Muuttajan muistilista Turkissa

Turkissa muuttaminen on helppoa, muuttopalveluita on paljon ja ne ovat edullisia. Kun kyselimme tarjouksia, vaihtelivat hinnat 1700-3500 liiran välillä, edullisempien ollessa paluuautoja, jotka ovat tehneet muuton Izmiristä Ankaraan, muuttofirmat eivät vain takaa näiden vakuutuksia ja työn jälkeä joten ne jäivät laskuista pois. Lopulta maksoimme muutosta 2800 turkin liiraa ja olimme palveluun melko tyytyväisiä, muuttomiehet hoitivat paketoinnin ammattitaitoisesti ja nopeasti, seuraavana päivänä lasti purettiin ja suurimmat huonekalut asetettiin paikoilleen, meille jäi hommaksi asetella astiat ja vaatteet paikoilleen, taulut seinille, verhot ja matot oikeille paikoille. Mahdollisesti enemminkin olisi laitettu suoraan paikoilleen mutta uudessa kodissa kaappitilat ja varastotilat eivät vastaa entistä, joten meillä oli pähkäiltävää mihin mikäkin sijoitetaan.

Saldona muutosta on yksi rikkoontunut juomalasi ja jälki jo ennestään lommon saaneessa lipastossa. Jälkikäteen ajatellen muuttofirmasta oli valtava apu, matka ajaen kaupunkien välillä kestää noin 8 tuntia, muuttaminen itse lapsen ja koiran kera olisi ollut mahdottoman stressaava ponnistus. Mies lensi aiemmin Izmiriin seuraamaan muuttoa, me perästä ( ystäville kiitos asunnon lainasta ja lentokentälle viemisestä ja avusta, olette kultaa kalliimpia). Aiemmin kortteleissa näkyi muuttoautoja patjat ja kukkaruukut katolla, perheiden hoitaessa itse muuton, nykyisin kortteleissa näkyy vain muuttofirmojen autoja, erityisesti sunnuntaisin tukokseksi asti.

Kun tavarat on paikoillaan, alkoi seuraava ponnistus: kirjautuminen sinne tänne, papereiden pyörittely, kopiointi ja muutama uuvuttava turha reissu. Täytyy sanoa että hieman on byrokratia vähentynytkin Turkissa vaikka se on käsittämätöntä edelleen Suomeen verrattuna. Ensimmäisenä ulkomaalainen suuntaa ulkomaalaispoliisiin, jossa vaihdetaan uusi osoite oleskelulupakirjaseen ja rekisteriin, tämän luulisi olevan ilmotusluontoinen ja helppo homma? No ei se ole, on täytettävä kaksi lomaketta, missä kysellään tietojen lisäksi historiaa oleskeluluvista ja Turkin matkoista, sen lisäksi vinopino omia valokuvia, puolison kuva, puolison henkilökortin kopio, kopio omasta passista ja lupakirja. Papereita ei voi vain luovuttaa vaan sitä varten tarvitsee jonottaa, virkailija tarkistaa ne, ottaa järjestelmästä minun sekä puolison tiedot, juoksututtaa nivaskan kanssa vielä evrak kayıt nimiseen paikkaa, jossa tiedot virallisesti kirjataan, pantiksi jää passi sekä lupakirja ja valmiin lupakirjan passin kera voi noutaa muutaman päivän päästä, tätä varten tarvitsee tehdä 3 reissua samaiseen virastoon.

Turkissa on vielä muinaisjäänteenä korttelipäällikkö eli muhtarliği, jolle toimitetaan väestörekisteriin kirjautumisen jälkeen sieltä saatu osoitelappu henkilötietoineen ja muutaman kopion kera. Korttelipäälliköiden tehtävät vähenevät ja näyttää siltä että päälliköt koppeineen ovat pian enää muisto. Ensimmäisen viikon aikana meillä kävi vartiointiliike sekä puhelinlinjan asentaja, internet avautui puhelinlinjan avautuessa automaattisesti, sähkön tai veden kytkemisen suhteen ei myöskään tarvitse tehdä mitään muuttaessamme vuokralaisiksi.

