Huivitettu Konya
Mielikuva Konyasta on monella melko yksipuolinen, se on uskonnollinen ja viime vuosina hallituspuoleen linnakkeena tunnettu kaupunki. Se on paljon muutakin, kuten viime vuosikymmenen Turkin tiikerinä tunnettu kasvukeskus ja taloudellinen menestyjä. Konya on historiallinen suurkaupunki, aivan omanlainen ja vaatii ainakin minusta Turkin matkaajalta visiitin. Konyaa ei kannata lähestyä yksipuolisin ajatuksin vaan antaa sille mahdollisuus. Se voi yllättää.
Konya on iso mutta tasainen, täällä siis pyöräillään yllättävän paljon, kaupungin laitamilta keskustaan johtaa hyvät pyörätiet, joita pitkin moni näkyi ajelevan töihin aamulla varhain. Konya on nykyisin rikas kaupunki, tiet ovat levenneet ja siistiytyneet, virkistysalueet lisääntyneet. Viime reissulla uusi iso ostari oli juuri avattu, nyt huomasimme lentokentältä tullessa, että jälleen uutta rakennetaan kovaa vauhtia. Joitakin vuosia sitten kolistelimme bussiasemalta keskustaan vanhalla raitiovaunulla, nyt linjat ovat lisääntyneet ja alla on uutukainen, hiljaa ja tasaisesti kulkeva ratikka.
Maan nykyinen pääminteri Davutoğlu komeilee lentoaseman tien suurissa kylteissä, taksien takaikkunoissa ja kauppojen ovien julisteissa. Kaupungin oma poika on iso juttu kaupungissa, joka on vahvasti sidoksissa nykyiseen hallituspuolueeseen. Konyassa huivia käyttävien naisten osuus on hallitseva, sen huomaa heti, Konyassa on kuitenkin totuttu ulkomaalaisiin, eikä blondi ulkomaalainen paljoa hetkauta. Japanilaisia, kiinalaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja arabeja parveilee keskustan kaduilla. Mevlana on kaupungin ykkösnähtävyys ja kaupunki on luonnollinen pysähdyspaikka Kappadokian reissun varrella. Keskustassa on useita turistikauppoja mutta basaarikaupustelu on vielä kaukana tästä Anatolian kaupungista. Pyöriviä dervissi patsaita ja taatelikarkkeja saa tuijotella rauhassa.
Konyassa liikkuminen on elämys, joka kulmalla on vanha kaunis moskeija tai historiallinen talo. Konyan maakunnassa sijaitsee maailman vanhin kaupunkiasutuskeskus Çatalhöyük, jossa on ollut asutusta yli 9000 vuotta sitten. Kaupungin moskeijat ovat kauniita, niitä on siellä täällä ja konyalaisille ne tuntuvat olevan osa arkea. Tykkään erityisesti keskustan eläväisestä kauppatoiminnasta, hattukauppa, piippukauppa, tupakkakauppa, vierellä puhelinliike ja applen moderni toimipiste. Hattukaupassa istuu usta huovittamassa hattua, viereisessä tietokonekaupassa nuorimies väläyttää valkean hammasrivin, hello! Keskustan vanha kauppakortteli on kadonnut ja tilalle on noussut kivasti entisöity, alueelle sopiva Bedestenin uusi alue. Remonttiliikkeet, rukousnauhakaupat ja muotikuteita myyvät putiikit vierekkäin, moskeijat siellä seassa. Moskeijan seinälle on ripusteltu myytäviä vaatteita.
