maanantai 1. joulukuuta 2014

Värikäs ja boheemi Alaybey

Tytön tarha sijaitsee Karşıyakan Alaybeyssä, joka oli minulle aika uutta kulmakuntaa. Nykyisin alueen kujat, kahvilat ja puodit ovat tulleet tutuksi.Olen tuttu näky Alaybeyn kaduilla, vihanneskauppias antaa jo alennusta ja kulman lounaspaikan omistaja huikkaa tuttavalliset aamutervehdykset. Karşıyakan keskustan jälkeen alan ahmia silmilläni, sillä Alaybeyssa silmä eksyy aina johonkin mielenkiintoiseen. Koristeelliseen oveen, uuteen graffittiin, tyhjästä avautuneeseen harrastelijateatteriin tai kadun kulmaan levittäytyneeseen yrttikauppiaaseen. Alaybey on samaan aikaan ränsistynyt ja hohdokas.



Alaybeyssä iskee ihana boheemitunnelma, tuossa kahvilassa ennustetaan tarot-korteista tulevaisuutta, vieresessä perinteisemmin turkkilaisen kahvin poroista, harrastelijateatterin ja teatterikoulun avannut herrasmies on todellisen ohjaajan oloinen. Täällä kaduille kokoonnutaan oleilemaan. Tupakka palaa ja teemuki jäähtyy, tälläiseen Turkkiin olisi kiva saapua kylään joka päivä.


Päivittäinen reittini kulkee alueen sydämeen läpi romu- ja antikvariaattien kujan, kuka ne millaisiksikin mieltää. Tavarataivaita, joissa voi olla myynnissä mitä vaan, yksi mainostaa ostavansa, myyvänsä tai vaihtavansa kaikenlaisia autonkilpiä, toinen taas on erikoistunut vanhoihin turkkilaisiin aikakausilehtiin ja savikiekkoihin. Tavarataivaat levittäytyvät kadunvarrelle, vanhoja nukenvaunuja, antiikkisia matkalaukkuja ja lippaita, parhaat päivänsä nähneitä tuulettimia. Huiveja 50 kuruksella, postimerkkikokoelma neuvotteluhintaan. Mitään en ole kotiini kantanut mutta nauttinut sitäkin enemmin siitä, että tälläisiä kauppoja vielä on.

Alaybeyn symppiksin ostoskeidas löytyy metroaseman takaa, hampaattomat mummot ja salvarhousuiset papat myyvät ihan parhaita yrttejä, lehtivihreitä ja muita oman maan vihanneksia. Munakoisot ovat pieniä ja napakoita, yrttejä ihmetellessäni saan mummoilta samalla ohjeita niiden valmistukseen, mummojen tomaatin kilohinta ei ole halvin mutta ovat  ne maultaan sen arvoisia.


Tytön tarhan kulmilla kadut ovat yhtä kapeita ja sekalaisia kuin muuallakin, vierekkäin on monta pientä lounaspaikkaa, joiden tilat ovat niin minimaaliset että pöytä ja pari jakkaraa on aseteltu kadunvarrelle, puolenpäivän jälkeisessä koululaisten ruuhkassa ateriominen on taiteenlaji. Suomalaiselle kyykkyvessassa harjaantumattomalle kulman kalaa tarjoavan lounasruokalan pikkupenkeillä keikkuminen ei ehkä käy luonnollisesti, sen sijaan läheisten koulujen opettajattaret täyttävät ahtaan kulman pikkupenkit tottuneesti, hameissa, jakuissa ja huikessa korkkareissaan.


Alaybey edustaa sitä Turkkia, jossa puljut ovat vielä pieniä ja asiat hoidetaan tietyllä vanhalla rutiinilla, Haci Amcan suositusta kebappaikasta leijuu huumaava sipulin tuoksu joka aamu, veitsen takoessa tahdikkaasti sipulivuorta siivuiksi, paikalliset ahtautuvat tottuneesti teekupillisille kadunvarren tuolille, jossa on totuttava ohikulkijoiden tönittäväksi. Vanhan herran silittämö keskuskadulla on nähnyt varmasti yhtä ja toista vuosikymmenien aikana. Alaybessä vaeltelu muistuttaa hortoilun tärkeydestä Turkissa, se on paras turisminmuoto, halpa ja avartava. Hortoilu avaa aina uusia ovia ja on paras tapa rakastua aina uudelleen.

