tiistai 12. maaliskuuta 2013

Keisarinnan uudet vaatteet - asiaa lasten pukeutumisesta

Suomessa lasten pukeutumista ohjaa pitkälle käytännöllisyys, Turkissa vaatteiden pitää olla tilanteeseen sopivia ja kauniita. Ihan pienestä asti olisi oltava ainakin yksi kunnollinen juhlamekko tilaisuuksia varten. Kun tyttö oli syntynyt, saapui anoppi valtavien kassien kanssa täynnä lastenvaatteita, sen jälkeen hän on lähettänyt tasaiseen tahtiin tekemiään villatakkeja, -housuja, -mekkoja, -boleroita ja -hameita, kaulaliinoja, pipoja sekä hanskoja unohtamatta viittoja. Itse olemme ostaneet lastenvaatteita todella vähän, sillä paketteja on saapunut tämän lisäksi toiselta mummilta ja sukulaisilta sekä ystäviltä. Vaatteissa meidät on siis pidetty ja olen epätoivoisesti yrittänyt muistaa kaikkea käyttää järjestellen eri kokoisten pinoja vaatekaapin perukoille ja vielä isoja odottelemaan.

Neiti lempipuuhassaan eli vaatekaapilla tonkimassa.
Suomesta on saapunut itse tehtyjä villasukkia, anoppi taas on neulonut töppösiä, yksi paikallisten intohimoista on aluspaidat. Puolet pyykkinaruilla roikkuvasta pyykistä tuntuu olevan aluspaitoja, niitä vaihdetaan monesti pitkin päivää. Anoppi tuo joka kerta meille aluspaitoja vaikka niiden käyttö taitaa meillä rajoittua mieheen. Meillä mökki pysyy koko talon kattavan lämmityksen vuoksi niin lämpimänä ettei villaista kotona juuri tarvita, talvellakin voi olla paljain jaloin ja vaikka shortseissa jos siltä tuntuu.

Talvella pienet lapset liikkuvat muutenkin vähän ulkona ( mikä talvi?! kaksi päivää lunta ja loppuaika pelkkää aurinkoa) ja jos liikkuvat kiedotaan ne viltteihin ja vällyihin, puistossa tyttö on ollut selkeästi nuorin viime kuukaudet, tuulella ja tihkusateella ainoa. Meilla on kevään sateita odottelemassa kaksi ystävän lähettämää sadetakkia, kurahousut ja kumpparit. Sadetakkeja on Turkissakin ja kauniita ovatkin mutta eivät kovin käytännöllisiä, ei vetoketjuja vaan napit ja isot kaula-aukot. No eipä siellä leikkipuistossa muita olekaan sateella näkynyt. Rattaisiin asennettavia sadekelin suojia näkyy jonkun verran mutta aika vähän, sää Ankaran korkeudella on syksyisin ja keväisin nopeasti muuttuva, joten se on ollut ihan ehdoton, meillä on niitä kaksi, heppoinen tihkusateisiin ja toinen todellisen rankkasateen yllättäessä.

Pienille lapsille myydään topattuja haalareita mutta kävelemään oppineille tarjolla on enemmin kaksiosaisia pukuja, kuravaatteita ei ole ollenkaan. Tosin kuravaatteiden käyttö on käsitykseni mukaan hyvinkin pohjoismaalainen juttu sillä ainakaan täällä lasten ei oleteta pyörivän kuralammikossa tai hyppivän sateessa. Tarhoissa ei ulkoilla huonolla säällä tai kylmällä ja siitä mikä on huono sää meillä on erilainen näkemys turkkilaisten kanssa. Minulle pakkasraja liikkuu jossain -15 paikkeilla kun taas turkkilaisille se tarkoittaa nollakelin lähestymistä. Kunnon sadevaatteilla Ankarassakin olisi käyttöä, sekä syys- että kevätkaudella on pitkiä epävakaisia jaksoja ja on kivaa että tyttö saa pyllähdellä ulkoillessa rauhassa lätäkköön tai nurmikolle ilman jatkuvaa toppuuuttelemista varo, älä istu, pois sieltä ja sitten pyyhitään housuja ja kauhistellaan.

http://www.modavetrendy.com/wp-content/gallery/cmp313306.jpg

Syyskaudella osassa lastenvaateliikkeitä on runsaasti tarjolla toppavaatteita, lähinnä lasketteluun soveltuvia, kunnon hanskoja on ollut mielestäni vaikea löytää, joko ne ovat topattuja ja hankalia tai sitten neulottuja sormikkaita,  kunnon kurahansikas olisi paras. Harvoista hanskoista löytyy kuminauhaa, jotta se pysyy kädessä, puhumattakaan kiinnityksistä. Meillä oli tytön ensimmäisenä vuotena käytössä äitiyspakkauksen loistavat vettähylkivät lämpöhanskat- ja töppöset, niille riitti ihastelijoita ja kyselijöitä toisista äideistä ja isovanhemmista. Toppatakkeja on tarjolla ihan hyvä valikoima mutta housuja huonosti, liian tönkköjä tai muuten puutteellisia, ei kuminauhoja lahkeensuissa tai muuten malliltaan istumattomia, henkselitkin olisivat kiva ylläri. Monia ulkoiluun tarkoitettuja vaatekappaleita leimaa sama puute, kauniita ovat mutta käytännöllisyyden kanssa on loppunut ajatus kesken.

