lauantai 18. toukokuuta 2013

Naisten välisestä ystävyydestä

Olen jäänyt ihan koukkuun paikalliseen Survivors-ohjelmaan, sitä seuratessa tuli todettua taas kerran kuinka miehet puhaltavat yhteen hiileen kun taas naiset helposti puukottavat toisiaan selkään. Aina löytyy hyvä veli -verkostoja muttei kovinkaan monia vastaavia naisille, usein kuulee naisten toivovan miespuolista kolleegaa tasapainottamaan naislaumaa tai kertovan pärjäävänsä paremmin miesporukassa kuin naisten kanssa. Miehet tosiaan ovat monesti suoraviivaisempia kun taas naisten kanssa saa arvioida aikansa mikä uusi tuttavuus on naisiaan.


Turkkilaisten naisten kanssa itselleni tuottaa hankaluuksia jaksaa ymmärtää, että jonkun elämä kulminoituu pelkästään markkinoiden vihannesten hintavertailuun, viikon ruokalistan laatimiseen ja naapurin piirakoiden vertailuun, kun taas toisen elämä on jatkuvaa poikaystävien varojen ja mahdollisen tulevan uran arviointia. Joissakin porukoissa tulee helposti sellainen olo, että todellakin miesporukan kesken on kivempaa. Turkissa on tavallista että yhteisissä illanistujaisissa naiset ja miehet jakaantuvat omiin porukoihin jossain vaiheessa iltaa, ystäväni tokaisi joku aika sitten paikallisessa illanvietossa oltuaan miten mielellään olisi liittynyt naapurihuoneen ukkoporukkaan. Siellä raikui nauru, viskilasit kolisivat ja tunnelma oli katossa, naapurihuoneessa naiset siemailivat teetä ja haukkuivat sukulaisiaan ja arvioivat toisiaan. Hohhoijakkaa, istu siinä sitten jalat ristissä irvistelemässä.

Joillakin turkkilaisilla työpaikoilla naiset voivat olla todella vaarallisia, uralla eteneminen tai aseman pitäminen vaatii jatkuvaa laittautumista, toisten arvioimista ja ylvästä käyttäytymistä, liika kaveeraaminen ei välttämättä ole hyväksi. Toisilla työpaikoilla ollaan taas yhtä suurta perhettä, kahvipulla on mennä henkeen kun tajuaa kuinka intiimejä asioita naiset vaihtavat tauolla keskenään, kävellään kaulakkain, muistetaan työkaveria kahvikupillisella ja muistetaan aina kysyä perheenkin kuulumiset. Olen kerran ollut vanhempien kyläläisnaisten porukassa enkä saanut sanaa suustani hävyttömien juttujen alettua heti kun viimeinenkin kaksilahkeinen oli poistunut huoneesta. Sellaista tarinointia en ole kuullut rasvaisimmilta rekkakuskeiltakaan.


Koska sukupuoliasioista juttelu on vielä monissa perheissä tabu, saattavat nämä kiinnostuksen aiheet sitten ilmetä juurikin aika intiimeinä jutusteluina naisten kesken, suorastaan hävyttömiä sutkautuksia ja juttuja, joita voisit kuvitella kuulevasi korkeintaan teini-ikään tulleiden hämmentyneiden nuorien suusta. Ystäväni kertoi omaa työpaikkaa vaivaavasta suoranaisesta seksuaalisesta häirinnästä naisten kesken, kun asioihin perehtynyt vanhempi työntekijä on kertoillut kummallisia seksijuttuja nuoremmilla ja innoittanut näitä puristelemaan ja tökkimään toisia kesken työpäivän. Mitä sanoisit jos naapurityöhuoneen Marjatta puristaisi sinua rinnasta käytävällä vastaantullessaan tai tekisi takanasi taukohuoneessa arveluttavia eestaas liikkeitä ja kaikkea sävyttäisi kikatus? Niin, aikuisia työelämässä olevia naisia tavallisena työpäivänä.

