kuitenkin vieressä joten hän pääsi välillä käymään myös kotona lasten ollessa pieniä, koulussa lapset aloittivat sitten äidin opettamalla luokalla :)

    Kuulostaa siltä mitä olenkin kuullut turkkilaisesta työelämästä, joskus hieman yllättää kun ajattelee että kaikki ovat niin kohteliaita ja sosiaalisia suhteita vaalitaan, sitten huomaakin että ei välttämättä pidetäkään niin läheisiä välejä kaikkien kanssa eikä sellaista täyttä luottamusta välttämättä ole. Ja sitten ne hierarkiat sun muut...

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitiyslomat olivat ennen viela nykyista lyhyemmat, ns. maitovapaa on ollut ehka kaytössa ja tuolloin eli pienten lasten aidille on mahdollista kayda imettamassa työpaivan aikana. Turkkilaisessa työmaailmassa, varsinkin yksityisella sektorilla, on kova kilpailu ja työmaailmassa parjaaminen saattaa olla aikamoista pelia.

      Poista
  4. Kuulostaa raadolliselta työympäristöltä. Erityisesti jäin miettimään tuota "sinua kannattavien ryhmää", siitä tulee melkein mieleen saippuaoopperoista tuttu jenkkiläinen high school-meininki... Huh, voimia tarvitaan. Kiitos kun jaoit, oli mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena, kylla työmaailma on taalla aika raadollinen, varsinkin jos työskennellaan kilpailussa tiukilla olevilla aloilla kuten tassa haastettelussa yksityiskoulussa, kilpailu uusista oppilaista on kovaa ja se nakyy haastavana työymparistöna.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen sukellus turkkilaiseen työkulttuuriin, kiitos kun jaat meille näitä hyviä juttuja!

    VastaaPoista
  6. Do you drink Coke or Pepsi?
    ANSWER THE POLL and you could get a prepaid VISA gift card!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!