Pieniä kenkäkokoja on tarjolla vaihtelevasti, isommissa ketjuliikkeissä on talvikenkiä ja kumppareita mutta paikallisissa liikkeissä eniten töppösiä sekä lakerikenkiä, eipä monella lapsella talvikenkiä olekaan, kesäkengät villatöppösissä. Jarrusukkia metsästimme alussa sillä moni paikallinen käyttää liukuesteisiä töppösiä eikä kaipaa sukkia, löytyihän niitä mutta eivät ole jokaisen lastenliikkeen varustus. Tuuleen, viimaan ja sateeseen ei vaatteita ole tarjolla, sillä moni ei liiku lasten kanssa ulkona huonolla kelillä. Turkissa on valtava vaateteollisuus, täällä tehdään monien vaateketjujen tuotteet ja valmistetaan paljon jalkineita, tekstiiliteollisuus on maan suurin teollisuudenala ja maa on yksi tekstiilien suurimpia viejiä ja tuojia maailmassa. Markkinoilta ja pienistä paikallisista liikkeistä voi tehdä edullisia ja laadukkaita löytöjä, täyspuuvillaisia lastenvaatteita muutamalla eurolla, monilla paikallisilla lastenvaatemerkeillä on tarjolla ihastuttavia vaatteita. Markkinoilta löytyy sitten huonoakin keinokuitua ja täysin laadutonta tuotantoa. Suurien ketjujen, kuten H&M ja C&A, lastenvaatteita on tarjolla ostareissa pilkkahintaan varsinkin alennusmyyntien aikana. Viime vuosina markkinoille ovat saapuneet myös orgaaniset vaatteet, joiden hinnat vaihtelevat kohtuullisesta tajunnan räjäyttävään.

Inventaarion aika Turkin mummon neulomista vaatteista.
Olemme tänään taas kerran siirtäneet sivuun pieniä vaatteita, 86 cm viimeisetkin ovat käyneet pieniksi, ja olen tuskaillut pienien vaatteiden säilömisen kanssa, mihin nämä saisi lahjoitettua? Kirpputoreja täällä ei harrasteta, ainoastaan netissä on mahdollista kaupata muutamalla sivustolla käytettyjä vaatteita tai tavaroita. Lähitulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi hankkiutua eroon rattaista, turvakaukalosta, sitteristä ja kantorepusta vaatteiden lisäksi jolloin yhtenä vaihtoehtona on juuri netti. Muutamia vaatekasseja vauvanvaatteita on lahjoitettu tutuille mutta suurimmalle osalle turkkilaisia käytetyt vaatteet eivät kelpaa, tarjolla on uusia vaatteita niin halvalla eikä monikaan paikallinen ymmärrä käytettyjen vaatteiden olevan hyvä teko kulutushysterian keskellä. Jokaiselle nuorella parille tuodaan suvun puolesta niin paljon lastenvaatetta ja -tavaraa ettei niistä senkään puoleen ole pulaa. Itä-Turkin maanjäristyksen aikaan paikalliset korttelitoimistot ottivat lyhyen aikaa vastaan vaatteita, joita toimitettiin alueelle, palvelut kuitenkin ruuhkautuivat ja tavaraa tuli uskomattomat määrät joten se lopetettiin. Muutaman kerran vuodessa yksittäiset henkilöt organisoivat keräyksiä, joilla tuetaan varattomia. Suurin osa lahjoituksista toivotaan kuitenkin kahisevana eikä vaatekasoina. 

Täytyy sanoa että turkkilaiset lapset ovat kauniisti puettuja, heti kun auringonsäteet pilkistävät laittavat tytöt jalkaan sukkahousut ja hameet, lastenvaatteissa on tarjolla paljon ihanan lapsellisia vaatteita, vaaleanpunaisen rimpsun ja autopaitojen sekaan on tullut yhä enemmin vahvoja värejä ja meidän perheen rakastamia eläinkuvioita. Omia suosikkeja paikallisista merkeistä ovat olleet ainakin  uusi sobe, ja cichlid sekä LC waikiki. Paikallisten isoäitien puikot kilisevät ja aika monella on päällä kotikutoista, langat ja käsityötarvikkeet ovat edullisia ja kaupungin keskustasta löytyy hurahtamisen arvoisia paikkoja käsityöalan ihmisille. Osan ulkoiluvaatteista me hankimme varmasti jatkossakin Suomesta mutta muuten lastenvaatteista on laadukas ja edullinen tarjonta täällä.



11 kommenttia:

  1. Ja kun Turkissa kasvaneet suomalaiset menee Suomeen, joutuvat heti kirpparille ostoksille. Heiltä näet puuttuu jotakin oleellista; Pihavaatteet. Rönttävaatteet. Ne vaatteet, joilla voi liukua ruohikossa. Ja niiden äiti menee kenkäkauppaan ostamaan itselleen kengät, joissa voi kävellä metsässä. Eli kengät joissa ei ole korkoa..

    Tässä kohden me ollaan vähän turkkilaisia. Mitä käytännöllisyydestä, kunhan näyttää hyvälle:).

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mua on aina ihmetyttänyt että kui noita atletteja täytyy olla niin hirvee määrä.Meidänkin anoppi on aina ensimmäisenä vaatekaupan atletti osastolla,vaikka kaappi on niitä täynnä kun eihän ne pahemmin kulukkaan.Meidän perheessä käyttää niitä vaan isäntä ja poika.

    Meillekkin on lahjotettu paljon noita kudottuja liivejä,mutta ne eivät ole oikeen kelvannut lapsille.Villasukkia mulla on käyttämättömiä iso läjä kaapissa.Harmi ,koska ovat tosi söpöjä ja kauniita. Meidän koti on niin lämmin ,että paljain jaloin kuljen,parketti lattioissa ovatkin liian liukkaat ja talvikenkäni on tosi lämpimät.

    Mulla on aina ollut lapsilla suomalaiset REIMA puvut talvella. Niissä ei mene vesi läpi vaikka lammikossa istuisivat.

    VastaaPoista
  4. Mikähän noissa aluspaidoissa, että miksi niitä pitää pakosti olla ja ylipäätään vaihdella useasti päivän aikana? Lapset eivät kuitenkaan edes hikoile niin kovin..

    On ihanaa kun lapsella on hienoja vaatteita mitä käyttää, mutta ongelma on tosiaan juurikin se kun vaatteet menevät niin nopeasti pieniksi ja pitäisi saada jollain keinolla nurkista pois.

    Olen oppinut näiden vuosien aikana, että "vähemmän on enemmän" ja silloin kotikin on aina siisti, kun ei ole yhtään ylimääräistä tavaraa tönöttämässä missään :)

    Minunkin mieheni (Turkkilainen) on hyvin tarkka siitä, että pukeudumme aina siististi ja mitä lapsista ollaan puhuttu (emme ole vielä vanhempia), niin hän haluaa lapsille mahdollisimman hienoja ja kivoja vaatteita. Minäkin rakastan muotia ja pukeutumista, mutta kuten edellä jo mainitsin, niin sekään ei ole hyvä jos kaapit on täynnä tavaraa ja rompetta.. Varmasti meitäkin tulee odottamaan sama kohtalo, että saadaan viimeistään ainakin miehen perheeltä ja sukulaisilta isot kasat vaatteita. Meillä ei ole vielä edes lapsia ja miehen sisko on jo sanonut, että aikoo ostaa minulle jonkinlaisen turkkilaisten naisten käyttämän "kansallisasun" (en tiedä sen tarkemmin..) :D
    Mutta tosiaan, jos ei ole vielä lapsia niin sitten ostellaan lahjoja minulle. :D
    Viimeksikin kun olin Turkissa, niin sain: hupparin, ulkoiluhousut, tossut, pienen maisemataulun Istanbulista, turkkilaisia kudottuja sukkia ja valkoisen rannekellon.

    .. minua alkoi ihan hävettämään, kun vein heille "vaan" Fazerin sinistä suklaata :D

    Ihana ajatushan tämä heiltä kyllä oli :) <3

    / Frida

    PS. Petra, ties vaikka teidän seuraava lapsi olisikin tyttö. Sittenhän olisi neidin pienillä vaatteillakin käyttöä.. ;) Ellei sitten tule taas uudet satsit vaatelahjoituksia... Hohoh.

    VastaaPoista
  5. Mine: Kirppareille on muutenkin aina paastava Suomessa. Meilla on rönttavaatteet ulkoiluun taalla, tosin liian usein kuten tanaan tulee laitettua tytölle paikallisittain jotain siistia ja koneeseenhan ne menee yhden ulkoilun jalkeen. Tykkaan kylla siita etta jos ei menna lenkille niin ei laiteta aina verkkareita ja lenkkareita vaan ns. kaupunkivaatteet ja vaikka ne korkkarit jalkaan ainakin nain kevaalla!