Mies on monessa perheessä tavalla tai toisella perheenpää, elättäjä tai ainakin turva pahaa maailmaa vastaan. Monissa suvuissa naistenverkosto muodostuu tarpeeseen, anopit, tädit ja siskot ovat henkinen tuki miestenmaailmassa, kaupungeissa verkostot alkavat kuitenkin jo rakoilla, sen mahdollistavat ura ja omat rahat. Oman mittapuuni mukaan ne verkostot ovat kuitenkin edelleen melko kestäviä, naapurini keski-ikään ehtinyt sinkkutytär asuu toisessa kaupungissa, jos tämä sairastuu lähtee äiti tai sisko hätiin. Uran luoneella naisella olisi varmasti mahdollisuus hankkia apua jo pelkällä kahisevalla mutta se taas kertoisi huonosta perheestä. Niinpä naapurin rouva pakkaa kassiin börekit, keitot, hillot ja marmelaadit ja suuntaa tyttärensä luo, syyksi riittää kausiflunssa.


Avioerojen määrä on kasvussa Turkissa mutta edelleen monissa perheissä ero ei tule kysymykseen, on siis kestettävä huonossa liitossa. Tällöin naisverkostot ovat korvaamaton tuki, erityisesti kotiäitien keskuudessa, joista osa on taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Ulkomaalaisena naisena Turkissa herättää aina kateutta ja ärsytystä tiettyjen paikallisten naisten keskuudessa, turkkilaisten naisten pahin vihollinen tuntuu olevan venäläinen nainen vaikka harva heistä yhtäkään tuntee henkilökohtaisesti. Itselleni kullanarvoisia ovat suomalaisystävät ja helpoin on ollut solmia ystävyyssuhteita turkkilaisten naisten kanssa, joilla on jonkunlainen linkki ulkomaille. Vaikka ulkomaalainen miniä on monesti järkytys suvulle, lopulta hänet useimmiten otetaan täysvaltaiseksi jäseneksi. Ainakin omalla kohdallani olen mieheni suvun naisille ihan vaan Petra enkä ulkomaalainen, toki alussa naapurin naiset juoksivat kilpaa kylässä ihmettelemässä kun olimme käymässä.

Lapsen synnyttyä siirtyy tietyllä tavalla uuteen kastiin ja kadulla vastaantulevat äidit lapsineen pysähtyvät juttelemaan, pankissa vierähtää jonotusaika jutellessa isoäidin ja lapsenlapsen kanssa, puistoissa muodostuu omat kulmakunnan porukat, johon vain äideillä on lupa liittyä. Voivotellaan yöunien puutetta ja lapsen huonoja ruokahaluja, korvatulehduksia ja surraan töihinpaluuta. Lasten lisäksi puistossa viihtyy siis itsekin, sen sijaan en koe tarvetta hakeutua talomme tai naapuruston teekutsuporukkaan sillä teekupin äärelle kokoontuminen puolituntemattomien kotiäitien kanssa tuntuu turkkilaisen mittapuun mukaan erakkoluonteiselta suomalaiselta vain ahdistavalta.



17 kommenttia:

  1. Nyt täytyy kyllä todeta, että onneksi en asu Turkissa. :-) Itse en voi sietää sukupuolten mukaista ryhmittymistä, enkä taitaisi selvitä elämästä siellä. :-D

    Noudatatteko te muuten turkkilaisia tapoja, jos teille tulee kotiin vieraita? Siis seurusteletteko miehet ja naiset erikseen? Entä tulevatko naiset auttamaan keittiöön, vai odottelevatko he vieraina valmista?

    Olen muuten aina ihmetellyt sitä, miksi naisilla on aina niin kova tarve kilpailla keskenään ja vertailla toisiaan. Onko naisten itsetunto rakennettu jotenkin eri tavalla kuin miesten, että aina pitää olla kauniimpi, fiksumpi, laihempi, keittotaitoisempi tms. kuin joku toinen?