Rannikkoseuduilla ei vielä joitakin vuosia sitten ollut kaasuputkistoa monessakaan paikassa, nykyisin se kattaa lähes joka paikan mutta kaikkiin koteihin sitä ei ole asennettu, kuten nykyiseen kotiimme, edessä oli siis kaasupullon hankinta keittiöön. Lämmitys meillä tullaan hoitamaan talvella ilmastointipumpulla, katsotaan kuinka keskuslämmitykseen tottuneille käy?

Olen ollut tyytyväinen Ankarassa terveysasemaamme ja muutenkin lääkäripalveluihin niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Jännitin tänne tullessa eniten kuinka ne hoituvat jatkossa täällä sillä pääkaupunki on juuri näissä asioissa yksi kehittyneimpiä. Suunnistimme tällä viikolla muutaman korttelin päähän terveysasemalle, jossa saimme heti ystävällistä palvelua, tapasimme perhelääkärimme ja tytön hoitajan emmekä olisi voineet tyytyväisempiä olla. Lääkärimme oli ammattitaitoisen ja mukavan tuntuinen mies, jonka erityisesti lapsiasiakkaita varten sisustetusta huoneesta tyttö ei halunnut lähteä pois vaan teki olonsa mukavaksi tutkintapöydälle. Vilkaisu diplomeihin kertoi miehen valmistuneen hyvästä yliopistosta ja sai mielen entistäkin kevyemmäksi, hoitaja tsekkaa vielä tytön rokotus- ja kontrollihistorian ja ilmoittaa sitten meille seuraavista käynneistä. Täällä kuten Ankarassakin lääkärin luo ei varata aikaa, jonoja ei näyttänyt täälläkään olevan ja lapsien kanssa asioivat menevät aina muiden edelle.

Sain tänään takaisin päivitetyn oleskelulupakirjan, hikistäkin hikisemmissä lämpötiloissa matkasin taas ulkomaalaispoliisiin Konakiin lautalla, sen jälkeen metrolla Çankayan alueen kansalaisuustoimistoon, jossa kaikki sujui nopeasti, virkailija kirjoitti pyynnön kansalaisuushakemuksen siirrosta Izmirin piiriin, otti kopion luvastani ja lupasi soitella kun käsittely on siirtynyt tänne. Minä huokasin helpotuksesta, olihan perjantai ja miehen työt alkamassa maanantaina, viikossa hoidimme kaikki paperi- ja virastoasiat kuntoon, viimeisenä mies kiikutti äsken ennen kello viittä kopiot henkkareistamme vielä korttelipäällikölle. Olemme siis virallisesti muuttaneet, tavanneet liudan paikallisia virkamiehiä ja -naisia ilman sen suurempia kommelluksia. Vaikka usein tulee kiroiltua paikallista byrokratiaa niin täytyy kiittää monia tapaamiani kohteliaita virkamiehiä, joskus tuntuu että seinä nousee vastaan kun pyydetään paperia jota on mahdoton hankkia tai levitellään käsiä, aina tavalla tai toisella on hommat hoituneet. Joskus on kolkuteltu ylempiä ovia, yritetty tirauttaa kyyneleitä, aina ei ole naurattanut, esimerkiksi silloin kun omat tiedot olivat 'tipahtaneet' arkistohyllyn taa eikä mitään tapahtunut kuukausiin tai silloin kun virkailijan lyömätön leima muuttuu elämää suuremmaksi ongelmaksi, joskus on tullut ikävä kelaa, sen jälkeen on kiroiltu, taottu nyrkeillä seinää ja ryhdistäydytty, kyllä asiat aina järjestyvät, jopa turkkilaisen byrokratian viidakossa.

Kuvat Konakista virastoista ja niiden kulmilta