Bussimatka halki Länsi-Turkin

Turkin koululaiset pääsevät odotetulle kahden viikon lomalle tammikuun lopussa, joka päättää 1.lukukauden. Talviloma on usein reissujen aikaa, ja me matkustimme tytön kanssa tapaamaan Turkin mummoa bussilla. Bussimatkailu on uskomattoman suosittua Turkissa, eikä täällä tarvitse miettiä pääseekö bussilla tiettyyn kaupunginosaan tai pienimpään tuppukylään. Bussiverkosto on niin tiivis, ettei maasta varmasti löydy sellaista kyläpahasta, johon ei bussi veisi. Bussit ovat hyvätasoisia, ja bussiasemilta kaupungin muille alueille kuljetetaan firmojen pienemmillä kaupunkibusseilla tai dolmusbusseilla. Izmirissä bussiasema on kahdessa kerroksessa, ja laitureita on valtavasti mutta oma bussi on helppo löytää jouhevan toiminnan ja avuliaiden työntekijöiden avulla.


Aioimme ensin lentää Izmiristä Konyaan, mutta talviaikaan kaupunkien välillä ei ole suoria lentoja. Loma-aikana hinnat ovat myös katossa, joten bussimatkailu tuli todella paljon edullisemmaksi kuin lentäminen. Olen matkustanut vuosien varrella ristiin rastiin Länsi-Turkkia bussilla, mutta olin taas pitkän tauon takia unohtanut kuinka mieleenpainuvaa bussilla matkustelu onkaan. Maisemat vaihtuvat vehreistä kaalipelloista oliivilehtoihin, ja jylhiin vuoristoihin, jossa matkaa tehdään lumimyrskyssä. 12 tunnin matkan aikana ajetaan ohi monenlaisten alueiden. Izmirin lähellä on paljon pienviljelyksiä ja suoria peltoja, lehmät ja lampaat käyskentelevät niin lähellä maanteitä ettei tyttö saa nenää irti ikkunasta. Päivän aikana muistuu taas mieleen, miten vaihtelevia ovat elämäntavat Turkissa. Pysähdymme jättämään kyytiläisiä ennen Afyonia pieneen kylään, joka tuntuu olevan keskellä ei mitään. Vanhempi rouva ja herra suuntaavat bussilta pienelle kylätielle, jonka varrella näkyy pieniä taloja ja kasvimaita. Tie johtaa suoraan kohti lumihuippuista vuorta.



Bussissa turkkilaiset matkustamisen elementit pääsevät esille. Takanani istuu rouva kolmen lapsensa kanssa. Matkan varrelle on varattu ruokaa niin, että siitä riittäisi koko bussille. Meille tarjotaan viininlehtikääryleitä, pasteijoita ja börekiä. Kun rouva alkaa matkan puolivälin jälkeen nostella laukustaan lapsille keittoa kera tuoreen leivän, toivon että hän jättää meidät jo välistä. Kaikkeen on varustauduttu, sillä keitto on pysynyt lämpimänä termosastioissa. Ennen Konyaan saapumista luvassa on vielä kylmiä kaalikääryleitä kera jogurtin. Olen huomattavasti huonommin varustautunut suolatikkujen ja keksien kera. Noin 12 tunnin matka mennen tullen sujuu yllättävän kivuttomasti, vasta kotimatkalla viimeinen tunti päällemme nousseessa myrskyssä alkaa jo puuduttaa.


Bussi pysähtelee lyhyille 10 minuutin vessatauoille tiheään ja muutamille pidemmille ruokatauoille. Lähestyessä Anatoliaa nousemme vuoristoon ja joudumme keskelle lumimyrskyä. Lunta tuiskuttaa, ja matkanteko hidastuu. Afyonin kylpyläkaupunkin on kasvanut sitten viime näkemän, ja taukopaikalla pyörii lasteittain korealaisia, jotka tuntuvat haalivan myymälästä kaiken mahdollisen ostettavan huolimatta melko korkeista hinnoista. Matkailijoille myydään perusmarketti rasvoja kauniissa paketeissa, ja bongaan myymälästä tuon ihmeellisen turistien suosiman omenateen, jota en ole nähnyt vuosikausiin. Syömme tytön kanssa linssikeitot, sillä matkapahoinvoinnin takea olemme pyrkineet kieltäytymään takapenkin tarjottavista ja paastoamme ennenkuin pääsemme babaannen patojen äärelle.


