Lapsi ja koira

Meidän perheeseen kuuluu Helmi-koira joka on saavuttanut jo kunnioitettavan 9 vuoden iän. Oman elämän lisäksi myös Helmin elämä koki melkoisen myllerryksen kesällä 2011 kun tyttö tuli taloon. Tähän asti koiruuden elämä oli ollut leppoisaa mutta nyt ykköspaikan ottikin kotiin tuotu käärö.

Helmi on sekaroituinen katukoira, pelastettu rannikon ravintolasta, reissannut kanssani Suomen ja Turkin väliä sekä ristiinrastiin Turkkia. Kun muutimme nykyiseen kotiimme jännitimme naapureita, vielä silloista vuokraisäntää ja Helmin sopeutumista. Onneksi saimme ihanat seinänaapurit joiden kanssa jaamme osittan pihamme, heitä ei Helmin pihapuuhat ole haitanneet eivätka juuri ketään muutakaan talon asukasta. Olemme olleet aika onnekkaita naapureidemme kanssa, kaikki turkkilaiset eivät suinkaan ole näin myötämielisiä kotona asustelevaa koiraa kohtaan.Tiettyjen alueen kaupungin hallituksilla on tapana levittää ajoittain myrkkyä kaduille jotta kulkukoira ja -kissa ongelmasta päästäisiin helpolla.Yleinen suhtautuminen koiriin on edelleen nihkeää. Turkkilaiset ovat mielipuolisia siisteyden vaalijoita ja koira taas muslimille likainen eläin, uskonnollisimmissa kaupunginosissa ei juuri koiranpissattajiin siis törmää.

Olin jo tottunut siihen että jotkut ihmiset vaihtavat kadun toiselle puolelle jo kaukaa kun lähestymme koiran kanssa, lapsia vedetään toisinaan sivummalle ja kaivetaan kostareita esiin mikrobien pelossa. Nykyisin lenkkiporukkaan on liittynyt tyttö vaunuineen, siinä riittää toisilla ihmettelemistä ja kauhistelemista. Koira ja lapsi!? Naapuritalon tyttö totesi tavatessamme melko pian tytön syntymän jälkeen että koira on nyt sitten annettu pois. Tyttö oli aivan ihmeissään kun kuuli ettei Helmiä ole mihinkään annettu, arvata saattaa että asiasta oli keskusteltu tytön kotona.

Jos mieheni on aamupäivällä vapaalla, käymme yhdessä lenkillä ja puistoissa. Meitä tuijotetaan muttei läheskään niin paljon kun silloin kun lenkkeilen yksin koiran ja vaunujen kanssa, ulkomaalainen lapsen ja koiran kanssa, siinä onkin melkoinen yhdistelmä sulateltavaksi joillekin. On toki niitäkin jotka tulevat ihastelemaan koiraa ja lasta, pahoittelemaan tietävänsä mitä jotkut ajattelevat koirista kotona tai jakamaan samanlaisia kokemuksia. Onneksi meillä on  koiranomistaja tuttuja joita tapaamme viikottain puistoissa, näissä piiressä ketään ei kummastuta koiran ja lapsen temuamiset yhdessä.

Meidän pihapiirimme on muutenkin varsinainen eläintarha, sillä alueella majailee noin 20 ulkokissaa joita osa meistä korttelin asukkaista ruokkii, hoitaa ja tarkkailee. Tyttö on kunnostautunut tarkkailupuuhissa ja jokainen aamu alkaa ikkunan takaa kissojen ihmettelemisellä. Käydessämme tytön tarkastuksissa terveysasemalla, on Helmi monesti mukana. Oma lääkärimme on suhtautunut kotikoiraan melko hyvin, ensimmäisen ihottuman aiheuttajaksi ei epäilty heti Helmiä. Sen sijaan synnytyssairaalan lastenlääkäri varoitteli meitä tytön ensi viikkojen aikana koirasta ja siitä leviävästä pölystä eikä ollut ollenkaan mielissään kuullessaan koiran vaeltelevan kotona miten lystää. Suhtautuminen vaihtelee pitkälti taustan mukaan, monille on turha kertoa viimeisten tutkimusten todistavan kotona olevan lemmikin torjuvan myöhempiä allergioita lapsen kohdalla. Heille vanhat uskomukset ja tavat ovat totuus.

Ikävimpiä ovat tilanteet joissa lapsi haluaisi tulla paijaamaan koiraa mutta vanhemmat eivät anna lupaa. Olen ollut tilanteessa, jossa jalkakäytävällä vastaantullut nainen sieppasi lapsensa kainaloon rynnäten vilkkaasti liikennöidylle ajotielle nähdessään koiran, onneksi selvisivät säikahdyksellä. Näin niitä pelkoja ja uskomuksia siirretään seuraavaan sukupolveen.

Täällä ei ole varsinaisia koirapuistoja ja aluehallinnon määraykset koskien koiria vaihtelevat. Joihinkin puistoihin on pystytetty kyltit ettei sinne saa viedä koiria ja toisissa on vain muistutus koirien jätteiden korjaamisesta. Helmi ja tyttö ovat löytäneet yhteisen sävelen, tyttö on jättänyt Helmin kiusaamisen ja osaa jo paijata tätä. Puistossa juoksentelevat peräjälkeen ja Helmi pitää tyttöä silmällä. Yö-ja päiväunien aikana Helmi nukkuu uskollisesti tytön sängyn vieressä ja ulina on kovaa jos Helmi ei pääse ulkolenkille mukaan.

Olisi kiva kuulla miten muualla suhtaudutaan lapsiin ja eläimiin, oletteko joutuneet kummallisiin tilanteisiin?