sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pikkuneiti hienohelma kyläilee

Edellisessä Kodin Kuvalehdessä oli juttua Leo Straniuksesta, luontoliiton pääsihteeristä, joka kirjoittaa Ekoisi-blogia. Käyn satunnaisesti Leon blogissa ja palaan sieltä aina äimistyneenä, kuinka joku voi elää noin, samanaikaisesti puistattavaa ja arvostettavaa. Koska Leo on niin tinkimätön ettei hän tuhlaa sähköä puuron keittoon tai roskaa maailmaa vaippajätteellä, ei hän myöskään paljasta lapsensa sukupuolta. Lapsi puetaan neutraalisti, eivätkä edes isovanhemmat saa kertoa kyselijöille onko lapsi tyttö vai poika.

Meillä valittiin eilen neidille ja äidille illaksi vaatteita, sillä olimme menossa koko perheen voimin kylään tapaamaan muita suomi-turkki perheitä. Kun raotan tytön vaatekaapin ovia se narahtaa ja neiti on salamana hyllyllä, mekot, yökkärit ja paitulit saavat kyytiä. Seuraavaksi hän huomaa hiuspannat ja pinnit, vaatii niitä itselleen ja sen jälkeen se alkaa, itsensä peilailu ja keimailu. Joka päivä neiti pitää vähintään yhden peilisession, eilen ei riittänyt yksi rusettipanta vaan niitä laitettiin kolmin kappalein päähän. Ihastellessaan itseään peilistä, kimaltelevaa Minni Hiiri- paitaa ja hiuspantoja menevät pienet kädet poskille ja neiti huokaa onnellisena nennee nennneee, joka tämän kielellä asettunee johonkin ihanaa ja kaunista välimaastoon.


Meillä ei peilin edessä vietetä aikaa, aamulla hampaiden harjauksen yhteydessä viisi minuuttia riittää minulle naaman rasvaukseen ja hiusten suorimiseen, valmista tuli. Miehellä saattaa kulua pidempään mutta eteisen peilin edessä emme juuri mallaile. Mistä ihmeestä 19 kk ikäinen on sitten nämä tavat oppinut? Mummin ja ukin kyläillessä mielenkiintoisin räplättävä oli mummin meikkipussi, hiuksia harjatessa neidin ai ai aaaaa huokailut rytmittävät harjausta. Perin kummallista, eikö sitä tyttöilyä opitakaan vaan onko se osittain sisäsyntyistä?

Turkissa juhliin pukeudutaan, päivän arkivaatteissa ei lähdetä vierailulle vaan laittaudutaan. Naiset käyttävät paljon hameita ja mekkoja sekä korkokenkiä, on ihan tavallista että mies pukeutuu puvuntakkiin naapuriin kutsuttaessa. Vierailut ovat tärkeä osa paikallista kulttuuria ja niihin panostetaan, tyhjin käsin ei kylään mennä. Vieraita on vastassa ovella koko perhe, suikataan tervehdys molemmille poskille ja tämän jälkeen vieraat ohjataan istumaan, joissakin kodeissa on jopa huone vieraita varten. Se pidetään aina siistinä, nurkassa teepöytä rykelmä, paremmat nojatuolit ja sohvat sekä riittävästi istumapaikkoja suuremmillekin seurueille. Yleensä tarjotaan teetä, joskus turkkilaista kahvia, börekiä tai keksejä. Jos vierailu on odotettu niin tarjottavana saattaa olla lämmin ruoka ja lajeja on monesti runsaasti.

Meidänkin emäntä oli nähnyt eilen vaivaa ja pöytä suorastaan notkui ruokia. Lahjaksi perheeseen viedään monesti koriste-esineitä, kukkia, suklaata, leivonnaisia tai viinipullo, jos tiedetään että se ei loukkaa perheen tapoja. Jälkiruokaa ja kahvia tarjotaan yleensä aina illan päätteeeksi. Vieraiden olosta huolehtiminen ja tunnelman luominen on paikallisilla verissä. Kaikki otetaan huomioon, keskustelu on vilkasta ja illan isäntä yleensä huolehtii että kaikilla on mukavaa, teekuppi tai viinilasi täyttyy huomaamatta, herkullisten ruokien määrä tuntuu loputtomalta. Turkissa vieras on aina kuningas.

Neiti sai eilen pukeutua mekkoon ja laittaa päähänsä rusetit, uutta mekkoa piti ihastella peilin edessä hyvä tovi. Kyläpaikassakin neiti löysi nopeasti talon peilit, piti varmaan testata onko lopputulos yhtä tyydyttävä kuin kotona. Turkissa lapset pitävät pienemmistään huolta, teini-ikäiset eivät murjota nurkissa vaan katsovat pikkuisten perään ja leikkivät näiden kanssa, aikuisille annetaan tällöin rauha seurustella keskenään. Tälläisinä hetkinä kuten eilen, sitä voi olla tuhottoman onnellinen päätymisestään tänne kun ympärillä on leppoisa tunnelma, molemmista kulttuureista ylpeitä vanhempia ja ihania ihmisiä,  pulppuava keskustelu ja yhteisymmärrys sekä lasten iloiset äänet.

