Sairastuvan terveiset

Taas täällä tapahtuu. Helmi koirallamme oli rauhanen turvoksissa jo Ankarassa, sitä seurattiin ja kun se pieneni, oli lääkäri sitä mieltä että seurataan mutta leikataan piakkoin. Tänne saavuttaessa kyselimme hyvää eläinlääkäriä ja naapurimme koiranomistajaperhe suositteli lähellä olevaa klinikkaa. Tutustuimme paikkaan ja havaitsimme sen hyväksi, klinikka on vilkas ja vaikutuksen teki juuri Ankarasta tänne muuttanut ja hyvästä yliopistosta valmistunut eläinlääkäri Herra Türker, varmoin ottein ja rauhallisin mielin hän tutki Helmiä ja sai normaalisti tälläisiä tilanteita inhoavan koirammekin rauhoittumaan. Eläinlääkärimme vaikutti todelliselta eläintenystävältä, ulkonäkö saattaisi hämätä jotakuta muttei meitä, korvislävistykset, rokkitukka ja tatskat toivat vain lisää luonnetta työlleen omistautuneen miehen habitukseen. Helmi oli samaa mieltä.

Potilaamme

Helmi leikattiin ja palasi jo samana iltana kotiin, Helmi on edelleen toipilas mutta parantunut nopeasti. Ensimmäiset pullistelut on pullisteltu ja sotakirves naapurin huskyn kanssakin on vielä hautaamatta, siitä lisää koirapostauksessa myöhemmin. Samana iltana tyttö alkoi valittaa vasenta käsivarttaan. Tyttelimme, joka kiipeää heiluu ja keikkuu jatkuvalla syötöllä, putosi viikko sitten nojatuolilta pyllylleen, oli ilmeisesti ottanut tukea kädellään, jota sitten tutkittiin, laitettiin jäätä ja todettiin että mitään turvotusta ei näy, käsi toimii normaalisti eikä kipuakaan valitellut. Tyttö otti palloa kiinni molemmilla käsillä, temppuili viikon jokaisena päivänä puistossa ja kotona, oli ihan kuin muulloinkin. Perjantaina päätin että nyt mennään kuitenkin perhelääkärin juttusille, jos neiti valittaa pipiä edelleen, on siinä jotain vikaa.

Voisin kehua terveyskeskustoimintaa täällä vielä hieman lisää; kun painoimme lääkärimme jonotuslapun, piippasi hänen ovenluonaan jo numeromme, suoraan sisään ja tutkittavaksi. Jos Helmille löytyi hyvä ja ammattitaitoiset otteet osaava eläinlääkäri, samaa voin sanoa meidän perhelääkäristämme, hetken käsivarren tutkimisen jälkeen hän passitti meidät ortopedille, käsivarressa tuntuva kova kohta olisi pitänyt kadota viikon sisällä, samoin kivun, epäilyksenä hiusmurtuma. Olimme olleet aikeissa tutustua heti kun ehdimme alueen yksityisiin ja valtionsairaaloihin, eipä ehditty joten tietomme oli aika nollassa. Lääkärimme neuvoi Sifan yksityiselle klinikalle, valtionsairaalassa olisi kuulemma ruuhkaa näin perjantaisin, Başkentin yliopistollisessa sairaalassakin ehkä hieman enemmin joten nopeinta toiminta olisi Sifassa, joka oli ihan kulman takana.

Ortopedi tutki käden, tuomio oli jo ennen röntgeniä hiusmurtuma 99%, ensimmäisistä kuvista ei selvinnyt mitään mutta lopulta kyynärvarrenluusta löytyi hiusmurtuma. Se jouduttiin murtamaan uudelleen, laittamaan paikoilleen, käsivarteen pehmytkipsi ja maanantaina kontrolliin. Murtaminen ja kipsin laitto oli tuskaa, en tiedä kenen olisi tehnyt mieli itkeä eniten? Loppu hyvin kaikki hyvin, eka päivän jälkeen tyttö tottui kipsiin, onneksi lapset ovat niin mukautuvaisia uusiin tilanteisiin. Tänä aamuna sitä esiteltiin jo ylpeänä parvekkeella naapureilla ja tuntemattomille ohikulkijoille, tyttö menee edeltä ja kipsi tulee perässä. Tulevat viikot totuttelemme siis menoon kipsin ehdoilla. hoivaamme Helmin haavoja, annamme antibiootteja, tytölle särkylääkettä, varomme kipsiä ja säädämme kyynärtukea. Toisena päivänä tytön kontrolliin, toisena Helmin tikkien poistoon. Mies on töissä ja minä vastaan sairastuvan virallisesta valvonnasta. Tyttö on sitkeä sissi ja koira kuulemma hampaiden ja yleiskunnon perusteella vuosia nuorempi kuin oikea ikä onkaan, että eiköhän me tästä.

