Tervettä päivää -lääkäritarinoita

Perheemme ei mielestäni sairasta jatkuvasti mutta keskimääräistä useammin käymme mielestäni lääkärissä, turkkilanen puolisoni pitää tahtia normina mutta hänen mukaan lääkäriin mennään aina kun on kuumetta ja vuosittaiset kontrollit kuuluvat asiaan, siis mitkä? Ennen Turkkiin muuttoa sisuskalujen ultraaminen, tippaan laittaminen mahataudin vuoksi tai ison verenkuvan ottaminen kontrollin vuoksi oli minulle ainakin ihan vierasta, täällä asuessa on minut on ultrattu ainakin kertaalleen päästä varpaisiin. Tämä on luulotautisen paratiisi, aikoja saa varattua helposti, tutkimuksissa ja pillereissä ei pihtailla, jokainen kiristys ja vaiva on tutkimuksen arvoinen, joten ei kun aikoja varailemaan!

Terveyskeskus

Muuton jälkeen Izmiriin edessä oli sairaalaviidakko, piti kartoittaa missä on parasta hoidatuttaa mitäkin vaivaa. Terveyskeskus löytyi läheltä ja perhelääkäriksi saimme miellyttävän Herra Erhanin, tyttö oli myyty nähtyään lääkärin leluin ja kivoin värein sisustetun huoneen, minä taas nähtyäni kauniit kukat iloisen värisissä kukkapurkeissa ikkunalaudalla, ihminen jolla on kukkapurkkeja ikkunalaudalla ei voi olla paha ihminen. Miestä sai hetken lämmitellä sillä lääkäri kannatti väärää jalkapallojoukkuetta, sen yli on päästy, kiitos hyvän hoidon. Terveyskeskus on pieni ja symppis, eikä vähiten tytön hoitajan rouva Perihanin vuoksi, pirteä punatukkainen hoitaja tuntuu olevan aina yhtä empaattinen ja keskittynyt, ihmettelen kuinka rouva muistaa jokaisen perheenjäsenet, katsoo suoraan silmiin ja puhuu  minulle hoitaessaan samalla muutamaa muuta puolikuntoista, kutsumusammatissa nähtävästi.

Kilpirauhasen kontrollini sekä hammaslääkärimme siirsimme yksityiseltä julkiselle, kaikki nuhakuumeet sun muut perusjutut olemme muutenkin hoidattaneet valtion puolella jo aiemmin. Hammaslääkärissä oli melkoinen liukuhihnatoimituksen maku, kun odottelin omaa vuoroani, kirjautui asemalla 150 potilasta noin puolen tunnin aikana. Numerot vilkkuivat valotaululla ja virkailijat naputtelivat tottuneesti koneitaan. Asemalle voi varata ajan tai saapua ilman varausta, olin varannut ajan ja pääsin täsmällisesti lääkärin penkkiin, huoneessa hoidettiin toisessa penkissä toista potilasta eikä takkiakaan tarvinnut riisua, ei siis turhaa ajan tuhlausta. Sillä aikaa kun suustani otettiin röntgen, oli lääkärini ehtinyt jo hoitaa yhden potilaan alta pois. Kiireisestä tunnelmasta huolimatta, hoito oli ihan hyvää ja kävin vielä tiskin kautta tarkistamassa että toimitus maksoi 0 liiraa. Juurihoidoista ja suuremmista operaatioista veloitetaan mutta summa on huomattavasti vähemmin kuin yksityisellä. Ihan näin helposti en muuten hammaslääkärin penkkiin päässyt, tarvittiin kaksi käyntiä, sillä ensimmäisellä tietojani ei löytynyt rekisteristä. Vihainen soitto miehelle, joka lähti paperinivaska kourassa valtion sosiaalivakuutustoimistoon, olisihan se pitänyt muistaa että oleskeluluvan uusimisen tai tietojen muokkauksen jälkeen on ulkomaalaisen aina kirjauduttava uudelleen vakuutuksen piiriin.

