perjantai 1. helmikuuta 2013

Täydelliset vanhemmat

Millaisia ovat täydelliset vanhemmat? Turkkilaisten mielestä sellaisia jotka vahtivat lastaan niin ettei tälle koskaan käy mitään. Isällä on vastuullaan leivän tuonti pöytään, joten vastuu kaatuu monessa perheessä äidin hartioille. Turkkilainen lapsi ei melskaa kuralammikoissa, ei kiipeile puihin eikä syö jäätelöä talvella. Jos se niin tekee, täytyy sen äidin olla edesvastuuton.

Tapasin joku aika sitten rouvan, joka tuli ihastelemaan tyttöä. Puhe kääntyi rouvan lapsenlapseen, jonka hammas kuulemma oli alkanut heilua, naurahdin että noh lapset ovat sellaisia, pyörivät ja hyppivät sinne tänne ja kolhuja tulee. Rouva katseli minua kauhuissaan ja kertoi ettei hänen lapsenlapsensa saa koskaan kolhuja, sillä sekä hän että pojan äiti vahtivat lasta niin tarkkaan ettei mitään voi sattua. Tosin hampaan omituisen heilumisen lisäksi oli pojalla nyt riesana ensimmäinen nuha, joka oli tullut siitä että tämä oli viety ulos ja vielä Antalyaan vanhempiensa kanssa. Sen takia se sairastui kun vanhemmat olivat niin edesvastuuttomia ja veivät vuoden ikäisen ulos ja vielä matkalle.

Turkkilaiset lapset kulkevat takki-housut yhdistelmissä, ei missään haalareissa sillä he eivät riehu lammikoissa tai makaa selällään lehtikasoissa. Tarhoissa on tarkoitus oppia fiksuja ja käyttäytymään, ei kiljumaan ja juoksemaan metsissä, aika tylsää kun on itse saanut lapsena möyriä niin kurassa kuin lumessakin. Olen aika varma etten oppinut tarhassa enkä varmaan eskarissakaan muuta kuin kiljumaan.

Leikkipuistoissa isoäidit vahtivat lapsenlapsiaan ja siinä sivussa aina muistavat kertoa kuinka väärin tämän äiti tekee yhden jos toisenkin asian, ei ole helppoa olla turkkilainen miniä, ainakaan jos asuu vielä samassa taloudessa anopin kanssa. Johtuneeko tuo loputon arvostelu siitä, että isovanhempien mitta on jo täysi lastenhoitamisesta, mutta kun sitä ei voida myöntää, puretaan se haukkumalla miniöitä. Jos lapsi on sairas, on se äidin vika, joko sille on annettu väärää ruokaa, pidetty liian ohuita sukkia tai viety ulos.

Täydellisten vanhempien tulisi myös tehdä neljä lasta tullakseen kunnon kansalaisiksi. Turkin väestönkasvu on kokenut notkahduksen kun moni tekeekin enää vain yhden lapsen. Maan pääministeri on muistanut teroittaa kansalaisten mieleen viimeisen vuoden aikana jokaisessa mahdollisessa käänteessä että kaksi on hyvä, kolme parempi mutta neljä lasta on se johon tulee pyrkiä. Harmillista on, että suurin osa suurperheiden äideistä on köyhistä oloista ja jo yhdenkin lapsen ruokkiminen pienillä tuloilla tekee tiukkaa. Kaupunkilaisilla taas on jo sen mukainen elintaso ettei kukaan ehdoin tahdoin halua sen notkahtavan, eikä ota riskiä tekemällä lapsia sarjassa. Eilisessä lehdessä uutisoitiin Turkin valtion harkitsevan rahallista tukea lapsiperheille. Tällä hetkellä valtion virkamiehille on maksettu pieniä avustuksia mutta yksityisellä sektorilla ei mitään. Summat ovat melko pieniä ja harkinnassa on nyt suuremmat summat. Tällä pyritään saamaan syntyvyys maassa taas nousuun. Kun maan keski-ikä huitelee nyt siellä 30 ikävuoden tienoilla, tulee se olemaan 20 vuoden päästä 40 jos sama meno jatkuu, lapsia on siis tehtävä lisää.

