perjantai 19. joulukuuta 2014

Kuinka kiire taltutetaan?

Turkissa on hankalaa tehdä suunnitelmia pitkälle tähtäimelle. Kun ystävämme kyselevät vuodenvaihteessa alkukesän aikataulujamme, olen aina yhtä vakuuttavan epätietoinen onko mies samassa työpaikassa, onko meillä lomasuunnitelmia, teenkö itse töitä, olemmeko muuttaneet tai juuri muuttamassa ja onko paikkakuntakaan enää sama. Tervetuloa meille mutta ihan tarkkaan en osaa sanoa mitään.


Arki on ollut viime aikoina vähän kiireistä. Tämä viikko oli kaiken huippu. Lenkkarit jalkaan, lenkkarit pois, nenä tietokoneessa ja taas mentiin. Kiiressä tulee sählättyä, kuten eilen, kameran saamasta iskusta zoomi on rikki ja pesukoneeseen eksynyt tytön nuttu kokoa tosimini. Mies on sen verran kiinni työpaikassaan että hänen osallistuminen arkiseen aherrukseen on tällä saumaa vähäisempää, tingitään hänen osallisuudesta keittiössä ja arkisissa asioissa että on aikaa askarrella tytön kanssa. Eilen kaksikko väänsi uudenvuoden kortin ja vanhasta purkista syntyi säästölipas koululle. Sillä aikaa latasin pyykkikonetta, raivasin keittiötä ja tein ruokaa. Otin loppuvuodeksi vastaan yhtä jos toistakin etätyötä, joo kyllä ehdin, teen minä, putkahteli suusta, vaikka jossain vaiheessa olisi pitänyt sanoa ei. Katsotaan millainen on vuodenloppu ahneella?


Yritin tiistaina ehtiä tytön vanhempainkokoukseen ja sieltä tytön lääkärikontrolliin, ei onnistunut. Onneksi tämän viikon kasvatuskurssi peruttiin. Sain tiivistetyn infon opettajalta tänään liittyen vanhempainkokoukseen, nyökyttelin otsa kurtussa. Kostyymi liittyen vesieläimiin, uudenvuoden juhlia varten purtavaa, lahjapaketti johonkin, vanhemman järkkäämä tapahtuma luokalle, olisiko jotain suomalaiseen kulttuuriin liittyvää, kyseli Aydan rouva pää kallellaan? 10 liiraa oli jo kerätty muilta johonkin, Aydan oli hoitanut osuutemme. Näytelmänurkkaus kaipaa vaatetusta, luonnosta voi kerätä kaikenlaista mielenkiintoista projekteja varten, luokkaan rakennetaan puuta, vanhoja leluja lastensairaalaan, hunajaprojektin homma, älkää unohtako kerätä vanhoja pattereita koulun keräyspisteeseen....juhuuu, puolet meni ohi,  kävelin kotia pää tyhjänä. Asia kerrallaan mutisin, asia kerrallaan.


Siivoaminen ja kaikenlainen ylimääräinen on nyt hetken telakalla. Meillä elämä on mennyt sykleissä. Toisinaan on kiire ja toisinaan yhteistä aikaa on ollut yllinkyllin, nyt on menossa vaihe nimeltä Kiire. En tiedä onko Turkissa sen kiireempi kuin muuallakaan, toisinaan tuntuu että Suomessa on monela jatkuva kiire. Jahtaan takaa arkea, josta saisin tehdä omanlaisen sillisalaatin, siihen jahtaamiseen kuuluu rahan ansaitseminen etätöillä ja sen oman jutun suunnittelu. Ajankäytön järkeistämisessä olisi varmaan vielä työsarkaa ja olen aika vakuuttunut, että normaalilla päivätyöllä selviäisi helpommalla. Mutta ellei kokeile kantapään kautta, niin kiikkutuolissa voi kaduttaa.


Miten kiireen kanssa elellään? Pakkasesta ruokaa, jogurttia ja eilistä on viikon kova sana ruokalistalla. Päivän liikunnat hoidetaan hyötyliikuntana eli tytön tarhaan viemisen lomassa, huonolla kelillä ja väsyneenä otetaan metro. Onneksi joulu juhlittiin jo ja samat koristeet kestävät Turkissa uudenvuoden kemut ja miksei tammikuun ilonakin. Taloudessa on ehkä 3 vaatetta, jotka on pakko silittää, sitten joskus. Mamma vainaa ja anoppi saattaisivat olla eri mieltä. Miehen kanssa on sanaton sopimus ettei kiukutella vaikka on kiire ja väsyttää, toisen tuntee niin hyvin, että tietää milloin hidastetaan mutkassa ja ollaan hiljaa niin kauan kun on jotain mukavaa sanottavaa. Kumpikaan ei sano mitään kahdesti partsilla kastuneista vaatteista, pottaan unohtuneista jutuista, vaihtamista vailla olevista petivaatteista. Niin ja blogia ei jätetä, johonkin ne suomalaiset ajatukset on suollettava.

Silloin kun yhteinen aika puolison kanssa on kortilla niin kannattaa, väsymystä vastustaen, tempaista toisinaan ja herätä klo 02 yöllä miehen kotiutuessa töistä, syödä tämän tuomaa kuumaa keittoa, juoda oluet ja nauttia toisen seurasta silloin kun moni muu nukkuu. Siihen kellonlyömään ei kiire löydä.


