Tapahtui kakkukaupassa

Turkissa asuessa oppii kyynärpäätekniikan ja joskus joutuu hermostumaan, sehän nähtiin jo pahvilaatikkoepisodissa, josta kirjoitin muutama postaus aiemmin. Viime viikolla karjaisin ainakin kahdesti aika kovaa ja korkealta puistossa kun isompien lasten käytös ärsytti, valistin poikia menemään palloineen muualle, sillä jos se tulee minun tai jonkun päähän, sattuu kamalia ( en kyllä tiedä mitä kamalia olisin tehnyt, se olisi selvinnyt sitten). Toisen kerran hermostuin kun isommat lapset jyräsivät liukumäkeä väärään suuntaan, minusta noin isojen lasten kuului olla ihan muualla ja sinne muualle nuo itsensä nopeasti veivätkin. Onneksi täällä hieman vanhemmalla naamalla on vielä jotain auktoriteettia lasten keskuudessa.


Viime viikolla olin etsimässä tuttavan kanssa tämän lapselle kakkua synttäreitä varten, täällä ne yleensä tilataan leipomoista sillä saman rahan saa melkein menemään kakkutarpeisiin kun valmiiseen kakkuun. Nyt löytyi kyllä pojalle hieman hinnakkaampi autokakku, ja muu ei kelvannut, se oli saatava. Taas kerran pohdiskelin että onkohan tällä pienellä leipomolla hienoista kakkumainoksista huolimatta halua myydä niitä? Niin laiskasti myyjä asiaa hoiti, huoh pitää soittaa kakkumestarille, voi ei sitä kuule saa niin pientä, jaa että otatte niin ison, tiedättekö rouva mitä se maksaa, no saahan sinne sisälle kai banaaniakin? No minä soitan, puhukaa itse. Just, mitäpä jos myyjä olisi innokkaana esitellyt kakkua ja soitellut itse asiansa, olisin varmaan voinut kertoa jotain positiivista tuostakin leipomosta. Synttäripäivänä menimme hakemaan kakku, kello 12, kuten sovittu. Kakkua ei ole missään, myyjä viittaa kintaalla laiskasti ja soittaa kakkumestarille, onkohan se kakku tänään tulossa? Onkohan? Nips naps. Räjähdän, siitä kakusta on maksettu käsiraha ja se oli kallis! Oli sovittu 2 päivää sitten että kakku on täällä tänään 11-12 välillä, lapsi odottaa juuri sitä kakkua tarhassa ja auto on sakkopaikalla, mikä tässä mättää??? Jaa, käykää hakemassa sielta kakkumestarilta jos haluatte, ei kai sitä nyt 2 päivää aiemmin käyty tekemään....nips naps. Pidättekö meitä idiootteina? Sen kakun on oltava täällä 10 minuutin sisällä tai annatte rahat tänne, en voisi olla vähempää kiinnostunut missä se on tai kuinka se tehdään, se oli kallis ja sen piti olla jo täällä!!!!! Hiljaisuus, koko leipomo seisoo. Soitellaan ja pahoitellaan, kakku tulee heti.

Ystäväni on juuri tänne muuttanut ja varmasti kauhuissaan välikohtauksesta, mitähän tuo karjuu. Huokaan, tälläistä täällä välillä on, joutuu riehumaan saadakseen jotain, toinen vaihtoehto on jäädä jonon hännille kaupassa, ulkopuolelle ruuhkabussista, ilman alelöytöä kun joku sieppaa sen nenän edestä tai nyt, ilman kakkua. Olen jo kertonut, että täällä ei saa olla liian kiltti, sitä kun käytetään helposti hyväksi. Mutta että miksi niin monesti joku tilattu tavara tai tuote on myöhässä, hukassa, tulossa tai kadonnut? Edellisenä päivänä on juurikin koeteltu mieltä matkalla ostariin, johon mentiin bussilla. Kun bussi saapuu, hyökkää eteeni nuori nainen perässään perhe, muina miehinä tunkemassa ohi. Karjaisen tyttö sylissä vihaisesti ja mutisen vielä perään että on tavat kuin eläimillä! Pääsen bussiin, voittajafiiliksellä. Annan kyllä tilaa vanhuksille ja lasken hymyillen kassajonossa pelkän maitopurkin kanssa tulleen keulimaan mutta sivulta ei ohitella ja älkää kuvitelko, että ulkkista huijataan vain koska se on ulkkis.

Kohtaus kakkukaupassa on ohi, myyjä jatkaa laiskasti myyden pullia ja kakkuja ja meitä naurattaa jo matkalla tarhaan kun aurinko paistaa. Hieno autokakku on takapaksissa ja synttärisankari lopulta onnellinen. Mies nauraa illalla että ainakin on yksi pulju vähemmin, jossa tarvitsee asioida.