perjantai 11. heinäkuuta 2014

Suomalaisen kahvipöydän eksotiikkaa

Muistan aiemmassa työpaikassa paikallisten työkavereiden ihmettelyn kun kerroin leipovani taikinaa itse, piirakoihin ja pasteijoihin, synttärikakun tekeminen itse alusta asti oli jo sulaa hulluutta, luulen naisten miettineen kuinka nämä tasa-arvoa ylistävät suomalaiset kuitenkin alistuivat keittiöön vaivaamaan ja pyörittelemään taikinaa vaikka valmista leipätaikinaa sai hakea leipomosta tai yufkataikinaa yufkacilta. Oma anoppikin kysyi ja varmisteli monta kertaa että ihanko oikeasti itse tein taikinan itse, alusta asti? Miksi? Syntymäpäiväkun vääntäminen sai aikaan hiljaisuuden, miksi?

Suomalainen kahvipöytä on eksoottinen Turkissa.


Turkkilaiset leipomot ja markettien kakku- ja leipäosastot ovat hyvin varustettuja ja edullisia. Suosituimpien leipomoiden edessä kiemurtelee jono jo aamulla, seesamirinkilät, pasteijat ja leivät haetaan tuoreina, kakut tilataan etukäteen tai jos tilaus unohtuu, ei ilman kakkua kuitenkaan tarvitse jäädä. Täytekakkujen hinnat alkavat 20 tl eli siinä lienee paikallisten ihmettelyn aihe, miksi hikoilla ja maksaa turhaan tarvikkeista kun valmiita kakkuja saa niin edullisesti. Leivän tai sämpylöiden valmistus on Turkissa todella harvinaista, nekin kun ovat niin halpoja ja tuoreita on aina tarjolla. Suomessa suositut suolaiset piiraat taas eivät ole kaikkien mieleen joten itse valmistan sellaisen vain harvoille ja valituille vieraille.

Valmista yufkataikinaa ja peruna-persilja-tulumjuusto täyte.


Oma anoppini tekee juhlapäiviksi pasteijoita, pikkuleipiä ja paikallista makeaa, mannasuurimoista valmistettua, revania. Muulloin leivotaan vain valmiista leipomosta haetusta taikinasta suolaisia piirakoita, jotka paistetaan upporasvassa tai ohuesta yufkasta börekiä. Monet paikalliset jälkkärit ovat todella makeita mutta valmistuvat aika helposti riisijauhosta, pähkinöistä tms. Tyypillisiä ovat erilaiset vanukkaat ja kiisselit mutta usein jälkiruokana on vain hedelmiä. Vieraille on ihan tavallista tarjota leipomon baklavaa tai börekiä, kunhan se on laadukkaasta leipomosta ja tuoretta, sen sijaan valmisruokien tarjoaminen kylään tulijoille on ennenkuulumatonta.

Paikallista taidonnäytettä leipomisen suhteen voi nähdä pienissä kahviloissa, rannikon tienvarsien pysähdyspaikoissa tai markkinoilla, jossa on toisinaan tarjolla gözleme-lettuja, paikalliset naiset pulikoivat taikanalevyjä puualusen päällä, täyttävät valitulla suolaisella ja paistavat kuumalla kuperalla pannulla. Baklavan teko on ehkä paikallisen keittiön arvostetuin herkku, parhaimmat ustat eli mestarit ovat tunnettuja ja näiden leipomoiden edessä on jonoa. Marketeissa on huomattavasti enemmin leivontaa helpottavia valmistuotteita kuin valmisruokia, pitkä hylly erilaisia lisää vain vesi tai maito- tyylisiä paketteja, joista loihditaan niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin kakkuja ja leivonnaisia. Uuni ei ole välttämättä pakollinen hankinta jokaiseen kotitalouteen, osalla keittiönpöydällä komeilee vain ns. börekuuni eli pieni pöytäuuni.

Valmiit käärityt sigarabörekit yufkasta odottavat paistamista.
Turkkilainen kodinhengetär loistaa ruokapuolella, hillonnassa ja säilönnässä, kuivattaa ja näkee vaivaa mutta menee leipomusten ja makeiden kanssa mieluummin korttelin leipomon kautta. Suomalainen kahvipöytä, jossa kokoonnutaan pullien, suolaisten piirakoiden ja marjapiirakoiden ympärille on turkkilaisille tuntematon juttu, Turkissa vieraille on tapana tarjota teetä ja tuoda pienelle teepöydälle lautasella muutama pikkuleipä, ehkä pala börekiä. Suomalaiset leipomukset ja taikinanvaivaukset saavat kyllä usein aikaan ihastuneita huokauksia paikallisten keskuudessa. Jos haluat lyödä turkkilaisen suvun ällikällä niin valmista itse täytekakku, mokkapaloja, britakakku tai vaikka toscakakku.  Oman kokemukseni mukaan voileipäkakku, suolainen piirakka maitotuote-munaseoksella tai peruspulla saattaa olla liian eksoottista perusturkkilaiselle, kokeilunhaluisille ja nuorille taas uudet maut ovat uponneet hienosti.

Kuvissa olevien sigara börekien valmistusohjeen löydät täältä.


