Tervetuloa kotiimme!

Muutto Izmiriin tarkoitti sopetumista siihen ettei meillä ole enää pihaa, johon Helmi pääsee milloin vain, karkuun tytöltä, pikapissalle tai kissoja jahtaamaan, piha oli muutenkin iso elementti elämää suurkaupungin keskustassa. Kotiin oli tehty juuri osittainen remppa, joten siitä oli muodostunut toimiva ja meidän näköinen pesä, jossa viihdyimme niin hyvin että meistä sulkeutuikin todellisia kotihiiriä, naapurit olivat kivoja ja talonmiehestä monessa apua.

Pitkä käytävä halkoo huoneistoa kuten monessa turkkilaisessa kodissa.

Uuden kodin piti löytyä nopeasti ja kriteerit olivat aika tiukkoja, halusimme tietylle alueelle, kävelymatkan päähän merestä, lautasta ja kaikesta oleellisesta, ei liian korkea vuokra, eikä ylimpiin kerroksiin. Tehtävä tuntui jo jossain vaiheessa ihan mahdottomalta mutta löytyihän tämä sitten, viime tipassa. Täydellinen se ei ole mutta me olemmekin vuokralla ja aikeissa tutustua nyt muutaman vuoden ajan tarkemmin alueeseen, taloihin, hintoihin, sen jälkeen on helpompi tehdä päätös siitä missä asunnossa asumme tulevaisuudessa.

Pihan puuttuminen oli lopulta ongelmista pienin, meillä on iso parveke viehättävän tien puolelle, jossa on kiva istuskella, tästä voi vaikka laskea turkkilaisittain korin narun varassa alas ja huikata vastapäisen kahvilaleipäkauppiaalle tilauksen. Asunto on iso, entiseen verrattuna neliöitä tuli noin 60 lisää! Parketit makkareihin ja olkkariin on juuri uusittu, samoin keittiönkaapit, seinämaali on ok ja kaappitilaa ja varastotilaakin löytyi lopulta pelättyä paremmin. Aiemmassa kodissa meillä oli turkkilaisittain harvinaisia kaappeja valmiiksi asuntoon asennettuna, täällä niitä on huomattavasti vähemmin mutta sen korvaa varastohuone, johon saa kätevästi matkalaukut, korjaustarvikkeet, siivousvälineet, laukut seinälle ojennukseen ja muutenkin katseilta piiloon. Olimme yllättyneitä kuinka paljon pölyä partseille ja asuntoon nousee, Ankaran sisäpihalle olevaan asuntoon ei lentänyt juuri pölyä eikä hiekkaa, tosin siellä nenään tunki sen sijaan pakokaasut ja saasteet. Asunnon siivous uusine lattioineen ja suurine huoneineen on onneksi helppoa, parvekkeella heitetään toisinaan sangollinen vettä paikallisittain ja se on siinä.

Minun ja miehen paikat ja nurkassa seisonut vanha ompelukone pääsi pöydäksemme.

Murheenkryyneinä ovat keittiö ja kylppäri, keittiö on tyypillinen turkkilainen eli pitkä ja kapea, kaiken kukkuraksi ikkuna on kuiluun, josta eivät puhalla virkistävät tuulet, keittiökaapit on uusittu mutta laskutilaa on melko rajallisesti verrattuna siihen mihin on totuttu. Kaappien vaihto on tehty selkeästi nopeasti ja halvalla, priimajäljestä ei ole tietoakaan ja muutaman kaakelin reuna irvistää niin että ne on korjautettava pian. Turkissa kaikki omat kodinkoneet otetaan aina mukaan, joten ne ainakin toimivat moitteettomasti, yleensä pesukone on keittiössä mutta täällä se on suomalaisittain kylpyhuoneessa.

Kylppäri on melko vanhanaikainen, suuri vedenlämmitin vettä varten ja kylpyamme, tilaa on kuitenkin reilusti. Kylppäriin teimme ehkä eniten hankitoja vaikka yritimmekin pitää ne minimissä sillä emme ole aikeissa asua tässä vuosia, sinne viritettiin kuitenkin suihkuverho tankoineen, kuinka ihmiset ovat pärjänneet ilman sitä? Liukuestematot, mattoja, koukkuja ja telineitä tarvikkeille. Muutamilla pienillä  ostoksilla siitä saatiin jopa kodikkaan näköinen ja sen verran toimiva ettei tarvitse pelätä tytön kanssa kylpemistä ja paljoin jaloin heilumisia. Vedenlämmitin on muistettava aina kytkeä päälle hyvissä ajoin ellei halua viileää suihkua niskaansa.

