maanantai 10. helmikuuta 2014

Tapahtui kakkukaupassa

Turkissa asuessa oppii kyynärpäätekniikan ja joskus joutuu hermostumaan, sehän nähtiin jo pahvilaatikkoepisodissa, josta kirjoitin muutama postaus aiemmin. Viime viikolla karjaisin ainakin kahdesti aika kovaa ja korkealta puistossa kun isompien lasten käytös ärsytti, valistin poikia menemään palloineen muualle, sillä jos se tulee minun tai jonkun päähän, sattuu kamalia ( en kyllä tiedä mitä kamalia olisin tehnyt, se olisi selvinnyt sitten). Toisen kerran hermostuin kun isommat lapset jyräsivät liukumäkeä väärään suuntaan, minusta noin isojen lasten kuului olla ihan muualla ja sinne muualle nuo itsensä nopeasti veivätkin. Onneksi täällä hieman vanhemmalla naamalla on vielä jotain auktoriteettia lasten keskuudessa.


Viime viikolla olin etsimässä tuttavan kanssa tämän lapselle kakkua synttäreitä varten, täällä ne yleensä tilataan leipomoista sillä saman rahan saa melkein menemään kakkutarpeisiin kun valmiiseen kakkuun. Nyt löytyi kyllä pojalle hieman hinnakkaampi autokakku, ja muu ei kelvannut, se oli saatava. Taas kerran pohdiskelin että onkohan tällä pienellä leipomolla hienoista kakkumainoksista huolimatta halua myydä niitä? Niin laiskasti myyjä asiaa hoiti, huoh pitää soittaa kakkumestarille, voi ei sitä kuule saa niin pientä, jaa että otatte niin ison, tiedättekö rouva mitä se maksaa, no saahan sinne sisälle kai banaaniakin? No minä soitan, puhukaa itse. Just, mitäpä jos myyjä olisi innokkaana esitellyt kakkua ja soitellut itse asiansa, olisin varmaan voinut kertoa jotain positiivista tuostakin leipomosta. Synttäripäivänä menimme hakemaan kakku, kello 12, kuten sovittu. Kakkua ei ole missään, myyjä viittaa kintaalla laiskasti ja soittaa kakkumestarille, onkohan se kakku tänään tulossa? Onkohan? Nips naps. Räjähdän, siitä kakusta on maksettu käsiraha ja se oli kallis! Oli sovittu 2 päivää sitten että kakku on täällä tänään 11-12 välillä, lapsi odottaa juuri sitä kakkua tarhassa ja auto on sakkopaikalla, mikä tässä mättää??? Jaa, käykää hakemassa sielta kakkumestarilta jos haluatte, ei kai sitä nyt 2 päivää aiemmin käyty tekemään....nips naps. Pidättekö meitä idiootteina? Sen kakun on oltava täällä 10 minuutin sisällä tai annatte rahat tänne, en voisi olla vähempää kiinnostunut missä se on tai kuinka se tehdään, se oli kallis ja sen piti olla jo täällä!!!!! Hiljaisuus, koko leipomo seisoo. Soitellaan ja pahoitellaan, kakku tulee heti.

Ystäväni on juuri tänne muuttanut ja varmasti kauhuissaan välikohtauksesta, mitähän tuo karjuu. Huokaan, tälläistä täällä välillä on, joutuu riehumaan saadakseen jotain, toinen vaihtoehto on jäädä jonon hännille kaupassa, ulkopuolelle ruuhkabussista, ilman alelöytöä kun joku sieppaa sen nenän edestä tai nyt, ilman kakkua. Olen jo kertonut, että täällä ei saa olla liian kiltti, sitä kun käytetään helposti hyväksi. Mutta että miksi niin monesti joku tilattu tavara tai tuote on myöhässä, hukassa, tulossa tai kadonnut? Edellisenä päivänä on juurikin koeteltu mieltä matkalla ostariin, johon mentiin bussilla. Kun bussi saapuu, hyökkää eteeni nuori nainen perässään perhe, muina miehinä tunkemassa ohi. Karjaisen tyttö sylissä vihaisesti ja mutisen vielä perään että on tavat kuin eläimillä! Pääsen bussiin, voittajafiiliksellä. Annan kyllä tilaa vanhuksille ja lasken hymyillen kassajonossa pelkän maitopurkin kanssa tulleen keulimaan mutta sivulta ei ohitella ja älkää kuvitelko, että ulkkista huijataan vain koska se on ulkkis.

Kohtaus kakkukaupassa on ohi, myyjä jatkaa laiskasti myyden pullia ja kakkuja ja meitä naurattaa jo matkalla tarhaan kun aurinko paistaa. Hieno autokakku on takapaksissa ja synttärisankari lopulta onnellinen. Mies nauraa illalla että ainakin on yksi pulju vähemmin, jossa tarvitsee asioida.

