Sinkkuna Turkissa

Turkkilaisuuden kivijalka on perhe ja avioliitto kuuluu automaattisesti asiaan, kaikenlaiset kummallisuudet kuten sinkkuilu, avoliitot tai saman sukupuolen väliset liitot eivät ole olleet vaihtoehto. Aiemmin järjestetyt avioliitot ja sukulaisliitot olivat yleisiä, nykyisinkin niihin törmää toisinaan ihan yllättävien ihmisten parissa, vaikka ne alkavatkin olla historiaa kaupungeissa. Turkissa on ollut käynnissä jo 2000-luvulla alkanut murros vähän joka saralla; perhesuhteissa, naisten asemassa, uskonnossa ja nuorten maailmassa. Asenteet muuttuvat ja erot ikäpolvien välillä kasvavat.

Miksi joku on sinkku Turkissa? Paineet perheiden ja jopa ihan naapuruston puolelta saattavat olla kovat, pojalle halutaan hyvä vaimo ja tytölle hyvä mies mutta aina näiden nuorien ajatukset eivät enää seuraile vanhempien ajatusmaailmaa. Omassa turkkilaisessa perheessäni on jo hyvään ikään ehtineitä sinkkuja. Mies ei ole löytänyt sitä oikeaa, ehkä mieltä kaivertaa vuosia sitten päättynyt pitkä suhde ulkomaalaiseen. Työ vie paljon aikaa hänen elämästään ja sosiaalinen elämä taitaa riittää vain koirille, niille kun ei tarvitse ostaa helyjä ja uusia kodinkoneita eikä arvailla väärinpäin olevan suun asennon syytä. Jokainen pitkään sinkkuna ollut tietää, että kynnys kasvaa ja sitä tulee vuosien lisääntyessä vaativaksi ja samaanaikaan tarkaksi omista rutiineistaan.

Puolisonhaku ohjelmassa Nazli, joka on 28v., johtaa kauneussalonkia ja omistaa auton. Hänellä on yksi lapsi ja yksi aviolitto takana, asuu Istanbulissa.

Tyttö taas opiskeli ja etsi töitä ja oli päättänyt ettei avioidu ennen kunnollisen vakipaikan löytymistä. Sitä kunnollista paikkaa hän etsii edelleen ja miehen etsintä kai on jo laimentunut. Ongelmana on, että ilman hyvin palkattua vakipaikkaa hänen on vaikea muuttaa pois kotikaupungistaan ja vanhempiensa luonta, työsuhteet ovat määräaikaisia eikä niin lyhyistä saa kunnolla edes työttömyyskorvausta. Vanhemmatkin alkavat olla jo siinä iässä, että lähteminen on vaikeaa sillä tyttö tuntee että häntä tarvitaan kotona vaikka päinvastoin sanotaankin. Ikävä totuus on myös se, että monelle suvulle jo hyvään ikään ehtinyt nainen ei kelpaa puolisoksi.

Sinkkumies voi lähteä helposti töihin minne vaan, sen sijaan monille naisille se on edelleen vaikeaa, perheet pelkäävät että tytölle sattuu jotain eikä toisessa kaupungissa olekaan ketään auttamassa, konservatiivisemmissa piireissä surraan toki tytön mainettakin ja pelätään yksinasumisen huonontavan asemaa naimamarkkinoilla. Istabulissa, Ankarassa, Izmirissä, Antalyassa ja muissa suuremmissa kaupungeissa sinkkunaisia on kuitenkin jo paljon, asenteet ovat erilaisia kun kylissä, on opiskelijoita kimppakämpissä ja juuri työuran alottaneita naisia jakamassa isoja huoneistoja. On monia menestyviä naisia, joilla kriteerit miehen suhteen ovat jo ihan muuta kun heidän äideillään. Aiemmin pienet huoneistot olivat todella harvinaisia, nykyisin asuntoilmoituksia selaillessa silmään osuu useampia yksiöitä ja kaksioita, kerrostalokomplekseihin on myös alettu rakentaa pieniä huoneistoja.

Demet 22v. takana yksi avioliitto, asuu Sanlıurfassa ja hänellä on yksi poika.