Tuoksut kutsuvat aina ulos syömään mutta en suostu toistamaan alkuaikojen virheitä, kun ahdoimme itsemme täyteen tantunilla tai mevlana pidellä ennen anoppilan ruoka-aikaa. Syömme siis silmillä. Konyassa kannattaa maistaa paikallista pideä, se on ihan toisenlaista kuin muualla, rapeaa, ohutkuorista, pitkää ja kapeaa, etli ekmek ja mevlana pide ovat vakioita. Tantuni eli mausteilla kyllästetty liha on Konyassa usein ravintolaruokaa, joka on kypsytetty uunissa, ei paistettu pannulla kuten eteläosissa maata. Konyan perinnekeitto on okrakeitto ja Konyassa syödessä ei kannata murehtia kiloista. Rasva on mauste ja toisinpäin.
Alun ennakkoluulojen karistua, menen mielelläni käymään aina Konyassa. Konyassa kierrellessä voi aistia menneen ajan henkeä, kun ovea toimittava vanha matto heilahtaa Şerafettin moskeijan sisääntuloaukossa, joka on rakennettu jo 1500-luvulla tai vanhan Meramin kujilla, jossa aika on osittain pysähtynyt. Mevlanassa käynti kuuluu perinteisiin, samoin keskustan kauppahalli, josta käyn ostamassa küflü peynıria. Kotia on saatava myös hurma şekeriä ja reissussa syötävä etli ekmekiä. Alaaddinin kukkulalla kannattaa käydä kauniilla ilmalla teellä ja ihastella maisemia, kierrellä kujilla Aziziye moskeijan kulmilla, jossa myydään nahkatakkeja, tavla-lautoja, piippuja ja sitä sun tätä. Puolitoista vuotta poissa Anatoliasta sai jopa huokaamaan muutaman kerran, voi ihanaa. Olin unohtanut talvisen tiheän sumun, hiilen tuoksun ja sen, että simitit ovat Anatoliassa ihan toisenlaisia.
Konya on iso mutta tasainen, täällä siis pyöräillään yllättävän paljon, kaupungin laitamilta keskustaan johtaa hyvät pyörätiet, joita pitkin moni näkyi ajelevan töihin aamulla varhain. Konya on nykyisin rikas kaupunki, tiet ovat levenneet ja siistiytyneet, virkistysalueet lisääntyneet. Viime reissulla uusi iso ostari oli juuri avattu, nyt huomasimme lentokentältä tullessa, että jälleen uutta rakennetaan kovaa vauhtia. Joitakin vuosia sitten kolistelimme bussiasemalta keskustaan vanhalla raitiovaunulla, nyt linjat ovat lisääntyneet ja alla on uutukainen, hiljaa ja tasaisesti kulkeva ratikka.
Maan nykyinen pääminteri Davutoğlu komeilee lentoaseman tien suurissa kylteissä, taksien takaikkunoissa ja kauppojen ovien julisteissa. Kaupungin oma poika on iso juttu kaupungissa, joka on vahvasti sidoksissa nykyiseen hallituspuolueeseen. Konyassa huivia käyttävien naisten osuus on hallitseva, sen huomaa heti, Konyassa on kuitenkin totuttu ulkomaalaisiin, eikä blondi ulkomaalainen paljoa hetkauta. Japanilaisia, kiinalaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja arabeja parveilee keskustan kaduilla. Mevlana on kaupungin ykkösnähtävyys ja kaupunki on luonnollinen pysähdyspaikka Kappadokian reissun varrella. Keskustassa on useita turistikauppoja mutta basaarikaupustelu on vielä kaukana tästä Anatolian kaupungista. Pyöriviä dervissi patsaita ja taatelikarkkeja saa tuijotella rauhassa.
