torstai 4. joulukuuta 2014

Katuruoka

Sain syksyllä kyläilleeltä ystävältä ison pinon suomalaisia lehtiä, niitä selaillessa useammasta lehdestä hyppäsi silmille streetfood -katuruokaa juttuja, ohjeita kuinka katuruokaa tehdään kotona, historiaa katuruuasta maailmalla ja Suomessa sekä uusia, trendikkäitä katuruokaravintoloita. Kebapiakin saa nykyisin gourmet-versiona, Ankaran kepsupuljujen vanhat sedät varmasti pyörtyisivät. Suomessa katuruoka on hieman monimutkainen konsepti, sillä pitkin katuja ei kai edelleenkään saa työntää makkarakärryä tai valmistaa lettuja skootterin takaosaan viritetyssä keittiössä.


Turkissa katuruualla on vahva sija osana ruokakulttuuria, katuruokaa voi napata aamiaiseksi tai lounaaksi, baari-illan lisukkeeksi ja tienvarsilta automatkalla. On hankalaa vetää rajaa katuruuan, kioskiruuan ja postimerkin kokoisen 'ravintolan' välille. Mopon takapaksissa kiertävä ruokakärry on katuruokakioski mutta entäpä kolmen pallin kioski, josta ruoka tarjoillaan luukusta tienvarteen? Katuruoka tarkoittanee ruokaa, jota ei tilata listoilta pöydissä istuen, se on nopeasti valmista ja parhaimmilaan se tulee asiakkaan luo kadunvarsia pitkin. Yksinkertaista ja edullista, sellaista johon isketään kädet kiinni ja maiskutellaan silmät suljettuina.


Turkin elintarvikevalvonta on kaukana Suomesta mutta kojuruoka alkaa olla täälläkin jo viranomaisten syynissä. Ankarassa sisäelinleipien tekijä liikkui rivakasti minikokoisella lava-autollaan kaupunginosasta toiseen, askel terveystarkastajien edellä. Syksyllä Bostanlin markkina-alueen yksityiset lettukioskit vaihtuivat kaupungin valvomiin letunpaistajiin. Lihapullakauppiaat pienine grilleineen varjojen alla ja pyörillä kulkevat rinkelikauppiaat ovat kuitenkin osa kaupunkiperinnettä, virkamiehet ruokatunneilla jonottavat nuhjuisen kioskin jonossa ja autonmerkkejä laidasta toiseen pysäköi illalla ruttuisen lihapullakojun eteen kaupungin ulkopuolelle. Mitä on turkkilainen katuruoka?

Gözleme
Suolaisia lettuja, täyte vaihtoehtoina fetaa, yrttejä, jauhelihaa, munakoisoa, perunaa... Antalyan rannikon alueella on tienvarsien varsilla lukuisia gözleme pysähdyspaikkoja, kannattaa pysähtyä. Gözlemekojuja on myös usein markkina-alueilla ja tekijöinä lähes aina kukkahuivimummot, osaavat taatusti tehdä parhaimmat letut. Letut tehdään asiakkaan odotellessa. Tajuttoman hyvää, feta-yrttilettu on oma suosikkini ja markkinoilta ei lähdetä ilman sitä.


Midye
Mausteriisillä täytetyt simpukat ovat koukuttavia. Helppoa katuruokaa, on hyvin tavallista pysähtyä myyjän kojulle, syödä simpukoita seisoskellessa ja jatkaa sitten taas matkaa. Rannikkoalueilla (Istanbul, Egeanalue) kojuja on runsaasti, Anatolian alueella usein vain iltaisin baarien läheisyydessä. Moni tilaa kaljan kyytipojaksi lautasellisen simpukoita, ja toisen ja kolmannen...


Ekmek arası eli täytetyt leivät ( islak burger, kumru, ayvalik tost..)
Turkkilaiset hampparit itse tehdyllä pihvillä ovat hyviä, eri alueilla Turkissa on sitten omat variaatiot hampurilaisista. Istanbulin islak burger ( kostea burgeri) on levinnyt jo muuallekin maahan, Ayvalikista kotoisin oleva ayvalik tost on suosittu joka kaupungissa ( makkaraa, venäjänsalaattia, suolakurkkua majoneesilla ja ketsupilla) ja Izmirin alueella taas mattöruokaa on makkaraleipä kumru.

Dürüm eli kebaprulla on varmasti suosituimpia lounasruokia, jonka turkkilainen nappaa kojusta mukaan, sen suuruus vaihtelee lihamäärän perusteella, siivutetun lihan sekaan laitetaan tomaattia, sipulia ja persiljaa. Dürümkioskeja on joka kulmassa varsinkin Anatoliassa.


Ekmek arası tarkoittaa mitä vaan leivän sisällä, paistettua kalaa, kanaa, lihaa, lihapullia, maksaa...Monissa paikoissa leivän voi valita itse, ranskanleipää, pitan tyylistä gobitia tai tortillanomaista lavashleipää. Ekmek arasıt ovat suosittua opiskelijoiden ruokaa edullisuuden vuoksi ja leipähän pitää turkkilaisen tiellä.

Nohutlu pilav
Eli kikherneitä ja pilahviriisiä. Usein riisikärry kulkee pyörän perässä, myyjä kauhoo kuumaa pilahvia kertakäyttölautasille ja jatkaa matkaansa seuraavien nälkäisten luo. Toisilla on myynnissä pilahvia kanalla kärryissään.


Maissi ( keitetty, grillattu tai kupissa tarjoiltua)
Maissinmyyjiä on taatusti aina erilaisten tapahtumien yhteydessä. Maissia saa myös kuppiin, jonka turkkilainen kuorruttaa ketsupilla ja majoneesilla!


Simitit ja poğaçat
Erilaisia rinkeleitä ja pasteijoita, leipomosta tai kadun varren myyjiltä, tarjolla 24/7.

Vitamin bar
Puristettuja mehuja, yleisimmät vaihtoehdot ovat appelsiini ja granaattiomena, niiden sekoitus on oma suosikki, loistava vitamiinipommi erityisesti talviaikaan. Kesällä tarjolla on enemmin vesimeloni ja muita hedelmämehuja.

Izmirin alueen erikoisuudet:
Söğüçü - sisäelin kimara leivän väliin kera salaattien ja sipulin.
Boyoz - lehtitaikinapulla
Kumru - makkaraleipä, josta on useita variaatioita, parhaita saa kuuleman mukaan Çesmestä.
Lokma - vainajien muistopäivinä on tapana tilata lokman paistajat paikalle. Munkin tapaisia herkkuja tarjotaan ilmaiseksi kaikille ja kojuun törmää lähes viikottain.


20 kommenttia:

  1. Kiva kurkistus teidän katuruokaanne:) Tel Aviv on ihan huippu mitä tulee katuruokaan;ruokapaikkoja,joista voi jotain napsia mukaansa on ihan joka kulmassa.Mutta sitten tässä minun lähelläni on vain yksi falafel-paikka.Suomessa katuruoka on ollut aika paljon tapetilla,ainakin Helsingissä ,mutta ilmasto ja sitten säännöksetkin aika lailla rajoittavat sitä,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen ymmartanyt blogisi kautta, etta teilla on mahtavat katuruokatarjonnat! Suomessa katuruoka on todella tainnut tehda maihinnousun, mutta aika erilaisena mita perinteinen katuruoka?

      Poista
  2. voi apua noita ruokia, nyt tuli kyllä nälkä. Kaikki ihanat suolarinkilät ja kebableivät ja eikös ainakin Istanbulissa myydä niitä ihania uuniperunoita superherkullisilla täytteillä. Hitsi, se "resepti" pitäisi saada ja yrittää kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin laittaa tahan sen uuniperunan eli kumpirin mutta ehka se oli vahan katuruoka-teeman rajoilla, nain jalkikateen ajatellen ehka se olisi kuulunut tahan kategoriaan? ma laitan talven aikana kotireseptin siita, mun mies tekee siita kotiversiota joskus :)

      Poista
  3. Hassu katuruoka, jonka nain Istanbulissa; kurkkuja. Pienesta karrysta papparainen myi tuoreita kurkkuja, en muista kuoriko han ne ostajalle tai etta oliko kurkun kyytipoikana mitaan, ehka suolaa.
    Onhan se raikas kesanaposteltava sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkuja sellaisenaan en muista nahneeni, pikku mezena kyllakin kurkkutikkuja suola-sitruunaliemessa, no mutta ei tosiaan hullumpi valipala :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. :D mulle tuli ekana mieleen kotikaupunkini Lappeenrannan lihapiirakka eli vety tai atomi mutta hmmm sita tosiaan mietin niita lehtia lukiessani, etta todellista katuruokaa, onko sita Suomessa....?