Naapurini kertoi että hänen tyttärensä on jo tehnyt hiljaisen päätöksensä elää yksin, ura, oma asunto ja ystäväpiiri, ne riittävät hänelle. Pelkona saattaa olla myös se, että mies alkaisi rajoittamaan hänen menojaan ja harrastuksiaan. Kun tullaan tiettyyn ikään, menettää suku toivonsa ainakin naisten kohdalla, lapsia tuskin enää tulee ja sen jälkeen avioituminen on täysin turhaa. Aiemmin oli jotenkin selkeämpää ketkä miehet ovat konservatiivisia ja ketkä taas moderneja, nykyisin raja on häilyvämpi. Nykyinen valtapuolue on tuonut konservatiivisuuden ja uskonnollisuuden muotiin, trendikuppilasta sliipattu nuori mies saattaakin suunnistaa moskeijaan ja nurkkapöydässä kuherteleva tyttö huiveineen ei aiheuta enää kohahduksia. Samanaikaisesti kun naisten asema työmarkkinoilla on ollut nousujohteinen ja sinkkuilu muuttunut ilmiöstä osaksi kaupunkielämää, ovat konservatiiviset arvot vahvistaneet otettaaan.

Ulkomaalainen sinkkunainen on kova pala purtavaksi vielä monilla asuinalueilla Turkissa. Turkkilainen kun on tottunut määrittämään ihmistä suvun ja yhteisön perusteella, kun vastaan tulee nainen, joka ei kuulu mihinkään sukuun, on kotoisin tuntemattomasta paikasta eikä ole avioitunutkaan, menevät paikallisen konseptit helposti sekaisin. Sinkku on monelle turkkilaiselle onneton, kun ei ole löytänyt ketään, yksinolemista ei nähdä pärjäämisenä vaan enemminkin vikana. Sinkku sukulaisnaisemme on tullut siihen ikään, että häneltä ei enää kysytä mahdollisista sulhaskandidaateista, takanapäin ehkä voivotellaan olemattomia lastenlapsia ja kurjaa kohtaloa mutta edessä vaietaan. Nainen voi viettää sinkkuelämää suhteellisen mukavasti, jos asuu suuressa kaupungissa ja pärjää hyvin taloudellisesti, muuten on tuomittu asumaan vanhempiensa nurkissa naapuruston sosiaalisen paineen alla.

Yasemin on 25v., hänellä on oma asunto ja kauppa, ollut kerran naimissa ja hänellä on yksi lapsi. Asuu Balıkesirissä.

Murros Turkissa on ollut nopeaa. Kun edellisen polven naisille suurin saavutus oli monta lasta, nykyisille naisille se on itsenäisyys. Monen kotiäidin elämänpiiri on melko suppea ja kun lapsenlapsia alkaa juosta rappukäytävän muille oville, ei sinkkuilulle löydy paljon ymmärrystä. Sinkkuilulla osataan kalastella myös yleisöä, sillä telkkarin suosituimpia ohjelmia ovat aviopuolison etsintäshowt. Villitys alkoi joitakin vuosia sitten, jolloin ohjelmia alkoi tupsahdella alkuiltaan useammalle kanavalle. Kaava ohjelmissa on poikkeuksetta sama, aviopuolisoa etsivää haastatellaan ja hän kertoo millaisen puolison haluaa. Tämän jälkeen häneen voi ottaa yhteyttä puhelimitse studioon, jonka perusteella hän joko hylkää tai hyväksyy soittajan. Onnelliselle käy kutsu studioon ja koko televisioyleisö pääsee jännittämään parin tapaamista. Ensin jutellaan verhon takaa, lopuksi esirippu aukeaa ja studioon kutsujalle jää päätettäväksi haluaako hän tutustua paremmin, jos hyvin käy, tanssitaan studiossa muutaman viikon päästä häitä ja yleisö on ratketa riemusta.

Doğukan on 28v. ja valmistunut yliopistosta, hän on ravintolan johtaja, omistaa asunnon ja auton. Ei ole ollut naimissa ja asuu Adanassa.

Puolisonhaku ohjelmissa avautuu ikkuna Turkkiin, tärkeimpiä kriteereitä naiselle miehessä ovat tulot ja omaisuus, ne selvitetään ensin, myös asuinpaikka ja asuinolot ovat tärkeitä, onko autoa ja omistusasuntoa? Mies taas haluaa tietää käyttääkö nainen huivia vai ei, onko monesti eronnut vai ensimmäistä kertaa avioon aikova, onko lapsia edellisestä liitosta? Turkissa sinkusta avioon aikova ei seilaa pelkän onnen ja rakkauden huumassa, realiteetit on otettava huomioon. Vaikka järjestetyt avioliitot eivät kuulu kaupunkien Turkkiin, ajattelevat turkkilaiset edelleen hyvin laskelmoivasti avioitumista ja sinkkuilua. Mikä on kannattavaa? Nousujohteinen ura ei välttämättä kaipaa ajan kanssa hankalaksi heittäytyvää miestä kun taas kipuaminen muutama asuinalue ylöspäin saattaa löytyä lääkäriksi opiskelevasta nuorukaisesta.

Kuvat ovat Esra Erolin vetämän Evlen benimle puolisonhakuohjelman ehdokkaista.