Kaksikielisyys 2

Kielellinen kehitys on erityisesti kaksi- ja monikielisten perheiden keskuudessa kysymyksiä ja huolta aiheuttava asia, sen vanhemman jonka äidinkieli uhkaa jäädä heikommaksi ympäristön vuoksi hommana on oman äidinkielen höpötys silloinkin kun tuntuu että se kaikuu kuuroille korville eikä kiinnosta, luottavaisena ää ja konsonanttien suhistessa ilman vastakaikua toivoen että kyllä se kieli jää selkärankaan, jäähän se?

Tytöllä motorinen kehitys on ollu selkeästi nopeaa, kuperkeikkojen tekeminen ja kiipeily on mennyt keskittymisen ja puheenkehityksen edellä, siinä missä isommat lapset jättäytyvät puistoissa alemmille liukumäkiosuuksille, tyttö kiipeää aina vain ylemmäs, juoksee ja hyppii ketterästi yli esteiden. Piirustuspaperille ei ilmesty mitään esittävää vaan suuria viivoja, kaikenlainen näpertely tuntuu tyssäävän alkuunsa eikä paikoillaan huvita istua. Sanoja siellä täällä mutta suurin osa omaa kieltä, jota emme ymmärtäneet, kesän aikana tuntui että neiti itsekin jo turhautuu kun ei pysty tarpeeksi selkeästi ilmaisemaan itseään meille. Mitä ihmettä se haluaa karjuessaan kiinan kuuloisia sanoja ja osoittelee ulos tai keittöön?

Puheenkehitystä ei Turkissa seurata yhtä tarkasti kuin Suomessa. Terveysasema tarkastukset seurailevat samaa rytmiä kuin Suomen neuvolakontrollit, oma hoitaja mittaa, punnitsee ja piikittää, perhelääkäri tarkkailee ja kyselee, motorisia taitoja tarkkaillaan ja siinä sivussa myös puheenkehitystä, sen sijaan toimiin aletaan vasta äärimmäisissä tapauksissa ja muutenkin kehitystä seurataan aika lunkisti. Kyselin jo keväällä tytön hoitajalta, onko syytä huolestua puheen hitaasta kehityksestä, hän neuvoi ottamaan rauhallisesti, jos sanoja tulee niin se riittää. Sen tarkemmin asiaa ei puitu, enemminkin keskityttiin ruokavalioon, motoriikkaan ja tarkasteltiin painon ja pituuden kehitystä. Meillä on luettu kuvakirjoja ahkerasti, toisteltu sanoja, puhua pälpätetty mahdollisimman paljon tekemisiä ja nähtyjä asioita. En juuri surffailut asiaa koskevilla nettipalstoilla sillä tieto tuntui aika ristiriitaiselta, osa lapsista oli lähetetty puheterapiaan 2-vuotiaana jos sanoja oli vähän, toisia ei.

Kaksivuotissynttäreiden jälkeen kielellisessä kehityksessä tapahtui onneksi harppaus, joka rentoutti kaikkia, osuutensa oli ehkä silläkin että kuukauden ajan meillä puhuttiin normaalia enemmin sillä molempien vanhemmat ja sukulaiset olivat kylässä, kielikylpy tehostui siis molemmilta puolilta. Tyttö matkii nyt sanoja, ottaa heti käyttöön uuden sanan, sitä sitten toistellaan ja makustellaan, edellisen päivän sana oli auto ja elisen hassu, suomenkieli jyrää nyt selvästi ja hyvä niin sillä tarhaan mentäessä siihen varmaan tulee muutos. Helmi koira on Melmi ja ukki on akki, toisinaan jokainen vastaantuleva isä on baba ja ellei sopivaa juttukumppania heti löydy alkaa näkymättömään puhelimeen jutustelu, selkeästi aikuisilta matkittuja maneereja ja oikeassa kohdassa hohotuksia, puhelinkeskustelut seurailevat samaa kaavaa, turkiksi kerrotaan että kaikki on hyvin ( iyiyiyi) ja sitten hohotusta, loppuun suomenkieliset jäähyväiset ( moimoimoikka). Lastenohjelmissa hän on kaikkiruokainen, trotro aasia saksaksi, masha ja karhu venäjäksi ja muumit tottakai suomeksi.

Oma tietämys monikielisten lasten puheenkehityksestä perustuu tuttujen kertomuksiin ja heidän lasten esimerkkeihin, selvää on että pidemmät Suomen visiitit vahvistavat kieltä ja sanastoa, heikommaksi jäänyt kieli hyppää suomalaisessa kieliympäristössä esiin, vahvistuu ja kehittyy kunnes taas asuinmaahan paluun jälkeen taantuu kakkoseksi. Pitkien Suomen reissujen tekeminen vain tuntuu melko vaikealta, joten vahvistusta haetaan kirjoista, filmeistä, musiikista ja peleistä. Turkissa monien keskuudessa ovat suosittuja kielikylpypäiväkodit, usein kielenä on englanti, sen sijaan silloin tällöin vastaan tulee tapauksia, jotka pelottelevat useamman kielen puhumisen vain sekoittavan lapsen pään. Lähes tulkoon aina toinen kieli kuitenkin nähdään mahdollisuutena, päästä opiskelemaan ulkomaille ja työllistymistä avittavana tekijänä. Ilman toisen vanhemman kieltä jää toinen kulttuuri melko vajaavaiseksi, monia asioita on vaikeaa kääntää eivätkä tunteet ja vivahteet välity.

Olen aiemmin kirjoittanut kaksikielisyydestä perheessämme täällä:  http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/search/label/kaksikielisyys

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla tämän blogin suuntaan, jossa kaksikielisyyttä tullaan käsittelemään enemminkin: http://www.salamatkustaja.com/2013/08/mita-haluaisit-kysya-kaksikielisyyden.html#comment-form

Millaisia kokemuksia sinulla on monikielisyydestä?

p.s täällä lillutaan välitilassa eli vanha koti on tyhjennetty ja uutta täytetään, me odottelemme tytön ja koiran kanssa vielä Ankarassa iltalentoa, seuraavia kuulumisia onkin sitten luvassa Izmiristä!