perjantai 21. helmikuuta 2014

Majatalo on avattu

Tämän ulkosuomalaisen ystävät ja sukulaiset ovat jääneet osittain Suomeen, matkan varrelle toisiin kaupunkeihin tai vaihtavat paikkaa edelleen maiden välillä. Tytön molempaan mummolaan on matkaa ja  kyläilijät saapuvat usein meille pidemmäksi aikaa. Kaverit Suomesta eivät poikkea vain kahville, eivätkä mummot, ukit, dedet ja babaannet saavu hoitoavuksi vain hetkeksi, meille tullaan usein kylään ajan kanssa.


Entisessä kodissa meidän sukulaiset ja ystävät joituivat majoittumaan keittiön toiseen osaan sijatulle vuodesohvalle tyttären syntymän jälkeen, nykyinen koti on suuri ja vieraille ihan oma huone. Viime viikonloppuna varaston asemaa toimittanut huone sijattiin ekalle vieraalle, pahvilaatikoita vietiin pois, tuuletettiin ja järjesteltiin. Nurkassa seisoo edelleen iso pahvilaatikko täynnä tytön vauvantarvikkeita, joista olisi hankkiuduttava eroon. Vuodesohva saatiin sijattua, vieras käytiin hakemassa metropysäkiltä ja tämä kuluva viikko on ihasteltu yhdessä Izmiriä, juteltu tuntikausia kuulumisia, muisteltu menneitä ja suunniteltu tulevia.


Muutama pitkäaikaisiin vieraisiin tottumaton on joskus kauhistellut kuinka me jaksamme kun isovanhemmat saapuvat viikoiksi tai kaverit viikoksi tai pariksi, parhaimmillaan väkeä on ollut yhtäaikaa saman katon alla lähes kymmenkunta. Turkkilaiselle se on pieni porukka mutta suomalaisella saattaa alkaa otsasuoni sykkimään kun taiteilee nukkumajärjestelyjen, eri kulttuurien ja ruokajärjestelyjen kanssa. Vaikka en olekaan niin turkkilaistunut että nauttisin yllärivieraista niin jokainen maailmalla asuva varmasti tietää kuinka ihanaa on saada hyviä ystäviä ja rakkaita sukulaisia kylään. Päivät ja viikot kuluvat siinä seurassa vähän turhankin nopeasti. Monikulttuurisessa suhteessa kannattaa oppia joustamaan sukulaisten ja vieraiden kohdalla, tavat ja ajatusmaailmat poikkeavat varmasti ainakin jollakin tasolla mutta siitä huolimatta ne toisen sukulaiset ovat puolison läheisiä ja omien lapsien sukulaisia.



Toki vieraiden kanssa kiertely ja touhu käy toisinaan melkein työstä, tulkkaat kaupoissa ja tinkaat markkinoilla, mitä tuo sanoi, mitä tässä lukee ja aivot raksuttavat koko ajan. On kivaa näyttää Turkkia, turkkilaisia ja turkkilaisuutta vieraille, kertoa että tuossa on alan kahvila, jossa papparaiset kokoontuvat ja kaupungin fanaattisimmat jalkapallofanit, viedä kahvilaan, josta saa paikallista börekiä eli poyozta ja vieraat on toki vietävä sokkeloiseen basaariin, näytettävä hääpukukaupat, mausteenmyyjät ja ihailtava merimatkaa lautalla. Samalla tulee itsekin lähdettyä paikkoihin, joissa ei tule usein käytyä, lomalaisten kanssa näkee tutut kulmat uudella tavalla.


Vaikka nautimme keskenään olosta miehen ja tytön kanssa niin ihan yhtä paljon odotamme meille ajoittain saapuvia vieraita. Kun kaukana asuvia ystäviä ja sukulaisia ei voi nähdä tarpeeksi usein, on otettava kaikki irti sitten kun tavataan. Lähdön jälkeen onkin tyhjä olo, talo on ollut täynnä naurua ja touhua ja tyhjät sängyt ja hammasmukit tuntuvat orvoilta. Sitten laitetaan vuodesohvat kiinni, pesukone päälle, palataan ruotuun ja laitetaan taas normaali arki rullaamaan.

