Satunnaisia huomioita Turkista
Terhi Koreasta pyysi muitakin ulkosuomalaisia listaamaan satunnaisia asioita maastaan. Tässä viikon aikana mieleen tulleita totuuksia Turkista ja muutama valokuva viikon varrelta:
1. Lapset, nuoret, asiakaspalvelijat ja satunnaiset tuntemattomat kutsuvat minua Turkissa ablaksi eli siskoksi, odotan kauhulla milloin siirryn kategoriaan teyze eli täti. Tykkään näistä sukulaisnimistä,tulee mukava olo kun postipoika huutaa tien toiselta puolelta; ablaaaaa, mulla on teille postipaketti ulkomailta.
2. Turkkilaiset ostavat isoja määriä lihakaupasta, olen varmaan ainoa joka ostaa puolikiloa jauhelihaa kun muiden tilaukset tuntuvat lähtevän kiloista. Sama juttu vihannesten kanssa markkinoilla, myyjä kysyy monesti että monta kiloa kun minulle riittäisi puolikas.
3. Turkissa naisten hiuksia leikkaavat lähes aina miehet, taksikuskit ovat myös miehiä, puutarhanhoidosta huolehtivat pääsääntöisesti miehet. Markkinoilla naisten alusvaatteita myyvät miehet.
4. Turkkilaisissa pankeissa työskentelee vain kauniita ihmisiä, pitkäsääriset kynähameisiin ja mielettömiin meikkeihin paklatut leidit ottavat raha-asioissa saapuvat vastaan, eipä ne miehetkään tiskien takana ole yleensä möhömahakölliköitä. Pankkien työhakuilmoituksissa lukee ettei yli 30v. kannata vaivautua.
5. Turkin poliisivoimat ovat varmasti valtavat sillä henkilökuntaa pyörii joka nurkalla. Meidän alueen poliisilaitoksen poliiseilla on ilmeisesti jalkaudu kaduille -päivä lauantaisin, tuolloin joka kuppila ja ravintola on täynnä poliiseja.
6. Asiakaspalvelussa työskentelee lukematon määrä henkilöitä, tänään lähikauppaan oli ilmestynyt uusi tyttö, jonka tehtävä oli pakata ostoksia ja kerätä kärryjä. Samainen marketti, jossa räyhäsin joku aika sitten asiakkaiden kassalle jätetyistä kärryistä. Ravintoloissa on ammatti komi eli pöytiensiistijä, partureissa oppipoikien tehtävä on lakaista lattiat ja pitää fööniä paikallaan.
7. Työpaikkaa hakeakseen on lähes aina luotava profiili työpaikanvälitysportaaliin nettiin, vain joitakin palveluammatteja kuten pöytiensiistijä tai parturinapulainen haetaan suoraan putiikkiin sisään kävelemällä.
8. Turkkilaisissa leikkipuistoissa ei ole hiekkalaatikoita eikä taloyhtiöissä matontamppaustelineitä.
9. Itsepalvelukahvilat ovat tuntematon käsite, lasku maksetaan aina vasta poistuttaessa.
10. Jokainen kansalainen voi käyttää netin kautta e-devlet tiliään, josta selviää lainat, maksut, työhistoria, eläkeasiat ja vakuutukset. Pankkien, netti- ja puhelinliittymän sekä satelliittikanavientarjoajan puhelimen asiakaspalvelu on aina yhtä mutkikas, erilaisia lisäpaketteja yritetään kaupata puolihuomaamatta ja palveluiden peruuttaminen vaatii monta soittoa.
1. Lapset, nuoret, asiakaspalvelijat ja satunnaiset tuntemattomat kutsuvat minua Turkissa ablaksi eli siskoksi, odotan kauhulla milloin siirryn kategoriaan teyze eli täti. Tykkään näistä sukulaisnimistä,tulee mukava olo kun postipoika huutaa tien toiselta puolelta; ablaaaaa, mulla on teille postipaketti ulkomailta.
2. Turkkilaiset ostavat isoja määriä lihakaupasta, olen varmaan ainoa joka ostaa puolikiloa jauhelihaa kun muiden tilaukset tuntuvat lähtevän kiloista. Sama juttu vihannesten kanssa markkinoilla, myyjä kysyy monesti että monta kiloa kun minulle riittäisi puolikas.
3. Turkissa naisten hiuksia leikkaavat lähes aina miehet, taksikuskit ovat myös miehiä, puutarhanhoidosta huolehtivat pääsääntöisesti miehet. Markkinoilla naisten alusvaatteita myyvät miehet.
4. Turkkilaisissa pankeissa työskentelee vain kauniita ihmisiä, pitkäsääriset kynähameisiin ja mielettömiin meikkeihin paklatut leidit ottavat raha-asioissa saapuvat vastaan, eipä ne miehetkään tiskien takana ole yleensä möhömahakölliköitä. Pankkien työhakuilmoituksissa lukee ettei yli 30v. kannata vaivautua.
