sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Jopa turkkilainen anoppini on foodie

Viime vuosikymmenen aikana ruuasta on tullut Suomessa monelle intohimon aihe, ruokablogeja on tuhansia, maatilatorit ja erikoismyymälät ovat rantautuneet kotikulmille ja moni uhraa vapaa-aikansa kokeilemalla uusia kikkoja tai ensi kertaa lindströmin pihvejä. Ruoka ei olekaan enää vain kello 17 pottuja ja jauhelihakastiketta ja toisinaan marjakiisseliä. Nuoret aikuiset keskustelevat viinilasin äärellä uusista resepteistä, kokoontuvat suosittuihin rafloihin maistelumenujen äärelle ja innostuvat pop-up paikoista ja ravintolapäivistä. Kyökkihirmusta onkin tullut foodie.


Turkkilaisen ruuan lähteille ei pääse ihan helposti, oikeat paikat ja kojut pitää onkia selville. Kaupungin parasta saa monessa asiassa vaatimattomimmasta paikasta, seinässä olevasta reiästä tulisella sisälmyshakkeluksella täytettyleipä, pikkubussin luukulta maailman parhaimpia lihapullia ja lähikylästä tuotua oliiviöljyä klo 08 terveyskeskuksen kulmalta, mieheltä, jolla on pipo päässä helteet ja tuulet. Mieheni kotikaupungissa on lounasruokala, jossa on tarjolla kahta ruokaa, linssikeittoa ja papupataa, joka päivä. Ja joka päivä, padat ovat tyhjentyneet klo 16 mennessä, koska jokainen tietää minne suunnistaa, jos haluaa yksinkertaisen hyvää ruokaa. Pienissä kuppiloissa tai kojuissa ei kokeilla ole tietoa ruokablogeista tai maailmalla vellovista trendeistä, ainoastaan hyppysissään taito tehdä osaamansa ruoka hyvin, tuoreista raaka-aineista.


Turkkilaiset kansat ovat kulkeneet pitkän matkan Altaivuoriston alueelta nykyisille seuduille, matkan aikana opittiin alkeelliset kebapin eli lihan grillausmenetelmät, paikalliseen keittiöön oleellisesti kuuluva jogurtti kulki vuohien matkassa, samalla matkaan tarttui menetelmiä eri keittiöistä, nykyisen Turkin alueella ruokavalioon uivat kalat ja merenelävät ja myöhemmin silkkitie toi ja vei vaikutteita aina Kiinaan asti. Nykyinen ruokavalio, mieltymykset ja reseptit ovat perua pitkältä ajalta, yli 600 vuotta kukoistaneen Ottomaanien imperiumin aikana paikallinen keittiö oli keskeinen osa valtakuntaa. Valtava arsenaali kokkeja ja henkilökuntaa vietti päivät parhaiden raaka-aineiden kimpussa, kokaten ja keräten samalla uusia makuja, menetelmiä ja reseptejä valtakunnan kaukaisimmistakin kolkista. Nämä ne vasta kunnon foodieita olivatkin!


Turkissa ruoka on aina keskeisessä osassa. Kaikki siihen liittyvä tehdään hartaudella, huvitti tai ei. Jokainen turkkilainen tuntuu olevan paikallisen ruuan suhteen asiantuntija, voit mennä kysymään teekuppilan papoilta mistä saa parhaat oliivit, pysäyttää naapurin rapussa ja tiedustella hyvää juustokauppaa, yufkaçia tai lihakauppaa. Vastaus on valmiina, ilman epäröintiä eikä kysymys ole ventovieraalle ollenkaan tavaton tai yllättävä. Turkkilaisen silmiin syttyy useimmiten pilke kun hän pääsee puhumaan ruuasta. Uudet naapurimme Izmirissä ottivat ensimmäiseksi tehtäväksi kertoa ja näyttää parhaimmat ruoka-apajat, leipäkauppiaan rouva johdatteli takakujien hevi-kauppaan, yläkerran rouva kyseli huolestuneena että tiedänkö jo parhaan tulum-juustokauppiaan, lihakaupat ruodittiin läpi, samoin oliivi- ja oliiviöljykauppiaat. Tuolta tilaatte kauden sardiineja grillattuna ja tuolta taas paikallista pikaruokaa kumrua, se on paras.

