perjantai 26. joulukuuta 2014

Ensivaikutelma pettää ennakkoluuloisen

Ilmoittauduin syksyllä tytön koululla järjestetylle kasvatuskurssille (Aile eğitim kurs). Jouduin jättämään kurssin puolitiehen kiireiden vuoksi mutta huolimatta hyvästä sisällöstä ja keskustelevasta ilmapiiristä, taisin oppia muustakin kuin lapsen kasvatuksesta. Kurssin vetäjä on moderni keski-ikäinen rouva, joka on tehnyt pitkän uran opettajana Mustanmeren kaupungeissa ja muuttanut äskettäin Izmiriin. Tykästyin rouvan rempseyteen.



Meitä 15 kurssilaista yhdisti ehkä vain yksi asia, meillä on lapsia ja asumme Izmirissä. Ikähaitari vaihteli välillä 18-65, sillä kurssilaisista kolme oli lastenlasten takia kurssille ilmoittautuneita isoäitejä ja yksi lapsesta haaveileva 18-vuotias. Joukkoon mahtui yksinhuoltaja, kehitysvammaisen pojan äiti, kaksi iltatähden äitiä, joilla oli jo omaa elämää elävät isot lapset. Yksi kurssilaisista oli yhden lapsen kampaamoyrittäjä, toinen uskonnollisesti pukeutunut kolmen lapsen äiti. Niin ja minä, ulkomaalainen yhden lapsen äiti.


Kurssilla keskusteltiin avoimesti omista kasvatusongelmista ja haettiin tukea, neuvoja ja uusia ideoita kurssimateriaalista, yleisestä keskustelusta ja muiden kokemuksista. Eniten osallistuvin meistä oli huiviin ja pitkään palttooseen pukeutunut Leman rouva, hän on innostunut itsensä kehittämisestä ja opiskelee samaan aikaan englantia, arabiaa, kasvatuspsykologiaa ja tietojenkäsittelyä kansanopistossa. Lemanista tuli kurssin kantava voima, hänellä oli aina jotain positiivista sanottavaa tai tarinoita, jotka sysäsivät keskustelun uusille raiteille. Miksi Lemanin innokkuus opiskella, avoimuus ja tavalliset tarinat sitten nousivat päällimmäiseksi ajatuksiksi kurssilla? Koska Leman pukeutuu tiukasti huiviin, ei kaunistaudu ja napittaa takkinsa tiukasti.



Olen asunut 12 vuotta Turkissa, jossa suurin osa kansalaisista on islaminuskoisia mutta suurimmaksi osaksi aikaa työkaverit, ystävät ja tuttavat ovat olleet kansan hyvin maallista piiriä, joka ei tuo uskontoaan esille tai ei noudata sitä. Moni maallinen tuttava ei voisi kuvitellakaan seurustelevansa uskonnollisten kanssa ja tiukat uskonnolliset piirit taas eivät hyväksy vapaamielisiä. En valikoi sairaaloita tai palveluita sen mukaan, onko henkilökunta reippaasti jo pukeutumisessaan uskonnollista vai ei mutta en ole osannut ystävystyä uskonnollisten kanssa, tuskin hekään minun kanssani. Leman oli hyvä muistutus siitä, että omien ennakkoluulojen äärelle kannattaa toisinaan pysähtyä.

Aattoaamuna päätin ruuhkametrossa että nyt riittää, liikaa hommia, liikaa stressiä. Jostain on saatava lisää aikaa, joten keskeytin kurssin. Hakiessani tyttöä tarhasta, huomasin kurssin vetäjän, Leman rouvan ja tytön tarhakaverin äidin teellä tarhan viereisessä kuppilassa. Pahoittelin vetäjälle aikataulujeni ruuhkautumista, etätöitä, miehen aikaa vievää työtä, latelin tytön sairastelut ja nyt päälle vielä miehenkin sairastelut. Tajuaahan tuo, moderni työelämässä pitkään paahtanut nainen. Tämä kurssi on kyllä tärkeä, kannattaa punnita mihin aika riittää, etkö millään ehtisi, tuijotti ilmeetön vetäjä tupakan takaa. En. Vieressä tiukkaan huiviin pukeutunut Leman rouva kyseli silmät innostuksesta kiiltäen etätöistäni. Mahtavaa, huudahti Leman, osaisinpa kieliä ja voisinpa tehdä töitä kotia käsin, olen niin ylpeä uurastamisestasi. Kaikkien naisten pitäisi kehittää itseään ja löytää arvostusta muualtakin kuin vain kotirouvana olemisesta, lateli Leman. Kurssin vetäjä puhalteli tupakan savuja päin muita ja mutisi jotain tyytymättömän oloisena. Tytön tarhakaverin äiti yritti vielä piipittää tupakan savun väliin rahan ansaitsemisen tärkeydestä, kurssin vetäjä pulisi omiaan.