Konyassa liikkuminen on elämys, joka kulmalla on vanha kaunis moskeija tai historiallinen talo. Konyan maakunnassa sijaitsee maailman vanhin kaupunkiasutuskeskus Çatalhöyük, jossa on ollut asutusta yli 9000 vuotta sitten. Kaupungin moskeijat ovat kauniita, niitä on siellä täällä ja konyalaisille ne tuntuvat olevan osa arkea. Tykkään erityisesti keskustan eläväisestä kauppatoiminnasta, hattukauppa, piippukauppa, tupakkakauppa, vierellä puhelinliike ja applen moderni toimipiste. Hattukaupassa istuu usta huovittamassa hattua, viereisessä tietokonekaupassa nuorimies väläyttää valkean hammasrivin, hello! Keskustan vanha kauppakortteli on kadonnut ja tilalle on noussut kivasti entisöity, alueelle sopiva Bedestenin uusi alue. Remonttiliikkeet, rukousnauhakaupat ja muotikuteita myyvät putiikit vierekkäin, moskeijat siellä seassa. Moskeijan seinälle on ripusteltu myytäviä vaatteita.
Tuoksut kutsuvat aina ulos syömään mutta en suostu toistamaan alkuaikojen virheitä, kun ahdoimme itsemme täyteen tantunilla tai mevlana pidellä ennen anoppilan ruoka-aikaa. Syömme siis silmillä. Konyassa kannattaa maistaa paikallista pideä, se on ihan toisenlaista kuin muualla, rapeaa, ohutkuorista, pitkää ja kapeaa, etli ekmek ja mevlana pide ovat vakioita. Tantuni eli mausteilla kyllästetty liha on Konyassa usein ravintolaruokaa, joka on kypsytetty uunissa, ei paistettu pannulla kuten eteläosissa maata. Konyan perinnekeitto on okrakeitto ja Konyassa syödessä ei kannata murehtia kiloista. Rasva on mauste ja toisinpäin.
Alun ennakkoluulojen karistua, menen mielelläni käymään aina Konyassa. Konyassa kierrellessä voi aistia menneen ajan henkeä, kun ovea toimittava vanha matto heilahtaa Şerafettin moskeijan sisääntuloaukossa, joka on rakennettu jo 1500-luvulla tai vanhan Meramin kujilla, jossa aika on osittain pysähtynyt. Mevlanassa käynti kuuluu perinteisiin, samoin keskustan kauppahalli, josta käyn ostamassa küflü peynıria. Kotia on saatava myös hurma şekeriä ja reissussa syötävä etli ekmekiä. Alaaddinin kukkulalla kannattaa käydä kauniilla ilmalla teellä ja ihastella maisemia, kierrellä kujilla Aziziye moskeijan kulmilla, jossa myydään nahkatakkeja, tavla-lautoja, piippuja ja sitä sun tätä. Puolitoista vuotta poissa Anatoliasta sai jopa huokaamaan muutaman kerran, voi ihanaa. Olin unohtanut talvisen tiheän sumun, hiilen tuoksun ja sen, että simitit ovat Anatoliassa ihan toisenlaisia.
Piti heti katsoa netista, että missä tämä Konya sijaitsee - minulle aivan tuntematon suuruus. Turkkia muutenkaan tuntematta sanoisin kuvien perusteella, että näyttääpä harmaalta. Yleensä kuvasi ovat niin värikkäitä! Voin toki olla väärässä. Tuo johtajien kuvien liimaaminen katukuvaan se jaksaa ihmetyttää ja tuntua suorastaan eksoottiselta...
VastaaPoistaHelena, joo se on se Anatolian talvinen sumu ja harmaus. Toinen juttu on se, etta K-Anatolian ihmiset pukeutuvat tummemmin kuin vaikka taalla Egeanmeren alueella, mun ystava sanoi etta aina kun han menee Izmirista Ankaraankin niin katukuva on niin harmaa ja tumma vaatetuksen takia.