Kun saavuimme sairaalasta tyttö kipsissä taksilla, oli naapurusto sitä ihmettelemässä, myötätuntoa ja kauniita sanoja on riittänyt, tyttöä on lahjottu pullalla, mehulla, koruilla (sinisilmäisillä tietenkin) ja kekseillä. Pari päivää ollaan puistokiellossa mutta hiljalleen yritetään palata mahdollisimman normaaliin rytmiin, eilen ja tänään saa herkutella, katsoa Kaapoa ja Pepee ohjelmia niin paljon kun haluaa, Helmikin saa normaalia enemmin herkkua. Arvatkaa jätämmekö kertomatta tytön kipsistä miehen vanhemmille ja perheelle? Ihan varmasti sillä emme ole valmiita sukulaisjoukkoon oven takana huomenaamuna paapomassa ja kauhistelemassa. Olimme varmaan aikamoinen ilmestys perheen aamulenkillä, koira teki sinistä kakkaa, haavanpuhdistusaine oli pitänyt sitten nuolla ja tyttö käsi kipsissä. Mukavaa viikonlopun jatkoa itse kullekin sairastuvasta!

Kommentit

  1. Hyvä että koko poppoo on jo toipumaan päin. Tuosta käden murtumisesta ja kipsaamisesta pitää sanoa, että sattuu varmasti ja on inhottavaa, mutta lapset unohtavat sellaiset tosi nopeasti, ja ne myös paranevat pikavauhtia aikuiseen verrattuna. Itselläni oli lapsena tuon tuosta käsi paketissa (johtuen hurjista ulkoleikeistä isoveljien perässä roikkuen) eikä mitään pahempia traumoja ole jäänyt. Päinvastoin, kipsiähän oli tosi hienoa esitellä huomion keskipisteenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain, lapset ovat monessa asiassa paljon nopeampia kasittelemaan asioita kun me isot rohmut :) Kiitos olipa kiva kuulla etta tallaisista selviaa ilman kummempia traumoja huh, nayttaa silta etta kipsi on jo tassa iassa ylpeyden aihe :) Kivaa troad trippin jatkoa!

      Poista
  2. Pikaista paranemista! Niin ja voimia sairastuvan valvojalle :)

    VastaaPoista
  3. Pikaista paranemista.Onneksi löytyi hyvä eläinlääkäri Helmille ja tyttösellekin hyvä hoito:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Hyva hoito on kylla niin tarkeaa ja tieto etta sita saa.

      Poista
  4. Geçmiş olsun!!!! Voi rakkaat, ihmekään ettet ole Skypeen ehtinyt! Toivottavasti molemmat pikkuiset paranevat pian, haleja ja suukkoja teille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taalla ollaan nyt skypen aarella mutta missa olet sina?!

      Poista
  5. Voi pientä...aivan hirveää varmasti ollut tuo uudelleen murtaminen...toivotaan, että nyt paranee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se koville otti, mina laitoin silmat kiinni ja pidin tyttöa sylissa, isansa yritti pitaa mielialaa ylla, ihan kamalaa :(

      Poista
  6. Kylläpä teillä nyt onkin toipilaita talossa! Nuoret luut tosiaan onneksi paranevat sukkelaan ja onpa kiva kuulla, että koirulillakin on kaikki hyvin ja ikäänsä nähden on hyvässä kunnossa. Mahtavaa, että helposti löytyi niin hyvä eläin- kuin perhelääkärikin. Ne on tärkeitä juttuja ne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on todellakin tarkeita juttuja, sita nukkuu levollisin mielin kun tietaa etta on apua lahella jos tarvitsee. Eiköhan tama tasta, alkujarkytyksen jalkeen olemme jo sopeutuneet kipsiin, viikon paasta sita ei varmaan enaa huomaakaan.

      Poista
  7. Gecmis olsun ja Kolay gelsinkin vielä siihen päälle. Pienet potilaat on niin raasuja ja urheita samaan kertaan. Kolmosen kipsi ei kauaa pidätellyt ja sai olla sydän syrjällään.... Mutta parantuvatkin ihanan helposti, kun ei vielä ikä vaivaa eikä luukato murenna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, voiko olla saalittavampaa nakya kuin tuttisuussa ja kipsi kadessa? Minuakin hirvittaa kuinka saamme tytön varomaan kipsiaan tulevat viikot....

      Poista
  8. Pikaista paranemista molemmille toipilaille!! Niin ja aivan ihanalta kuulostaa ja näyttää teidän uusi asuinpaikka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita, eiköhan nuo tuosta ala toipua, onneksi.

      Poista
  9. Voi sentään, onpa ollut epäonnea kerrakseen! Parempia vointeja molemmille potilalle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo vipeltajan perassa onkin nyt pysyminen kun alkaa kouhkata kipsin kanssa...Kiitos Satu!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit