Kotikaupunkini Ankara

Muutin Ankaraan vuonna 2008, saavuimme mieheni ja koiramme kanssa rannikon lämmöstä ja letkeydestä kylmään ja korrektiin Ankaraan. Jos Ankara olisi ihminen se olisi harmaapukuinen ja hymytön virkamies, sellainen joita täällä kohtaat asioidessasi virastoissa. Vaikkei se turhia hymyilisi, olisi se aina kohtelias ja turkkilaisittain jopa etäinen. Ulkonäöllään se ei koreilisi mutta hoitaisi juoksevat asiat säntillisesti ilman turhia mutkia. Se ei ärsyttäisi eikä härnäisi muttei herättäisi suuria tunteitakaan.

Kızılay

Ankara on Turkin hallinnollinen kaupunki jossa asukkaita on noin 5 miljoonaa. Istanbulille ominaista kulttuuria ja historian havinaa on turha hakea mutta raapaisemalla pintaa syvemmältä Ankarastakin löytyy omat viehätyksen aiheet. Ankara oli pieni kyläpahanen kun Atatürk valitsi sen 1920-luvulla Turkin pääkaupungiksi, hän ajatteli että anatolian ylängöllä kaupunki on suojassa hyökkäyksiltä. Kaupungin väkiluku on noussut huimaa tahtia niistä ajoista ja tällä hetkellä kaupunkiin on tekeillä joukko uudistuksia. Keskustan alueen rakennukset uusitaan, moskeijoita suunnitellaan, metroreittejä pidennetään kaukaisempiin kaupunginosiin ja lentokentältä keskustaan on tarkoitus rakentaa ilmatie eli kabiinihissejä käyttävä järjestelmä.

Kotikulmilla

Minulle kaupunki on tärkeä mutten voi sanoa että kovin rakas. Ikävöin rannikon merta ja vuoristoa, pinjametsiä ja rentoa otetta elämään. Toisaalta olen unohtanut rannikon huonot puolet, turistivirrat, huijausyritykset, elämisen sesongin mukaan, kostean sateisen talven ja keskuslämmityksen puuttumisen. Toisinaan Ankarassa voisi kuvitella olevansa missä tahansa suurkaupungissa. Kun käppäilen sateisessa syysillassa lehtien pudollessa kotikadulle, voisin kuvitella olevani vaikka Helsingissä. Asumme kaupungin keskustassa ja kadut ovat hiljaisia ilta-aikaan, en pelkää liikkua ulkona iltamyöhälläkään. On helppoa unohtaa asuvansa suurkaupungissa.

Perjantain rukoushetki linnoituksen alueella

Oma suosikkikohteeni kaupungissa on ehdottomasti Uluksen alueella sijaitseva vanha linnoitus, Kale. Bannerin kuva on otettu juuri sieltä, siitä onkin nähtävissä kuinka heti linnoituksen ympärillä levittäytyy vanhaa ja melko kurjaakin asutusta. Ankara oli aikoinaan oikeastaan Ulus joka on kaupungin vanhin kaupunginosa ja samalla mielenkiintoisin. Sieltä se on levittäytynyt nykyisiin mittoihinsa. Uluksessa sijaitsevat vanhat työpajat, tukkukauppiaat ja sieltä teet edullisimmat löydöt. Linnoituksen aluetta on kunnostettu ja alas laskeutuvien kujien varsilla on käsityökauppoja, seppien pajoja ja viehättäviä teetupia. Ulus lukeutuu kaupungin köyhimpään alueeseen, ilta-aikaan alueen kasinot täyttyvät ja meno jatkuu aamuyön tunneille asti. Kaupungin ilotalot, mustanpörssin kauppa ja muu laiton toiminta on keskittynyt Ulukseen.

Linnoitus

Alueella on myös varteenotettavia museoita kuten loistava Anadolu Medeniyetleri Müzesi joka selvittää anatolian alueen kansojen historiaa, itse pidän myös Rahmi M. Koç museosta jonka sijainti on ihastuttavassa rakennuksessa linnoituksen sisäänkäynnin vastapäätä. Museo on omistettu kommunikoinnin ja kuljetuksen historille, sen lisäksi siellä on kokoelma vanhoja leluja. Alakerran tiloissa on monesti mielenkiintoisia näyttelyitä. Uluksessa on ihanaa vaellella toimettomana ilman kiirettä, siellä voi aistia vielä turkkilaisen tunnelman ja kaupanteon meiningin joka on jo katoamassa hienommilta alueilta. Kaupungin hienosto ei alueelle astu jalallakaan.

Käsityöläiskujia

Uusimmilla alueilla, kuten Kızılayssa ja Tunalilla, kohtaa aivan toisenlaisen Turkin, metromatka Uluksesta niille kulmille on kuin aikamatka toiselle vuosikymmenelle. Trendikkäät kahvilat ja putiikit, opiskelijoiden suosimat kebabkojut ja kuppilat täyttyvät niistä jotka haluavat unohtaa kurjan Uluksen ja menneen ajan. Turkkilaisten joukossa vanhan tavaran ja menneen haikailijoita on harvassa. Monen turkkilaisen tuttavan mielestä on omituista nauttia kuljeskelusta vanhoilla ränsistyneillä kujilla kun voisi mennä upouuteen ostoskeskukseen.