 Majatalomme on nyt avattu ja eka lakanapyykki koneessa, oli ihanaa saada kallis ystävä kylään vaikka eron hetki olikin haikea. Ensi kuussa saapuvat isovanhemmat ja sitten ystävät, kesä tekee siis selvästi tuloaan. Izmir antoi parastaan viime päivinä ilmojen suhteen, tepastelimme jopa lyhythihaisissa kaupungilla ja nautimme auringosta ja tyynestä merestä, voiko tälläistä olla helmikuussa? Ei ainakaan pitäisi, sillä monet maanviljelijät ovat jo pinteessä ja maanviljelijöiden liitto harkitsee tukien maksua jo varmana pidetyistä sadon menetyksistä. Ystävä huokaili ja ihasteli, Ankaran jälkeen ensin merta ja sitten vehreyttä, kauniita puistoja ja sitä, ettei kukaan tuijota ulkomaalaista, minä olinkin jo liian tottunut näihin asioihin, joten hyvä kun kävi muistuttamassa.


Kolusimme basaarialuetta niin lahjakkaasti että melkein eksyimme, pakolliset Izmirin turistikohteet käytiin katsomassa, syötiin loistavat kebapit kera piyazin ja juotiin pullo ayrania, kahden ulkomaalaisen seurue sai perään useamman innokkaan hello would you like to see my leather center ja I have been in Turku -opasehdokkaan, niistä hankkiuduttiin tehokkaasti eroon. Maisteltiin Izmirin viiniä, simpukoita, hortoiltiin ja kahviteltiin, syötiin poyoz börekiä ja koluttiin kahdet markkinat, tavalliset ja orgaaniset, tehtiin minimaalisesti ostoksia ja istuttiin puistoissa. Lörpötettiin niin paljon että kurkkua pitää jo rykiä. Tervetuloa siis majataloon, huone on valmis ja kesä saapumassa!

16 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä totta, että on aivan ihana saada ystäviä ja sukulaisia tänne pitkän matkan päähän ja tosissaan aika menee vaan aina liian nopeaa vierailujen aikana.. Ja tulee kyllä itsekin koettua ihan erilaista arkea vieraiden täällä ollessa, kun haluaa näyttää myös nähtävyydet ym. Sitä on vähän lomafiiliksissä sitten itsekin vieraiden kanssa: vierailut katkaisee vähän sitä perusarkea täällä :) Minulle tulee sisko miehineen ensi viikolla kylään ja ei malttais odottaa jälleennäkemistä! Toivottavasti teidän majatalo on sopivasti kiireinen tänäkin kesänä ja iloisia jälleennäkemisiä rakkaiden kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla meidan majatalossa varmasti riittaa ihan mukavasti kavijöita, varauksia on jo tehty pitkin kevatta :) On se mukavaa saada ystavia ja sukulaisia toisinaan kylaan!

      Poista
  2. Minusta se on ollut ihanaa, kun on ollut tulijoita ja heihin on saanut KUNNOLLA keskittyä. Ehkä siksi ystävyyssuhteet onkin pysynyt niin hyvin yllä vuosienkin jälkeen? Samaa saadaan toivottavasti jatkaa Suomessa, että ihmiset sielläkin tulisi yökylään.

    Kuule, haluatko hankkiutua vauvakamoista eroon Peshteran hyväksi? Me olemme tulossa käymään sielläpäin ensi kuussa. Aikataulu on melkoisen tiukka, mutta voisin yrittää nipistää jostakin sen verran??? Olisin huhti-toukokuussa vielä menossa Peshteraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain se on ja kiva etta ovat jaksaneen kayda, toivottavasti jatkossakin.

      Ma mielellani laitan sun mukaan pari pakaasia Peshteraan jos vaan ehdit hakea, vaatteita annoin jo Kızılaylle mutta niitakin on taas jaanyt pieneksi ja tarjolla olisi jotain leluja tms. tavaraa, voisin koota ne valmiiksi tulevalla viikolla, laita mulle vaikka s-postia kun teidan tulon aikataulut varmistuu ja missa pain Izmiria majoitutte!