Mitä tästä opimme? Ensivaikutelma voi pettää, Turkissa moderni on toisinaan todella vanhoihin käsityksiin ja tapoihin kangistunut ja konservatiivin mukaisesti luokiteltava jotain ihan muuta. Vaikken enää kurssille ehdi, rupattelemme Lemanin kanssa aulassa hakiessamme lapsia tarhasta. Tapasimme Lemanin vanhempieni vieraillessa kaupungilla, Hello how are you, do you like Izmir? kyseli Leman innostuneena. Jokaisen kannattaa tutustua yhteen Lemaniin, joka muistuttaa siitä, kuinka vaarallista omiin piintyneisiin piireihin leiriytyminen on.

22 kommenttia:

  1. Olen tutustunut lastenkin koulussa moneen huivilliseen vanhempaan ja he ovat jokainen olleet mukavia ja todella mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. En ole kyllä hirveästi huomannut edes eroja huivitettujen ja "modernien" naisten keskusteluissa. Samoja aiheita ja mielipiteitä sekä samojs virheellisiä luuloja esim. Suomesta. Mutta en siis koskaan välttele huivipäisiä enkä valitse juttuseuraani sen mukaan, eivätkä he tee myöskään niin. Joka on mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma en tunne yhtaan huivia kayttavaa todella hyvin, en ole heita mitenkaan karsastanut mutta koen kylla etta varsinkin nyky-Turkissa jako on monissa tilanteissa selva, me ja he. Rasistisuutta löytyy puolin ja toisin aina enenevissa maarin kun tilanne on ajettu tahan pisteeseen. Nykyisella asuinalueellamme huivia kayttavia on todella vahan ja alue on monessa mielessa modernia, asuessani konservatiivisemmalla alueella jokaisella on tieto etta siella kayttaytymissaannöt ovat ihan toiset.

      Poista
  2. Mahtava kirjoitus! Kiitos Petra! Ja antoi ajattelemisen aihetta....Kuinkahan monen ihmisen ohi, joka olisi voinut antaa minulle jotain ja paljonkin,olen kulkenut ennakkoluulojen takia?
    Ennakkoluulojen syntymiseen voi riittää niin vähän, puheesta vaatteisiin j ihonväriin jne, vaikka luulenkin olevani ennakkoluuloton. Monesti sitä jättää lähestymättä vain tuntemattoman pelossa, ujoudestakin. Harmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila, niin se on ja ulkonakö pettaa, itsekin pidan itseani aika ennakkoluulottomana mutta kylla niita ennakkoluuloja on itse kullakin.

      Poista
  3. Ihan loistava kirjoitus, ja niin oikeassa olet! Monesti tukea ja ymmärrystä löytyy sieltä mistä vähiten sitä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, sita sortuu tekemaan johtopaatöksia liian heppoisin perustein.

      Poista
  4. Oman elämäni yksi ilopilkuista on täällä Suomessa asuva turkkilainen huivipäinen rouva. Kuopukseni on hänen lapsensa kanssa samalla luokalla. Rouva saapui Suomeen luku- ja kirjoitustaidottomana, mutta on nyt oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja opiskelee parasta aikaa sosiaalialaa. Siinä molemmilla sydän ilosta hypähtelee, kun päästään yksiin:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta ja voin kuvitella miten mukava on paasta hanen kanssaan juttusille, ja taatusti rouva ajattelee samoin sinusta!

      Poista
  5. Mukava kirjoitus:) Täälläkin hyvin uskonnolliset elävät niin erilaista elämää kuin maallistuneet,ja ennakkoluuloja riittää,mutta kannattaa tosiaankin muistaa,että hekin ovat ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, viimeisten vuosien aikana polarisoituminen on vahvistunut Turkissa ja se on aika ikavaa, nain sita huomaa mista ne ennakkoluulot kumpuavat, hyvin pienista ja mitattömista asioista.

      Poista
  6. Oi ihana Leman!