22 kommenttia:

  1. hieno kakku! ja toivottavasti maku oli myös hyvä. joku roti sentään noihin etuluihinkin...tulevassa kotimaassa siihen saa sitten "tottua"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, Kiinassa on varmaan myös kyynarpaatekniikalle kayttöa :D

      Poista
  2. Hahhahaa, OIKEA ASENNE! Mä kyllä ihan oikeasti kadehdin sinua, kun uskallat hermostua ja annat sen (sopivassa määrin) näkyä ja kuulua. Itse olen sellainen nysvääjä, koskaan en uskalla enkä kehtaa mistään valittaa tai edes nenää nyrpistää, vaikka minua vietäisiin kuin litran mittaa tai vaikka jäisi maksetut kakut saamatta. Monesti on harmittanut oma käytös, siis "liian hyvä" käytös, kun olisi ihan paikallaan hieman räjähtää. Onneksi mies on jo oppinut pitämään puolia täällä ulkomailla, aika harvoin korealaiset yrittävät ulkomaalaista puijata mutta toisinaan niitäkin tapauksia tulee, ja silloin toivon, että mies on mukana oikaisemassa vääryydet :) Pitää kyllä ottaa ihan asiakseen opetella vähän tiukkutta itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule en minakaan tallainen ollut ennenkuin tanne muutin :) Ajan kanssa opin kun tajusin etta seison kaupankassalla ja muut etuilivat oikealta, vasemmalta ja edestakin suikkivat valiin, huoh, nyt se menee jo tottumuksella ja jos suoraan sanon niin tuulettaa valilla aivoja kun saa pienesta rayhata...

      Poista
  3. Asenne on kyllä opittu, mutta kysymykseni kuuluu, että oppiihan siitä Suomessa pois, oppiihan? En kestä, jos siellä rupean räyhäämään täkäläiseen tyyliin. Toinen poisoppiminen toivottavasti tapahtuu liikennekäyttäytymiseni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehka Suomessa ei ole niin paljon rayhaamisen aiheita? Toivotaan ainakin niin....liikennekayttaytymisen kanssa saa varmasti opetellakin taas vanhoille tavoille...:D

      Poista
  4. Itse opin myös hieman räyhäämään Englannissa, koska palvelu oli usein todella hidasta jne. Suomessa olen huomannut, kuinka huonoon palveluun ja kohteluun monet ihmiset täällä tyytyy. Olen yrittänyt vähän malttaa mieltäni täällä, mutta kyllä asiat täytyy saada hoidettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kultaa muistot silla toisinaan sita kuvittelee etta Suomessa palvelu on aina hyvaa, eihan se ole, Suomessa on vaan vaikeampi ehka alkaa rayhaamaan kun ilmapiiri on rauhallinen enka nyt muista etta olisin siella koskaan nahnyt sellaisia riehumiskohtauksia, joita ihmiset jarjestavat taalla alvariinsa.

      Poista
  5. Hahaa, komppaan Terhiä: täällä on kanssa yksi nysvääjä. :-D Luulisi että hermostumisen taitoja olisi tarttunut Intiasta mukaan, mutta katin kontit. Pitää tulla ehkä seuraavaksi Turkkiin harjoittelemaan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No taalla olisi varmaan harjoistuspohjaa, tervetuloa!

      Poista
  6. Haha, minä oon kyllä aivan liian kiltti täällä, mieskin ihmettelee joka päivä kun kiltisti jään odottamaan että bussista hypätään ensin ulos ennen kuin itse menen sisään, hän kun tahtoo ängetä samaan aikaan :D Pankissa toissapäivänä odoteltiin 45min kunnes mies meni tiskille räyhäämään että oisko jo hänen vuoro.. minä hyssyttelin ja lopulta aloin vaan nauramaan :D Kadulla paikalliset kävelee päin, ei ulkkista tarvitse väistää! Terkut idästä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taalla ei tunneta julkisissa saantöa, poisjaajat ensin ulos ja toiset sisaan, kaikki rynnivat samaan aikaan kyynarpaatekniikalla, jonotusnroista huolimatta toisinaan tuntuu etta sinne valiin tungetaan milloin millakin verukkeella, niin ja kukaan ei ole kuullutkaan etta pitaisi kavella tien oikealla puolella :D Mukavaa lomanjatkoa! Onko sun blogi suljettu?

      Poista
    2. Juu oikeasta puolesta ei tietoakaan :D Toistaiseksi on suljettu, en oikein tiedä mitä tekisin sen kanssa..

