Rakkaudesta ruokaan -turkkilainen lounas

Turkkilaisille työpaikan lounastunti on pyhä asia, edellisesssä työpaikassani lounastunti oli lyhennetty puoleen tuntiin ja se oli paikallisille aikamoinen järkytys. Työpöydän ääressä nautittu pikalounas ei sovi paikallisille vaan lounaasta nautitaan samaan aikaan työkavereiden kanssa antaumukselle, vaihdetaan kuulumisia eikä pidetä hoppua. Puolilta päivin lounasravintolat alkavatkin olla tupaten täynnä kun työporukat saapuvat, joissakin työpaikoissa lounas kuuluu sopimukseen ja ruuat toimitetaan työmaalle.

Mutlu lokantan kebap ustat eli kebap kokit

Lounasvaihtoehtoja on runsaasti, perinteisin ja oma suosikkini lounaalle on lokanta eli lounasruokala. Näitä on turistikaupungeissa joskus vaikea paikallistaa mutta muualla Turkissa niitä on runsaasti. Tarjolla on usein noin 6-7 ruokalajia, joita tilataan pilahviriisin kera tai ilman, joissakin lokantoissa on myös päiväaikaan vartaassa pyörivää lammasta, josta vuollaan siivuja döneriä leivän väliin tai riisin ja salaatin kera lautaselle. Meidän vakio lokanta on Mutlu lokanta ( onnellinen lounasruokala) josta kuvatkin on napattu. Lounasruokana on usein ainakin lihapullia vihannes-tomaattikastikkeessa, yrttilihapullia, keitettyä kanaa ja perunaa, mussakaa turkkilaisittain eli ilman valkokastiketta ja valmistettuna padassa, jauheliha-pinaattimuhennos, yksi kasvisruoka ja tietenkin lounasruokien kunkku kurufasulye eli papupata lihalla. Lounasannoksien kanssa tarjotaan salaattia ja monessa ruokapaikassa päiväaikaan cacık eli kylmä kurkku-jogurttikeitto. Kyytipojaksi nautitaan monesti ayrania eli jogurttipiimää.



Etualalla linssikeittoa, taaempana lammasdöneriä

Lounasvaihtoehtona on aina myös keitto, usein mercimek eli linssikeitto, vaihtoehtona voi olla myös tomaattikeitto, lämmin jogurttikeitto eli yayla corbası tai erilaisia vihanneskeittoja. Keittoja nautitaan maassa myös aamupalaksi, erityisesti silloin jos ollaan tien päällä.


Oikealla yrttilihapullia, pilahvia ja salaattia

Lokantojen sisustus on edelleen hyvin perinteinen, näissä paikoissa ei näy uudet muotivirtaukset eikä sisustussuunnittelijoiden kädenjälki, tarjoilijat ja pöytien siistijät ovat pukeutuneet suoriin housuihin, valkoisiin paitoihin ja essuihin. Lounasruokalan nurkassa on pöytä, jonka takana istuu omistaja huolehtimassa rahaliikenteestä. Kahden aikuisen ja lapsen ruokailut ja juomat kustantavat noin 20 liiraa eli noin 8,5 €, riippuen hieman annoksista ja juomista.


Päivän lounastarjonta

Kebap ravintoloita on Ankarassa paljon, monissa tarjotaan erilaisten kebap annosten lisäksi pideä eli pitkulaisia täytettyjä leipiä. Kebap annoksissa on mistä valita, on eri alueiden keittiöitä, pieniä kojuja ja hulppeampia ravintoloita, varraskebapeja, lihapullia, maksaa jne. Kebap on yleisnimitys ja se voi tarkoittaa oikeastaan mitä vaan grillattua lihaa. Useissa kahviloissa on lounaslista, trendikkäissä paikoissa salaatteja ja vähemmin trendikkäissä börekiä. Hyvin tavallisia ovat myös grillikanapaikat, niistä voi ottaa kokonaisen tai vaikka puolikkaan kanan kera riisin ja salaatin mukaan.

Grillattua kanaa voi ottaa mukaan tai tilata
Keski-Anatoliassa on omat erikoisuutensa, yksi tyypillisimmistä mitä voidaan syödä lounaalla on manti eli lihatäytteisiä pastanyyttejä, sukua Italian raviolille ja Venäjän pelmeeneille. Turkissa manti tarjotaan valkosipulisella jogurttikastikkeella ja mausteisella öljyseoksella höystettynä. Valtion kouluissa ei tarjota ruokaa, joten lapsille pakataan eväät mukaan tai annetaan ruokaraha, jotta voivat käydä kantiinista tai koulun nurkilla olevista paikoista ostamassa toasteja tai muuta purtavaa. Yksityisissä kouluissa ruoka kuuluu lukukausimaksuun.

Tarjolla mantia ja gözlemeä
Turkkilaiset ovat lihoneet viime vuosina, naisista noin 35% on ylipainoisia ja miehistä 15%, syynä pidetään liian raskasta ( liikaa lihaa ja rasvaa) ruokaa ja sitä että moni nauttii lounaaksi raskaan kebabaterian ja illallinenkin on usein aika tuhti, turkkilainen aamiainenkaan kun ei ole kovin kevyt. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi maan yleisimpiä kuolinsyitä ja teevee onkin nykyisin pullollaan erilaisia terveysvartteja ja tohtoreiden paneelikeskusteluja. Yksi tunnetuimpia turkkilaisia terveellisten elämäntapojen puolesta puhujia on Dr. Öz, jonka Amerikassa esitettävä ohjelma on suosittu Turkissakin.