    Venla

    VastaaPoista
  7. Olipa ihanaa lukea Leman-rouvasta! Olen siitä erikoisuus että olen suomalainen mutta muslimi joka pukeutuu kuten Leman, tämä herättää ihmetystä usein sekä suomalaisissa että turkkilaisissa. Uskonnolliset ovat suorastaan tippa silmässä ja ottavat vastaan todella sydämellisesti, muut ehkä pitävät vähän etäisyyttä ja miehet eivät tervehdi. Kukaan ei tule puhumaan englanniksi ja kauppiailta sun muilta saa turistialueillakin olla aikalailla rauhassa. Jotkut taas olettavat minun olevan jotenkin perinteinen turkkilainen millainen en kuitenkaan tunne olevani, olen suomalainen siinä missä muutkin mutta tosiaan monesti tuntuu että ulospäin näkyvä vaatetus asettaa jonkinlaisen rajan. Onneksi on heitä sekä suomalaisia että turkkilaisia jotka näkee sitä pitemmälle. Joskus taas hieman ahdistaa se ajatus että olen niinsanotusti esimerkkinä, varsinkin ne jotka ei juuri tunne muslimeja voi ajatella että muslimi on sellainen-ja-sellainen vaikka jokainen on oma persoonansa eikä sinänsä edusta jotain.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, etta suhtautuminen on osalle vaikeaa. Tuo on tosi mielenkiintoinen pointti, etta pukeutumisesi antaisi sinusta kuvan perinteisena turkkilaisena ja etta huolimatta vaatetuksesta edustat todellakin vain itseasi. Kiitos Viivi kommentistasi!

      Poista
  8. Osin juuri tällaisten kokemusten ja oivallusten vuoksi olin iloinen, että päädyimme tällä erää Sudaniin. Ennakkoluulot sumentavat mieltä silloinkin kun niitä ei melkein itse edes huomaa - on ollut mahtavaa voida ravistella paljon typeristä piintyneistä ajatuksista harteilta Khartumissa kasvokkain islamilaisuuden ja muslimien kanssa. Enää en edes oikeasti aina huomaa onko vastassa huivitettu vai paljaspäinen ihminen kun esimerkiksi lasten koululla kohtaan muita vanhempia tai opettajia, ja Islamin uskosta on noussut esille oikeastaan ainoastaan hyviä puolia, ihan tavallisia juttuja joista kuitenkin valitettavan harvoin tulee puhetta esimerkiksi Suomessa.

    Huomenna ollaan muuten menossa viideksi päiväksi Istanbuliin! Olemme kotimatkalla Euroopasta Afrikkaan ja pysähdymme nauttimaan Istanbuliin ennen arkeen paluuta. Uskoisin, että kiva vuodenvaihde edessä - toivotan oikein hyvää uutta vuotta myös teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtaan ihmettele etta Islamista on noussut esiin hyvia puolia silla jos uutisia seuraa niin sielta ei ainakaan mitaan hyvaa löydy, tavallisten ihmisten elama on kuitekin aika arkista, omine ongelmineen. Tervetuloa Turkkiin, ilma nayttaa hieman surkealta talle viikolle mutta kylla te tekemista keksitte! Pitakaa hauskaa ja mukavaa uutta vuotta teille!!

      Poista
  9. Totta puhut. Onneksi saa välillä tämmöisiä muistutuksia, jotka pakottavat tarkistamaan käsityksiään. Vaikka itse kuvittelen olevani kovin ennakkoluuloton ja avarakatseinen ihminen, joudun välillä tunnustamaan, että en semmoinen olekaan. Ja se havainto kyllä hieman kirpaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se kirpaisee ja vahan arsyttaa mutta onneksi edes kirpaisee ja asiaa voi kasitella paan sisalla.

      Poista
  10. Ihana kirjoitus! Mä olen valitettavasti viime vuosina joutunut huomaamaan, että olen sittenkin ennakkoluuloinen - tahtomattani - mutta onhan sekin jo jotain, kun sen itse tajuaa ja haluaa asiaan muutosta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, mutta emme ole ainoita, paaasia on etta sen tajuaa ja tarkastelee taas asioita uudesta nakökulmasta.

      Poista
  11. Hyvä teksti, kiitos ihanasta tarinasta! Aika samat ajatukset täällä - on hurjaa joutua toteamaan, että sitä osaakin välillä olla ennakkoluuloisempi kun kuvittelisikaan (tai edes haluaisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika, niin se on, omista ennakkoluuloista ja niista uusista maan mukana opituista on vaikea taysin erottua.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!