PoistaKonyasta on ollut aina vähän ristiriitainen kuva kun toisaalta kaupungista on jäänyt mieleen turkkilaisten kavereiden kertomat jutut konservatiivisuudesta ja toisaalta taas koulussa meille yks opettaja kehui sitä kuinka miellyttävä ja moderni kaupunki oli. Kiva oli siis päästä kattomaan sunkin näkökulmasta, Konyaan olis kyllä mielenkiintosta päästä! :)
VastaaPoistaKonya on musta monelta osalta mainettaan parempi, ainakin vierailukohteena. Se on tosiaan moderni ja aika miellyttava kaupunkina vaikka onkin konservatiivinen asenteiltaan. Laheisessa paakaupungissa Ankarassa mollotetaan ulkomaalaista ihan avoimesti, Konyassa sen sijaan on totuttu eika kukaan jaa kadunkulmaan paivittelemaan etta mihin se ulkomaalainen nyt menee.... :)
PoistaMillätavalla Simitit ovat erilaisia Konyassa ?? :D
VastaaPoistaKonyasta saa naita Ankaran simitteja, jotka ovat kovia ja tummempia kuin perinteiset simitit. Ne on hyvia juuri tuoreina mutta muuttuvat kylmina kiveksi. Tassa on hauska juttu miten erilaisia simit ovat eri alueilla Turkissa ja mika on paras :) Teksti on turkinkielinen:
Poistahttp://www.zaman.com.tr/cumaertesi_ankaranin-simidi-mi-istanbulun-simidi-mi_1098872.html
Kiva lukea näin jälkikäteen missä tuli muutamaksi tunniksi pysähdyttyä pari viikkoa sitten matkalla Kappalakiasta Antalyaan.
VastaaPoistaNo niin, hyva etta se selvisi taalta :) Ensi kerralla sitten pidemmalle pysahdykselle.
PoistaKonya on varmasti mielenkiintoinen, mutta ihmetyttää miten avoimesti edelleen korruptio Turkissa toimii. Kun hallituspuolueessa on omia, alkaa oma kaupunkikin kehittymään. Samaahan on tapahtunut Suomessakin, kansanedustajat vetävät tiehankkeita ym. kotiinpäin.
VastaaPoistaTaitaa olla aika yleismaailmallinen ilmiö, Konya on vahvasti uskonnollinen kaupunki ja on ollut aina yksi vahvimpia kannatusalueita nykyiselle hallituspuolueelle.
PoistaVaikuttaapa näin sun kirjoittamana ja kuvaamana mielenkiintoiselta paikalta. Uskaltaisiko sinne länsimaisena naisena lähteä yksin reissulle, vai olisiko parempi mennä porukalla, vai onko naisporukkakin outo ilmestys?
VastaaPoistaKylla musta sinne voi menna vallan hyvin yksinkin, keskustassa on runsaasti eri tasoisia hotelleita ja liikkuminen kaupungissa on aika helppoa. Enka usko etta naisporukatkaan nyt kauheasti aiheuttavat hamminkia, kaupungissa vierailee kuitenkin paljon turisteja Mevlanan takia. Mukavaa matkaa!
PoistaKiitos Konya-postauksesta, aina mielenkiintoista! Viikonloppuna ajettiin Konyaan päin lunta etsien, ajattelin että jospa mentäisiin ihan Konyaan asti mutta lunta löytyikin jo Aksekista joten pysähdyimme sinne ja sitten taas takaisin sateiseen Alanyaan. Tyttö oli lumesta innoissaan :) Itsellekin tuli kotoisa olo.
VastaaPoistaKonya on kyllä jotenkin ihana, kerran käytiin siellä myös äitini kanssa joka oli aiemmin nähnyt Turkissa vaan turistipaikkoja ja hänkin tykkäsi kovasti, oli aitoa Turkkia ja kuulemma tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Itselle Konyasta löytyy vaatteita mitä Alanyasta ei tahdo aina löytyä, valikoimaa on paljon ja paremmat hinnat.
Viivi
Ole hyva Viivi, meidankin tyttö innostui Konyan reissulla lumesta, oli siis jo unohtanut lumiset talvet Ankarassa. Kylla Konyassa tosiaan on sellainen menneen ajan tunnelma, ikaankuin aika olisi tietyissa paikoissa pysahtynyt huolimatta kaupungin kehittymisesta.
Poista