keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Insipiroiva Turkki

Vuosien saatossa silmä tottuu roskia pursuaviin pönttöihin, joiden kulmilla norkoilee tuttu pullonkerääjä ja lauma kissoja, lähes päähän osuva pikkumarketin räystäs alitetaan tottuneesti. Katse rekisteröi tottuneesti hauraat kaivonkannet ja montut, hoen tytölle monta kertaa päivässä 'katso jalkoihin'. Rakastan kadunvarsille raahattua hylättyjen tuolien näyttelyä ja paikallisten tapaa ottaa vanha ja ränsistynyt uuteen käyttöön rupattelupenkkinä. Kuluneet sohvat ja lohkoilleet tuolit kuuluvat paikalliseen sielunmaisemaani. Ränsistyneessä, sattumalta vierekkäin eksyneissä huonekaluissa ja suunnittelemattomuudessa löytyy päivittäisiä insipiraation lähteitä, kunhan niitä muistaa pysähtyä katsomaan.



Monet vanhemmat asuinalueet eivät varmasti ole kaupunkisuunnittelijan unelmia mutta miten piristävää onkaan käppäillä kulmilla, joissa jokainen talo on erilainen, jokainen parveke poikkeaa toisestaan asukkaan mukaan, yhdellä pihalla on näyttely tyhjentyneen asunnon huonekaluista ja toisella rönsyää kauniita kukkia ja hedelmäpuita. Yhdessä asunnossa on valkopyykkipäivä ja toisessa uteliaiden rouvien kalkatus katkeaa parvekkeen ohi kulkijoita katsellessa. Yhden parveke toimii varastona, toisen trooppisena puutarhana. Jonkin parveke on omistettu maan entiselle suurmiehelle, toisen taas jalkapallojoukkueelle, joku on koristellut parvekkeensa keramiikkatöillä ja maalannut mieleisekseen.


Kaikki on vähän vinksallaan. Bostanlin alueen rannan tuntuma on täyttömaata ja osissa vajoamakohtia ovat kerrostalotkin vinossa. Naapurit ovat melko pitkämielisiä toisten puuhista, parvekkeita saa muokata miten huvittaa, kissoille pystyttää suojan keskelle jalkakäytävää tai tehdä talonedustalle oman tarkkailupaikan, pöytä ja tuolit mukaan, tässä istun minä. Ihmiset kuuluvat oleellisesti katukuvaan, sama roskamies tenniskentän kulmalla, eläkeläispari tarkkailemassa eloa jalkakäytävälle kannetuilla tuoleillaan. Olohuone rotvallin reunalla, roskiksen kulmalla.

Sekalaisista kulmakunnista löytyy kivoja yksityiskohtia, erivärisiä vesipumppuja, kissojen suojia, piha, jonka omistajat taatusti ajattelevat jokaisen sinne säilötyn esineen tulevan vielä tarpeeseen. Osa kerrostalon kivijaloissa sijaitsevista liikehuoneistoista on sisustettu niin kotoisasti, ettei voi olla varma sen käyttötarkoituksesta, todennäköisesti työpaikalla ainakin viihdytään. Pitkänä ihmisenä olo on toisinaan kuin nukkekodissa, miniatyyrisen ravintolan pöydät ja tuolit ovat nukkekotikokoa. Pienillä palleilla istuvat vanhat ja nuoret, kalaleivät kourassa, sulavasti ilman ongelmia. Ja tosiaan pään kanssa saa aina hieman varoa, jos eteen sattuukin matala markiisi tai räystäs. Kissoja köllöttää joka kulmalla, mihin tahansa käännän katseeni, on siellä taatusti yksi katti. Katukoirien reviiritkin ovat tulleet jo omilla kulmilla tutuiksi, linja-autoasemalla päivystää maailman lihavin koira ja kalastajien puiston edustalla pyöriä vihaava haukkuja.