Hammasklinikan ulkopuolella myydään leluja, villasukkia, kirjoja ja tietenkin rinkeliä ja teetä.

Erikoislääkärissä olemme käyneet yksityisellä kahdesta syystä, se on edullista ja helppoa, valtiolla se olisi ilmaista mutta ei pussi tuollakaan ole kauheasti kärsinyt. Lääkärin vastaanoton perusmaksu on 20 tl, ultraus maksaa 20 tl ja röntgen 10 tl, veri- ja virtsakokeet kuuluvat hintaan. Gynekologin vastaanotto on hieman arvokkaampi eli 40 tl sisältäen tosin ultran, papa-kokeesta lisämaksu on 20 tl. Turkissa gynekologi ei muuten tutki rintoja vaan siitä vastaa yleislääkäri, jolta saa myös lähetteen rintojen ultraukseen tai mammografiaan. Turkissa on tavallista käydä ajoittain check-upissa, jossa tehdään perustutkimukset, klinikalla sen saa muutamalla kympillä. Tulokset saa vikkelästi, oma aikani oli aamupäivällä, kokeiden tulokset sain puolenpäivän jälkeen ja siitä vartin päästä olin taas lääkärin juttusilla. Kävelymatkan päässä olevalla Sifan yliopistolliselle asemalle on helppo mennä, maksan maksut mielelläni hyvästä palvelusta ja nopeasta toiminnasta, käytävät kiiltävät, kerroksissa soi rauhallinen hissimusiikki ja tiskien takana virkailijat hymyilevät niin leveästi että unohdan olevani sairaalassa.

Olin tänä aamuna lääkärissä, minut kutsuttiin sisään edellisen potilaan ollessa vielä huoneessa, kuuntelin siinä hänen vaihdevuosivaivansa ennenkuin oli lopullisesti minun vuoroni. Kun minun asiani oli hoidettu ja lääkäri odotteli hoitajaa hakemasta papereitani, kutsuttiin seuraava potilas jo huoneeseen, kuuntelin taas sujuvasti tällä kertaa rouvan lapsettomuushoitoasioita ja suunnitelmaa, huuleni nyki mutta kumpikaan turkkilaisrouvista ei ollut moksiskaan, toivottelivat hyvää vointia hymyssä suin lähtiessään. Lääkäriasioissa Turkissa ollaan avoimia, odotushuoneessa hoitaja kyselee kaikkien kuullen onko vieruskaverini raskaana, plastiikkakirurgi huutelee Ayse Rouvaa odotushuoneesta nenänkorjausasioissa.

Apteekkeja on paljon ja apteekkarin ammatti on tunnetusti rahalla palkittu.

Turkissa lääkäriasioissa kannattaa pitää pää kylmänä. Kannattaa selvittää milloin käyttää yksityistä ja milloin taas valtionpuolta, toisinaan  jatkohoidot tehdään samassa sairaalassa, hinnassa vain on melko suuri ero. Lääkärit saavat komissiota lääkkeistä ja erityisesti tämä näkyy yksityisellä sektorilla, antibiootteja ja kaikenlaisia flunssaa helpottavia troppeja määrätään liian helposti, tutkimuksien suhteen on sama juttu eli kannattaa harkita aina itse ovatko kaikki aiheellisia. Itse en ole syönyt puoliakaan vuosien aikana saamistani lääkkeistä, flunssa-asioissa käännyn tarvittaessa mieluummin valtion puolelle, jossa kausiflunssa on juurikin sellainen ja sitä hoidetaan särkylääkkeillä eikä antibiooteilla. Muutama vuosi sitten pyörin kovassa kuumeessa ja vatsataudissa helteisenä kesänä kotona, kuume tappaa pöpöt ja tavallista kovempi flunssa litaniat alkoivat jo kyllästyttää miestä. Lopulta annoin periksi ja olo oli lopulta aika autuas tippaan päästyäni. Aina ei tarvitse taistella kun helpotustakin on saatavilla. Ja milloin meillä olikaan seuraava lääkäriaika varattuna...?