Minikokoisia uraohjuksia

Tyttö on päättänyt alkaa boikotoida syöttötuoliaan ja siirtynyt minun paikalle ruokapöytään, pöytä on liian korkealla mutta periksi ei anneta. Seuraillessani aamiaisella neidin tukkakiehkuran heiluntaa pöydänreunan takaa tajusin että kohtahan tuo menee kouluun! Koulu-uudistuksen myötä aloitusikä laskettiin 66 kk eli koulu aloitetaan n. 5,5 vuotiaana. Ensin rumba milloin laitetaan neiti jonkunlaiseen hoitopaikkaan tai mikä lie puuhakerho löytyykään, kunhan saa polttaa energiaa. Sen jälkeen alkaa seuraava vaihe eli mihin kouluun. Johonkin rakoseenko pitäisi vielä keksiä harrastuksia?

Ai harrastuksia? Onhan mulla, tässä kiviä nakkelen ja tuumin.

Kun minä olin lapsi ei tälläisiä varmasti mietitty meidän perheessä, harrastukset olivat kesällä uiminen ja marjojen keräily mökillä, talvella lumikasoihin hyppiminen ja muu älyvapaatoiminta. Omasta innostuksesta ilmeisesti kokeilin vähän sitä sun tätä kuten musiikkikoulua kerran, baletista innostuin kouluiässä enemminkin, siinä se olikin. Kaikki kulmakunnan kakarat kävelivät lähimpään kouluun, sen suurempia tulevaisuuden suunnitelmia ei varmasti tehty koulujen tai satunnaisten harrastusten perusteella. Ei tarvinnut, ei tehnyt kukaan muukaan.

Ajat ovat muuttuneet, Suomessakin osalla lapsista tuntuu olevan useita harrastuksia ja ainakin pääkaupunkiseudulla ns. koulushoppailu on jo tuttua monille. Vauvoille on tarjolla niin paljon erilaisia harrastuksia, että viikon jokaisella päivälle voi järjestää ohjelmaa, vauvauintia, vauvatanssia, muskaria jne. Toki muskari on myös äidille sosiaalinen tapahtuma, jossa voi vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, meillä sen ajoi puisto kun muuta ei ollut tarjolla. Harrastukset ovat aikamoinen rahareikä varsinkin suuremmissa perheissä, ennen tuskin oli mahdollista panostaa niin paljon, joten ajanviete keksittiin itse. Jos lapsia kuskataan illasta toiseen taiteilemaan, juoksemaan ja joogaamaan, niin herää kysymys onko se lapsen vai aikuisen valinta, onko ihminen muuttunut niin paljon muutamassa vuosikymmenessä että hän tarvitsee ilta toisensa jälkeen ohjattua toimintaa? Vai onko se vaan yhteiskunta, joka vaatii ihmistä kehittymään joka saralla jo vauvasta lähtien pysyäkseen mukana kilpailussa?

Onneen riittää kasa lapioita ja ämpäri!

Turkissa harrastukseksi taitaa riittää jo itse koulu, yksityisellä puolella on pakollisia urheilu- ja taitokerhoja ja varsinkin valtionpuolella suurin osa käy kriittisessä vaiheessa iltaisin preppauskursseilla. Yksityiskouluja käynyt ystäväni neuvoi aloittamaan valtionkoulussa ( mutta hyvässä) ja siirtymään oikeaan aikaan( milloin?) yksityisen puolelle, syystä että alakoulussa valtion puolella päivät ovat inhimmillisen pituisia ilman turhia pilipalitouhuja, kun taas myöhemmässä vaiheessa yksityiskoulu takaa paremmat mahdollisuudet menestykseen.

Antaa noiden juosta, viisaana seuraan vierestä enkä jaksa hikoilla.

Nykyinen koulujärjestelmä Turkissa on peruja vuoden takaisesta uudistuksesta ja ns. 4+4+4 malli, joka sai melko kiistanalaisen vastaanoton. Suurimpia muutoksia oli koulutuksen jako alakoulun ensimmäiseen asteeseen ja toiseen asteeseen sekä keskikouluun. Myös vuonna 1997 koulutusjärjestelmän ulkopuolelle jääneet Imam Hatip-koulut eli uskonnolliset koulut otettiin takaisin ja alakoulun jälkeen halukkailla on mahdollisuus jatkaa niihin. Uusi järjestelmä sai kritiikkiä sen nopeasta lanseeramisesta, koulut eivät olleet valmiina pieniä koululaisia varten ja monen mielestä uusi malli mahdollistaa tyttöjen ottamisen pois koulusta aiemmin, sillä oppivelvollisuuden puolivälistä koulutusta on mahdollisuus antaa kotiopetuksena. Uskonto tuli valinnaiseksi aineeksi, joka uskonnollisten koulujen palauttamisen lisäksi nostatti myös melkoisen debaatin kansan keskuudessa. Tulevaisuus näyttää onko järjestelmä entistä parempi, joka ei ainakaan vakuuttanut tuloksillaan.

Meidän leikkipuistossa mellastavilla lapsilla ei juuri harrastuksia ole, muutaman isomman tiedän käyvän taekwondossa ja telinevoimistelussa viikonloppuna, monet vanhemmat eivät pitkän työpäivän jälkeen lähde kuskaamaan harrastuksiin ja koulytyöt vievät paljon aikaa, viikonloppuisin kyläillään. Ankarassa on tarjolla vauvajoogaa sekä ohjattuja lasten joogaryhmiä, kehittäviä leikkiryhmiä ja tanssiryhmiä, isommille on erilaisia liikuntaryhmiä ja urheiluseurojen lastenryhmiä, hintataso on korkea ja toiminta on suunnattu varakkaalle väestönosalle, kouluikäisille lapsille kaupunki järjestää maksuttomia liikuntaryhmiä.

Kuules kissa, mulla olis keksiä, sain sen kun hymyilin kaupantädille.

Leikki-ikäkin oli varmaan ennen pidempi sillä muistelisin että ihan ala-asteen loppuvuosina leikittiin kymmenen tikkua laudalla ja valovinkkiä, nykyisin sen ikäisillä on taitaa olla ihan erilaisia ajanviettotapoja.Turkkilaisissa kouluissa pitää päättää aikaisessa vaiheessa mihin suuntaan koulutustaan tulee viemään, itse en tiennyt vielä 20 vuotiaanakaan mitä haluan tehdä 'isona'. Miten teillä järjestetän lasten harrastukset vai riittääkö koulu/tarha ja leikki? Oletteko pähkäilleet yksityisen ja valtion koulujen välillä?