Karşıyaka 35.5

Olimme kuulleet Izmiristä ja asuinalueestamme Karşıyakasta paljon tarinoita tuttavilta jo ennen muuttoa. Izmirissä on asukkaita reilu 3 miljoonaa ja se on Turkin toiseksi suurin satamakaupunki, täällä pysähtelevät ristelylaivat ja kansainväliset yritykset jättävät oman leimansa kaupunkiin. Ankaraa sanotaan maan eurooppalaisemmaksi kaupungiksi sen asioiden toimivuuden suhteen, yksi harvoja kaupunkeja jossa on harjoitettu kaupunkisuunnittelua, viranomaisten valvonta on tarkempaa kuin muualla, joukkoliikenne on melko toimiva ja ihmisistäkin välittyy jäyhä suoraselkäisyys. Izmiriä sitten taas sanotaan länsimaalaisimmaksi eikä suotta, meinasin imaista limpparit väärään kurkkuun kun vierailimme ensi kerran alueen ostarissa Egeparkissa, jokaisella teinitytöllä oli jalassa mikroshortsit eikä se herättänyt kulmien kohottelua tai vilkuilua edes tyylikkääseen turbaaniin verhoutuneen naisen puolelta.

Kaupunki on oppositiopuolueen vahvinta kannatusaluetta, Atatürkin kuvalla varustettuja Turkin lippuja roikkuu lähes jokaisella parvekkeella ja punavalkoviirejä puistoalueilla, kaupungissa käytiinkin melkoisia kahakoita kesäkuussa hallitusten vastustajien kokoontuessa kaduille eri puolella maata. Paikallisten pukeutuminen poikkeaa hämmentävän paljon ankaralaisten tyylistä, arvonsa tuntevia leidejä tukka tötteröllä tyylikkäissä mutta rennoissa mekoissa, nuoria naisia mikroshortseissa ja valtavissa aurinkolaseissa, naisia tyylikkäinä kuten vain välimerenrannikolla osataan, olla samaan aikaan rento ja chic. Mustalaisnaisten tyyli on värikäs eikä koruissa kitsastella, vähemmistönä huivia käyttävät naiset ovat silmiinpistävän värikkäisiin ja kauniisiin huiveihin pukeutuneita, ei pääkaupungin tyyliin raskaita viittoja ja paksuja kankaita. Ankarassa monien tyyliä voisi kuvailla sanoin tiukkaa muttei liian paljastavaa, kaupunkiin sopivaa ajatonta vaatetusta, ankaralaisesta tietää heti kuka on työssä käyvä ja kuka ei, täällä on vaikea erottaa kuka on menossa aamulautalla töihin, kuka hengailemaan kahvilaan, kuka kotiin järjestystä pitämään. Oma vaatekerta tuntuu jälleen kerran muuton jälkeen siltä että se kaipaa päivitystä, muutama mekko ja cityshortsit on hankittava pian. Toppavaatteet voi varmaan pakata odottamaan seuraavaa Suomen reissua.

Karşıyakan alueella asuvat kutsuvat itseään karşıyakalaisiksi, eivät izmiriläisiksi, alueen rekisterikilventunnus ( jokaisella kaupunkialueella on oma tunnus) on 35 ja alueen asukkaat kutsuvat karşıyakaa 35.5 tehdäkseen pesäeroa muista kaupunkilaisista. Karşıyakalla on oma teatteri- ja ooppera, oma ulkoilmateatteri sekä oma jalkapallojoukkueensa, jonka vihreä-punaväritteisiä tuotteita myydään faniliikkeissä, samaisella urheilujoukkueella on vahva asema myös muiden lajien parissa kuten purjehdus, koripallo, lentopallo ja tennis. Ihan rannantuntumassa on purjehdusseuran tilat ja päivittäin siellä keikkuu purjeveneitä, tenniskenttiä on runsaasti ja iltaaikaan niissä harjoitellaan opettajien johdolla. Karşıyakan rantabulevardi on lenkkeilijöitä täynnä aamuaikaan, jalkapallokentillä harjottelevat nappulat ja kaupungin kuntolaitteet ovat kovassa käytössä. Pyörätie on todellakin pyöräilijöille ja niitä suhahteleekin tiuhaan tahtiin ohi, näimme myös jonkunlaisen pyöräilyseuran kokoontuneena alueelle.

Alkoholilla on kummallinen asema Turkissa, efes kyltein varustettuja minimarketteja on tuhottoman paljon, hallituksen toimet viime aikoina pyrkivät siirtämään juomisen piiloon, terasseja rajataan, uusia anniskeluoikeuksia ei myönnetä tietyille alueille ja alkoholia käyttäviä on kutsuttu jopa juopoiksi ja pyydetty harjoittamaan touhuaan kotonaan. Izmirissä sen sijaan ravintoloissa ja monissa kuppiloissa on näkyvästi esillä baarien alkoholivalikoima ja efestonkat, Konakin rantaa reunustaa gordon 1 ja 2 rantakuppiloiden loppumaton nauha, joissa tarjoillaan myös alkoholia, kaupungintalon vastapäätä istutaan perjantaiolusilla jo alkuiltapäivästä ja listan mukaan melko edulliseen hintaan. Tuntuu ihanan vapauttavalta Ankaran piiloon työnnettyjen terassien jälkeen.

Karşıyakan Bostanlin alueella on eniten tunnelmaa, pieniä kauppoja, kivoja kahviloita, puistoja ja ravintoloita rannan tuntumassa, monet asuintalot ovat vanhoja ja tekevät alueesta idyllisen, huonompikuntoisia taloja ja alueita on purettu ja rakennuttajien kylttien mukaan uusia taloja on tulossa lisääkin hoitamattomien alueiden tilalle. Hintataso tietenkin on suhteessa siihen kuinka lähellä merenrantaa asuu, kun käppäilee kohti vuoristoa ja ylittää metrolinjan ollaankin jo ihan toisenlaisella alueella. Alueella on sikin sokin uusia ja vanhempia taloja, vuokrat ovat huomattavasti alhaisemmat, puistoalueita on vähän ja talojen kivijaloissa edullisia marketteja, taikinakauppoja ja kampaamoita. Alueelle on muuttanut ulkopaikkakuntalaisia, Mardinista on saapunut paljon perheitä työpaikkojen perässä.

Meille muutto Karşıyakaan on tarkoittanut mahdollisuutta ulkoilmaelämään sillä sitä me olemme kaivanneet, mahdollisuutta lähteä ilman suunnitelmia ulos ihmisten pariin. Ankaraan verrattuna liikkuminen tytön, koiran ja rattaiden kanssa on helppoa, kävelymatkan päässä on mukavaa puuhastelua, kivoja puistoja ja leikkikenttiä, hyvät ostosmahdollisuudet ja tietenkin meri, jonka rannalla voi tehdä vaikka mitä kivaa kuten mennä piknikille, lenkille yksin tai rattaiden kanssa, hikoilla kuntolaitteissa tai kalastaa, istua kahvilla ja katsella merta. Jopa virastoasioiden hoitaminen tuntuu mukavalta kun voi hypätä lauttaan ja nauttia matkaa tehdessä merimaisemasta.