5. Turkin poliisivoimat ovat varmasti valtavat sillä henkilökuntaa pyörii joka nurkalla. Meidän alueen poliisilaitoksen poliiseilla on ilmeisesti jalkaudu kaduille -päivä lauantaisin, tuolloin joka kuppila ja ravintola on täynnä poliiseja.
6. Asiakaspalvelussa työskentelee lukematon määrä henkilöitä, tänään lähikauppaan oli ilmestynyt uusi tyttö, jonka tehtävä oli pakata ostoksia ja kerätä kärryjä. Samainen marketti, jossa räyhäsin joku aika sitten asiakkaiden kassalle jätetyistä kärryistä. Ravintoloissa on ammatti komi eli pöytiensiistijä, partureissa oppipoikien tehtävä on lakaista lattiat ja pitää fööniä paikallaan.
7. Työpaikkaa hakeakseen on lähes aina luotava profiili työpaikanvälitysportaaliin nettiin, vain joitakin palveluammatteja kuten pöytiensiistijä tai parturinapulainen haetaan suoraan putiikkiin sisään kävelemällä.
8. Turkkilaisissa leikkipuistoissa ei ole hiekkalaatikoita eikä taloyhtiöissä matontamppaustelineitä.
9. Itsepalvelukahvilat ovat tuntematon käsite, lasku maksetaan aina vasta poistuttaessa.
10. Jokainen kansalainen voi käyttää netin kautta e-devlet tiliään, josta selviää lainat, maksut, työhistoria, eläkeasiat ja vakuutukset. Pankkien, netti- ja puhelinliittymän sekä satelliittikanavientarjoajan puhelimen asiakaspalvelu on aina yhtä mutkikas, erilaisia lisäpaketteja yritetään kaupata puolihuomaamatta ja palveluiden peruuttaminen vaatii monta soittoa.
Ensimmäisinä vuosina mua aina hämmensi ne kampaajien apupojat, jotka seisoi vaan siinä vierellä ja pitelivät fööniä ja kampaa, kun itse "mestarikampaaja" tekee työtään. Ja itse Mestari luo aina mulkoilevia silmäyksiä apupoikaan, jos se fööni ei heti ojenneta hänelle käteen, kun Hän sen haluaa. Muuten, mitä mieltä olet turkkilaisesta kampaamotasosta? Osaavatko he sinun mielestäsi leikata hyvin?
VastaaPoistaheli
Joo, en ole varmaan koskaan nahnyt mestaria, joka olisi todella tyytyvainen apupoikaansa, aina sita pitaa tempoa ja mulkoilla apupoikaa, kuuluu ehka koulutukseen :)? Tykkaan paikallisista kampaamoista, yleensa olen lahtenyt ulos tyytyvaisena, nyt olen kayttanyt samaa jo useamman vuoden. Minusta on kiva etta kun menee kampaajalle niin sielta tulee ulos laitetun naköisena, föönataan ja puunataan, laitatutan aina myös kulmat ja joskus otan pedikyyrin, tosin mani- ja pedikyyrin taso ei tavan kampaamoissa ole kovin kummoinen, hintansa vaarti kuitenkin.
PoistaVoi, mulla ei vaan ole onnannut noiden kampaamojen kanssa! Tai siis yhden kerran olen lähtenyt tyytyväisenä ulos näiden 7 vuoden aikana, mutta ikävä kyllä se oli niin tyyris paikka, etten sinne voinut vakkariksi jäädä. Mulla ongelmana on se, että mun mielestä ne kaikki leikkaa samalla kaavalla, veistä käyttäen, kerroksittain ja mielellään jätetään ne hiukset aina pitkiksi, muuta mallia täällä ei oikein tunnu saavan. Kerran halusin otsatukan ja reippaasti latvoista pois, tulos oli n. 2 cm latvoista pois, veitsellä kerrostettu leikkaus, eikä etutukkaa. Näin oli kuulemma parempi! Hah :D
PoistaNytpä sitten tyydyn tähän ylikasvaneeseen pehkoon ja käyn aniharvoin kampaajalla...
Voih, sulla on ollu huonoa tuuria! Mina tykkaan etta leikataan veitsella ja kerroksittain mutta mulla on kylla lyhyt tukkamalli ja sellaisena se on pysynyt kampaajani kasittelyssa, etutukankin meinasin leikata kesan lopuksi. Pitkaa tukkaa on kylla helpompi taalla laitatuttaa ja luulen etta osa kampaamoista ei osaa ihan lyhytta leikatakaan kunnolla. Joku aika sitten oli lehdessa juttu, jossa turkkilainen hiusmuotoilija arvioi paikallisten naisten tyylia, Istanbulissa kuulemma ollaan rohkeampia ja modernimpia kokeilemaan, niin myös kampaajat kun taas esim. Ankara on todella konservatiivinen ja naisilla yleensa pitka tukka ja sama malli.