      Poista
    2. Selvä, me ei majoituta Izmirissä, vaan ajetaan siitä ohi Efeson liepeille. Mutta jos onnistuu pysähtyä mennessä tai tullessa, niin ajetaan teidän ohi? Viesteilen, kun aikataulut selviää.

      Poista
  3. Ulkomailla asuessa on kyllä ihanaa kun saa ystäviä ja perhettä kylään. Vaikka heitä näkeekin harvemmin, niin yhdessäolo on sitten yleensä tiiviimpää useiden päivien ajan. Vieraat tuovat arkeen kivaa piristystä ja sitä tosiaan oppii ihan uusia asioita omasta kotikaupungistakin. Harmi vain, ettei meidän uudessa kämpässä ole enää vierashuonetta, mutta onneksi sohvasta saa hätätilassa pedin kokoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain juuri, tulee otettua ihan erilailla kaikki irti yhteisesta ajasta, hyvaa ruokaa, kaupungin kiertelya ja paneutumista yhteiseen aikaan. Meilla ei ollut pariin vuoteen vierashuonetta, nyt on taas, hyvin ne vieraat majoittuivat siihen keittiön puolellekin vuodesohvalle.

      Poista
  4. Minusta on ihanaa toimia majatalona kun tulee vieraita muilta mailta ja innostuneena myös näytän kaupunkia ym. Tosin viime vuonna harmitti kun poika ja miniä halusivat olla kahden kesken ja viipyivät luonani vain 2 päivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kivaa nayttaa kaupunkia, varsinkin kun ollaan oltu Izmirissa niin vahan aikaa etta taallahan on vaikka milla mitalla uusia kulmia minullekin, joo 2 paivaa on kylla liian lyhyt visiitti kun on tottunut etta vierailuista puhutaan nykyisin viikoissa...toivottavasti tulevat ensi kerralla ajan kanssa!

      Poista
  5. Minustakin on ihana saada vieraita kylään. Kyllä se sen verran piristävää on. Valitettavasti Suomesta ei tulijoita pahemmin ole kuten ei myöskään suoria tai halpoja lentoja, mutta Turkista onneksi paremmin. Vierashuone oli meillä aikoinaan välttämättömyyslistalla, jotta pidemmäksi ajaksikin tuleva saa kunnolla tuntea olevansa kotona.

    Mekin taidamme olla pitkäaikaisvieras sorttia ainakin anoppilaan mentäessä, sillä pähkäilen juuri miten järjestää lomat niin että Turkissa voisi olla kuukauden kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaisilla on ehka kylailykin niin verissa etta herkemmin lahtevat vierailuille :)? Tanne aloitetaan kevaalla suorat lennot Suomesta, katsotaan lisaantyykö kavijamaarat sielta suunnalta!

      Poista
  6. Vieraita käy meidän majatalossa liian harvoin. Kukaan ei lähde "näin kauas".:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, voi kun tulisivat, eivat taida tietaa mita menettavat!

      Poista
  7. Meillä ei harmi vain vierashuoneessa kovin usein ole asukkia. Huoneesta tulikin jo useampi vuosi sitten yhdistetty vieras- ja leikkihuone, koska tuntui pöllöltä pitää huonetta tyhjillään. Tänne meille on niin pitkä matka ja kallis tulla, että ei tänne tosiaan ole tunkua, mun vanhemmat on käyneet useamman kerran ja muutama ystävä mutta siinä se sitten onkin. Luulen, että pitkän ja kalliin matkan lisäksi monia vähän suorastaan hirvittää ajatus Belizestä, mikä on minun näkökulmastani hassua, kun täällä on kuitenkin niin helppo asua - ja tämähän on kuitenkin ihan suhteellisen suosittu turistikohde esim amerikkalaisille.

    Kiva että teille riittää sopivasti vieraita! Ja ihanaa että kevätkin on jo hissukseen tulollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmasti on etta monia hirvittaa ajatus lahtea sinne lomalle mika on ihan kummallista, silla tehan asutte siella. Meidan vierashuone on ollut talven varastona joten sita saa nyt kylla tuulettaa ja siivota etta se muuttuu lopulta huoneen naköiseksi.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!