Pahvilaatikot käytävällä -logistisia ongelmia

Kaupassa käynti voi osoittautua Turkissa joskus haasteelliseksi, varsinkin jos mukana on lapsi rattaissa. Eräänä aamuna menin tytön kanssa lähikauppaan, josta nappaamme toisinaan mukaan maitoa, jogurttia tai muuta hyllyntäytettä. Survoimme kiireessä sisään, lastasin rattaisiin maitoa ja tytölle välipalaa kun törmäsimme takakäytävällä pahvilaatikoihin, potkin tyhjät edestä ja pujottelin eteenpäin, törmätäksemme suurempaan pahvilaatikkovuoreen, joita ei niin vaan potkittu edestä. Kilahdus. Kenelläkään ei tuntunut olevan sen suurempaa kiirettä niiden purkamiseen tai käytävältä pois siirtämiseen. Repiessäni rattaita tulosuuntaan yli ensimmäisen estekohdan kilahdin ihan kunnolla, kerroin koko kaupalle miten käsittämätöntä on ladata käytävät täyteen täysiä pahvilaatikoita keskellä päivää, pitäkää maitonne ja muut, oli pieniä vaikeuksia raivon kupliessa ulostautua sisääntulohäkkyrästä rattaiden kanssa.



Olen käynyt samassa kaupassa välikohtauksen jälkeenkin, myymäläpäällikkö yritti selitellä kuinka vaikea tilanne on, kun kuorma tulee useita kertoja viikossa eikä varastotilaa juuri ole. Onneksi Turkissa saa aika vapautuneesti purkautua eikä ketään ihmetytä että eilen punaisena raivonnut rouva jolkottelee ihan rauhallisesti seuraavana aamuna taas samaan puljuun maitopurkin perässä. Tiedän lähipiiristä, että meitä on muitakin joiden nyt-meni-hermot-ja-näytän-sen -tyyli on muuttunut hieman turkkiaiseksi täällä vuosien saatossa ja onko ihme? Pienet kilahdukset toki helpottavat patoutumia mutta niitä pahvilaatikkoja ne eivät siirtele. Olen vuosia harkinnut konsulttipalvelun avaamista myymälöille, luopunut kuitenkin ideasta tajutessani ettei ongelma tunnu olevan ongelma kenellekään muulle.

Turkkilaisiin marketteihin ja kauppoihin tavaraa tuodaan pitkin päivää, liikehuoneistot sijaitsevat usein pienien katujen varrella vailla varastotilaa, tavarat tuodaan sisälle suoraan etuovista ja järjestely hyllyihin aloitetaan saman tien, kurkut tiskille, tunnin päästä tulee jo leipäkuorma, karjuu myymäläpäällikkö. Yhden käytävän varrella auotaan paketeista kahvipurkkeja ja seuraavan varrella on käynnissä jogurttien järjestely, pienet myymälät ovat koko aukioloajan pienessä käymistilassa. Kauppojen edustalla on jatkuva kuhina kun tavarantoimittajat yrittävät löytää parkkitilaa. Kaikki toimet hoidetaan päivän aikana, välillä asiakkaan jaloilla pyörähtää lattiarätti.

Lähikatujen varsilla olevat kargotoimistot ovat aamuisin mielenkiintoinen näky, paketit lajitellaan jalkakäytävällä! Ensin ajetaan auto tien varteen, takaovet auki ja paketit ja kirjeet siihen, josta niitä aletaan lajitella eteenpäin, seassa puikkelehtivat työmatkalaiset, toisinaan fillarilla joku lentää muutaman paketin yli, toivottavasti ei ollut särkyvää...häviääköhän muutama nettitilaus tai pikakirje toisinaan matkan varrella, kissat ehtivät usein etsiä parhaimmat aurigossa makoilevat paketit makoilualustoiksi. Minua naurattaa, turkkilaiset jatkavat matkaansa töihin.

Sinänsä kaupassa käynti on helppoa, joka korttelissa on minimarketti ja muutaman sadan metrin päässä jo useampia keskisuuria marketteja ja erikoisliikkeitä, isommat automarketit järjestävät maksuttomia bussikuljetuksia markettikomplekseihin ja takaisin pitkin päivää. Kansan liikuttelu siis onnistuu kaupan oville ja kotiin huomattavasti helpommin kun tavaroiden paikalleen asettelu pahvilaatikoista.