perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäistä ja papupataa

Pihamme saatiin pääsiäisen kunniaksi siivottua, makuuhuoneen talven aikana viidakoksi muuttaneet kukat osittain jo ulos ja ilmakin on mitä keväisin. Muutamat koristeet on kaivettu nurkista mutta sen suurempia pääsiäisperinteitä ei ole, sillä omalla kohdallani juhla on rajoittunut aina suklaamuniin ja lammaspaistiin. Illaksi saan suomalaisia vieraita ja tarkoitus olisi nauttia hyvästä seurasta ja juhlan henkeen sopivasta illallisesta.


Viime aikoina blogissani on puhuttu ruuasta joten pysytään vielä aiheessa. Mies kokkasi eilen turkkilaista kotiruokaa kuru fasulyeta eli papupataa. Kyseinen ruoka on turkkilaisten makaronilaatikko, takuuvarma lokantan eli lounaravintolan päivänruoka, kotiruokien kunkku sekä monesti myös työmiesten lounastaukojen eväs. Ruoka on helppoa, edullista ja ravitsevaa. Osaisin valmistaa ruuan mutta tämä on yksi niistä ruuista, joka kuuluu mieheni repertuaariin, tai voihan olla että minulta puuttuisi se viimeinen silaus tai temppu, joka tekee ruuasta juuri oikean makuista.


Kuru fasulye

- puolipussia kovia valkoisia papuja
- kaksi kukkuraista rkl salçaa eli tomaattipyreetä
- yksi iso sipuli
- lihaa maun mukaan, voi korvata vaikka porkkanaraasteella
- biberiä eli tulisia turkkilaisia paprikoita muutama
- maun mukaan suolaa
- öljyä tai voita





Papuja liotetaan yön yli vedessä, meillä liotus unohtui, joten lisäsimme painekattilassa aikaa reilulla puolella tunnilla. Normaalisti liotetujen papupadan valmistumiseen riittää tunti. Lihoina meillä oli lampaan luisia paloja, jotka olivat jääneet pakkaseen ylimääräisinä edellisen papupadan jäljiltä, kasviversioon voi lihan tilalla käyttää vaikka porkkanaraastetta. Bibereitä laitettiin antamaan makua, ei liikaa että tytöllekin maistuu ja suolaa ripaus. Ensin sipulisilppu freesataan voissa, sen jälkeen sekaan tomaattipyree. Seuraavaksi pataan heitetään pavut ja lihat ja pyöritellään hetken aikaa kaikki sekaisin. Pilkotaan biberit sekaan ja kaadetaan reilusti vettä päälle. Jos teet padan painekattilassa, laita vettä reilusti yli seoksen, jos tavallisessa kattilassa niin vettä voi lisällä ruuan valmistumisen aikanakin. Meidän makuumme pata saa olla melko keittomainen eikä niinkään muhennosta, jokainen makunsa mukaan.


Meillä oli ruuan kanssa tarjolla tuoretta leipää, yleensä papupadan kanssa tulisi tarjota pilahviriisiä. Ruuan voi maustaa suolan lisäksi jo valmistusvaiheessa mustapippurilla ja chilipippurilla, monesti turkkilaiset kuitenkin maustavat ruokansa vasta pöydässä. Painekattilaa käytetään Turkissa paljon, itsekin olen nykyisin sen vannoutunut ystävä. Kuinka helppoa ja vaivatonta, ruokaa ei tarvitse vahtia tai hämmennellä, kaikki kattilaan ja kansi päälle, paine hoitelee loput. Kattilassa valmistuvat helposti keitot ja pataruuat, se säästää energiaa ja aikaa. Linssikeittokin menee niin hienoksi ettei sitä välttämättä tarvitse enää soseuttaa.


Papupataa nautittiin neidin kanssa lounaaksi ennenkuin suunnattiin keittiöön valmistamaan illan ruokia vieraille. Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille!

14 kommenttia:

  1. Vau, kiitos ohjeesta! Tätä täytyy kokeilla, kun löytyis (melkein) kaikki aineksetkin. Noita tulisia turkkilaisia paporikoita ei löydy, mutta jos laitan tavallista punaista paprikaa ja chiliä hieman, niin eikös siitä tule ainakin jotain sinnepäin. ;-)

    Minä olen myös nykyään vannoutunut painekattilan ystävä. Ennen pelkäsin painekattilaa, mutta sitten kun uskaltauduin käyttämään sitä, niin olen tajunnut miten paljon se helpottaa ja nopeuttaa ruoanlaittoa. Miten olen ennen jaksanut keitellä esim. just papuja niin kauan kattilassa, kun painekattilassa ne tulee niin nopeasti.

    Ihanaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvaa paasiaista myös Intiaan! Juu, kun on jotain paprikaa niin hyvaa tulee :) Minakaan en osaisi elaa enaa ilman painekattilaa, se on niin helppoa ja vaivatonta.

      Poista
  2. Haluaisitko kertoa meille vähän lisää turkkilaisesta elämäntyylistä ja varsinkin lasten kasvatuksesta? Se on käynyt selväksi, että lasten pelätään helposti sairastuvan ja eivät voi rämpiä vapaasti ulkona. Mutta mietitäänpä nyt, kun joissakin maissa lapset kasvatetaan jopa piiskaten, jokainen lapsi osallistuu omalta osaltaan kodin askareihin, koulu on tärkeä ja lasten on pärjättävä. Ei riehuta julkisesti ympäriinsä, kuljeta puolialasti, meikata, ryypätä, vedetä huumeita.. Kuri voi siis olla joissakin maissa hyvinkin ankaraa. Siksi nyt kiinnostaisi tietää vähän enemmän turkkilaisista kasvatusmenetelmistä ja elämäntyylistä. Tiedän että sielläkin on erilaisia perheitä, mutta mikä on sellainen "yleiskäsitys"? Ja antaako opettaja siellä piiskaa lapsille, jos käyttäytyvät koulussa huonosti? Onko siellä koulupuvut? Onko meikkauskielto kouluissa? Entäs miten puututaan holtittomien lasten ja nuorten käytökseen?

