keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulu vol. 2

Ei se joulu meille meinannut tänä vuonna aattona tullakaan. Meillähän jouluteltiin jo pari viikkoa sitten ja hyvä niin. Alkanut viikko ei ollut edellistä hitaampi vaan oman lisänsä toi +40 kuumeessa houriva mies ja tekemättömät työt, tytön tarhahommat ja muut lupailemani jutut kun kuvittelin että arkihan kulkee kuin Izmirin metro. No ei se kulje.


Maanantaina tilanne oli toivoton, hommia oli niin, että joulukuusi teki mieli kaataa. Mies houri, kuume ei laskenut ja viikonloppu oli jo podettu, tytön tarhasta epäiltiin tällekin tarttunutta rokkoa, osoittautui onneksi hyttysenpiston allergiseksi reaktioksi. Annoin tytölle vasemmalla kädellä tarroja ja oikealla kädellä tein töitä, unohdin potilaan toisinaan ennen yskäkohtausta.Tyttö ruokittiin mutta aikuisväki söi kello 23.30 illallisen sohvalla tuijotellen kuusea, toisen houriessa. Tonnikalapurkki ja leipää.

Tiistaina tilanne jatkui sekalaisena, mies yskii ja on valkoinen, ei puhu, mikä on ihme. Ulkona on kylmä, joulu tulossa? Tytön koululla on yhtä ja toista hoidettavaa, miksi ihmeessä ilmoittauduin sille kasvatuskurssille, voi apua. Muista tulla huomenna, huikkaa kurssikaveri, katsotaan, ellei kukaan sairasta, kuusi kaadu ja hommat mätä. Aatonaatto? Ei voi olla, ostan kasan tarroja ja hedelmiä, houreinen mies ja tyttö viihdyttäköön toisiaan. Hakkaan konetta ilta ysiin. Nyt riittää. Tarhakaverin äiti viestittää huomisista tarhajutuista, jotka olin tyystin unohtanut. Voihan tekemätön joulusiivous muistan illalla, tänä vuonna saavat pölykoiratkin ansaitsemansa joulun.


Jouluaattona survoimme itsemme liian täyteen metroon, myöhässä. Joulukalenteri oli avattu aamulla ja pukkikin kuulemma matkalla. Annoin itselleni joululahjaksi kasvatuskurssin lopettamisen ja metsästin pari pakettia sen jälkeen tytölle ja miehelle, kiitos kaupan tädin, joka paketoi ne. Kaupasta hieman herkkuja, punaviini ja kotiin. Joulunihme tapahtui, mies oli parantunut! Tein joulun hyvän teon ja kävin läpi tytön lelulootat, käyttämättömät mutta ehjät vein koululle, josta ne matkaavat lastensairaalaan. Kello 12 Suomen Turku julisti joulurauhan, minä odotin metroa hakeakseni tytön, kyllä se rauha julistettiin vaikka yksi ulkosuomalainen istui Izmirin metrossa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lämpöäkin oli +18. Joulupukki oli ehtinyt piipahtaa tytön tarhanhakureissulla! No mutta terveiset oli lähettänyt ja yksi paketti oli unohtunut parvekkeellekin. Tyttö kertoili tarhan aulassa kaverilleen että Joulupukki geliyor bugün! Kaveri ihmetteli että kuka kumma meidän kotiin on tulossa, tuleeko se heillekin?


Aaton ateria oli tänä vuonna valittu periaatteella, helppoa, hyvää ja johan-ne-jouluruuat-syötiin. Kylmäsavulohipastaa, salaattia ja jälkkäriksi torttuja vadelmahillolla. Toinen joulunihme koettiin miehen lähtiessä töihin, postimies kiikutti paketin Ankarasta, tyttö hyppi tasajalkaa ja kiljui, lisää lahjoja. Lievää suklaahumalaakin taisi olla jo aistittavissa. Tänään en avaa sähköpostia, mieti tekemättömiä tai tehtyjä, en vilkaise työpaikkailmoituksia tai vilkuile pölykoiria ja pyykkikoria. Kuusi on pystyssä, edelleen. Kynttilät sytytetty, lapsella uusia leluja ja koko seurue ruokittu. Nyt voi katsella joulurauhan julistuksen tallenteena ja olla vaan.


Hyvää Joulua kaikille lukijoille!


10 kommenttia:

  1. No ompa ollut hassakkaa! Sairas mies kotona on aina tosi vaikea tapaus, ja sinun piti siina viela toitakin tehda, en kadehdi.
    Toiko pukki sinullekin jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassakka oli taman kuun sana! :) Mutta hyva niin, vuosi paattynee kiireisena mutta taputeltuna, tasta on hyva jatkaa, seuraava vuosi saa kylla tulla jo. Toi pukki minullekin jotain, hienon kasintehdyn pipon, villasukat, suklaata ja jotain taitaa olla viela matkallakin :)

      Poista
  2. Huh, minä olisin ehkä jo luovuttanut. Tilannut pizzat ja viettänyt joulun sohvalla maaten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hei onneksi suorituspaineet olivat aika todella matalalla koko joulusta kun johan se pukkikin kavi ja ne ruuat tuli aiemmin aterioitua, joulu onkin mennyt aika arkisesti sitten viime paivina.

      Poista
  3. Voi kamala, on teillä ollut kaikenlaista. Ei ole ihme, jos ei joulu ole kauheasti ollut mielessä.

    Naurattivat nuo aattoaterian valintaperusteet. Noin sen pitäisi mennäkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no ainakin se oli parempi kun ne laatikot joista en pida tai kinkku, mika ei myöskaan houkuttele :D

      Poista
  4. Minä meinasin jo ihan alkaa huolestumaan sairastavan miehesi puolesta. Hyvä, että parani, ja sinulla tuntuu kyllä olevan rautaiset hermot.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin, mun mies harvoin sairastaa eika juuri valita mistaan joten silloin kun on liian hiljaa ja sanoo olevansa sairas ni onkin tosi sairas. Kova yska viela vaivaa mutta on jo ihan suht terve, rautaiset hermot ovat vuosikausien tulosta, kiitos Turkin ja opastyön :D

      Poista
  5. Huh Huh oli sulla viikko..onneksi et kaatanut joulukuusta etkä päässyt potkimaan joulupukkiakaan kun kävi salaa.;) Mä täällä sulattelen ja märehdin kuin lehmä vieläkin eilisiä jouluruokia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee kylla kuusen kaato kavi mielessa muutaman kerran ja onneksi pukki tajusi pysytella pois naköpiirista :D :D No jouluahkysta ei nyt ole kylla tietoakaan, me tehtiin juuri tytön kanssa pizzataikina muhimaan, lauantai-illan herkuttelua.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!