Vedenlämmittimellä on kokoa!

Asunto on ihana valoisa ja läpitalon pituudessaan tänne saa raikkaan läpivedon, makkarit ovat kivat ja tilavat, samoin vierashuoneesta saadaan hyvä kodinhoitohuone, joka ystävien ja sukulaisten saapuessa muuntautuu taas sopeksi heille, sinne saa kätevästi rattaat piiloon ja talvivaatteet varastoon. Tytön pieniä vaatteita ja vauvatarvikkeita on muutama pahvilaatikollinen, jotka pitäisi vielä selvittää jotta vierashuone näyttäisi huoneelta eikä varastolta. Itse ihastuin huoneiden ja vaatekaapiston retro-oviin, niista saisi maaleilla aika makeat mutta enpä tiedä saisiko itsestään irti intoa sellaiseen vuokralaisena.

Tytön huoneeseen mahtuu nyt niin lelut kuin tyttökin leikkimään.

Ankarassa totuimme talonmiehen palveluihin, joista maksettiin pieni summa kuukausittain. Täällä käy ulkopuolelta siivooja kerran viikossa pesemässä rappukäytävän mutta enää ei olekaan Hasania perheineen, jolle voi soittaa sisäpuhelimella, joka nouti roskat aina klo 20, siivosi pihaa ja hoiti vuotavat putket, kävi apteekissa tarvittaessa ja oli muutenkin useimmiten soiton päässä. Vaikka toisinaan marmatimme talonmiehen ajoittaista laiskuutta tai katoamistemppuja niin nyt on ollut muutamaan otteeseen jo ikävä herraa perheineen. Illalla suunnatessamme koiran pissatuslenkille on raahattava roskapussia mukana ja etupihakin saa miehen kulmat kurttuun hoitamattoman näköisenä.

Talossa on 10 asuntoa ja naapureita näkee harvoin kuten Ankarassakin, olemme tutustuneet muutamiin naapuruston asukkaista ja kaikki vaikuttavat rennoilta ja avuliailta, pienen kadun varrelta käytämme päivittäin kahvilaleipäkauppaa ja heiltä olemme saaneet eniten apua ja vinkkejä, mies on todennut viereisen parturin kelvolliseksi ja mukavaksi paikaksi, samoin kulmakunnan monitoimimiehen näppäräksi, silloin vain kun jaksaa työpaikalleen raahautua. Viljelen tätä rento sanaa izmiriläisistä joka postauksessa mutta se vain on niin suuri ero ankaralaisiin verrattuna etten jaksa olla sitä ihmettelemättä, se paistaa tavasta olla, kävellä, puhua ja pukeutua. Tykkään tästä naapurustommekin tavasta rentoilla, tosin on siinä pieni miinuksensakin, hommat eivät selvästi toimi ja etene aina ankaralaisen jouhevasti.

Parveke ja vastapäiset palmut.

Yhteenvetona viihdymme tässä ja silmäilemme jo sillä silmällä muita taloja ja asuntoja, sillä tulevaisuudessa haluamme hieman erilaisen kodin ratkaisuiltaan, nyt on kuitenkin hyvä olla tässä sillä pitkä matka tänne on tehty. Pihanpuute ei ole vaivannut sillä vietämme aiempaa enemmin aikaa puistoissa ja meren äärellä, ilmaston muutoksen myötä parvekkeella voi syödä aamupalaa myöhälle syksyyn ja auringonsäteet alkavat lämmittää jo varhain keväällä. On hyvä istua partsilla, katsella mitä naapurusto tekee, huikata kuulumiset kahvilaan ja tervehtiä vastapäätä ahertavia mainostoimiston hemmoja ja heidän ihanaa koiraa, Helmi on sopeutunut ihan hyvin, tyttö vielä paremmin mutta ne ovatkin jo omia juttuja.