Kaupungin tunnetuin ja massiivisin nähtävyys on Anıtkabır eli Atatürkin mausoleumi ja museo. Alueetta ympäröi valtava puisto jonne on saatu lahjoituksena puita ja kasveja ympäri maailmaa, Suomesta muunmuassa koivuja. Ankarassa sijaitsevat maan lähetystöt ja sen myötä laaja diplomaattikunta eri maista. Muita ulkomaalaisia tapaa harvoin, turisteja kourallisia nähtävyyksien alueella. Ulkomaalainen on kaupunkilaisille vielä sen verran outo ilmestys että monilla alueilla saatetaan pysähtyä tuijottamaan ja päivittelemään.

Anıtkabır

Ankara on edullinen kaupunki, vuokrat eivät päätä huimaa ja asuntojen hinnoissa nousua on ollut vasta viimeisen vuoden aikana. Noin 300 eurolla saat asiallisen vuokra-asunnon suhteellisen mukavalta alueelta, oman asunnon omistajaksi noin 50 000 euromäärällä. Kaupunki on tunnettu lukuisista kebabkojuista joissa lounas kustantaan muutaman euron verran. Edullisia ostoksia voi tehdä metrotunneleiden vaatekaupoissa tai viikkomarkkinoilla, outlet-keskuksia kannattaa myös tutkia. Kaupungissa on hyvä tarjonta sairaaloista, pääkaupungissa sijaitsevat maan yliopistolliset- sekä tutkimussairaalat. Itse olemme olleet tyytyväisiä kaupungin palveluhin, sairastamisesta kerron tarkemmin myöhemmin.

Ihana kevät

Puistoja kaupungissa on jokaisella alueella, suomalaisena kaipaan silti kunnollisia ulkoilumaastoja. Niitä joutuu hakemaan keskustan ulkopuolelta. Talvisin kaupungin hienosto suuntaa lähistöllä olevan Elmadağ laskettelukeskuksen rinteille, kesäaikaan kaupunki hiljenee ja moni matkaa rannikon kohteisiin. Lähempänä olevia virkistyspaikkoja on muutamien järvien ympäristössä, joista osa on tekojärviä. Siellä lenkkeillään, grillataan ja nautitaan toisten seurasta. Kaupunki sijaitsee lähes 1000 metrin korkeudessa merenpinnasta, vaikka kesät ovat helteisiä, voi yöaikaan nukkua mukavan viilenevissä lämpötiloissa. Syksyn tulon huomaa elokuussa nopeasti viilenevistä illoista, ensi lumi Ankaraan satoi tänään. Viime talvi oli todella luminen ja pitkä. Olimme monta kuukautta pinteessä tytön rattaiden jäädessä jumiin auraamattomille teille. Asumme Çankayan alueella jonka aluehallinto on oppositiopuolueen hallussa. Teiden kunnossapidosta kärsitään sillä rahahanat on laitettu kiinni 'väärin' äänestävien alueella. Ankaran syksy on ehdoton lempi vuodenaikani, aurinkoisen lämpiviä päiviä, kirpeän viileitä iltoja ja kaunis ruska. Syksy jatkuu meillä pitkälle marraskuun loppuun jonka jälkeen yöpakkaset alkavat ja kaapeista kaivetaan esiin talvivaatteet.

Ankara talvi

Ankara on myös opiskelijoiden kaupunki ja sen huomaa katukuvassa, Kızılayn alue ja opiskelijakuppiloiden Bahçelievler vilisevät nuoria ja hinnat ovat opiskelijan kukkarolle sopivia. Alueilla on ukkoja täynnä olevien kaljakuppiloiden lisäksi opiskeijoiden suosimia baareja ja kahviloita. Hienosto kurvaa uusinta huutoa olevilla autoillaan Çankayan alueella sijaitsevan G.O.P kortteliston hienoihin ja hinnakkaisiin bistroihin ja ravintoloihin. Niissä ei tarjota rasvaa tihkuvaa (ja hyvää) kebapia vaan eurooppalaisvaikutteisia ruokia, eurooppalaisuuden ihaileminen tuskin menee täällä koskaan pois muodista. Jotain ehkä kertoo viinikulttuurin puuttumisesta kun hienoissakin ravintoloissa varakas rouva saattaa pyytää punaviininsä jäillä. Iltaa vietetään kukin budjettinsa mukaan kahviloissa, baareissa ja yökerhoissa.

Lukuisat Meyhanet, eli alkoholia, elävää musiikkia ja turkkilaisia mezeitä eli alkupaloja tarjoavat ravintolat ovat omia suosikkejani. Kun Meyhanen täpötäydessä kuppilassa muusikko soittaa saz luutullaan kaihoisaa balladia anatolian kukkuloilta, raki lämpenee lasissa ja eteen tuodaan herkullisia annoksia, maistuu elämä tällöin makealta. Juuri niinä hetkinä muistaa miksi aikoinaan ihastui maahan ja kulttuuriin. Meyhanen nurkkapöydässä ankaralainen kuivakka virkamieskin höllää kravaattiaan ja nousee pöydälle tanssimaan.