Ylhäältä vasemmalta: Turkin väkiluku, 0-14v. 24% väestöstä, yli 65v. 7,5 % väestöstä, keski-ikä maassa 30.1v., 98 asukasta per neliökm ja keskimääräinen syntyvyys maassa 1,3.
Yllä olevassa kuva on eilisestä uutisesta ja siinä kerrotaan joidenkin Euroopan maiden vanhempainraha- ja tukijärjestelmistä, joita lapsiperheille on tarjolla. Lapsentekohan täällä aloitetaan nuorella iällä, tosin tämäkin on muuttunut viime vuosina ja moni haluaa opintonsa loppuun ennen avioitumista ja lastentekoa. Turkissa keskimääräinen synnyttäjä on noin 27 vuotias kun tämä Suomessa on yli 30 vuotias. Kahdesti minulta on kysytty olenko lapseni isoäiti...kyllä varmasti on valvomiset tuoneet muutaman ylimääräisen rypyn silmäkulmaan mutta että isoäiti!? Täydellinen äiti Turkissa on nuori jotta ehtii.

Me emme ole täydellisiä vanhempia emmekä sellaisiksi koskaan yrittäneetkään. Joka viikko jossakin suomalaisessa lehdessä on vähintään yksi kirjoitus syyllistyneeltä äidiltä, joko sen vuoksi että käy töissä tai ei, käy viinillä tai ei, viettää liikaa aikaa kuntoillen tai ei tee sitä ollenkaan, on liian kiinni lapsissa tai liian vähän. Syyllistymisen lista on ihan loputon. Turkissa ei vielä syyllistytä sillä keskustelua äitiyden puhumattakaan isyyden myytistä ei käydä, kaikki ohjautuu vanhojen tottumusten mukaan eikä niitä kyseenalaisteta. Jännityksellä odotan milloin se keskustelu alkaa vai ihan oikeastiko samojen vanhojen uskomusten mukaan jatketaan seuraavat 20 vuotta?

Täydelliset vanhemmat eivät osta viiniä kaupasta vaan salaa mustassa pussissa iltahämärässä korttelin alkokaupasta, eikä niitä juo koskaan äidit. Entisessä työpaikassa oli paikallinen äiti, joka aina joka tilanteessa muisti kertoa ettei juo alkoholia ja hyi, monena aamuna oli kuitenkin sen verran vahva vanhan alkomahoolin henkäys ettei voinut erehtyä että oli nautittu vettä vahvempaa. Tahrattoman julkisivun pitäminen pystyssä on joskus varmasti todella rankkaa puuhaa, ellei sitä jaksa yksin pitää niin se tehdään vaikka suvun yhteisvoimin, ihan vaan perheen kunnian takia.

Joskus mietin että pyritäänkö siihen täydellisyyteen lasten kustannuksella, kun isoäiti sanoo että nyt annetaan lapselle jogurttia vaikka äiti olisi lääkäriltä kuullut ettei kiinteitä sopisi vielä aloittaa tai jos äiti on ihan loppu mutta kaikki ruuat on valmistettava alusta asti itse, koska niin vain on aina tehty.  Jos täydellisyyteen pyrkimyksen hinta on sitten puolihulluksi tullut äiti niin ketä se palvelee, olisi varmasti terveempää avata valmissosepurkki ja hengähtää. Vai mitähän mietti sekin äiti kaupungin bussissa, joka lopulta laittoi käden huutavan vauvansa suulle. Kun lapsi ei muuten hiljentynyt,  olivat konstit lopussa ja äitiä varmasti hävetti. Onneksi bussiin sattui fiksu vanhempi herrasmies joka käski naista heti ottamaan käden lapsen suulta ja kysyi koko bussilliselta vai häiritseekö jotakuta muka lapsen itku? Turkissa tarvittaisiin keskustelua aiheesta ja oikeanlaisella foorumilla mutta luulen että keskustelun avausta saadaan odottaa vielä tovi.










.

9 kommenttia:

  1. Kylla kuuulostaa mielenkiintoiselta. Tuossa lasten pukeutumiserossa olen kiinnittanyt huomiota Englannissa. Lapsille ei ole haalareita yms. ja ulos ei menna leikkimaan muulloin kuin auringopaisteessa ja vahintaa plus 10 astetta kelissa.

    VastaaPoista
  2. Jos ei lapset leiki kylmillä ilmoilla ulkona Turkissa, ei sitä kyllä tee aikuisetkaan. Minua on aina katsottu pitkään, kun ilmoitan talvella lähteväni kävelylle. Sisällä pysytään ja ikkunat pidetään visusti kiinni, ettei vaan raitista ilmaa pääse sisään.

    Jäätelöä ei ehdottomasti syödä talvella!