13 kommenttia:

  1. Ihana, koskettava kirjoitus ja oi ja voi.. Kumpa täälläkin olisi noin vierailuiden suhteen.

    VastaaPoista
  2. Itsekin olen ihmetellyt kuinka tyttömäinen voikaan pieni tyttö olla ilman mitään ohjausta! Itse en todellakaan kovin tälläydy ja tuskin koskaan pidän hameita tai mekkoja, mutta tyttäreni haluaisi elää "prinsessamekoissa". Onneksi antaa vielä toistaiseksi pukea kuitenkin tarvittaessa muutakin päälle, mutta jos saisi valita, niin tyttömäistä olisi meno koko ajan. Jostain syvältä sisältä se tuntuisi tulevan, koska muuten tyttö haluaa olla kaikin tavoin kuin isoveljensä.

    VastaaPoista
  3. Daniela: Kylailykulttuuri on Turkissa kivaa, taytyy sanoa etta itse on joutunut ihan opettelemaan tavoille silla vieraiden passaus ja huomioon ottaminen ei ole selkarangassa ihan niin kuten turkkilaisilla.

    Kata: Onkohan tytöilla joku prinsessavaihe, joka jaa toisille paalle ja toisilla haviaa ajan kanssa? On se vaan erikoista kun tiedan myös etta mallia oppimalla ei ainakaan ole tuota oppinut.

    VastaaPoista
  4. Minä olen itse ollut pienenä sellainen poikatyttö. En halunnut hameita, kun niillä oli vaikea kiivetä puuhun. Mutta meidän tytöt on synnynnäisiä prinsessoja. Ja saavat ollakin. En ymmärrä yhtään tuota sukupuolineutraalia juttua. Mitä sillä oikein ajetaan takaa? Että olisi paha olla tyttö tai poika? Miksi ihmeessä?

    VastaaPoista
  5. Minusta tuollaisessa neutraalikasvatuksessa on vähän mopo karannut käsistä. Kai siinä yritetään olla kasvattamtta lasta mihinkään kaksijakoiseen muottiin, mutta siinähän ympätään lapsi päinvastoin neutrin muottiin.

    Jokainen pikku ihminen pitäisi kasvattaa yksilönä, mutta ei niin, että mitään puolta tai piirrettä tukahdutetaan, vaan niin, että niitä lapsen itsensä osoittamia piirteitä tuetaan. Minullakin on lähipiirissä esimerkkejä pikku prinsessoista, jotka haluavat olla prinsessoja. Eikä prinsessoissa ole mitään pahaa! ♥

    Tämmöisiä täältä nyt huutelen, vaikken yhtään lasta ole itse kasvattanut! ;)

    VastaaPoista
  6. Joku hesarin kolumnisti täräytti pari viikkoa sitten Straniuksen olevan Suomen (saattoi olla jopa maailman) paras ihminen. Mun mielestä se on just hyvin sanottu. ._.

    VastaaPoista
  7. Ihana neito <3 ja taidan olla Turkkilainen; mulle sopisi nuo kyläilyt ja osittain onneksi näin on meidänkin kaveripiireissä. Mutta pakko sanoa että meidän teinit kyllä katoaa huoneisiinsa kun on näyttäydytty :D
    Luin kyseisen jutun lehdestä ja kyllä siinä pari hommaa ampui yli. Mutta ajateltavaa kyllä sai lisää.

    VastaaPoista
  8. oi miten ihanan tummat hiukset pikku mannekiinilla!

    VastaaPoista
  9. Mine: Taalta kasin varsinkin tuo sukupuolineutraalikasvatus tuntuu todella oudolta, Ruotsissa se on kasittaakseni monin tahoin ihan hyvaksyttya. Mina taisin olla pienena aikamoinen prinsessa mutta tama meidan neiti on kylla synnynnainen sellainen.

    Riina: Prinsessat ovat vallan ihania! Taalta kasin tuo sukupuolineutraalisuus saa huokailemaan etta oikeasti eikö siella enaa muita ongelmia ole kun kiinnittaa huomiota tallaiseen.

    Humanistimutsi: Joo KK:n jutussa hanta tituuleerattiin Gandhiksi :)

    Aitix5: Kylla ne teinit taallakin siirtyy jossain vaiheessa omiin juttuihinsa mutta ottavat kylla pienemmatkin mukaan, se on vahan niin etta sita heilta odotetaan. Kylaily on mukavaa ja Suomessakin viela monissa piireissa kylaillaan saannöllisesti.

    Sofia: On perinyt (onneksi) hiuksensa isaltaan :)

    VastaaPoista
  10. Niinpä, ihan tuttua meidän neiti ykkösen kanssa --- ja sitten neiti kakkonen on taas ihan eri maata, melkein pojasta kävisi. Mutta, ihanaa kulttuurien sekamelskaa, juuri sitä mukavinta;)

    VastaaPoista
  11. Live at N-town: eli se prinsessageeni on toisilla ja toisilla ei :)

    VastaaPoista
  12. Siis,että isovanhemmat eivät voi kertoa onko lapsenlapsi poika vai tyttö??? Outoa.
    Kyllä vihreä voi olla, mutta rajansa kaikella. Ei kai se maailma siihen kaadu, jos pistää hellan päälle ja keittää puuroa? Luin hänen haastattelunsa ja täytyy sanoa, että säälin vaimoa. Jotekin koko touhu meni niiiiiin yli.

    Tuon kyläilykultturin ottaisin tänne heti. Täällä sitä ei harrasteta. Niin ja teidän rinsessan myös. Olin itse pienenä varsianinen rinsessa,joten ymmärrän tytärtäsi 100%. Meillä vaan näitä miehiä...

    VastaaPoista
  13. Vihreat niityt: Joo, rajansa kaikella, fanaattisuudella varsinkin ihan joka asiassa. Meidan prisensessan saa lainaan, laitan pakettina tulemaan, saa sitten hörsötella elamansa kyllyydesta :)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!