      Poista
  7. Suomessa tulee kyllä rähjättyä enemmänkin oman pään sisällä, joten en yhtään ihmettele josko Turkissa oppii sanomaan ääneen asiat. En sitten tiedä purkaako se turhautumista vai lisääkö se stressiä. :D Vielä kun oppisi kielen ensin, niin voisi ottaa myös kantaa ulkkiksen huijaamiseen ja pahan puhumiseen. Miehen kaveri kertoi, että tuo ymmärtämättömille turisteille päin naamaa ilkeily (basaari)kaupoissa on lisääntynyt. Aika kurjaa, jos asenne maksavia asiakkaita kohtaan alkaa olla noin huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakaan en tieda kumpaa se tekee, kylla se rayhaaminen joskus tuntuu hyvaa tekevan :) Kylla se niin on, etta turistipaikoissa meininkin on valilla tosi ikavaa, turismi tekee tehtavansa ja ihmiset alkavat paatua siihen menoon.

      Poista
  8. Nauratti juttusi, mutta voin uskoa ettei olisi minuakaan tuossa tilanteessa naurattanut :) Taalla saa koko egon voimalla todistaa olemassaoloaan ettei lyntata maanrakoon ;) Jotenkin ollaan vissiin niin kitin naköisia, etta meille saa tehda mita vaan. Yleensa keski-ikaiset naiset yrittaa aina vaihvihkaa kiilata kassajonossakin edelle, Ei kay, minun eteen ei mene kukaan ellen itse anna vapaaehtoisesti vuoroani. Lenkilla huomaa tosiaan tuon oikealla puolella kavelyn vaikeuden, mimmit ja mummot eivat anna tieta sitten millaan, jos ei olla parin sentin paassa toisistamme, kokeiltu on ja ei ihan pahki menty :) Niin ja jos ovat parettain tai kolmistaa kavelylla niin sita he sitten tekevat rintarinnan oli vastaan tulijoita tai ei. Leikkipuistoissa on tuttuja kapinalliset isommat lapset meidankin muksun ekavuosilta. Kaikki tehdaan vaarinpain ja sotketaan, monesti meuhasin ohjeita lapsille puistoissa ja muut naiset ihmetellen katselivat varmaan, etta mikas tuota naista risoo, koska hehan eivat huomaa mitaan vaaraa lasten kayttaytymisessa. Olen kylla minakin huomautellut taalla erinaisista asioista ihmisille ja aina toivon, etta jotain jaisi heilla hampaankoloon minusta ulkomaalaisesta ja ehkapa miettisivat seka ottaisivat jopa joskus opikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain Meltem :) Ja tuo vierekkain kavely...kun et paase ohi ja jyrataan paalle! Joku roti pitaa olla vaikka löysin rantein taalla mennaankin!

      Poista
  9. En ole joutunut räyhäämään juuri missään kun ei ole ollut aihetta, yleisesti kaikki ovat olleet ystävällisiä ja kohteliaita ja palvelu pelannut paremmin kuin Suomessa. Tapahtuukohan tuota enemmän isommissa kaupungeissa, siis tönimistä ja etuilua ja muuta vastaavaa? Tuntuu että pienemmillä paikkakunnilla ollaan jotenkin rennompia ja ystävällisempiä?

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Turkin palvelukulttuuri on sellasta laidasta laitaan, yleensa tosi hyvaa ja ystavallista mutta toisinaan sitten kasittamattöman huonoa ja tuntuu kuin sita palvelua ei olisi mitaan kiinnostusta edes kaupata. Pienilla paikkakunnilla elamisen tahti on hitaampaa ja rennompaa, alkuvuosina en edes kiinnittanyt huomiota tahan etuiluun ja kiilailuun enka tietysti ymmartanyt puoliakaan mita ihmiset puhuvat, mita enemmin sitten ymmartaa ja seuraa niin ainakin minusta tuntuu etta kyynarpaatekniikkaa joutuu kayttamaan aika usein ja pitamaan puoliaan ettei joku yrita jo jostain ohittaa.

      Poista
    2. Paras paikka huomata tönimiset ja etuilut Alanyassa on Alanium kauppakeskuksen Burger king jono sunnuntaina pahimman ruuhkan aikaan..ja jos siinä kiltisti jonotat niin saat olla aivan varma että sieltä tulee muut eteen ellet sano että hei olin tässä ennen ja sinä minun jälkeeni;)melkein sanoisin että joka ikinen kerta sama juttu ruuhka aikaan.

      Poista
  10. Hih, Turkki kuulostaisi erittäin sopivalta asuimaalta minulle ;) Suomalaiseksi kun olen todella "hyvä" järjestämään tuon tyyppisiä kohtauksia jos pinna palaa johonkin, pitämään puoliani ja vaatimaan oikeuksiani ;) Näin on tapahtunut usein muualla asuessa ja joskus Suomessakin. (Kyllä täälläkin joutuu nykyään usein pitämään puoliaan...)
    Nuorempana olin enemmänkin arka, mutta aika on opettanut tässäkin asiassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu Melissa, elama ja maaailmalla asuminen on opettanut pitamaan puolensa, hyva niin :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!