Majatalo on avattu

Tämän ulkosuomalaisen ystävät ja sukulaiset ovat jääneet osittain Suomeen, matkan varrelle toisiin kaupunkeihin tai vaihtavat paikkaa edelleen maiden välillä. Tytön molempaan mummolaan on matkaa ja  kyläilijät saapuvat usein meille pidemmäksi aikaa. Kaverit Suomesta eivät poikkea vain kahville, eivätkä mummot, ukit, dedet ja babaannet saavu hoitoavuksi vain hetkeksi, meille tullaan usein kylään ajan kanssa.


Entisessä kodissa meidän sukulaiset ja ystävät joituivat majoittumaan keittiön toiseen osaan sijatulle vuodesohvalle tyttären syntymän jälkeen, nykyinen koti on suuri ja vieraille ihan oma huone. Viime viikonloppuna varaston asemaa toimittanut huone sijattiin ekalle vieraalle, pahvilaatikoita vietiin pois, tuuletettiin ja järjesteltiin. Nurkassa seisoo edelleen iso pahvilaatikko täynnä tytön vauvantarvikkeita, joista olisi hankkiuduttava eroon. Vuodesohva saatiin sijattua, vieras käytiin hakemassa metropysäkiltä ja tämä kuluva viikko on ihasteltu yhdessä Izmiriä, juteltu tuntikausia kuulumisia, muisteltu menneitä ja suunniteltu tulevia.


Muutama pitkäaikaisiin vieraisiin tottumaton on joskus kauhistellut kuinka me jaksamme kun isovanhemmat saapuvat viikoiksi tai kaverit viikoksi tai pariksi, parhaimmillaan väkeä on ollut yhtäaikaa saman katon alla lähes kymmenkunta. Turkkilaiselle se on pieni porukka mutta suomalaisella saattaa alkaa otsasuoni sykkimään kun taiteilee nukkumajärjestelyjen, eri kulttuurien ja ruokajärjestelyjen kanssa. Vaikka en olekaan niin turkkilaistunut että nauttisin yllärivieraista niin jokainen maailmalla asuva varmasti tietää kuinka ihanaa on saada hyviä ystäviä ja rakkaita sukulaisia kylään. Päivät ja viikot kuluvat siinä seurassa vähän turhankin nopeasti. Monikulttuurisessa suhteessa kannattaa oppia joustamaan sukulaisten ja vieraiden kohdalla, tavat ja ajatusmaailmat poikkeavat varmasti ainakin jollakin tasolla mutta siitä huolimatta ne toisen sukulaiset ovat puolison läheisiä ja omien lapsien sukulaisia.



Toki vieraiden kanssa kiertely ja touhu käy toisinaan melkein työstä, tulkkaat kaupoissa ja tinkaat markkinoilla, mitä tuo sanoi, mitä tässä lukee ja aivot raksuttavat koko ajan. On kivaa näyttää Turkkia, turkkilaisia ja turkkilaisuutta vieraille, kertoa että tuossa on alan kahvila, jossa papparaiset kokoontuvat ja kaupungin fanaattisimmat jalkapallofanit, viedä kahvilaan, josta saa paikallista börekiä eli poyozta ja vieraat on toki vietävä sokkeloiseen basaariin, näytettävä hääpukukaupat, mausteenmyyjät ja ihailtava merimatkaa lautalla. Samalla tulee itsekin lähdettyä paikkoihin, joissa ei tule usein käytyä, lomalaisten kanssa näkee tutut kulmat uudella tavalla.


Vaikka nautimme keskenään olosta miehen ja tytön kanssa niin ihan yhtä paljon odotamme meille ajoittain saapuvia vieraita. Kun kaukana asuvia ystäviä ja sukulaisia ei voi nähdä tarpeeksi usein, on otettava kaikki irti sitten kun tavataan. Lähdön jälkeen onkin tyhjä olo, talo on ollut täynnä naurua ja touhua ja tyhjät sängyt ja hammasmukit tuntuvat orvoilta. Sitten laitetaan vuodesohvat kiinni, pesukone päälle, palataan ruotuun ja laitetaan taas normaali arki rullaamaan.

 Majatalomme on nyt avattu ja eka lakanapyykki koneessa, oli ihanaa saada kallis ystävä kylään vaikka eron hetki olikin haikea. Ensi kuussa saapuvat isovanhemmat ja sitten ystävät, kesä tekee siis selvästi tuloaan. Izmir antoi parastaan viime päivinä ilmojen suhteen, tepastelimme jopa lyhythihaisissa kaupungilla ja nautimme auringosta ja tyynestä merestä, voiko tälläistä olla helmikuussa? Ei ainakaan pitäisi, sillä monet maanviljelijät ovat jo pinteessä ja maanviljelijöiden liitto harkitsee tukien maksua jo varmana pidetyistä sadon menetyksistä. Ystävä huokaili ja ihasteli, Ankaran jälkeen ensin merta ja sitten vehreyttä, kauniita puistoja ja sitä, ettei kukaan tuijota ulkomaalaista, minä olinkin jo liian tottunut näihin asioihin, joten hyvä kun kävi muistuttamassa.

Kolusimme basaarialuetta niin lahjakkaasti että melkein eksyimme, pakolliset Izmirin turistikohteet käytiin katsomassa, syötiin loistavat kebapit kera piyazin ja juotiin pullo ayrania, kahden ulkomaalaisen seurue sai perään useamman innokkaan hello would you like to see my leather center ja I have been in Turku -opasehdokkaan, niistä hankkiuduttiin tehokkaasti eroon. Maisteltiin Izmirin viiniä, simpukoita, hortoiltiin ja kahviteltiin, syötiin poyoz börekiä ja koluttiin kahdet markkinat, tavalliset ja orgaaniset, tehtiin minimaalisesti ostoksia ja istuttiin puistoissa. Lörpötettiin niin paljon että kurkkua pitää jo rykiä. Tervetuloa siis majataloon, huone on valmis ja kesä saapumassa!