Tyttö on jo aika tottunut lounastaja, pieni mellastus ja ruokien heittely ei haittaa lounasravintolassa, tarjoilijoita tyttö kiusaa heittelemällä aterimia lattialle. Kaikissa paikoissa ei ole lastenistuimia mutta ruokailu onnistuu silloin rattaissa tai jommankumman sylissä. Ruuan päälle talo tarjoaa lähes poikkeuksetta teet, tippiä jätetään oman mielen mukaan. Jos palvelu ja ruoka on ollut hyvää, turkkilainen harvoin pihistelee tipeissä. Porukan kesken laskua ei jaeta vaan kukin maksaa vuorollaan tai se joka on rahoissaan. Monesti kun ollaan porukalla syömässä, näytellään lopussa pieni kuka saa maksaa -show vaikka maksaja olisikin alusta asti selvillä. Lähtijäisiksi tarjoilija saattaa pirskotella kolonyaa eli kölninvettä raikastukseksi käsillesi. Hyvää ruokahalua, afiyet olsun!


Kommentit

  1. Nalka tuli taas naita turkkiherkkuja muistellessa. Nam!

    VastaaPoista
  2. Laatikkopaikka, kuten mulle ekoina Istanbulin päivinä opetettiin. Laatikkopaikka hyvä, viiksipaikka huono :D

    VastaaPoista
  3. Hmmmm...vesi kielellä. Ja jos kuvittelin, että korealaiset ravintolat ovat halpoja, niin ei teilläkään kovin hintavaa ole :)

    VastaaPoista
  4. Anu: Toivottavasti paaset jossain ottomaanipatojen aareen, voisin kylla kuvitella etta teiltakin löytyy aikamoisia herkkuja.

    ii: Hahhah, tuo on hyva muistisaantö :)

    Terhi: Naissa lokantoissa on hinnat kohdallaan, paremmissa ravintoloissa hinnat voikin lahennella Suomea varsinkin kun alkoholi on aika kallista nykyisin.

    VastaaPoista
  5. Oi, kun tuli kaipuu Istanbuliin ja meidän kanta-lokantasiin. Onneksi kuukauden kuluttua pääsee lomalle.

    Sulla on muuten oikein ihana blogi! :)

    Minna

    VastaaPoista
  6. Se on kyllä ihanaa, että ulkona syöminen ei täällä ole mikään taloudellinen rasite. Paitsi herkkumme kiinalaisen syönti. Se on kallista, mutta syömme sitten erityisissä tilanteissa. Yleensä kotiin tilattuna ja oman peiton alla. Lapset ei onneksi halua, joten niille voi tilata sitten jotakin halpaa:).

    VastaaPoista
  7. Minna: Lokantasissa ei kylla yleensa pety, sielta saa aina kunnon ruokaa edullisesti ja palvelukin pelaa. Ihanaa etta paasette pian lomalle ja kiva kun kommentoit!

    Mine: Joo se on onni etta silloin kun on kiire/vasymys/laiskuus voi aina tilata tai kayda lahella syömassa jotain edullisesti mutta silloin kun tekee mieli jotain erikoista niin siita saa pulittaa, ne on meillakin sitten harvinaista herkkua, mun lempiruokaa on lahes kaikki aasialainen, mieluiten thaimaalaista, sushia tai intialaista nam.

    VastaaPoista
  8. Tästä postauksesta tuli kyllä kova nälkä. Tuo turkkilainen ruokailu kuulostaa ruoan nauttijan (ei vain syojan) paratiisilta :)

    VastaaPoista
  9. Voi mä niin tykkään turkkilaisesta ruoasta, enemmän kuin italialaisesta. Kaikki salaatit ja jogurttikastikkeet ja se ihana leipä....voisin syödä vain näitä...mutta kyllä jälkiruokabuffeesta voin hakea niitä ylimakeita baklavajuttuja kahvin seuraksi!

    VastaaPoista
  10. Mama D: Turkissa on niin paljon vaihtoehtoja etta kylla taalla saa nautiskella todellakin :)

    Sofia: Tykkaan myös turkkilaisesta ruuasta, ainoa mika ei oikein ole taalla mun juttu on nuo jalkkarit mutta kylla oikein hyva baklava maistuu joskus mullekin :)

    VastaaPoista
  11. kiva että joku muukin toteaa että turkkilaiset ruuat ovat monesti rasvaisia (ja lihaisia toki). monet turkkilaiset tuntuvan skippaavan salaatin kokonaan koska se pitäisi usein erikseen tilata.

    ja vaikken kannata karppausta yhtään niin se kun lautaset notkuu yhtä aikaa sekä riisistä ETTÄ ranskalaisista, pistää silmään vähän huonona...ja päälle valkosta leipää tietty :S

    noi ylipainoluvut, muistatko yhtään mistä ne oli? mua kiinnostaa tuollainen statistiikkatieto turkista.

    VastaaPoista
  12. Jenni: Rasvaa kaytetaan kauheasti ja ihan turhaan, anoppini kayttaa voita antamaan makua lahes joka ruokaan mika on minulle ihan kasittamatönta. Mun mies on (onneksi) salaattihullu joten jos en mina, niin sitten han tekee salaatin joka ikinen paiva ja tilaa aina ravintolassakin. Myös se etta kaikki pitaa olla paistettua on ihan hullua kun vaikkapa keitetyt perunat olisivat paljon terveellisimpia. Noi luvut on taalta: http://www.saglikveyasamdergisi.com.tr/saglikli-beslenme-diyet/2913-turkiye-hizla-kilo-aliyor.html

    Jotain ehka vahan virallisempaa lahdettakin voisi kylla löytya jostain kun kaivelisi.

    VastaaPoista
  13. kiitti!

    joo deep frying ja paistaminen.... yh.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit