Mitä turkkilaisessa lounasruokalassa syödään?

Lounasruokala ei petä, se on tuttu ja turvallinen, vähän kuin anopin kyökki, liikaa rasvaa, liikaa ruokalajeja ja aina hyvää. Jokaisen Turkissa kävijän tulisi tutustua paikalliseen ruokaan lokantan eli lounasruokalan kautta. En muista yhtään huonoa lokanta kokemusta, yllätyksiä niissä on toki tullut eteen kuten ensikosketus vasikan aivoihin ja lampaanvatsakeitto. Vähemmän kokeilunhaluinen pysyttelee turvallisimmissa herkuissa.


Bostanlin keskustassa on perinteinen hyvä kotiruokala EvYemekleri Zeytin ve Enginar. Paikka sijaitsee moskeijan takapihalla, josta on hyvä seurata perjantaisin moskeijan kuhinaa tärkeimpänä rukouspäivänä. Tarjontaa on paljon, lihapullia, turkkilaista moussakaa, keittoja, kasvisruokia pavuista ja kauden vihanneksista, liha- ja kanapatoja jotka voi tilata suoraan vitriinistä kera makaroonin tai pilahvin. Päädyn ihan liian usein suosikkiini eli turkkilaiseen moussakaan, jonka öljyannos laittaa usein vatsan toimimaan hieman liian hanakasti, siitäkin huolimatta, vastustamaton ruoka.



Ihan perinteisien lounasruokaloiden lisäksi tarjolla on keitto- ja lihapullapaikkoja, jotka ovat lounasruokaloiden tavoin usein perheyrityksiä. Pappa kokkaa, mummo polttelee tupakkia ja antaa ohjeita, lapset tarjoilevat ja kuljettavat mopolla ruokaa kotiin. Vierailimme viimeeksi Bostanlin keskustan keittokuppilassa, jossa tilattiin ensin pienet keitot ja sitten lihapullat.


Keittoa voi usein tilata puolikkaan lautasellisen tai täyden, täydennystäkin saa, joissakin paikoissa on lapsille vielä oma koko. Linssikeittoa rakastava tyttäreni tilasi kylläkin keittoa ihan täyden määrän, itse söin herkullista kalakeittoa, äitini kanakeittoa ja isä kokeili ayak-paça keittoa, joka taisi jäädä viimeiseksi kerraksi. Liian eksoottista asiaan vihkiytymättömälle. Keitto on paksua ja koostuu naudan tai lampaan jalkaosista, keittoa syödään erityisesti talvella, sillä sen terveysvaikutuksista on tehty jopa tutkimuksia. Mieheni mukaan kelle-paça keitto on pehmeämpi lasku kummallisten sisäelin- ja lihakeittojen maailmaan Turkissa.


Lounaskuppilaan kannattaa siis marssia reippaasti sisälle, valita vitriinistä herkullisimman näköista ruokaa tai kuunnella suosituksia. Keitot ovat yleensä vertaansa vailla. Länsi-Turkissa on myös enemmin zeytinyağli ruokiin eli oliiviöljyruokiin erikoistuneita lounaskuppiloita, tarjolla on tällöin viininlehtirullia, papuja ja muita kevyitä kasvisruokia ja salaatteja. Bostanlin ydinkeskustassa on suosittu Doyuran lokanta, jonka keitot ovat ehkä parhaimpia, mitä olen koskaan maistanut. Tämän paikan ezogelin keitto on sopivan minttuinen ja aavistuksen mausteinen eli mitä sopivin sateiseen aikaan. Ezogelin keitto versio linssikeitosta ja siitä on tulossa resepti lähiaikoina.