    VastaaPoista
  3. Mama D:Joo tama lasten pukeutuminen ja ulkona leikkiminen saalla kuin saalla taitaa olla aika pohjoismainen juttu mutta onhan se kivaa lotrata lataköissa!

    Anonyymi: Niinhan se on, ulos mennaan vain jos on pakko, mutta ei sinne menna lenkkeilemaan, kylla varmasti on monen mielesta omituista etta me kaydaan ulkona melkein joka paiva ympari vuoden ja sita jaatelöakin viela syödaan ja keskella talvea :)

    VastaaPoista
  4. Tässä eräs päivä oli hermo palaa, kun lapsi oli selkeästi saanut virustartunnan perhekahvilasta ja anopin mielestä syynä oksennustautiin oli tietenkin kylmettyminen (tuli se tauti vielä koko perheelle, oltiin varmaan kaikki kylmetytty). Skypen välityksellä meille sitten paasattiin pukeutumisesta ja kun yritin kertoa perhekahvilakäynnistä niin uusi sairastumisen syy oli tietenkin se, että joku oli pahalla silmällä lasta katsonut. Mieheni taisi laittaa puhelun vähän kesken kiinni siinä vaiheessa kun anoppi kaivoi koraania esille ...

    VastaaPoista
  5. ii: Onneksi sullakin on hieman hajurakoa silla kylla se rankaksi kavisi jos ne neuvoja asuisivat vaikka samassa taloudessa...rationaalinen suomalainen ja uskomuksiin uskovat turkkilaiset ovat toisinaan vahan törmayskurssilla :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä minä ihmettelen, että pääosin täällä miniät, äidit, anopit ja tyttäret kuitenkin selviävät yhdessä. Minä olisin varmaan jo kuristanut anoppini moneen kertaan, jos olisi samalla lailla kun täkäläiset mummot sekoittuneet elämäämme:).

    Kukaan ei ole täydellinen. Sen kun muistas, niin voisi olla armollisempi itsensä lisäksi myös muille.

    VastaaPoista
  7. Mine: Niin minakin, mina en selviaisi varmaan edes samassa kaupungissa asumisesta. Paikalliset ovat varmaan niinn tottuneet kun aina on niin tehty, moni takalainen ihmettelee kuinka suomalainen nainen selviaa kun ei ole auttajia aina kotona.

    Ala muuta sano, siina olisi oppimista varmasti jokaisella etta muistaisi olla armollisempi ja ymmartavaisempi tietyissa tilanteissa.

    VastaaPoista
  8. ARgh nuo isovanhemmat ja lastenlapset!! Olen just yksi niista uhreista jotka ovat joutuneet anopin kanssa saman katon alla asumaan lasten ollessa pienia! Kylla siihen kyllastyi heti! Just samaa mita ii on kokenut, koin minakin ja koen edelleen. Valitettavasti mieheni myos uskoo tallaiseen! Itseani nauratti tassa pari paivaa sitten kun katsoimme anopin kanssa matkailudokumenttia Meksikosta. Juontaja kertoi meksikolaisten uskomuksista esim he pitivat 7 hyppivaa papua taskussa tuomaan hyvaa onnea. Anoppini sitten siina hymahteli juonnon aikana etta onpas tyhmia uskomuksia! Ihan hulluja! Itsekseni kikattelin siina vieressa. Kunpa tietaisi kuinka tyhmia omat uskomuksensa ovat! :D

    VastaaPoista
  9. Heli: Justiinsa, turkkilaisten mielestä vain ne omat höpöpöpöt on totta, kun ei ole mitään realistista kuvaa omista touhuista eikä tietoa muusta maailmasta. Meilla anoppi oli lapsen tulon jalkeen meilla noin viikon, tajusi kai itsekin sitten etta on parempi lahtea kun en osannut ottaa apua vastaan. Meilla mies on valilla vahan kahden vaiheilla mutta periaatteessa kylla mun kanssa juonessa mukana etta talvella mennaan pihalle satoi tai paistoi ja mitaan ihan höpöjuttuja ei usko. Suomessa kaydessa han aina niin ihailee sita jarjellista suhtautumista asioihin ja suomalaisten suoraviivaisuutta, aina sitten sen jalkeen innoissaa kertoo tasta ihmemaasta anopille ja apelle, jotka ei varmaan vielakaan tieda olenko ma suomesta vai hollannista vai mika se maa nyt olikaan....

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!