    Camilla: Turkkilaiset ovat ihan atleettipöhköa kansaa, aina sita pitaa tunkea joka paikkaan, ellei sita ole tulee heti kipeaksi. Tykkaan tosi paljon anopin tekemista vaatteista ja taalla niille on kayttöa varsinkin kevaalla ja syksylla ulkoillessa mutta ei meillakaan villasukille juuri sisalla. Teilla on varmaan kuitenkin tarjontaa kuravaatteista vai onko laatu huonompaa kuin Reiman?

    Frida: Turkkilaiset on ihan neuroottisia sairastumisesta, pieni flunssa on jo kuolemaksi, jos vahakin hikoontuu heilutaan pyyhkeen kanssa kuivaamassa ja aluspaitaa vaihtamassa, tama on sellainen asia joka meinaa ajaa mut aina hermoromahduksen partaalle. Minakaan en tykkaa kauheista kasaantuvista tavaramaarista mutta turkkilainen on sellainen hamsteri luonteeltaan etta mitaan ei saa heittaa, salaa aina kannan tavaraa pois kun mies ei ole kotona. Turkkilaiset osaavat kylla pukeutua yleensa tilanteen mukaan ja siististi, monta kertaa tarkistetaan etta koko porukalla on tukka ojossa ja prassit suorassa ennen kotoa lahtöa, vanhoissa vaatteissa kulkeminen tuntuu turkkilaiselta jotenkin arvoa alentavalta silla se on tavallaan viesti muille kuinka perheella menee. Ihan varmasti saatte sukulaisilta paljon tavaraa, jos ja kun menette naimisiin ja hankitte lapsia niin se on heille kunnia asia mutta toki lahjat tarkoittavat sitakin etta hyvaksyvat sinut ja tavallaan toivottavat tervetulleeksi perheeseen.

    VastaaPoista
  6. Mitenkäs muuten vietetäänkö Turkissa karkkipäivää? Vai saavatko lapset syödä herkkuja vaikka joka päivä? Pukeutumisen ja römyämisen suhteen kun ollaan niin tarkkoja, niin miten sitten herkuttelun laita? Minkälaista sääntöä noudatat oman tyttäresi kanssa?

    Minä en ainakaan edes löytänyt hyviä karkkeja, suklaita ja sipsejä Turkista. En tykkää, mutta eiköhän parempi vaan! ;)

    Olisitko Petra muuten halukas näkemään minut ihan oikeasti, jos sattuisimme eksymään mieheni kanssa joku kerta myös sinne Ankaran puolelle? En siis tosiaan vielä tiedä mihin kaikkialle mennään, mutta juolahti vaan mieleeni, että olisi varmasti ihan kiva nähdä siinä samalla.

    / Frida

    VastaaPoista
  7. On tylleröllä toki kuravaatteet tarhassa jotka laittaa päälle jos oikeen kurasta on ulkona, tai jos vettä sataa.Mutta enimmäkseen niitä ei tarvitse koska puvusta ei kerta vesi mene läpi ja enimmät liat pyyhin rätillä pois.

    VastaaPoista
  8. Frida: En ole kuullut etta paikallisilla olisi karkkipaivaa mutta toisaalta karkkeja on tosi paljon vahemmin tarjolla mita Suomessa, sen sijaan leipomotuotteita ja kekseja annetaan lapsille monesti vahan joka kaanteessa. Me ei olla annettu tytölle karkkeja ja vahan kekseja muttei juuri niista valita. Rinkelin tms. saa joskus leipakaupasta mukaansa, lahikaupasta ovat antaneet nyt onneksi hedelmia eika kekseja kuten aina aiemmin. Taalla on tosi suppea karkki-, suklaa ja sipsivalikoima verrattuna Suomeen, musta se on ihan hyva niin ei tule kiusauksia. Jos ja kun matkasuunnitelmasi varmistuvat ja tulette Ankaraan ni laita mulle spostia: ulkosuomalainen.aiti@gmail.com niin katotaan jos saataisiin treffit sovittua.

    Camilla: Meidan pitanee hommata kunnon kurapuku Suomesta lahitulevaisuudessa, se on aika kiva etta kurakelilla voi vaan pyyhkaista liat pois.

    VastaaPoista
  9. Heips! Pakko kysyä myönnettiinkö sinulle siis äitiyspakkaus vaikka Turkissa asuit ja synnytit? Itsellä sama edessä ja niin toivon, että tuo pakkaus meillekin liikiäisi :)

    / Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkausta ei myönneta jos asut Turkissa pysyvasti, ennen sen pystyi ulkosuomalainen ostamaan mutta nykyisin se myönnetaan vain Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluville, itse kuuluin viela silloin työni kautta joten sain pakkauksen.

      Poista
  10. Well, friends from Finland can shop at indirimvekalite.com if they have a friend who knows Turkish, because it is cheap...
    have a nice trip,
    Nice blog...

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!