Kävimme kesällä näköalapaikalla. Reitin varrelle rinteeseen nousee uusia, siistejä kerrostaloja, hinnatkin ovat taatusti kohtuulliset siellä keskustan laitamilla. Kylmiä väreitä ajatuksesta asua siellä, samanlaisia taloja vierivieressä ja palvelut kaukana. Joskus katselemme uusien kerrostalojen hintoja, hyviä tarjouksia, vartiointi, lapselle turvallinen ympäristö ja lähellä taatusti ostari. Olisihan se järkevää mutta niin tylsää, edes uima-allas ei vedä vertoja nukkekotituolikuppiloille, kahviloille ja vinksinvonksin boheemille ilmapiirille. Jatketaan siis hyppyjä yli kadonneiden kivetysten, kyyristelyä rönsyilevien puiden ali, kierretään tiellä makoilevat koirat ja kissat. En lupaa mitään muuta tulevalle vuodelle kuin viedä teidät asuntojen viidakkoon, Ankaran kotimme laitetaan myyntiin ja uuden kodin etsintä Izmiristä alkaa. Sen suurempia suunnitelmia tai lupauksia ei Turkin suunnalta tehdä. Tulevana vuotenakin taatusti tallataan näitä värikkäitä ja vinoja kulmia. Takana kiireinen mutta täyteläinen vuosi izmiriläisenä, ei hullumpaa, seuraava vuosi on tervetullut!


Toivon kaikille lukijoilleni rikasta ja rakasta tulevaa vuotta!

20 kommenttia:

  1. Suomalaisten kerrostalojen sääntöviidakkoon ja muutenkin pelkistettyyn tyyliin tottuneelle tämä kaikki on kyllä todella mielenkiintoista ja erilaista. Hyvää uutta vuotta sinnekin!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan, kaiken riemukas sekamelska jaksaa aina vain sykayttaa, tulen niin onnelliseksi kaikenlaisista yksityiskohdista arjessa ettei ole tosikaan!

      Poista
  2. Minä olen kulahtaneen ja elämää nähneen ystävä. Siksi kai sovittiin Turkin kanssa yhteen:). Ihanaa Uutta Vuotta sinne Izmiriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla etta minakin olen Turkkini kanssa valeissa taman yhteisen savelen vuoksi, kulahtanut ja vinksallaan kun voi olla niin kaunista ja elavaista.

      Poista
  3. Onnea tulevalle vuodelle! Onnea myös asunnon etsimiseen. Millaisia ovat hinnat Karsiyakassa verrattuna Ankaraan? Toivottavasti hyvä asunto löytyy sopivalta seudulta. Evkat ja Mavi Sehirin kaltaiset kompleksit eivät kyllä minunkaan sydäntäni lämmitä. Asunnon etsimisestä muistan sen eron Suomeen verrattuna, että Turkissa asuntoja ei todellakaan stailata myyntiä varten. Melko ankeita esityksiä oli useita, mutta se hyvä puoli stailaamattomuudessa on, että ostaja näkee paremmin mitä on todella ostamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, asunnon etsiminen onkin aikamoinen rutistus, Karşıyakassa ja erit. Bostanlilla hinnat ovat aika korkeat, tosin Ankaran monilla alueilla ovat hinnat nousussa ja viime vuosina monien asuntojen hinnat ovat jopa tuplaantuneet. Juu ei stailata :D Noissa nettisivujen esittelykuvissakin voi tulla vastaan vaikka mita!

      Poista
  4. Onnea vuodelle 2015 ja asunnonmetsästykseen! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoiselta mutta pienta stressinpoikastakin pelkaan siihen liittyvan, saas nahda....:)

      Poista
  5. Oikein hyvät uudet vuodet sinne teille! :)

    VastaaPoista
  6. Ihana tuossa ensimmäisessä kuvassa kun on graffitit ja taulut sulassa sovussa. Hyvin mahtuvat molemmat siihen kadulle :) Suomessa ollaan niin ylitarkkoja, että kaiken pitää olla samanlaista laatikkoa, joten nuo Izmirin maisemat piristävät kummasti näin kuvien myötä.
    Hyvää uutta vuotta Izmiriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa ei olla kovin tarkkoja ja kaikki on vahan vinksinvonksin paitsi uusien kerrostalokompleksien alueilla, missa tietysti vallitsee jarjestys. Minustakin on ihanaa kun kaikkea voi sekoittaa ja ihmiset ovat niin luontevasti mita kummallisissa tiloissa, ihan kun vaihtuvia tilataideteoksia katselisi :)

