Viikonloppu

Suomessa elämän paino on paljon vahvemmin viikonlopuissa kuin Turkissa. Aktiviteetit, ravintolareissut ja ystävien tapaamiset keskittyvät viikonloppuun, tekeehän moni 5 päiväistä ma-pe viikkoa ja nauttii la ja su vapaista. Turkissa viikonloppuvapaat ovat harvojen herkkua ja suurimmalla osalla on viikossa vain yksi vapaa, iltaisin valvotaan myöhään arkenakin ja ulkoa tai vierailuilta tullaan kotiin usein vasta puoliltaöin. Meillä viikonloppu ei yleensä siis tarkoita mitään, miehen vapaat ovat ajoittuneet jo vuosia keskelle viikkoa ja itsekin suurimman osan aikuiselämästä olen työskennellyt paikoissa, jossa viikonloput ovat kiireistä työskentelyaikaa. Tämä viikonloppu oli poikkeus, sillä miehellä oli muuttuneiden työkuvioiden takia suurin osa viikonlopusta vapaata.

Perjantaina kävimme ystävän ja lasten kanssa ekomarkkinoilla, kirsikoita, luumuja ja mansikoita, punajuuria, tomaatteja ja kurkkua sekä muutamia erikoisempia yrttejä oli tarjolla. Veimme lapset puistoon ja kiirehdimme puoliltapäivin kotiin, hellettä piisasi reilusti yli +30. Puistoon mentiin uudestaan illalla ja mies kävi fillarilla etsimässä ruuveja, nauloja ja muuta mielenkiintoista. Perjantaina kuten muinakin iltoina nautittiin illan tuulen henkäyksistä partsilla, ruokailut on myös siirretty ulos, sillä ruoka maistuu kaikille paremmin kun edes vähän tuulee. Vesimelonia upposi kaikille ruuan jälkeen. Roikuin työpaikkailmoitussivustolla monta tuntia, puntaroin ja huokailin. Illalla katsottiin jalkapallon MM-kisojen Espanja-Hollanti matsi, vieläköhän Espanja nousee?



Lauantaina valuttiin taas puistoon heti pikaisen aamiaisen jälkeen, tapasimme ihanan kolmejalkaisen koiran ja isän vauhdikkaiden kaksostyttöjen riepottelemana. Kaupan kautta kotiin ja puolenpäivän jälkeen saatiinkin koiravieraat! Ystäväperhe lähti häihin Çesmeen ja me otimme heidän koirat yökylään, lempeitä kun lampaat ja kahden kanssa ulkoilu kävi aika helposti. Naapurit kävivät uteliaina rapsuttelemassa hoitokoiriamme, melkein kaikki luulivat meidän vihdoin ottaneen uudet koirakaverukset. Mies raahasi jo kuukausia sitten kotiin roskikseen matkalla olevan kauniin baarijakkaran, se oli huonossa kunnossa ja nyt viikonloppuna se saatiin kunnostettua. Mies nikkaroi, ruuvasi, puhdisti sitruunalla ja suolalla, hinkkasi ja hankasi. Nyt tuoli etsii vielä oikeaa nurkkaa itselleen.

 

Saimme viikolla lainaan tytölle lastenistuimen pyörääni, sitä testailtiin tytön kanssa viikonloppuna. Pyörätiellä ajelu on kivaa ja rentoa mutta kaupungin halki meno stressaa, sain muutamat raivarit törpöille kuskeille ja olin itsestä ylpeä, kuinka hienosti latelinkaan kaikki kamalat haukkumasanat turkiksi rimpsussa! Tyttö tykkäsi todella kovin joten joutunemme hankkimaan oman istuimen tulevaisuudessa. İstuimen hinta pyöräliikkeessä on 220 tl, netissä näyttäisi olevan 120 tl, mitähän istuimet maksavat Suomessa? Pyörälenkin jälkeen tytön kanssa tiesi kyllä polkeneensa, huh kokemattomalle kyyditsijälle tasapainon pito oli eka kerralla työn takana, nyt rullaa jo aika kivasti. Illalla syötiin koko perhe Izmir köfteä ja hyödynnettiin lähikaupan viinitarjouskampanja. Kerrostaloelämään tottumattomille koiravieraille lauantain vilkas vierasliikenne talossamme taisi olla aika ihmeellistä.

Sunnuntaina Turkissa vietettiin isänpäivää ja mies oli saanut meiltä jo etukäteen uuden virvelisetin, illalliseksi tuli pyyntö spagetti bolognesea, tytön ja miehen lempiruokaa. Onneksi kakkua ei tarvitse vääntää, sillä kukaan ei perheessämme ole sen perään. Aamuherätys oli hauveleiden märkä pusu, olimme koko jengi aamulenkillä jo niin varhain ettei vastaantulijoita juuri ollut kuin muissa koirien kanssa lenkkeilijöissä. Isänpäivän kunniaksi mies teki tomaattimunakasta ja haettiin simitit vastapään leipäkaupasta.


Partsilla istuskelun jälkeen lähdin fillarilenkille, ajoin Mavişehirin ohi istuskelemaan pienelle laiturille, vieressä hääpari oli kuvauksissa ja muutama muukin nautti maisemista ja säästä lenkin lomassa. Merenrantaan oli virrannut jo melkoisesti piknik-väkeä ja lisää saapui koko ajan, ravintolat olivat pullollaan isänpäivän ruokailijoita. Paluumatkalla bongasin mainoksen, jonka mukaan tiistaista alkaen rannassa järkätään kahdesti viikossa ilmainen Zumbajumppa aamuvarhaisella, taidan liittyä mukaan?
 
Iltapäivällä koirakaverukset haettiin kotiin, kuultiin reissukuulumiset Çesmestä ja saatiin ihana lahja hoitopalkkioksi. Helteen helpottaessa vein tytön lähipuistoon, tavattiin kaveri ja sovittiin aamupalatreffit. Mies lähti fillarin kanssa lenkille ja kävi etsimässä meillekin taitettavia pikniktuoleja. Iltaa istuttiin parvekkeella ja seurattiin naapuruston elämää. Kesä on tullu todenteolla, koulut loppuivat ja loppuviikoksi on luvattu +35.

 
Odotatko viikonloppua vai hujahtaako se ohi muiden päivien joukossa?