Lounasruokien kunkku, paikallinen makaroonilaatikko taitaa olla kuru fasulye eli papumuhennos, joka tarjoillaan yleensä pilahvin kanssa. Siinä vaiheessa kun tekee mieli jokaisesta potista jotain, päädyn aina tuttuun ja turvalliseen papumuhennokseen. Lokanta on kansanpaikka, sinne voi saapua milloin vaan, useat paikoista ovat auki ympäri vuorokauden, lapsille lounasravintoloista löytyy hyviä annoksia kuten keittoja, lihapullia ja usein perunamuusiakin. Hinnat eivät päätä huimaa. Lokantassa tutustuu turkkilaisen kotiruuan klassikoihin ja oppii nauttimaan yhteen kuuluvista komboista, kuten lihapullista piyaz salaatin ja sumakkisen tomaatti-sipulisalaatin kera. Ayrania kebapin kanssa, sitruunaa ja pul biberiä keittoihin. Alkukeitoksi kevyt jogurtti-kurkku cacık. Kiitos ja kumarrus kotiruualle.

 Oletko vieraillut lokantassa?


Kommentit

  1. Hyvälle näyttää...viis kaloreista ja hiilareista! Terkut Thaimaasta. Söin juuri kasviksia osterisoossissa ja kanaa currykastikkeessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kaivat veista haavassa...antaisin pian jo pikkurillini lounaasta thaimaalaisessa ravintolassa, kasviksia osterikastikkeessa ja thai-curryt nam, nauttikaa taysilla!

      Poista
  2. Oih mitä herkkuja! Tätä postausta lukiessa tuli nälkä. Siitä on pitkä aika kun oon viimeksi syönyt lokantassa. Täällä niitä ei oikein ole vaan joka paikka on täynnä fast food, kalaravintoloita ja tantuni-paikkoja. Afiyet olsun!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on janna miten erilaisia lounasravintoloita eri puolilla Turkkia on, Ankarassa oli eniten pienia kebapkioskeja ja kebappaikkoja, mieheni kotikaupungissa Konyassa on paljon tantuni-paikkoja ja paikallista pidetta tarjoavia kuppiloita, taalla on eniten rakı&balik-paikkoja, jarjetön maara kahviloita ja lokantoja. Kiitos, lokantaruoka on musta aina ihanaa!

      Poista
  3. Googletin tuota ayak-paça keittoa ja kuvat olivatkin aika eksoottisia!

    Muutaman kerran tuli tuollaisissa yksinkertaisissa paikoissa syotya ja aina oli hyvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo etta siita kannataa pysytella kaukana, ellei ole todellisten janne, liha, yms palojen ystava....Kelle-paça on enemmin lihakeittoa, jossa on jalka- ja poskilihaspaloja, se on tyttareni suosikki pehmean lihan ja liemen takia. Lokantat on hyvia, niissa on yleensa aina siistia vaikkakin yksinkertaista, hinnat on halpoja ja ruoka hyvaa.

      Poista
  4. Nam, nyt rupesi maha kyllä kurnimaan siihen tahtiin, että pakko lähteä vääntämään sapuskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta paaset Turkkiin lihapatojen aarelle :D

      Poista
  5. Nuorempana käytiin aina disco-illan jälkee yöllä syömässä ayak-paca keittoa ja eipä ollut aamulla krapulaa. =D Tehokasta soppaa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, tama on se meikalaisen raja missa menee turkkilaisuus...işkembet ja ayak-paçat jaa lautaselle ja luotan linssivaihtoehtoihin, mutta taatusti on tehokasta soppaa!

      Poista
  6. Lounasruokalat ovat kyllä ihan parhaita! Olen aina harmitellut, kun lounasta ei saa illallakin. :-) Turkkilaiseen lounasruokalaan en ole perehtynyt, mutta mieluusti perehtyisin, jos sieltä saa tämmöisiä herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ma harmittelin pitkaan ettei aamiaista saa illalla kunnes muutin Turkkiin, taalla saa sita melkein milloin vaan, anoppi tekee joskus aamiaisen kahdesti paivassa ellei huvita tehda illallista :) Turkkilainen lounasruokala on kylla vertaansa vailla.