      Poista
  5. Olisipa nyt aamupalaksi gevrek tai kumru ja päivällä ostosten lomassa gözleme! Ensi kesää odotellessa pitänee tyytyä Ylhäisten näkkileipään:)
    Turkissa ei todellakaan koskaan tarvitse kulkea nälkäisenä.
    t. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen kruunasin perjantain kumrulla ehka huomenna gevrek( meni muuten hetki etta opin sanomaan gevrek muutettuani Ankaran Simit maailmasta Izmiriin:)) Ensi kesana sitten!

      Poista
  6. Oi oi onneksi luin tämän jutun juuri aamupalan syöneenä! Kuulostaa niiin herkulliselta, pitäis tulla maistamaan kaikkea..aloittaisin simpukoista..;):)
    Kiitos taas postauksesta, oot Petra mahtava kirjoittaja.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin alotan aina simpukoista :) Kiitos Leila!

      Poista
  7. Helposti saatavilla oleva ruoka on kyllä täällä yks ihan lemppariasioista hehe.. :D ei tarvi kun ovesta ulos astua ja sit vaan päättää että mitä sitä tahtois, ja niin halvalla! Aika usein on tullut huomattua et nimenomaan ne pienimmät ja vähän rähjäsimmät kebap paikat on niitä parhaimpia, ruoat on ihan älyttömän hyviä! Tätä tulee kyllä varmasti suomessa ikävä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nain on, on ihanaa kun hyvaa ruokaa saa sormia napsuttamalla, joskus se ruoka tuntuu tulevan lahella vahan liiankin helposti :)

      Poista
  8. Mulla aina tulee nälkä kun luen sun postauksia...

    VastaaPoista
  9. Tosi mielenkiintoinen postaus, tuli heti nälkä tätä lukiessa enkä ole syönyt vielä aamupalaakaan! Itsellä on tullut tavaksi joinakin aamuina napata poğaça matkan varrelta kouluun mennessä, jos en ole jaksanut alkaa väsäämään kunnon aamupalaa. :)

    VastaaPoista
  10. Kun siellä Turkissa nopeasti ja halvalla saatavaa ruokaa on tarjolla joka nurkassa, niin heräsi kysymys kuinka yleisiä siellä ovat paino-ongelmat? Saksassa mekin söimme usein turkkilaisissa pikaruokapaikoissa; Döner (en tiedä onko nimi saksalainen vai turkkilainen) on siellä varmaankin pikaruoan ykkönen ja sitä meidänkin lapset varmaan eniten Saksasta kaipaavat. Kuulostaa ja näyttää kyllä tosi herkulliselta nuo sinun lähikulmiesi tarjonnat! Täällä Jordaniasssa ei ole kovin paljon vaihtoehtoja (falafel, shawurma, shishtaw, taikinataskut, eipä tule muuta mieleen) ja tietysti kansainväliset hampurilaiset, pizzat ja grillikanat. Varsinaista "kärryruokaa" täällä ei oikein enää maissia lukuunottamatta näe; en tiedä onko tiukentunut terveysvalvonta karkottanut ne kaikki. Kuppiloissa syöminen on kyllä aina riski, juuri vähän aikaa sitten eräs äiti ja pieni poika kuolivat ruokamyrkytykseen syötyään Kuolleen meren fiinin hotellin hampurilaisbaarissa (tai myrkytys ilmeisesti seurasi siitä, kun ruokaa oli viety hotellihuoneeseen ja syöty myöhemmin) ja aina silloin tällöin on salmonellaa, yms. liikkeellä. Kärryjen ja kuppiloiden hyvä puoli kuitenkin on se, että niissä asiakas näkee ruoan valmistuksen, toisin kuin hienoissa ravintoloissa, joiden keittiöissä poissa asiakkaiden katseiden alta saattaa tapahtua vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaisetkin ovat nykyisin lihavempia kuin vuosikymmen sitten mutta nain omalla tuntumalla sanoisin, etta monen ruokavalio on edelleen suht terve, taalla on paljon kotiaiteja ja paikalliset ovat tottuneet tasapainoiseen kotiruokaan, joka menee ohi pikaruokatarjonnasta. Ruokamyrkytyksista uutisoitiin ennen eniten kesaisten suurien haiden yhteydessa, nykyisin tapaukset ovat kai vahaisempia mutta kylla taallakin pitaa vahan katsoa missa syö, olen kylla itse syönyt vuosikausia vaikka missa enka ole koskaan saanut vatsavaivoja. Turkkilaiset ovat itse mielestani tarkkoja ruuan ja hygienian suhteen tosin joillakin alueilla tietoa on viela vahan. Ajoittain uutisoidaan terveystarkastajien pistokokeista ja löydöksista, huonoa lihaa, epapuhtaita tiloja tms.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!