Turkki vierailijan silmin
Ystävien ja sukulaisten lomaillessa huomaa uusia asioita Turkista ja uudesta kotikaupungista. Toukokuun vieraamme ovat lomailleet Turkissa jokaisessa kohteessa, missä olen asunut ja monessa paikassa useita kertoja. Turkki on tuttu mutta aina löytyy jotain uutta.
1. Kiireettömyys
Ystävä ihmetteli Izmirin metrossa miten rennon rauhallisesti ihmiset poistuvat laitureilta ja notkuvat rullaportaissa, Suomessa ja monessa muussa suurkaupungissa metroalueilla päällimmäinen tunne on KIIRE. Samaa kiireettömyyttä on havaittavissa muuallakin ja se tarttuu. Kaupungin keskusta eli Alşançakin alue kuhisee ihmisiä ja elämää, silti ravintoloissa ja kahviloissa istuskellaan rennosti keskellä viikkoa, eläkeläispapat tarinoimassa ja businessväki lounastauolla.
2. Ihmiskohtalot
Syyrialaisia pakolaisia muovikasseineen ja lapsilaumoineen, raajarikkoja vanhuksia ja äitejä sylivauvojen kanssa kerjäämässä. Huomioin heistä jokaikisen mutten jätä pyörimään mieleeni, eriarvoisuudesta tulee osa arkea. Suomesta saapuneelle nämä kohtalot jäävät varmasti verkkokalvoille vähän pidemmäksi aikaa.
3. Joka paikassa on ruokaa ja se on hyvää
Joka nurkalla on jonkunlainen ruokapiste, makkaraleipiä, mezeitä, kanamunia kadun varrella, turkkilaista jäätelöä, kebaprullia, simpukoita ja börekiä. Ruoka suorastaan huutaa lomailijaa, liha maistuu lihalta, tomaatit tuoksuvat ja mansikat maistuvat. Miten täällä voi säilyä mitoissaan kun katuruoka on niin edullista ja poikkeuksetta törkeän hyvää? Ruokaa kuljettavat mopot pörräävät jatkuvasti ympäri kaupunkia, kaikkea tuodaan kotiin, miksei Suomessa?
4. Ihmiset
Turkkilaiset ovat yleensä kivoja, leikkipuistossa ollessamme ohi ajavasta autosta huudellaan ystäväperheen miehen nimeä, uusi parturituttavuushan se siellä. On sanomattakin selvää että perheen blondi poika saa huomiota ihan joka paikassa. Izmiriläiset vetävät pidemmän korren ankaralaisista mitä tulee ystävällisyyteen, ulkomaalaisten kanssa kanssakäymiseen ja palvelualttiuteen. Englannilla tulee toimeen melkein joka paikassa. Lomapaikkoihin kuten Bodrumiin ja Antalyan alueeseen verrattuna meininki on ihan toisenlaista, täältä puuttuu kyllästyminen turisteihin kun näiden osuus kaupungissa ei ole hallitseva. Palveluja ei ole turisteja varten mutta turisti pärjää.
5. Eikö nämä käy töissä?
Moni turkkilainen jää eläkkeelle edelleen nuorena, kotiäitejä on paljon ja monet eläkeläiset muuttavat alueellemme Karşıyakaan. Työttömyysprosenttikin huitelee 10 luokissa, joten lähes 4 miljoonan asukkaan Izmiristä riittää hengaajaa lukemattomiin puistoihin, rantapromenaadeille kalastamaan, kahviloihin ja teetupiin kukkumaan, niin ja illalla monella on viimeistään mahdollisuus kuluttaa Raki&Balik ravintolan penkkejä. Turkkilaiset ja erityisesti mukavan Egean ilmanalan ihmiset nauttivat kokoontumisista ulos, kuka sitä kotona haluaa möllöttää keskenään? Normaalisti turkkilaisen työviikko on kyllä pidempi kuin suomalaisen, lähes joka alalla. Turkkilaisen mielestä elämä on tehty ihmisten seurasta nauttimiseen, työtä tehdään koska on pakko.
6. Kyylät
Leipäkauppias tietää jokaisen tulijan ja menijän, aika nopeasti myös meillä kyläilijät. Turkkilaiset ovat uteliaita, tulevat lähelle ja kyselevät kaikenlaista. Dönerrullia odotellessa kaveri saa puljun pitäjän luurin korvalle, Suomessa asuvalle velipojalle on soitettu heti, että 'täällä on suomalaisia!'. Turkkilaisesta on epäkohteliasta ellei vieraita huomioida, suomalaisesta se voi olla toisinaan kummallista.
Meillä lomailijat ovat kotimajoituksessa, turkkilais-suomalaisessa perheessä ja ihan tavallisessa arjessamme mukana. Käytetään joukkoliikennettä, syödään pienissä paikallisissa edullisissa puljuissa, vältellään rysiä, kokataan kotona ja tullaan tutuiksi naapureiden ja korttelin kauppiaiden kanssa. Hotellimajoituksessa moni asia olisi toisin, siellä olisi pehmeä patja ja minishampoot ammeen reunalla mutta siellä oltaisiinkin turisteja eikä ystäviä. Meidän arjessa moni on varmasti nähnyt etteivät monet stereotypia pidä Turkissakaan paikkaansa, mies osaa kokata, äiti saa käydä viinillä eikä kotona syödä kebapia.
Vuosien aikana Turkissa lomailevia ystäviä ja tuttavia on ihmetyttänyt ainakin, edulliset hinnat ja ihanat markkinatarjonnat, ruoka on saanut melkein jokaisen suureksi paikallisen ruuan ystäväksi. Suuret massat ja mellakkapoliisilaumat ovat ehkä jopa pelottaneet, kun pillit soivat ja poliisit karjuvat on se varmasti monelle suomalaiselle kieltä osaamattomalle erikoinen tilanne. Viime keväänä ystävämme lähtivät Ankarasta juuri ennen kuuluisia Gezi puistosta alkunsa saaneita mielenosoituksia, tänä vuonna he todistivat Soman kaivosturmaa mutta ehtivät kotiin ennen Gezi puiston muistopäivää eli eilistä. Eilen illalla paukkuneet kattilat ja pannut korttelissamme palauttivat hyvin viime vuoden tapahtumiin, kaupunkien keskustoissa tilanne ajautui kaaokseen.
Paikallisten suhtautuminen on yleensä saanut hyvälle mielelle mutta joskus on ulkomaalaisen lyhyttä hametta ja vierasta kielen solkotusta tuijoteltu alta kulmien. Lasten huomioiminen on ilahduttanut, aurinko on lämmittänyt ja takaisinkin ovat aina palanneet, ihan jokainen.
1. Kiireettömyys
Ystävä ihmetteli Izmirin metrossa miten rennon rauhallisesti ihmiset poistuvat laitureilta ja notkuvat rullaportaissa, Suomessa ja monessa muussa suurkaupungissa metroalueilla päällimmäinen tunne on KIIRE. Samaa kiireettömyyttä on havaittavissa muuallakin ja se tarttuu. Kaupungin keskusta eli Alşançakin alue kuhisee ihmisiä ja elämää, silti ravintoloissa ja kahviloissa istuskellaan rennosti keskellä viikkoa, eläkeläispapat tarinoimassa ja businessväki lounastauolla.
2. Ihmiskohtalot
Syyrialaisia pakolaisia muovikasseineen ja lapsilaumoineen, raajarikkoja vanhuksia ja äitejä sylivauvojen kanssa kerjäämässä. Huomioin heistä jokaikisen mutten jätä pyörimään mieleeni, eriarvoisuudesta tulee osa arkea. Suomesta saapuneelle nämä kohtalot jäävät varmasti verkkokalvoille vähän pidemmäksi aikaa.
3. Joka paikassa on ruokaa ja se on hyvää
Joka nurkalla on jonkunlainen ruokapiste, makkaraleipiä, mezeitä, kanamunia kadun varrella, turkkilaista jäätelöä, kebaprullia, simpukoita ja börekiä. Ruoka suorastaan huutaa lomailijaa, liha maistuu lihalta, tomaatit tuoksuvat ja mansikat maistuvat. Miten täällä voi säilyä mitoissaan kun katuruoka on niin edullista ja poikkeuksetta törkeän hyvää? Ruokaa kuljettavat mopot pörräävät jatkuvasti ympäri kaupunkia, kaikkea tuodaan kotiin, miksei Suomessa?