Jokaisesssa taukopaikassa myydään alueen omia herkkuja ja tuliaisia, Afyonissa lokumia ja lähempänä Konyaa sucuk-makkaroita. Bussissa on omat tv-ruudut, joista voi katsella telkkaria, leffoja ja kuunnella musiikkia. Tasaisin väliajoin tarjoillaan kahvia, teetä, vettä ja pientä suolaista. Saavumme Konyaan illalla, ja otamme dolmusbussin halki kaupungin. Vajaassa parissa vuodessa kaupunkin on muuttunut. Iltavalaistuksessa Konyan uusi jalkapallostadioni näyttää huikealta, ja syyrialaisten mukanaan tuomat arabinkieliset kyltit, puodit ja uskonnollisempi muoti hyppäävät silmille. Hunnutettuja ja naisia, sekä perinteisiin asusteisiin pukeutuneita arabimiehiä. Konservatiivinen Konya on kuin kaupunki ulkomailla Izmiristä saapuessa.



Kaupungissa kiinnittävät huomion liikenteen sujuvuus, siisteys, huivia käyttävien naisten valtaosuus, hyvinhoidetut puistot, mielenkiintoiset museot ja nykyisin lisääntyvä arabia ja syyrialaisten näkyvyys katukuvassa. Anatolian tyyliin kaupungissa on paljon kebapkioskeja mutta vähän kahviloita verrattuna Izmiriin. Baarit ja alkoholitarjonta on selvästi piilotettu takakujille, eikä Konyassa voisi kuvitellakaan näkevänsä väkeä pussikaljalla puistossa. Anatolian kansa poikkeaa egeanalueen monikulttuurisesta väestöstä niin ulkonäön kuin elämäntyylin saralla. Kotimatkalle lähdettäessä tyttö innostuu huomatessaan, että bussissahan puhutaan vain turkkia ja itse taas palaan mieluusti kotikaupunkini värikkääseen katukuvaan. Joskus on matkattava muualle, niin huomaa kuinka ihana oma kotikaupunki onkaan.



 Konyasta olen kirjoittanut aiemminkin:

http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2015/01/tule-sellaisena-kuin-olet.html

http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2015/02/huivitettu-konya.html

http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2015/01/aikamatka-miehen-lapsuuteen.html

http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2016/07/matka-anopin-lapsuuden-maisemiin.html

http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2016/07/konya-osaa-yllattaa.html

Kommentit

  1. Kiva ja monipuolinen bussireissu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bussissa näkee ihan eri tavoin kuin lentäen 😊

      Poista
  2. Yllätyin Turkin halvasta bussimatkailun mahdollisuudesta, kun täällä koto-Suomessa se on sen sijaan mahdottoman kallista lystiä, niin kuin junailukin. Eikä busseillä enää pääsekään muuta kuin suuriin kyliin, sivukylille menee korkeintaan koulukyydit. Ihana oli katsella kuviasi, jotka näyttävät uusia puolia Turkista minulle, joka ei tiedä Turkista mitään. Luntakin jopa löytyy, ja rauhallista maaseutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tosiaan bussilla voi matkustaa halvalla ja mukavasti, ellei ole kiire niin se on erinomainen tapa nähdä eri paikkoja ja tutustua ihmisiin.

      Poista
  3. Mukavia kuvia talvi-Turkista! Itse rakastan turkkilaisbussien teetarjoiluja ja muistan varmaan ikuisesti lämmöllä Istanbulista lähteneiden bussien jäätelötarjoilut. Konyassa tuli joku vuosi sitten pysähdyttyä aamupalalle ohikulkiessa ja jonkinlaisen kulttuushokin kaupunki kyllä aiheutti, tunnelma oli niin erilainen tänne etelään verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kesäisin saa jäätelöä, se on mukavaa! Konya on tutustumisen arvoinen, sillä turistina siellä on todella helppoa olla. Paljon kivoja museoita ja helppo liikkua, paikalliset on tottuneet Mevlanassa käyviin matkailijoihin, joten sinänsä saa olla aivan rauhassa.

      Poista
  4. Oletko TARVITTAVAT ylimääräisiä käteisvaroja / hätäapuja?
    Hae lainaa nyt !!!
    ✅ Luottokelpoinen määrä 5 000,00 euroa jopa 500 000 000,00 euroon
    ✅ Joustavat lainaehdot
    ✅ 2%: n matalalla korolla

    Ota yhteyttä, jos haluat lisätietoja:
    Gonzalez Andres Lainayhtiö
    Email-gonzalezandresloan@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit