Markkinapäivä

Sunnuntaina meidän korttelin katetulla markkinpaikalla pidetään vihannes- ja hedelmämarkkinat. En käy markkinoilla ihan joka viikko vaan tilanteen mukaan. Toisinaan käyn vain katselemassa värejä, tutkimassa hintoja ja kauden tarjontaa sekä ihastelemassa kakofoniaa ja tunnelmaa. Sunnuntaisin lähitienoon kadut on parkkeerattu lähes umpeen, yksisuuntaisella kadullamme ajetaan molempiin suuntiin ja kansainvaellus kulkee kohti markkinapaikkaa. Monilla on apuna markkinakärry tai vaihtoehtoisesti perheen tenava kantoapuna.

Markkinapaikka on kahdessa kerroksessa ja siellä saa hyvän käsityksen mitkä ovat kauden tuotteita. Hintataso ei kovin paljoa muutu eri myyjien välillä, sen sijaan hinnat muuttuvat viikoittain ilmojen mukaan. Pakkaskelit nostavat talvella hintoja ja keväällä ja syksyllä taas tulvat, uutisissa on monesti tietoa hintojen suurista muutoksista sillä monelle turkkilaiselle markkinaostokset ovat viikon perusta aterioille.

Markkinoilta kannattaa valita omat luottomyyjät, tällöin tietää mistä tuotteet tulevat ja yleensä vakioasiakkaalle valitaan parhaimmat tarjonnasta, vaihtorahan kanssa kannattaa olla tarkkana varsinkin jos myyjä ei ole entuudesta tuttu. Itse suunnistan aina muutaman luottomyyjän luokse, papparaisilta juurekset, lehtivihreät ja kaalit, ulko-oven nurkassa kojuu pitävältä herralta appelsiinit ja mandariinit, jos anopin kanssa lähtee markkinoille, menee siinä puolikas päivä. Jokainen myyjä ja tomaatti käydään läpi ennen ostopäätöstä ja jokainen pussiin sujahtava vihannes kulkee tarkastuksen läpi, hintoja pitää muistaa kauhistella ja tuotteita vähän mollatakin.

Paikallisilla on usein uskomattomat määrät kantamuksia markkinoilta lähtiessä, salaatteja tehdään joka aterialle ja monet ruuat ovat vihannespohjaisia, liha on kallista verrattuna palkkatasoon ja sitä ostetaan säästeliäästi, pavut ja linssit toimivat monesti proteiinin lähteinä. Kesällä ostetaan kilottain tomaatteja, joista valmistetaan itse tomaattipyreetä, aamupalalle tomaattipohjaisia tahnoja ja tomaattikastiketta. Näitä käytetään erityisesti talvella kun tomaatit tulevat kasvihuoneista ja maku on aika mitäänsanomaton.

Turkissa ei juuri pakasteta mutta sitäkin enemmin kuivataan ja tehdään etikkasäilykkeitä, syksyllä kuivataan munakoisoja, biberiä, punaista paprikaa, kesäkurpitsaa ja okraa, monella parvekkeella on roikkumassa puhdistetut vihannesnauhat, erilaisista pikkupaprikoista jauhetaan myös mausteita ja kesäyrttejä kuten vuoristotimjamia, jota kuivataan talven varalle. Kesän marjoista ja hedelmistä moni tekee hilloja ja marmelaadeja.

Helmikuussa parhaimmillaan ovat lehtivihreät, kotona ja ravintoloissa tarjolla onkin lähinnä vihersalaattien erilaisia muunnoksia. Markkinoilla on kauniin värisiä punajuuria, eri kokoisia retiisejä, kukka- sekä parsakaalia, ruusukaalia, tuoretta valkosipulia, juurisellereitä, nauriksia, purjonippuja sekä pinaattia ja mangoldipuntteja.

Ympäri vuoden paikalla ovat peruna- ja sipulimiehet, muiden tarjonnat vaihtelevat kausien mukaan. Hedelmistä parhaimpia ovat nyt omenat, Ankaran päärynät ja sitrushedelmät, talvella tarjolla on myös saksanpähkinöitä ja kastanjoita. Moni myy tuotteitaan, jotka saapuvat Ankaran lähikylistä mutta osa tuotteista tulee talvella Antalyan kasvihuoneista. Jokaisella markkinapaikalla on valtion virkamiehiä valvomassa kaupankäyntiä ja hintoja, nykyisin kaikilla pitäisi olla hinnat näkyvillä.

