Suomalaisen kahvipöydän eksotiikkaa

Muistan aiemmassa työpaikassa paikallisten työkavereiden ihmettelyn, kun kerroin tekeväni taikinan itse. Piirakoiden, pasteijoiden ja synttärikakun tekeminen itse alusta asti oli jo sulaa hulluutta. Luulenpa naisten miettineen, kuinka nämä tasa-arvoa ylistävät suomalaiset kuitenkin alistuivat keittiöön vaivaamaan ja pyörittelemään taikinaa, vaikka valmista leipätaikinaa sai hakea leipomosta tai yufkataikinaa yufkacilta. Oma anoppikin kysyi ja varmisteli monta kertaa, että ihanko oikeasti itse tein taikinan itse, alusta asti? Miksi? Syntymäpäiväkun vääntäminen sai aikaan hiljaisuuden, miksi?

Suomalainen kahvipöytä on eksoottinen Turkissa.

Turkkilaiset leipomot ja markettien kakku- ja leipäosastot ovat hyvin varustettuja ja edullisia. Suosituimpien leipomoiden edessä kiemurtelee jono jo aamulla, seesamirinkilät, pasteijat ja leivät haetaan tuoreina, kakut tilataan etukäteen tai jos tilaus unohtuu, ei ilman kakkua kuitenkaan tarvitse jäädä. Täytekakkujen hinnat alkavat 20 tl eli siinä lienee paikallisten ihmettelyn aihe, miksi hikoilla ja maksaa turhaan tarvikkeista kun valmiita kakkuja saa niin edullisesti. Leivän tai sämpylöiden valmistus on Turkissa todella harvinaista, nekin kun ovat niin halpoja ja tuoreita on aina tarjolla. Suomessa suositut suolaiset piiraat taas eivät ole kaikkien mieleen joten itse valmistan sellaisen vain harvoille ja valituille vieraille.

Valmista yufkataikinaa ja peruna-persilja-tulumjuusto täyte.

Oma anoppini tekee juhlapäiviksi pasteijoita, pikkuleipiä ja paikallista makeaa, mannasuurimoista valmistettua, revania. Muulloin leivotaan vain valmiista leipomosta haetusta taikinasta suolaisia piirakoita, jotka paistetaan upporasvassa tai ohuesta yufkasta börekiä. Monet paikalliset jälkkärit ovat todella makeita mutta valmistuvat aika helposti riisijauhosta, pähkinöistä tms. Tyypillisiä ovat erilaiset vanukkaat ja kiisselit mutta usein jälkiruokana on vain hedelmiä. Vieraille on ihan tavallista tarjota leipomon baklavaa tai börekiä, kunhan se on laadukkaasta leipomosta ja tuoretta, sen sijaan valmisruokien tarjoaminen kylään tulijoille on ennenkuulumatonta.

Paikallista taidonnäytettä leipomisen suhteen voi nähdä pienissä kahviloissa, rannikon tienvarsien pysähdyspaikoissa tai markkinoilla, jossa on toisinaan tarjolla gözleme-lettuja, paikalliset naiset pulikoivat taikanalevyjä puualusen päällä, täyttävät valitulla suolaisella ja paistavat kuumalla kuperalla pannulla. Baklavan teko on ehkä paikallisen keittiön arvostetuin herkku, parhaimmat ustat eli mestarit ovat tunnettuja ja näiden leipomoiden edessä on jonoa. Marketeissa on huomattavasti enemmin leivontaa helpottavia valmistuotteita kuin valmisruokia, pitkä hylly erilaisia lisää vain vesi tai maito- tyylisiä paketteja, joista loihditaan niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin kakkuja ja leivonnaisia. Uuni ei ole välttämättä pakollinen hankinta jokaiseen kotitalouteen, osalla keittiönpöydällä komeilee vain ns. börekuuni eli pieni pöytäuuni.

Valmiit käärityt sigarabörekit yufkasta odottavat paistamista.

Turkkilainen kodinhengetär loistaa ruokapuolella, hillonnassa ja säilönnässä, kuivattaa ja näkee vaivaa mutta menee leipomusten ja makeiden kanssa mieluummin korttelin leipomon kautta. Suomalainen kahvipöytä, jossa kokoonnutaan pullien, suolaisten piirakoiden ja marjapiirakoiden ympärille on turkkilaisille tuntematon juttu, Turkissa vieraille on tapana tarjota teetä ja tuoda pienelle teepöydälle lautasella muutama pikkuleipä, ehkä pala börekiä. Suomalaiset leipomukset ja taikinanvaivaukset saavat kyllä usein aikaan ihastuneita huokauksia paikallisten keskuudessa. Jos haluat lyödä turkkilaisen suvun ällikällä niin valmista itse täytekakku, mokkapaloja, britakakku tai vaikka toscakakku.  Oman kokemukseni mukaan voileipäkakku, suolainen piirakka maitotuote-munaseoksella tai peruspulla saattaa olla liian eksoottista perusturkkilaiselle, kokeilunhaluisille ja nuorille taas uudet maut ovat uponneet hienosti.

Kuvissa olevien sigara börekien valmistusohjeen löydät täältä.