Rakı balik balkon

Täällä ollaan ja ihmetellään uutta kaupunkia, kotia, naapurustoa ja elämäntyyliä. Turkissa on isot erot ihan kortteleiden välillä, samoin kaupunkien, tuntuu kuin olisi saapunut Ankarasta toiseen ulottuvuuteen. Sama kieli mutta onkohan tämä sama maa?

Meri on kaupungin sydän, kaupunginosasta toiseen on helpoin liikkua lautalla, merenrannalla on kalastajia aamusta iltaan, olemme kolkutelleet jo muutaman päivän turhaan korttelimme monitoimimiehen ovea, hän on leipäkauppiaan mukaan jälleen unohtunut kalastelemaan, sähkötyöt ja muutama muu pikkujuttu saa siis odottaa. Illalla suupielissä maistuu suola ja merituuli hellii parvekkeelle asti, yksi katu on omistettu kokonaan  tunnelmallisille kalaravintoloille ja kalakauppiaille. Keskustelu paikallisten kanssa on helppo virittää kalan ympärille sillä kausi on juuri alkanut. Turkissa kalakantaa suojellaan joten kalastus on kielletty kesällä, kausi on vihdoin alkanut ja kauden ensimmäinen kala on sardiini, arvaatte varmaan mitä täällä syöty.

 

Olen ihastuksissani pienistä kaduista, joilla tuoksuu jasmiini, palmuista ja ihmeköynnöksistä. Muutaman korttelin päässä on pienten kauppojen ja palveluiden rimpsu, on juusto- ja oliivikauppoja, mezekauppoja, kahviloita ja pieniä ravintoloita, puistoja, koiria ja kissoja siellä täällä, helppo liikkua ja vähän liikennettä. Voi Izmir missä me olemme kaikki nämä vuodet kuppailleet emmekä ole löytäneet tänne aiemmin?

Rakı balik balkon on paikallisten juttu, alueella on monia meze eli alkupalaerikoisuuksia, joista useimmat sattuvat kalaruokien kanssa, iltaisin izmiriläiset tuntuvat istuskelevan parvekkeella, jos mahdollista nautiskellaan rakıa, kalaa ja mezeitä. Yllättävän hyvin muutuimme parveke-ihmisiksi ja unohdimme Ankaran pihan, partsilla nautitaan niin aamiainen kuin illlallinenkin, siitä  on hyvä havannoida uutta seutua.

Muutamia huomioita, jotka saattavat vielä osoittautua vääriksi:

• Täällä mennään pyörillä, niin simitkauppias kuin romunkerääjäkin on ottanut fillarin alleen, fillarilla on helppo liikkua sillä rannassa on jopa pyörätiet! Arvatkaa onko suomalainen ihastuksissaan?
• Ihmiset eivät tunnu olevan ihan yhtä uteliaita kun Ankarassa.
• Rytmi on rento, täällä istuskellaan merenrannassa, kuppiloissa, parvekkeilla yömyöhään.
• Ankarassa 10% miehistä pukeutui shortseihin, täällä lähes jokainen.
• Naiset käyttävät minihameita, shortseja, vaalennettuja hiuksia on paljon.
• Ihmisillä on ankaralaisiin verrattuna huomattavasti enemmin keskivartalolla ylimääräistä, johtuneeko vauraudesta vai pitkiksi venähtäneistä illoista parvekkeilla?
• Ankarassa joka kulmalla on lokanta tai kebapkuppila, täällä kotiruoka ravintoloissa tarjotaan oliiviöljyruokia, kadunkulmissa on paikallisia pikaruokapaikkoja.
• Vesipiippukahvilat ovat suosittuja, teekuppilat eivät olekaan vain ukkokuppiloita vaan täällä niissä istuu naisiakin, sen lisäksi on naisten omia kahviloita.
• Kortteleissa on pyöreitä kaupungin hedelmäkojuja.
• Kalaravintoloita ja kalakauppiaita on paljon.
• Nuorilla on paljon silmälaseja, paremmat lääkärit vai likinäköisyyttä suurissa määrin?
• Puistoissa on pulskia kissoja ja koiria.
• Leikkipuistoissa on hiekkaa ja laitteet puusta, Ankarassa oli pikkukiveä ja laitteet muovia.
• Jätteitä ei haeta ovien ulkopuolelta vaan ne viedään itse roskikseen, kerrostalojen alakerroksissa on jätepiste sanomalehdille ja kartongeille.
• Ravintolat ja kuppilat levittäytyvät ihmisten mukaan tienreunaan asti, Ankarassa laki ja järjestys valvoi tarkemmin.
• Erikoisliikkeitä on paljon.

Kämppä on vähän hujan hajan sillä emme malta sulkeutua sisään, tänään syödään sardiineita, mezeitä ja avataan rakı, kippis Izmirille! Postailen ja vastaan kommentteihin tuota pikaa lisää, mukavaa viikonloppua kaikille!