    VastaaPoista
  2. Meilla ei noudateta tallaisia tapoja, edes miehen vanhemmilla ei noudateta vaan kaikki ovat samassa huoneessa. Tosin kaveriporukassa ( niin Suomessa kuin Turkissakin) kylla monesti kay niin etta jossain vaiheessa iltaa huomaa naisten ajautuneen juoruamaan keskenaan. Omat kaverini ja sukulaiset tulevat aina keittiöön auttamaan mutta se ei ole Turkissa yleisesti tapana ja moni emanta ei edes laske keittiöönsa ketaan. Nuorten keskuudessa tallainen sukupuolten mukainen ryhmittyminen on varmaan jo ihan historiaa, korkeintaan konservatiivisissa piireissa tapahtuvaa. Naisilla on ainakin niin kauhean tarkeaa mita muut ajattelevat ja sita itsetunnon pönkitysta haetaan sitten muita haukkumalla ja keskinaisella kilpailemisella, naisten asema olisi monin paikoin ihan eri jos tasta paastaisiin eroon.

    VastaaPoista
  3. En voi muuta sanoa, kuin että onneksi löysin blogisi...:))
    On mielenkiintoista lukea huomioitasi Turkista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina kivasta kommentistasi, siita tuli hyva mieli!

      Poista
  4. Hei Petra, sulla on ollut monta niin mielenkiintoista postausta ja kiitos niistä. Monta kertaa on tullut mieleen kommentoida mutta en oo kehdanut koska tuntuu että "taas tuo sama nainen tälläkin palstalla" , mutta nyt kerrankin rohkaistuin.
    Aika hauskaa kun kirjoitit paikallisesta Survivors-ohjelmasta, itse tykättiin että olisi tottakai ollut kiva ymmärtää "juonittelut" mutta se nauratti kun yksi osa kesti varmaan 3tuntia, tuntui että koskaan ei päästy itse ytimeen. Mutta kiva että saatiin tietää mitä näissä osissa tapahtuu.
    Silti taidan tykätä omasta versiosta enemmän koska niissä tapahtuu enemmän.
    Kiitos kivasta blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nina, kommentoi ihmeessa, en varmasti ajattele niin etta taas tuo taalla! Painvastoin kommentit ovat blogin parasta antia, ilman niita tata on todella tylsaa kirjoitella kun ei tieda keta ruudun toisella puolella on ja mita siella ajatellaan asioista.

      Heh taalla kaikki ohjelmat kestaa toooodella pitkaan mutta itse olen ihan tottunut jo siihen, pitkat mainokset vaan arsyttaa, kaikki iltasarjatkin alkaa aina kasilta ensin ed. vkon tiivistyksella ja loppuvat vasta klo 23 tienoilla. Kiva kun kommentoit, kommentoi vastaisuudessakin!

      Poista
  5. Mielenkiintoista luettavaa taas:)
    Täälläkin on ollut monta kautta tuota Survivorsia mutten ole seurannut sitä.Turkki taitaa olla edelleekin enemmän patriarkaalinen yhteiskunta kuin täällä.Tuosta seksuaalisesta häirinnästä:täällä siitä kirjoitetaan koko ajan ja miehet tuskin varmaan uskaltavat edes sanoa mitään joka ehkä tulkittaisiin seksuaaliseksi häirinnäksi.Edellinen presidenttikin istuu vankilassa siitä syystä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla tama varmaan on patriarkaallisempi, ihan jo siita syysta etta taalla on niin paljon enemmin kotiaiteja. Toisaalta maan isot erot taas tekevat sen etta kaupungeissa ja kouluttautuneimmissa piireissa sita patriarkallisuutta ei enaa oikeastaan huomaa.