PoistaKivoja huomioita. Tosin minä en ole ikinä tiennyt turkkilaisten ostavan isoja määriä kerrallaan. Meidän naapurin naiset tuntuu käyvät JOKA PÄIVÄ kaupassa ja ostavan vain sen päivän tarpeisiin? Kun taas minä rahtaan kädet pitkällä koko viikon ostoksia, joka saa naapurin naiset voivottelemaan:). Meillä on iso perhe ja ostokset sen mukaisia. MIetin edelleen, että pitäisikö tehdä viikon ruokapostaukset sen aiemmin laittamasi kuvan innoittamana.
VastaaPoistaIhan tosi, meidan kulmilla rouvat raahaavat niin kauheita maaria vihanneksia torilta etta aina ihmettelen kuka ihme ne kaikki syö, tosin itse ostan niin pienia maaria paivan tai kahden tarpeisiin etta ehka se vain tuntuu silta, ja tosiaan meilla on tamakin viikko syöty kotona paaasiallisesti vain mina ja tyttö, joten ostokset eivat ole kauhean suuria. Tee ihmeessa ruokapostaus!
PoistaMielenkiintoisia havaintoja taas.Minua hieman nauratti tuo abla sillä täällä sitä joskus käytetään vastineena sanalle tyhmä....Täällä supermarketeissa kaikilla on täyteen ahdetut vaunut ,minulla aina paljon vähemmän koska en osta vihanneksia kiloittain .
VastaaPoistaApua, tyhma :D Mina ostan aina tosi vahan kerralla koska olen liikkeella jalan, hillontekoaikaan kesalla ja sailömisaikaan syksylla markkinoilta ostetaan mielettömia maaria kerralla.
PoistaSilloin kun aloin seurustella mieheni kanssa musta tuntui aina erityisen ihanalta kun miehen kaverit ja sukulaiset alkoivat kutsua yengeksi. Jotenkin siitä huomasi aina kuka on jo ottanut ns. osaksi perhettä :)
VastaaPoistaMulle heräs tänään kysymys kun työkaveri esitteli raskausajan korua joka kuulemma pitää ääntä joka rentouttaa vauvaa, onkos Turkissa raskausaikaan liittyviä "myyttejä tai uskomuksia". Kantavatko esimerkiksi odottavat äidit vastaavanlaisia koruja?
Niin ja piti vielä sanomani että nämä tällaiset postaukset on ihan huippuja. Juuri tuollaiset jokapäiväiset pienet erot ovat niitä kaikista kiehtovimpia :)
PoistaHeippa ja kiitos! Turkissa on paljon erilaisia uskomuksia, taytyy sanoa etta olen unohtanut suurimman osan silloin kuulemistani koska ovat sen tyylisia kuin jos raskauden aikana syö kananmunia, saa kaljun lapsen. Monet liittyvat ruokaan, sama juttu lapsen synnyttya. Kun lapsi syntyy kuiskataan taman korvaan nimi, luetaan koraanin säkeitä ja lapsen vaatteisiin ripustetaan sinisia silmia suojaksi pahaa vastaan. Sain silmia myös raskausaikana suojelemaan niin kaupoista kuin tutuiltakin. Turkkilaiset ovat aika taikauskoisia joten pahoja henkia pelataan, monet suojautuvat niilta lukemalla koraania. Lapsen synnyttya aidin ja lapsen pitaisi pysytella kotosalla ainakin 10 pvaa. Nama uskomukset eivat kylla enaa kaupungissa juuri nay, ihan pienia vauvoja ulkoilutetaan ja tuo sinisen silman pitaminen on varmaan nakyvin ja yleisin tapa.
PoistaJee, olipa hauska postaus, ja yhteneväisyyksiä Korean kanssa (taas kerran!). Ainakin tuo työntekijöiden määrä ja apupojat /-tytöt, parturihommat jne... ja kyllä ne pankkineidit täälläkin ovat kovin tällättyjä, paitsi että korealaiset naiset eivät käytä meikkiä kovinkaan paljoa. Mutta muuta ehostusta, puunausta ja sen semmoista kylläkin (ja sitä plastiikkakirurgiaakin).
VastaaPoistaNaita listoja pitaa laatia ehka tasaisin valiajoin, ovat ihan hauskoja tosiaan! Kylla on Korealla ja Turkilla monia yhtenevaisyyksia!
PoistaTodella mielenkiintoisia faktoja!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaEksyin tänään blogiisi ja oli tosi mielenkiintoista lukea elämästä Turkissa! Pistänkin sut heti lukulistalle :)
VastaaPoistaKiva kun eksyit, tervetuloa! Mina taidan tulla tutustumaan Norjaan ihan pian blogisi kautta!
VastaaPoista