      Poista
  7. Kurufasulye ja pilav ei petä koskaan. Voi kun nyt olisi se painekattila, niin voisi vielä yhdet papukeitot keittää ennen joulua. Turistipaikoissakin etsimme aina lokantat, jossa paikalliset syövät, niin ei tarvitse koskaan katua.
    Eilen muuten satoi lunta ja tänään on maa valkea, toivottavasti pieni pakkanen jatkuu jouluun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei peta, ei, se on aina hyvaa. Nyt painekattilan ostoon, pukinkonttiin? Toivotaan, etta saatte valkean joulun!

      Poista
  8. Voi nam, ihana kirjoitus jälleen. Tulipa nälkä. Pitääkin laittaa papuja pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pavut on hyvia, samoin pitaa tehda nyt pian kotonakin eika vaan syöda ulkoruokinnassa. Hyvaa ruokahalua virtuaalisesti Taika!

      Poista
  9. Lounaspaikkoja on tullut ikävä. Ruoanlaitto on näes vähän tökkinyt, kuten blogiin kirjoitinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin on vahan kiirusta joten lokantat tulee tarpeeseen, kiinalainenkaan ei kylla kuulostanut yhtaan hullummalta.

      Poista
  10. Mäkin luin tätä nälissäni, kala ja perunat uunissa. Oli pakko lopettaa ja käydä syömässä välillä. Helpompi lukea tällasista herkuista vatsa täynnä.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee kalaa ja perunaa kuulostaa kylla hyvalta, ne vatsassa sita lukee mita vaan :)

      Poista
  11. Justiinsa. Kauhea nälkä itsellä ja päädyin lukemaan sun blogia. Ei nälkä helpottanut. Mun pitäs lähteä kyllä lomalle Turkkiin, ihan vaan syömään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla nain on, etta yksi paras syy tulla Turkkiin lomalle on ruoka, se on vaan niin hyvaa!

      Poista
  12. Ihan tulee noista kuvista mieleen turkkilaisten lounaskuppilat Saksassa! Kävimme usein niissä syömässä, suosikkimme oli Hampurissa Reeperbahnin läheisyydessä Müslümü-ruokabaari, jossa oli aina todella hyvää ruokaa ja paljon asiakkaita. Siellä tarjoiltiin myös erästä kammottavan makuista keittoa (en kyllä millään muista mistä se oli tehty, mutta jostain ruokahalua karkottavasta lihasta kuitenkin), josta mieheni ja lapseni ihme kyllä pitivät todella paljon. Hyvin hyvin harvoin söimme ulkona jossain muualla kuin turkkilaisessa, niin hyvää oli heidän tarjontansa yleensä. Ikävöin kyllä noita aikoja ja herkullisia ruokia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kammotuskeitto on taatusti Işkembe, jota turkkilaiset rakastavat, tuoksu on jo aika...hmm luontaantyöntava, tottumiskysymys ilmeisesti. Turkkilaiset on taitureita perusruoka-aineiden kanssa, niista jalostuu ihania ruokia, ei voi moittia.

      Poista
  13. Me etsimme aina turkissa ollessa lokantan jossa syödä, jos olemme reissussa.
    Minunkin suosikkeihin kuuluvat moussaka ja kuru fasulye. Lasten ehdoton suosikki on manti (tiedän väärin kirjotettu).Mies tilaa aina tupla annokset ja tulee ihan höperöksi lokanta ruuasta.
    Hienommat ja kalliit ravintolat ei meitä kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokanta ei peta, se on juuri nain. Valkoisilta pöytaliinoilta on syöty huonoa ruokaa kovalla hinnalla muttei koskaan lokantassa. En ole itse suuri mantın ystava mutta onhan sekin hyvaa silloin kun se on hyvaa! Kylla minakin tilaisin ikavissani vahintaan kaksinkertaiset annokset :D Otan monesti santsikupin keittoon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit