lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lauantailenkillä

Olin varautunut surkeisiin keleihin mutta täällä on paistanut aurinko, luvatusta räntäsateesta ei ole ollut tietoakaan vaan asteetkin ovat pysyneet kohtuullisina. Joka päivä on päästy puistoon ja lenkille joten tutustutaanpa lauantaiseen lenkkireittiimme:


Ensimmäisessa risteyksessä päivystää niin pakkasella kuin paisteellakin kukkakauppias tai tämän vaimo, leikkokukkia olisi tehnyt mieli mutta olimme vasta lenkkimme alussa.




















Ohitimme asuinalueemme moskeijan, joka on kuitenkin sen verran kaukana etteivät rukouskutsut meille asti jaksa kantaa ellei ikkunat ole auki. Moskeijat ovat kaupungeissa usein ihan arjen keskellä, joidenkin yhteydessä saattaa toimia ruokakauppa tai rautakauppa.



Tämän moskeijan yhteydessä toimii koraanikoulu, moskeijan seinässä on kyltti, joka julistaa juomisen olevan kaikkien paheiden äiti ja alapuolella yesilayn eli vihreän puolikuun puhelinnumero, joka auttaa mm. alkoholiriippuvaisia. Tällä viikolla Turkissa vietetäänkin vihreän puolikuun viikkoa ja ainakin koululaiset osallistuvat siihen erilaisin tempauksin.



Tämän moskeijan naisten puolen sisäänkäynti oli kyllä aika onneton, tuossa kyltissä lukee naisten puolelle. Osa musliminaisista on osoittanut mieltään tätä vastaan miksi naiset ja miehet erotellaan moskeijoissa ja yleensäkin kokevat naisen aseman Islamissa kaipaavan päivittämistä.


Itse moskeijan sisäänkäynti ja oikealla pesupaikat. Rukouskutsu kiiri juuri kun ohitimme moskeijan, lauantaina tulijoita ei ollut monta, perjantai on tärkein rukouspäivä jolloin väkeä on pienissä moskeijoissa ruuhkaksi asti.


Moskeijan kulmalta ja ruuhkaiselta kadulta siirryimme Tepebaşin alueelle, joka on viereinen asuinalueemme, mukavan rauhallinen ja viehättävä.


Alueelle oli muuttanut Montenegron Suurlähetystö, rakennus on toiminut ennenkin suurlähetystönä mutta oli pitkään tyhjillään, talo oli hiljainen viikonloppuna, vain vartija päivysti kopissaan. Turkin ja Montenegron suhteet ovat lämpimät, kaupankäynti ei ole kovin vilkasta mutta opiskelija- ja kulttuurivaihtoa vaalitaan, Turkki on vastaanottanut maasta eri aikoina myös pakolaisia.



Tämän talon pihaan oli rakennettu kissalle koti. Monissa taloissa ruokitaan katukissoja, ikkunalaudoille laitetaan vilttejä, juomakuppeja tai vuorataan pahvilaatikoita vanhoilla matoilla etteivät kissat paleltuisi talvella. Sitten on tietysti aina niitä, jotka myrkyttävät kaikkia mahdollisia liikkuvia eläimiä. Meidän korttelissa asuu kissamies, jonka koti ei ehkä täytä turkkilaisia siivousnormeja, mies elelee kasvavan kissaperheen kanssa ja kulkee näiden tavoin ikkunasta eikä ovesta.

Alueella sijaitsee valtion yläaste, koulu on siistin näköinen ja opiskelijoilla näyttäisi olevan kaikki pelit ja vehkeet, valtion koulujen välillä on aikamoisia eroja kaupunginkin sisällä, osaan kouluista on rakennettu jopa uimahalleja lahjoitusten avulla.


Koulun vieressä olikin roskienkerääjä tuomassa kuormaansa keräyslavalle, monesti roskien kerääjät ovat nuoria miehiä, kuormat ovat raskaita vetää eikä mäkinen maasto anna armoa. He hakevat kauppojen pahvi- ja muovilaatikot, tutkivat roskikset ja ihmisten heittämän paperi-, pahvi ja muovijätteen. Tuolta ne sitten lähetetään eteenpäin ja palkaksi pojat saavat varmasti aika pienen osan. Turkissa on alkuvuodesta saanut paljon palstatilaa Istanbulissa murhatun amerikkalaisnaisen tapaus, ykkösepäiltynä on juurikin roskienkerääjä, jonka epäillään paenneen Syyrian puolelle. Tapaus on siinä mielessä harvinainen että kaupungin koosta huolimatta, turisteihin kohdistuvat rikokset ovat vähäisiä.

  
 
Leikkipuistossakin käytiin ja olihan siellä muitakin kauniilla ilmalla. Sen jälkeen ohitettiin konditorio
jonka jalankulkijoiden kiusaksi laitetusta vitriinistä tyttö mankui hauskoja kakkuja, ohi mentiin ja lujaa.
 


 Suutarin liike, jonka ikkunassa oli jos jonkun näköistä jalkinetta.



Kukkulan laelta näkyi hyvin kuinka rinteen keskellä on vielä vanhaa kivitaloasutusta, monia taloja on jo purettu ja tilalle nousee korkeita kerrostaloja. Kuvaan pääsi sopivasti roskien kerääjäkin.


Tästä ei rattailla menty mutta pälyilimme Esatin suuntaan, kello oli jo neljä mutta aurinko mollotti vielä suhteellisen korkealla kirkkaalta taivaalta. Kaupunki on lisännyt alueelle moneen mäkeen kaiteet ihan viime kuukausina.


Kotimatkalla oli vielä käytävä tarkistamassa tämän taiteilijan parveke, pitää siinä vaihtuvaa näyttelyä omista maalauksistaan, vilkasliikenteisellä kadulla on varmasti enemmin yleisöä monena päivänä kuin hiljaisimmissa gallerioissa.

Meillä oli iltapäivä pulkassa, kohti kotia ja nauttimaan lauantai-illan huumasta omalla sohvalla kera neidin ja koiran. Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

12 kommenttia:

  1. Mukava oli olla lenkilläsi virtuaalisesti mukana:) Ihana tuo kissatalo,sellaista en ole täällä nähnyt,mutta muutten ihmiset syöttävät ulkokissoja melkein joka paikassa ja talvella olen täälläkin nähnyt niille jätettäviä filttejä.Minäkin muuten syötän kissoja,iltaisin;D

    VastaaPoista
  2. Suutarit ja räätälit on ihan parhaita. Jälkimmäinen korjasi niin hienosti miehen takin, että mietimme jo hänen mukaan ottamista Suomeen:).

    VastaaPoista
  3. Yaelian: Muutama syksy sitten taalla oli jonkun jarjestön kissatalo kampanja ja tallaisia koottavia kissakoteja taisi olla myynnissakin. Minakin annan pihan kissoille ruuan tahteet, tosin osa kissoista alkaa olla jo ihan ylensyöneita, liikaa syöttajia ilmeisesti.

    Mine: Jospa teidan raatali vaikka lahtisi mielellaankin Suomeen, olisi pala Turkkia mukana ;)

    VastaaPoista
  4. Hei! Löysin blogisi ihan vain googlettamalla "Turkki ja blogit". Riemastuin täysin kun huomasin että täällä kirjoittelee suomalainen äiti, joka seurustelee turkkilaisen kanssa ja asuukin vielä turkissa! Minulla on ihan samanlaisia unelmia. Olen sosiaali- ja terveysalalla suomessa ja olen pohtinut jo pitkään minkähänlainen työtilanne olisi tällä alalla turkissa? Minkälaista elämäsi on turkissa? Kaipaatko suomeen? Miten pärjäätte taloudellisesti? Mitä työtä teet turkissa? Pärjääkö englannilla? Voi että mikä kysymysryöppy! Mutta toivon että jos voisit kertoa vähän enemmän käytännön asioista ja vinkitkin ovat tervetulleita tänne suuntaan! Olen niin kyllästynyt suomeen..

    Kävin maaliskuussa 2012 ensimmäistä kertaa Turkissa ja asuin turkkilaisen host-perheen luona. Rakastuin niin turkkilaisten elämäntyyliin ja siitä lähtien olen kaipaillut takaisin turkkiin. Mutta kiitos jo valmiiksi vastauksista ja toivottavasti voin vastaisuudessakin jutustella :)

    VastaaPoista
  5. Moi!

    Lueskelin vanhaa postaustasi, jossa kerroit lasten ruokavaliosta Turkissa. Nyt heräsikin sellainen kysymys, mitä olen miettinyt oikeastaan aina. Herkutellaanko Turkissa paljon sipsien, suklaan, karkkien ja hampurilaisten kanssa ym vastaavaa? Turkkilaiset näyttävät ainakin monet olevan hyvin hoikkia ja harvoin näkee ylipainoisia. Lisäksi turkkilainen ruoka on jo itsessään terveellistä, kun on paljon kasviksia ja hedelmiä..

    Sitten toinen kysymys!

    Onko ylipaino jotenkin tabu Turkissa? Itse kun olin lievästi ylipainoisena Turkissa, niin kovasti sitä paikalliset ihmetteli ja kyseli että onko suomessa paljon ylipainoisia ja miten olen tässä kunnossa jne. En pahoittanut siitä mieltäni vaan otin asian ihan rakentavasti vastaan. Mutta jäi silti mietityttämään tämä asia, kun sitä niin paljon kyseltiin ja painoon liittyvät asiat näyttivät olevan kova puheenaihe..?

    VastaaPoista
  6. Oletko koskaan "pelännyt" sitä miten muut suhtautuisivat kun kuulisivat sinun seurustelevan turkkilaisen kanssa? Turkkilaisia pidetään ikävä kyllä jotenkin huonompina ja varsinkin suomalaisilla saattaa olla paljonkin ennakkoluuloja.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi1: Hei ja kiva kun löysit tanne! Turkissa työtilanne on ihan ok mutta palkat ovat matalat ja ulkomaalaisten työllistyminen vaikeaa. Karoliina on muuten vasta kirjottanut töista Turkissa: http://karoliinalta2.blogspot.com/2013/02/toihin-turkkiin.html

    Sinun alalla on kylla ns. terveysturismia muualta maailmasta, ongelmana on työluvan saaminen ja kielitaito eli turkkia pitaisi osata. Olen itse tullut aikoinani tanne opashommiin, joita tein 6 v., sen jalkeen työskentelin suurlahetystössa ja nyt viela kotona tytön kanssa. Mitaan sos.turvajarjestelmaa ei ole joten on parjattava saastöilla ja mieheni tuloilla mutta ihan mukavasti olemme parjanneet. Voit laittaa mulle sahköpostia sivuston sivupalkissa olevaan sahköpostiosoitteeseen jos haluat tarkemmin jotain kysella! Tervetuloa lukemaan juttujani!

    Anonyymi2: Heippa! Kylla Turkissa herkutellaan mutta roskaruoka ei ole ainakaan viela mikaan ongelma taalla, toisekseen se ei ole ihan halpaa ja turkkilaiset ovat kovia perinteisten turkkilaisten kotiruokien ystavia. Ylipainoisia kylla löytyy ja siita onkin viime aikoina taalla paljon puhuttu, syödaan liikaa rasvaa, sokeria ja suolaa. Turkkilaisille ongelmia tuottavat makkareita tms. enemmin ehka omat leivonnaiset ja leipa. Ylipainoisuus ei ole mikaan tabu ja tiedan etta monen turkkilaisen miehen mieleen ovat rehevat naiset mutta painosta puhuminen on hyvin yleista, kilojen paivittely, niiden kertyminen ja vaheneminen ovat joka paivaisia jutunaiheita joten en usko etta ovat mitenkaan erityisesti sinun kilojasi kauhistelleet :)

    Anonyymi3: En ole pelannyt tai muutenkaan asialla juuri paatani vaivannut, joillakin suomalaisilla on ennakkoluuloja ja joillakin vahan tietoa mutta sen asian kanssa en ole jaksanut juuri painiskella. Olen ollut siina mielessa onnekas etta lahimmat ystavat ja perhe ovat avarakatseisia, varmasti on sellaisiakin tuttuja jotka olivat/ovat kauhuissaan mutta ei auta, kun asumme taalla en sinansa joudu miettimaan tallaisia asioita kovinkaan usein.

    VastaaPoista
  8. Se vähän häiritsee kun tyttäresi kuvat on aina takaata otettuja. Haluat varmaankin suojella yksityisyyttä, mutta toisaalta olisi kiva ihailla ihan kunnon kuvia teistä. En usko että kenelläkään olisi mitään teitä vastaan.

    Tsemppiä ja aurinkoista kevättä sinne Turkkiin! :)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi4: Jep suojelemme hanta yksityisyydelta, niin kauan kun on viela niin pieni ettei pysty itse tekemaan valintaa haluaako esiintya vai ei niin ei tule esiintymaan naamallaan, samoin mieheni.

    Kiitos ja mukavaa kevaan jatkoa sinne myös!

    VastaaPoista
  10. Mikä on tyttäresi nimi? Mistä voisi löytää listan turkkilaisista nimistä? Oletteko ajatelleet muuttaa vielä suomeen?

    VastaaPoista
  11. ainiin ja haluaisin kysyä vielä turkkilaisten ja suomalaisten lasten kasvatuseroista. Suomessa aika monien lasten kasvatus tuntuu olevan aika materiaalikeskeistä. Miten sitten turkissa? Saavatko turkissakin lapset ison kasan joululahjoja ja onko jo 7-vuotiailla kalliit iphonet? Minkälaiset ovat sinun kasvatustapasi?

    Voisitko tehdä meille postauksen teidän kodista?

    VastaaPoista
  12. Anonyymi5: Löydat googlaamalla listoja turkkilaisista nimista netista, siella on tietoa myös niiden merkityksesta. Emme ole aikeissa muuttaa Suomeen.

    Anonyymi6: Turkissa lastenkasvatus on aika materiaalikeskista rikkailla muttei muilla. Olen kirjoittanut aiheesta joka löytyy tunnisteen alta lastenkasvatuksesta Turkissa. Anonyymina kirjoittajilta pyytaisin nimimerkkia kommentteihin, jotta teidat erottaa toisistaan, kiitos!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!