4. Ihmiset
Turkkilaiset ovat yleensä kivoja, leikkipuistossa ollessamme ohi ajavasta autosta huudellaan ystäväperheen miehen nimeä, uusi parturituttavuushan se siellä. On sanomattakin selvää että perheen blondi poika saa huomiota ihan joka paikassa. Izmiriläiset vetävät pidemmän korren ankaralaisista mitä tulee ystävällisyyteen, ulkomaalaisten kanssa kanssakäymiseen ja palvelualttiuteen. Englannilla tulee toimeen melkein joka paikassa. Lomapaikkoihin kuten Bodrumiin ja Antalyan alueeseen verrattuna meininki on ihan toisenlaista, täältä puuttuu kyllästyminen turisteihin kun näiden osuus kaupungissa ei ole hallitseva. Palveluja ei ole turisteja varten mutta turisti pärjää.
5. Eikö nämä käy töissä?
Moni turkkilainen jää eläkkeelle edelleen nuorena, kotiäitejä on paljon ja monet eläkeläiset muuttavat alueellemme Karşıyakaan. Työttömyysprosenttikin huitelee 10 luokissa, joten lähes 4 miljoonan asukkaan Izmiristä riittää hengaajaa lukemattomiin puistoihin, rantapromenaadeille kalastamaan, kahviloihin ja teetupiin kukkumaan, niin ja illalla monella on viimeistään mahdollisuus kuluttaa Raki&Balik ravintolan penkkejä. Turkkilaiset ja erityisesti mukavan Egean ilmanalan ihmiset nauttivat kokoontumisista ulos, kuka sitä kotona haluaa möllöttää keskenään? Normaalisti turkkilaisen työviikko on kyllä pidempi kuin suomalaisen, lähes joka alalla. Turkkilaisen mielestä elämä on tehty ihmisten seurasta nauttimiseen, työtä tehdään koska on pakko.
6. Kyylät
Leipäkauppias tietää jokaisen tulijan ja menijän, aika nopeasti myös meillä kyläilijät. Turkkilaiset ovat uteliaita, tulevat lähelle ja kyselevät kaikenlaista. Dönerrullia odotellessa kaveri saa puljun pitäjän luurin korvalle, Suomessa asuvalle velipojalle on soitettu heti, että 'täällä on suomalaisia!'. Turkkilaisesta on epäkohteliasta ellei vieraita huomioida, suomalaisesta se voi olla toisinaan kummallista.
Meillä lomailijat ovat kotimajoituksessa, turkkilais-suomalaisessa perheessä ja ihan tavallisessa arjessamme mukana. Käytetään joukkoliikennettä, syödään pienissä paikallisissa edullisissa puljuissa, vältellään rysiä, kokataan kotona ja tullaan tutuiksi naapureiden ja korttelin kauppiaiden kanssa. Hotellimajoituksessa moni asia olisi toisin, siellä olisi pehmeä patja ja minishampoot ammeen reunalla mutta siellä oltaisiinkin turisteja eikä ystäviä. Meidän arjessa moni on varmasti nähnyt etteivät monet stereotypia pidä Turkissakaan paikkaansa, mies osaa kokata, äiti saa käydä viinillä eikä kotona syödä kebapia.
Vuosien aikana Turkissa lomailevia ystäviä ja tuttavia on ihmetyttänyt ainakin, edulliset hinnat ja ihanat markkinatarjonnat, ruoka on saanut melkein jokaisen suureksi paikallisen ruuan ystäväksi. Suuret massat ja mellakkapoliisilaumat ovat ehkä jopa pelottaneet, kun pillit soivat ja poliisit karjuvat on se varmasti monelle suomalaiselle kieltä osaamattomalle erikoinen tilanne. Viime keväänä ystävämme lähtivät Ankarasta juuri ennen kuuluisia Gezi puistosta alkunsa saaneita mielenosoituksia, tänä vuonna he todistivat Soman kaivosturmaa mutta ehtivät kotiin ennen Gezi puiston muistopäivää eli eilistä. Eilen illalla paukkuneet kattilat ja pannut korttelissamme palauttivat hyvin viime vuoden tapahtumiin, kaupunkien keskustoissa tilanne ajautui kaaokseen.