      Poista
  6. Kiitos taas valtavan mielenkiintoisesta postauksesta! Todella isot erot maan asukkaiden elamantyyleissa tuovatkin sinulle paljon materiaalia. Ja muutos on ollut niin suuri ja nopea, etta samankin perheen eri sukupolvet elavat taysin erilaista elamaa.
    Taallakin on erilaisia ryhmia, kuten ortodoksijuutalaiset tai arabit (heissakin moderneja kaupunkilaisia ja vanhoillisia kylalaisia, joiden elama varmaan muistuttaa Turkin kyla-elamaa) . Nama ryhmat elavat aika lailla erillaan ,eika ainakaan minulla ole juurikaan omakohtaista kokemusta niista.
    Tyopaikallani en ole huomannut mitaan erikoista kilpailua tai "selkaan puukottamista" sen enempaa naisten valilla tai muutenkaan. Aika kaverifiiliksella mennaan.
    Perhepiirissa eri sukupuolet istuvat ja seurustelevat aina yhdessa. Ruokakin tehdaan meilla yleensa niin, etta jokainen tuo jotain, eli emannalla (ja isannalla) on helpompaa. Keittioonkin paasee auttamaan ja tiskaamaan. Korkeintaan sanotaan alkuun kohteliaasti etta "ei sinun nyt tarvitse" .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain, Turkista on ihan mahdoton kirjoittaa mitaan yleispatevaa, edes suuntaa antavaa juuri naiden erojen takia. Muutos 2000-l. oli niin nopeaa ettei kansalaisetkaan itse sita huomanneet, perheiden sisalla huomaa hyvin muutokset, anopin oli aikoinaan pikkupaikassa mahdoton tyttöna kouluttautua alakoulua pidemmalle, hanen lapsilleen koulutus taas oli jo arkipaivaa ja nykyisin se on ihan must. Meilla ja miehen perheessa seurustellaan aina yhdessa ja ruokaakin tehdaan pitkalti porukassa, vieras on kuitenkin Turkissa kuningas joten hanta palvellaan eika anneta yleensa osallistua askareisiin. Turkissa työpaikoilla kilpailu on kovaa ja erityisesti naisten puolella se kulminoiutuu monesti ikaan ja ulkonaköön, ainakin palveluammateissa.

      Poista
  7. Osaisitko sanoa miksi juuri venäläiset naiset ovat se pahin turkkilaisille? Siinä "Kotona Istanbulissa" kirjassa lukija kertoi samaa, ettei Turkissa oikein venäläisistä tykätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis ei lukija, vaan kirjan kirjoittaja kertoi. :D

      Mutta joku siinä oikeasti on, että juuri venäläisiä kohtaan olla karvat pystyssä. Samahan se on meissä suomalaisissa, ettei kaikki oikein venäläisistä piittaa. Mitähän mieltä suomalaisista mahdetaan olla? Ainakin hävettää kovasti, kun monet suomalaiset lähtevät turkkiin vaan ryyppäämään ja ovat siellä paikallisten nähden ihan ympäripäissään...

      Poista
    2. Venalaisia naisia avioitui aikoinaan paljon erityisesti Mustanmerenalueen miesten kanssa, monet erosivat vaimoistaan ja solmivat uuden liiton, tasta ollaan kai aika katkeria edelleen. Venalainen nainen on monesti sita mita turkkilainen keittiössa haariva kotiaiti ei ole perinteisesti ollut.

      Poista
    3. Ai ne venäläiset on kerenneet sinnekin asti.. Hyi!

      Poista
    4. Lisayksena viela etta ulkomaalaisista Turkissa aika nakyva osa on venalaisia, ero monien eurooppalaisten liittojen valilla on se etta venalaiset naiset solmivat liittoja monesti varakkaiden kanssa kun taas eurooppalaiset ehka liiankin usein varattomamman vaestön kanssa, joiden kanssa taustoissa onkin sitten ihan huimia eroja. Turkissa on myös paljon entisen itablokin alueelta muista maista saapuneita lasten- ja vanhustenhoitajia, myös kasinolla kyseenalaisissa duuneissa työskentelevia, venalaisten maine on kylla ikavan huono ja voin kuvitella ettei ole helppoa olla venalaisena Turkissa(kaan).

      Poista
  8. Olen juuri viettänyt viikonlopun ystävien kanssa kaupungin ulkopuolella ja haastatellut heitä urakalla aiheesta "Millainen on turkkilainen". Antoivat luvan laittaa haastatteluni blogiini, joten ensi viikolla sitten siitä ja tästä sinun aiheesta:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, jaan odottamaan innolla!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!