    Minkälainen on sinun kasvatusmenetelmäsi oman tyttäresi kanssa? Onko teillä tiukat säännöt? Onko teillä tietty päiväjärjestys miten teette?

    Sellaista haluaisin myös tietää, että kun olin itse joskus Turkissa lomalla niin näin kerran liikennevaloissa likaisissa vaatteissa olevia lapsia, jotka kaupittelivat nenäliinoja valoihin pysähtyneille autoilijoille. Onko turkissa oikeesti myös näinkin huonosti asiat, että siellä on kodittomia lapsia pyörimässä? Eikö kukaan auta heitä??

    Ainiin... ja voisitko kertoa vielä onko Turkissa hyviä kuntosali mahdollisuuksia ja kaikkia kivoja ryhmäliikunta tunteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrin valottamaan omaa Turkkiani naiden kirjoitusten kautta, mutta se tosiaan on vain minun nakemykseni. Turkki on niin kasittamattöman laaja maa etta tanne mahtuu yhta jos toistakin, mitaan yleiskasitysta on vaikea sanoa juuri mistaan, sitakin yrita kertoa. Sen voin sanoa etta piiskaa ei taalla yleisesti opettajat anna, jos antavat niin ovat oikeudessa, koulupuvut ovat poistumassa eika meikkauskieltoa tietaakseni ole missaan koulussa, kouluissa on kuitenkin kuri ja siella kayttaydytaan asianmukaisesti.

      Olen kirjoittanut jonkun verran lastenkasvatuksesta Turkissa, joten sielta voi lukea lisaa, kouluista ja lisaa kasvatuksesta juttua tulossa myöhemmin. Meilla on ihan perussaannöt, joita pyritaan noudattamaan mutta emme ole mitaan tiukkiksia, paivajarjestysta pyritaan noudattamaan mutta se vaihtelee vahan menojen mukaan.

      Turkissa on kodittomia ja köyhia, osa kuuluu kyllakin ihan jarjestaytyneen rikollisuuden piiriin. Taalla jokainen on oman onnensa seppa. Liikunnasta on tarinaa Turkki liikkuu postauksessa ja lisaa tulossa.

      Mukavaa paasiaista sinulle ja laitappa ensi kerralla nimierkki tms. tunniste niin tiedan kenen kanssa juttelen.

      Poista
  3. Onko Turkissa uimahalleja?

    VastaaPoista
  4. Papusoppa on meidänkin perheen herkkua!
    Mieheni kanssa ei vaan olla yhteisymmärryksessä siitä että kuinka paljon
    rasvaa siihen laitetaan.Itse tyydyn pelkkään öljyyn.Mieheni taas laittaa öljyä ja voita.Tunnen syödessä sen voin kielenpäällä ,yök.
    Kaikkein parhaiten tekee tietenkin anoppi.Luulen sen myös olevan raaka aineiden
    takia.Liha mun mielestä maistuu turkissa paremmalta ja anopilla on aina oma tekosta tomaattipuretta.

    Voi kun pääsisin minäkin jo puutarhahommiin! Meillä on vielä kamalasti lunta
    puutarhassa,en muista että olisi koskaan ollut pääsiäisenä näin paljon lunta jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anopin kaikissa ruuissa voin maara on alytön, olen aina ihan kauhuissani kun katson millaisen köntin voita han laittaa kaikiin ruokiin, voi on hanelle kuin yksi mauste, jota lisataan viela lopuksi. Makaronit pyöritelllaan voissa keittamisen jalkeen, hei vaan sydan- ja verisuonitaudit. Mun anopilla on myös omatekoiset pyreet ja maku on kylla ihan toinen kun kaupan tavarassa. Toivotaan etta kevat voittaa pian siellakin!

      Poista
  5. Unohdin toivottaa hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  6. Lapsilla oli viime vuonna maanantaisin kouluruoalla aina papusoppaa. Piti siis muistaa valmistaa ruoka niinä päivinä kotona valmiiksi ajoissa, sillä tulivat koulusta nälkäisinä kuin sudet. Papusoppa ei siis kuulunut heidän lempiruokiin:).

    Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Luulen etten minakaan lapsena olisi kovin innostuntu papupadasta, Turkissa tosin papuja kaytetaan paljon enemmin kuin Suomessa. Tasta tuli mieleen Karoliinan poika, jonka lempiruokaa kyseinen papupata oli ensimmaisina vuosina kun oli Turkkiin muuttanut. Hyvaa paasiaista myös sinulle!

      Poista
  7. Täytyykin kokeilla papupataa, hyvältä kuulostaa :). Painekattila on varmasti hyvä ja olenkin ajatellut hankkia selaisen, mutta en vaan ole ostanut, aina muistaa ruokaa laittaessa että olispa nyt se kattila :)).
    Teillä on siellä niin ihanan keväistä, vihreää ja aurinkoista.
    Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä!
    Blogissani on sinulle tunnustus:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina vahan pelkasin aiemmin painekattilaa mutta nykyisin olen kylla ihan sinut kattilan kanssa, suosittelen, siina valmistuu ihanasti myös hernekeitto ja kaaliruuat. Meilla on kylla aivan mahtava paasiaiskeli, ihana kevatenergia tuntuu vallanneen kaikki. Minapa menen heti blogiisi, kiitos ja mukavaa paasiasta sinullekin!!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!