Ruoka kulkee Turkissa alueelta toiselle. Turkkilaisilla on tapana tuoda oman kotialueen tuotteita tuliaisina naapureille, työkavereille ja ystäville. Miehen ystävä toi Manisan alueelta meille kotitilansa oliiveja ja kennohunajaa, toinen Foçan tuttava sukulaistensa tekemää oliiviöljyä, Karşista on saatu alueen kuuluisaa juustoa ja mustaltamereltä teetä. Entiset naapurit muistivat meitä kesäasunnoltaan tullessa milloin suçuk makkaralla, jos pöristelivät paluumatkalla kuuluisien Çumhurriyet makkaratehtaiden kautta tai pikkukylän omalla erişte-makaroonilla. Voiko parempia tuliaisia olla? Mies taas muistaa aina kotikaupungissaan ostaa Konyan kovia karkkeja ja paikallista homejuustoa vietäväksi myös tutuille, aina parturistaan lähtien. Ruoka on helpoin keskustelunaloitus Turkissa, aihe jossa jokainen voi loistaa eikä poliittista kantaa tarvitse miettiä. Jos jokin, niin ruoka on turkkilaisia yhdistävä asia.

20 kommenttia:

  1. Meillä on aina matkalaukut ruokaa täynnä Turkista palatessa. Anoppi on jo oppinut mitä poikansa ei Suomesta saa ja niitä pakataankin sitten aina kilokaupalla mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentteihin vastaus on kestanyt silla olimme lomalla, sorry kaikille!

      Mun ystavilla ja sukulaisilla on myös aika usein laukut taynna ruokaa kun taalta lahtevat :)

      Poista
  2. Ihanaa kun bloggaat Petra:D. Turkista minuun tarttui pieni foodie. Ei tule mieleen ostella valmiiksi marinoituja lihoja, paitsi silloin, kun kotona ei vielä ollut mausteita. Jos täytyy syödä, syön mieluummin hyvää ruokaa, kun jotakin vältävää. Täältä sinua seurailen, mutta päivät ovat tupaten täydet ja aika on minimissä. Keskiviikkona pitäisi tulla tavarat ja koitetaan saada mahdollisimman paljon valmiiksi ennen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Suomeen! Valmiiksi marinoidut lihapalat kylla kauhistuttavat. Olen myös sita mielta etta keraan jopa liikakilot mieluummin hyvasta kunnon ruuasta kun roska-sellaisesta. Tsemppia sinne uuden kodin valmisteluihin.

      Poista
  3. Ottomaanien keittiö on tosiaankin levinnyt laajasti,tännekin.Ja täälläkin ruoka on niin tärkeällä sijalla:)
    Luin juuri lehteni vanhempia viikonloppuliitteitä,ja siellä oli kahden artikkelin sarja Istanbulin ruuista ja hyviä kuvia,tuli nälkä.Ja sitten luki myös tästä-
    http://istanbuleats.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Istanbuleats on tosi hyva sivusto! Ottomaanikeittiölla on ollut aikamoinen vaikutus lahialueillekin.

      Poista
  4. Mina palaan matkalaukut taynna ruokaa useimmista matkakohteista. Nyt Georgiasta vahan vahemman, kun olin viimeisena paivana jo niin flunssainen, etten jaksanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut etta Georgiassa on loistavat ruuat? Ruokatuliaiset ovat minusta aina parhaita, sain vanhemmilta jotka tulivat Suomesta vaikka mita herkkuja, kanttarelleja ja mustikoita muumuassa, nam!

      Poista
  5. Olipa taas mielenkiintoista lukea tätä. Nämä sinun ruokajuttusi ovat sellaisia, että aina tulee nälkä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kiva kun tykkaat, ruokajutuista on niin kiva kirjoittaa kun on ruokaan hurahtanut :)