19 kommenttia:

  1. Autolla voi käydä harjoittelemassa taskuperuutusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siihen nuo kujat ovat kylla ihan omiaan mutta pienella autolla :)?

      Poista
  2. Kivasti värikästä tuolla;tuolla olisi mukava kuljeskella.

    VastaaPoista
  3. Esitän nyt tässä välissä kysymyksen, jonka olen halunnut jo monta kertaa esittää katsellessani viehättäviä kuviasi: Miten saat/kehtaat kuvattua paikallisia ihmisiä niin läheltä? Kysytkö aina luvan vai onko sulla piilokamera, vai kuinka? Minä koen sen äärimmäisen vaikeaksi, vaikka mieli tekisi joskus kovasti kuvata ihmisiä esim. työnsä äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa toivoisin, etta voisin ottaa enemmin kuvia ihmisista mutten aina kehtaa, silloin kun kehtaan niin kysyn, jos kyseessa on lahikuva, kauempaa otetuista vain rapsin. Turkkilaiset harvoin kieltaytyvat silla suurin osa rakastaa olla kuvattavana. Työn aaressa touhuavia seppia ja muita kasityölaisia minakin haluaisin kuvailla enemmin!

      Poista
  4. Ja tuo valo ja valoisuus. Kadehdin sitä nyt hetken, mutta en yhtään kauempaa:). Kolme viikkoa ja sitten täälläkin käännytään valoa kohden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Valoa kohden, toivottavasti saatte kauniin lumipeitteen ainakin jouluksi!

      Poista
  5. Olipa ihastuttavan oloinen paikka. Melkein tunnen sen sipulintuoksun jo nenässäni (ja nyt tuli nälkä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri asken taas tuoksuttelin sipulintuoksua tarhalle mennessa :)

      Poista
  6. Ihania kuvia. Valitettavasti vaan Turkissakin tällaiset näkymät ovat harvenemassa. Isoja kauppakeskuksia ja outlettejä rakennetaan joka puolelle. Suurkaupunkeihin rakennetaan korkeita taloryppäitä, joissa on kaupat ja kaikki muu tarpeellinen ja joista ei tarvitse poistua kuin töihin.
    Pienet kivijalkakaupat eivät elä satunnaisella maidon ja leivän myynnillä. Näinhän tapahtui myös Suomessa. Koulumatkani varrella oli aikoinaan useampikin ruokakauppa, sitten rakennettiin marketit ja kauppoja ei enää ollutkaan. Nyt taas avataan pikkusiwoja ja saleja entisen koulutieni varrelle!
    PS: Elma (Eda nimi muutettiin Elmaksi erotukseksi Adasta) tuli Suomeen runsas viikko sitten:) Turkkiin pari kuukautta sitten jättämämme 10 kg:n koiranpentu oli kasvanut 23 kg:n koiraneidiksi ja on nyt kooltaan laumamme suurin:
    terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on ja talla hetkella on menossa oikea rakennusbuumi. Onneksi Turkki on vakirikas maa ja uskon (ja toivon) etta pienkauppatoiminta jatkuu jonkunlaisena tulevaisuudessakin, kala-, liha-, juusto- ja erikoiskaupoille on oma uskollinen asiakaskuntansa.

      Terkut Elmalle, onpa hanesta tullut kookas neiti :D Nyt teilla on lauma kasassa! Terkut!

      Poista
  7. Onpa ihanan boheemi paikka. Erityisesti kadehdin noita tavarataivaita. Rakastan sekaisia osto- ja myyntipuljuja, niistä löytyy aina mahtavia juttuja. Harmi, että täällä on niitä niin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole edes uskaltanut sisalle suurimpaan osaan naista antiikki- ja romukaupoista silla rakastan kaikkea vanhaa romua eika meille tarvita yhtaan lisaa nurkkien taytetta....

      Poista
  8. Voi kun oisin voinut tehdä tuon kierroksen sun kanssa Petra! Pysähtyä kadunvarren keikkuville tuoleille nauttimaan elämän väreistä, tuoksuista ja kebabista.Todella ihanan mielenkiintoinen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin ollut mukavaa, kylla olisi ollut taatusti mahtava kierros!

      Poista
  9. Näitä sun kirjoituksia on ihana lukea! Go Petra ja perhe! :)
    Ami

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!