      Poista
  7. Hyvää uutta vuotta sinne. Miksi noilla koirilla on noi siniset "korvikset"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katukoira ja myöskin -kissa ongelma on valtava Turkissa, niiden lopettaminen on kielletty joten kaytössa on systeemi, etta kaupunki ottaa kiinni kulkukoiria, rokottaa ja sterilisoi ne, hoitaa pienimuotoiset vaivat ja vie koiran takaisin alueelleen, tasta hoidosta korvaan laitetaan merkki ja elain rekisteröidaan. Suurin ongelma on tietamattömyys ja katukoira kantaa kasvattaa ihmisten tapa ottaa elain ja myöhemmin se hoitamisen osottauduttua hankalaksi, hylata se. Monin paikoin elaimia ruokitaan, niille viedaan kodin rippeet tai elainten muonaa, uskonnolla on oma osansa sitten siina etta osa pitaa koiraa likaisena elaimena mutta senkaan mukaan koiraa ei saa kaltoin kohdella.

      Poista
  8. Petra..jos mä joskus jätän Italian..tulen asumaan Izmiriin..kuin mulle tehty sun kuvausten mukaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehdaankö vaihtarit :D? Ei vaan, tervetuloa, taalla ollaan!

      Poista
  9. Ihana Turkki... Oltiin tämä viikko Istanbulissa ja oli ihanaa. Juuri tuo sekamelska miellyttää minua, vanhat talot joissa on jänniä yksityiskohtia, rennot linjat. Ja toisaalta sitten kuitenkin mahtava raitsikkalinja ja muutenkin palvelut kohdillaan. Kylmissään sateessa palelevia kissoja ja koiria tuli sääli vaikka niitä onneksi selvästi monet hoitivat eikä kukaan ainakaan meidän nähden tosiaan mitenkään kohdellut kaltoin.

    Nyt ollaan jo kotona hoitamassa omaa katukoiralaumaa. Hyvä on olla täällä omien keskellä, ihmisten ja koirien ja tavaroiden, mutta kyllä Turkki tuntuu jotenkin oudolla tavalla omemmalta kuin Sudan vaikka täällä on oltu jo nyt kohta puolisen vuotta ja Istanbulissa vietetty vain muutama hetki... No täytyy kai vaan toivoa, että joskus meidän muuttokuorma ehkä suuntaa vielä sinne? :) Onnea teille asunnonetsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin sekamelska on tosiaan ihanaa, se tekee Turkista juurikin Turkin. Turkki on vastakohtien maa ihan kaikessa, ihmisissa, rakennuksissa ja ymparistössa. Turkki on taatusti helpompi maa sopeutua kuin Sudan, monimuotoisuus sallii ulkomaalaisenkin omituisuudet ehka helpommin?Jospa teidan muuttokuorma tosiaan joskus paatyisi kohti Turkkia, olisipa hauskaa! Mukavaa arkea ja kiitos!

      Poista
  10. Ihania kuvia! En ole koskaan käynyt Turkissa, mutta näitten sun postauksiesi kautta tulevat tuoksutkin perille. Kiitos tästäkin matkasta. Suomessa vietetyn loman jälkeen muuten huomaan meidän Etelä-Ranskan roskaisuuden (lue: koirankakkaisuuden) taas niin kovin selvästi. Toisaalta kyllä kaikki ihanat vanhat kujatkin tuntuvat taas niin ihanan romanttisilta ja eksoottisilta. Onnea sinulle uuden kodin etsintään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helena, no niinpa kaikessa on puolensa, valilla roinaisuus ja likaisuus mattaa mutta kun aurinko paistaa oikeasta kulmata ja mieli on virkea, nayttaa kasa roskia ja romua varsin ihastuttavalta :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!