      Poista
  6. Ihania tosiaan nämä ruokajutut! Mun mielestä ruokatuliaiset on ihan parasta; sillä tavalla ei kerry "turhaa tavaraa" nurkkiin, vaan ruokatuliaiset tulee käytettyä ja jotenkin niiden myötä saa myös aina ripauksen sitä aitoa ulkomaata omallekin lautaselleen. Turkista toisin vaikka mitä ihanuuksia kotiin, Koreasta taidan viedä Suomeen seuraavaksi ainakin tulista gochujang-soossia, riisikakkuja (äidille, jolle ei vehnä tai muutkaan viljat oikein sovi), tulista sinappia ja ehkä hieman makeita snäksejä. Ja jos oikein jaksan pakata (moneen purkkiin ja viisi muovikassia päälle), niin taidan napata vielä pienen maistiaisen kimchiäkin, jossei muuten, niin omaan herkutteluun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, monesti tuliaisia on hankala keksia mutta ruokajutut ovat usein pidettyja ja eivat tosiaan kerry sinne nurkkiin. Hei muuten saako Kimchia kuljettaa maasta pois, muistan joskus katselleeni jotain lentokenttaohjelmaa missa tullimiehet penkoivat korealaisten kasseja ja etsivat sielta kimchia? :D

      Poista
  7. Mulla oli matkalaukku täynnä teetä, paprikatahnaa (oli muuten tulista), sitruuna mehua, tahinia. Kolognea oli tosin laukussa eniten. Onneksi joka pullo oli ehjiä :) Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi sailyivat ehjina ja hyvat tuliaiset olikin!

      Poista
  8. Niin tuttua taas..:) Mun poika salakuljettaa Suomeen Italiasta meidän omaa oliiviöljyä, kokonaisen riiputetun kinkun repussa, kaikki mahdolliset yrtit ja vihannekset meidän kasvimaasta, paikallise viinit jnejne.Matkalaukku muistuttaa sekatavarakauppaa..:))
    Kun tottuu syömään hyvàä alkuperäisruokaa, niin maistaa heti..jos ei ole sitä..;) Sunnuntaina oltiin häissä jossa liharuokana uunihanhi, fasaani,ja karitsa.Ne oli kaikki teurastettu edellisenä päivänä ja sitten kokattu yrtein..taivas miten hyvää!:)) Petra onkohan meillä mennyt todellisuuden taju kun tulee tälläseksi " ruokahulluksi"??Kiitti taas ihanasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leila ja teilla on viela omat oliiviöljyt ja muut tuotteet, olette niin onnekkaita! Se on totta etta kun on tottunut syömaan laadukasta ruokaa, ei huonompilaatuinen oikein enaa maistu...kylla on tainnut paa seota naiden ruokien kanssa :D :D

      Poista
  9. Ihania kirjoituksia taas! Me ostettiin karitsan kyljyksiä halal-lihakaupasta. Ollaan jo tuttu näky siinä kaupassa. Täytyy sanoa et k- ja s-marketit ei pärjää lihan maulle vaikka olis ostettu tiskiltä. Tehtiin kyljyksille oma marinadi oman maan yrteistä ja kreikasta tuodusta mausteesta, grillattiin puugrillillä. Maistui ihan kreikkalaiselle lihalle ja vielä kun pääsi syömään ulkona niin fiilis oli kuin ulkomailla, ihanaa! Ja meillä sama homma, laukut täynnä ruokatuliaisia ja ruokakaupoissa vietetään enemmän aikaa kuin vaatekaupoissa tms ulkomailla.=D


    -Riikka Helsingistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedan, lihan laadussa on valtava ero Turkin ja Suomen valilla. Minakin tykkaan pyöria ruokakaupoissa ja markkinoilla ulkomailla, siella on aina kaikkea jannaa!

      Poista
  10. Heippa,
    Istanbulilainen pariskunta on tulossa yhden yön reissulle Izmiriin, tuleeko vielä mieleen jotakin muuta missä kannattaa käydä? Luin postauksesi Izmiriin 1&2, mutta esim. nyt kesän aikana tullut must see paikkoja eteen? Kiitos kovasti vaivannäöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missa pain he majoittuvat? Yksi yö on sen verran lyhyt etta riippuu vahan siitakin minne kannattaisi suunnistaa. Alşançak on minusta kivaa aluetta, siella kannattaisi miettia iltaruokailua, siella on myös kiva kültürpark puistoalue ja rannantuntumassa viehattavia ravintoloita. Alşançakin ja Konakin puolella on paljon hotelleita, myös kauppoja ja menopaikat. Toivottavasti tasta ja aiemmista postauksista oli jotain apua!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!