Paikallisten suhtautuminen on yleensä saanut hyvälle mielelle mutta joskus on ulkomaalaisen lyhyttä hametta ja vierasta kielen solkotusta tuijoteltu alta kulmien. Lasten huomioiminen on ilahduttanut, aurinko on lämmittänyt ja takaisinkin ovat aina palanneet, ihan jokainen.
Ciao! Mita enemmän luen näitä sun kirjotuksiasi, sitä enemmän haluisin tulla Turkkiin lomalle!:)))
VastaaPoistaAlas varailla lippuja tanne suunnalle :)
PoistaKylläpäs osasit poimia juuri ne positiiviset asiat, mihin olen itsekin ihastunut Turkissa. Olen käynyt lukuisilla rantalomilla ja kaupunkilomalla Istanbulissa. Kaikkialla on ollut todella ystävällistä ja iloista väkeä.
VastaaPoistaHyvää ruokaa kaikkialla ja helposti saatavissa kotiin asti tuotuna ja miksei meillä Suomessa. Sanopas muuta!!! Huononkin kokin olisi niin kiva kutsua vieraita, kun valmista ruokaa saisi noin helpolla.
Eli samat positiiviset asiat viehattavat muitakin Turkissa! Aika moni ehta emanta kayttaa naita ravintolan kotiinkuljetuksia hyvakseen, sieltahan saa ihan kotitekoisenkin omaista ja varmasti on tyytyvaiset vieraat :)
PoistaVieraissa on tosiaan ainakin se hyvä puoli, että he avaavat silmät sellaisellekin, johon itse on niin tottunut, että sitä ei enää näe. Itsekin olen viime päivinä saanut nähdä Suomea taas vähän eri näkövinkkelistä. Minusta esimerkiksi siinä, että pienet lapset pyöräilevät tai matkustavat julkisilla liikennevälineillä yksinään, ei ole mitään kummallista, mutta amerikkalaisen silmään suomalaislasten itsenäisyys ja Suomen (ainakin näennäinen) turvallisuus tuntuu erikoiselta.
VastaaPoistaJoo Suomi on kylla harvinainen maa siina, etta lapset menevat itse kouluun, taalta kasin se tuntuu tosi kaukaiselta mika on kylla harmi, lapset oppivat siina niin paljon. Itse en uskalla laskea tyttöa marketissa edes silmistani, saati sitten etta voisin kuvitella taman taapertamassa yksin kouluun. Kylla vieraat avaavat aina silmat ihan uudella tavalla!
PoistaVoi että mä niin tykkään Turkista lomamaana, siellä on kaikki mitä tarvitsee.Lähtisin taas heti jos saisin!
VastaaPoistaKiva kun tykkaat, Turkki on tosiaan ihana lomamaa, niin monipuolinen! Toivottavasti palaat taas!
PoistaPetra, sun blogi on ihan super!! Tämä herätti kysymyksen että miksi et uskaltaisi jättää tytärtäsi silmistäsi marketissa. Mikä siellä on uhkana lapselle? Tuntuu näin kirjoitusten perusteella että lapsella on hyvä ja turvallinen olla näissä kehittyneemmissä kaupungeissa.
VastaaPoistaKiitos Nina! Tama on kaksipiippuinen juttu, koen Turkin olevan sinansa hyva kasvuymparistö lapselle silla lapsista tykataan ja heita kasvatetaan yhteisvoimin, suuret elintasoerot ajavat kuitenkin osan ihmisista tekoihin kun millaan ei ole mitaan valia, Turkissa kaapataan paljon lapsia vuosittain ja sen lisaksi ongelmana on viela osassa Turkkia asenneongelmat ja osa varsinkin nuorista miehista kasvaa kieroon, taalla on vastikaan uutisoitu paljon naista lapsikaappauksista ja namusedista :( Ma teen tasta turvallisesta/turvattomasta kasvuymparistösta ihan oman kirjoituksen!
Poista