 

Jossakin lähialueen markkinapaikoista löytyy joka päivälle markkinat. Markkinapaikalla raikaa tarjoushuudot ja jokaisella kojulla käy vilkas puheensorina kun kauppaa tehdään. Ostajalle tarjotaan ainakin hedelmistä maistiaisia ja jokainen kehuu tuotteitaan. Meidän markkinpaikalla on talviaikaan myös kalakoju, jossa viime viikonloppuna oli tarjolla talvikaloista hamsia eli sardellia ja istavritia eli piikkimakrellia. Kaupan oli myös mausteita sekä pähkinöitä.

Perinteisten hedelmien rinnalle on viime vuosina tullut eksoottisempiakin, markkinoilla oli viime viikonloppunakin ainakin pomeloa ja mangoa, mansikoitakin oli parilla myyjällä mutta maku ei ole talvella mistään kotoisin ja hinnat älyttömiä. Turkkilaiset ostavat monta kiloa tomaatteja, kurkkua, biberiä jne. joten jos haluaa pienempiä määriä, voi markkinamyyjä olla ihmeissään. Hinnat ovat  sen verran edullisia että alle kilon ostaminen tuntuu hieman hassulta. Muutamia esimerkkihintoja viime viikolta:

Tomaatit ja kurkut: 2 liiraa eli vajaa euron kilo
Pinaatti: 1,5 liiraa eli n. 70 senttiä kilo
Appelsiinit: 2 liiraa eli vajaa euron kilo
Omenat: 1,5 liiraa eli n.70 senttiä kilo
Lehtisalaatti, mangoldi, tilli, persilja tms. : 50krs- 1 liiran puntti eli noin 20-50 senttiä puntti
Perunat laadun mukaan 70krs -2 liiraa eli noin 30 senttiä- euron kilo

Hinnat olivat selkeästi laskeneet parin viikon takaisista, säät ovat suosineet viljelijöitä ja matkantekokin on helppoa kun vuoristo-osuuksilla ei ole pahoja lumimyräköitä.

Markkinamyyjät ovat varustautuneet päivään keittimillä, joten myyntipöydän takana porisee toisinaan keitto tai ainakin teepannu. Ne joilla ei ole kantajaa omasta takaa tai voimia itse kantaa, voivat palkata hommaan alueella pyöriviä kantojuhtia, miehillä on hartioilla kori ja he kantavat ostokset kotia asti pientä maksua vastaan. Meillä on kärryt omasta takaa ja viime viikonloppunakin ne oli täytetty viimeistä paikkaa myöten, hyvin ovat palvelleet markkinakuormiakin. Tyttö huokailee ooh ja aah katsellessa hedelmiä ja vihanneksia eri väreissä, katkeamaton melu ja huutelut pitävät kiinnostuksen yllä eikä hänelle tule tylsää, markkinoilla pysytellään mieluummin rattaissa sillä ihmisiä on iltapäivällä jo ruuhkaksi asti ja väenpaljoudessa seikkaileminen tuntuu neidistä vielä liian jännälle.

Siellä täällä näkyy hormonsuz kylttejä eli myyjä mainostaa tuotteidensa olevan hormoonivapaita, takuuseen siitä ei voi mennä sillä periaatteessa mainostaa voi mitä haluaa. Kavaklideren kaupunginosassa pidetään joka sunnuntai luomumarkkinat, joiden tuotteet ja viljelijät tarkastetaan, heille myönnetään sertifikaatti, joka tulee esittää markkinapaikalla. Jos tavallisilla markkinoilla tomaattikilon hinta on vaikkapa 2 liiraa, on se luomumarkkinoilla noin 4-5 liiraa.

Tarjolla on myös luomulihaa ja juustoja sekä hunajaa ja hilloja. Luomutuotteita on nykyisin myynnissä myös isoissa marketeissa ja hinnat ovat huidelleet joidenkin tuotteiden kohdalla pilvissä, viime aikoina markkinoille on tullut lisää kilpailua ja hinnat tuntuvat olevan laskussa. Luomutuotteiden kohderyhmä on selkeästi koulutettu ja varakkaampi yhteiskuntaluokka, ihan jo hinnankin vuoksi. Tavallinen talliainen voi olla tarkkana parhaiten niin että ostaa kaudentuotteita ja lähialueen viljelijöiltä, liian halpojen hintojen takana on yleensä aina jotain mätää. Turkki on hyväksynyt markkinoilleen geenimuunnellut tuotteet, viime vuonna Turkin maatalousminiteri lupasi että geenimuunnellut tuotteet tullaan merkitsemään jatkossa, geenimuunneltuja ovat monet liha- ja maitovalmisteet.

Markkinoilla on kiva tehdä ostoksia, aina parempi jos on aikaa ja ehtii kierrellä rauhassa ja imeä tunnelmaa. Tuotteet ovat monesti laadukkaampia kuin marketissa ja hinnatkin vähän edullisempia, valinnanvaraa on mistä valita. Markkinareissu on elämys.