Miellyttävä arki Turkissa vaatii sopeutumista vaihtuviin tilanteisiin, tietoisuuteen siitä että aamun uutisissa voi odottaa ihan mitä vaan, toisaalta kannattaa keskittyä omaan tonttiin ja arkiseen aherrukseen tässä hetkessä, sodat, mielenosoitukset ja muut hulluudet on pidettävä tietyn etäisyyden päässä omasta arjesta. Tällöin tennari tömähtää aamuisin asfalttiin hieman keveämmin ja keskityskyky pysyy olennaisessa eli omassa arjessa. On punnittava omat ajatukset, tytön tarha on tytön työtä ja kaikkien hommat yhtä tärkeitä. Sunnuntaikin tulee taas ja kiire helpottaa jossain vaiheessa. Vielä on muutama oppitunti opittavana izmiriläisiltä, joita ei tunnu koskaan kiireet painavan! 

Kiireessä kannattaa myös pyytää apua joten lukijat hyvät, laittakaahan ideoita kommenttilootaan mitä suomalaisuuteen liittyvää voisin keksiä tytön tarharyhmälle, se voi olla esiteltävä asuste, helppo leikki, ruoka tai perinne. Kyseessä on 3-vuotiaat joten jutun pitää olla helppo ja aikaa on noin puolisen tuntia. Paras idea palkitaan ja esitellään!

8 kommenttia:

  1. Toivotan iloa ja voimia kiireen keskelle!

    Kolmevuotiaiden kanssa lähtisin tekemään jotakin toiminnallista. Suomenkielinen lyhyt laululeikki? Piirtelyä tai värittämistä (Suomen lippu)? Lukutuokio - onko turkiksi käännetty mitään suomenkielistä lastenkirjaa tai voiko kääntää lennossa vaikka Tatua ja Patua tai muumikirjaa?

    Lapsista voisi olla kivaa maistaa suomalaista, kuten pipareita. (Meidät pelastaa siltä osin Ikea, joka myy suunnilleen oikeanlaista taikinaa.) Ja niitä pipareitahan voisi vaikka koristella ensin yhdessä.

    VastaaPoista
  2. Mites karhu nukkuu -leikki ja pääolkapääpeppu-leikki. Luulis et ois ton ikäsille sopivan helppoja ja varmaan löytyy youtubesta biisit jos et ite tahdo laulaa! :)

    VastaaPoista
  3. Kiire tuntuu olevan jokaisella. Se on kyllä valitettavaa. Silloin tällöin kiire vielä menee, mutta pelkään sen kroonistumista. Mutta mitä tehdä kolmevuotiaiden kanssa??? Siinäpä hyvä kysymys.

    VastaaPoista
  4. Terveiset Hesasta.

    Otapa sinne turkkilaisille lapsille nähtäväksi parit joulukoristeet sieltä kotoa ja tonttulakki jos löytyy, harjoitelkaa hieman kotona tuota "Soihdut sammuu"- tonttuleikkiä ja opettakaa muille lapsille tonttuleikin alkeita : ). Varmasti jokainen osaa laulaa tip tap tip tap tipetipetip tap.

    Kerrot sitten, että meillä on Suomessa Korvatunturi niminen paikka jossa asuu Joulupukki, muori, tonttuja ja poroja sekä muita hauskoja koti- ja metsän eläimiä. Sieltä Joulupukki sitten joka joulu lähtee viemään kilteille lapsille lahjoja. Tuhma ei kannata siis olla, muuten ei Joulupukki tulekaan käymään : ).

    Jos vielä jotain maisteltavaa tai joulun tuoksuista löytyy, niin sehän olisi kiva. Tuossa ainakin yksi pieni video, jonka voisitte näyttää siellä tai käyttää tonttuleikin opetuksessa.

    https://www.youtube.com/watch?v=PI1s1uR9cms

    VastaaPoista
  5. Entäs Lucia-kulkue?

    Toivottavasti löydät sen omannäköisen arjen, jossa on - sopivasti kiirettä ja levon hetkiä.

    VastaaPoista
  6. Lumiaihe voisi olla kiva. Jos saisit tulostettua kuvia lumiukoista, lumisista puista, pulkkamäestä, jäisestä järvestä, lumilinnoista. Lapset voisivat sitten itsekin olla lumihiutaileita jonkin mukavan suomalaisen laulun sävelillä, tai laulakaa ratiritiralla. Jos teillä on toppavaatteita jne, voisit arvuuttqa, mitä pitää olla päällä, kun lähtee Suomessa talvella ulos leikkimään.

    lumihiutaleaskartelukin tietysti sopisi kuvioon ja jään tekeminen, esim. Jäälyhty, ja sitten kertomus kuinka niitä laitetaan täällä koristeeksi pihalle.

    VastaaPoista
  7. Ihania ideoita, kaikki! Saa laittaa edelleen, pidetään idea vielä auki sillä toteutus tapahtunee vasta uudenvuoden jälkeen! Näistä ideoista alkoi kyllä jo tulla minunkin puitteissani toteutettavia juttuja, kiitos!

    VastaaPoista
  8. Mites olisi letkajenkka? Helpot ja erityisesti hauskat askeleet sopii pienillekin :)
    -Pauliina

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!