18 kommenttia:

  1. On niin totta monessa maassa! Olen oikeastaan ihmetellyt sitä, miksi suomalaiset leipovat niin innokkaasti? Itse nautin leipomisesta, mutta Suomessa leipomotuotteet ovat myös vähän kalliita ja jostain syystä sitten on AINA se selittely "tää nyt on vaan kaupan pullaa / munkkia / piirakkaa" oletuksella, että itse tehty olisi aina parempi, vaikkeihän se välttämättä niin mene. Ihme juttu. Mun mielestä myös Itävallassa ja (tietenkin) Belgiassa, samoin kuin Koreassa ei kukaan mitää leivo. Ja mistä sitten johtuukaan tuo, että leipomukset voidaan kyllä vieraille ostaa, mutta ruoka pitää ehdottomasti tehdä itse? Hassuja juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa selvasti leipominen on ykkönen ja ruuanlaitto kakkonen, suomalaiset myös osaavat paljon erilaisia leivonnaisia ja sampylataikinan tai pullataikinan teko on hyvin arkista. Leivonnaiset ovat Suomessa kalliita eika niita ole tarjolla ihan joka kulmalla. Turkissa on paljon leipomoita, joista saa niin edullisesti yhta hyvia tuotteita kuin kotona tehdyt, etta aika monta kertaa sampylataikinaa tehdessa tulee mieleen etta onko tassa nyt mitaan jarkea?

      Poista
  2. Ensin ajattelin, että on vähän hassua, että ruoanlaitto on turkkilaisille niin kovin tärkeää, mutta leipomusten kanssa mennään helpomman kautta. Mutta sitten tuli mullekin mieleen, että ei taida suomalaistyylinen leipomisperinne olla maailmalla kovin yleinen? Ja jos kaupan leipomotuotteet ovat tosiaan edullisia ja hyvälaatuisia, niin miksi vaivautua leipomaan? Varmaankin suomalaisten leipomisinnolla on jotain tekemistä sen kanssa, että suomalaiset tykkäävät niin kovin syödä kaikkea leivottua. Sitä kautta selittyy varmasti ainakin osittain se, miksi monessa maassa ei harrasteta leivontaa - kun leipomuksia ei oikein tykätä syödäkään. On kyllä mielenkiintoista, miten eri maissa voi olla niin erilaiset makumieltymykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa syödaan paljon leipaa mutta makeita leipomuksia lopulta harvemmin, sellaista suomalaistyylista 'tulkaa kaikki kahville' -hetkea ei taalla ole, teeta kipataan pitkin iltaa ja sen seurana sitten hedelmia, pahkinöita ja keksia. Muistan muutama vuosi sitten ylella pyörineen dokkarin missa esiteltiin Suomessa asuvia monikulttuurisia pariskuntia ja aika moni ulkomaalainen puoliso kertoi suomalaisen kahvihetken olevan jotenkin erityisen mieleenpainuva ja suomalainen juttu. Turkissa kylaan kutsutuille vieraille tarjotaan usein mezeita, salaatteja, börekia, ruokia etc. mutta Suomessahan taas kahvipöyta on hyvin tyypillinen.

      Poista
  3. Onpa jännä juttu tosiaan.. mutta suomalaisista kaupungeista ja kylistä puuttuu ne sellaiset kulmaleipomot, joista sais haettua tuoreet tavarat. Nykyään ne kai löytyy ruokakaupoista. Täällä Etelä-Euroopassa taas tuntuu leipomoita löytyvän joka nurkasta. Ehkä tämä leipomoiden puute on osaltaan saanut suomalaiset leipomisintoilijoiksi. Argentiinalaiset syö myös hirmusesti (päivittäin) kaikkia makeita viinereitä, piirakoita, keksejä ja kroisantteja, mutta nekin mun kokemuksen mukaan haetaan pääsääntöisesti aina leipomosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kylla nain on etta taallakin naita leipomoita on paljon, lahella olevaan alueen kuuluisimpaan seesamirinkilaleipomoon on aamulla jono, siina leipurit mattavat suoraan kiviuunista rinkeleita pussiin ja toisella puolella toiset leipurit paistavat pikkuleipia ja pasteijoita, vaikka kuinka yrittaa niin kotona sahköuunilla ei edes saa yhta hyvaa aikaiseksi. Turkkilaisillekin erilaiset pasteijat ja börekit on monesti lounasta tai valipalaa ja niita haetaan leipomoista.

      Poista
  4. Heh, tuli mieleeni kun tahdoin tehdä suomalaista sukulaisille ja otin ruisjauhoja mukaan Turkkiin. Tein karjalanpiirakoita mutta unohdin tyystin kastaa ne maitovoihin leipomisen jälkeen. Olivat tosi kovia mutta perhe söi hienotunteisesti kun miniä oli kerran itse tehnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama kokemus! Tein kerran karjalanpiirakoita täällä maailman äärissä, ei tullut hyviä, ja ihmiset söivät nätisti yhden kukin. Vieläkin nolottaa.

      Poista
    2. No onneksi olivat hienotunteisia ja söivat kiltisti, kylla minunkin paikalliset sukulaiset söivat urhoollisesti voileipakakkua viime vuonna vaikka kylla se raskaskaloripommi taisi saada osan vatsat hieman sekaisin :) Meillakin on tehty karjalanpiirakoita ja ne ovat muuten maistuneet hyvin paikallisille, taalta saa muuten nykyisin ruisjauhoja melkein kaikista marketeista joten ei muuta kun uusi yritys ensi kerralla :)

      Poista
  5. Ovatko turkkilaiset leipomot pääasiassa sellaisia 'perheleipomoita', joissa siis leipuri tekee kaiken itse käsin? Vai onko sellaisia isoja teollisuuslafkoja? Minusta ainakin 'kaupan pullan/leivän' maku voi noissa kahdessa tapauksessa olla valtava! Suomesta muistan kyllä ne teollisuuspullat tai sitten sellaiset, jotka leivotaan = sulatetaan pakasteesta. Mieluummin leivon itse! Täälläkin on paljon teollisuusleivontaa, mutta onneksi vielä pikkuleipomoitakin, eivätkä hinnat liian hurjasti pilvissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa leipakaupoista ostaa tuotteensa eri leipomoilta mutta paljon on sellaisia, joissa kaikki tehdaan itse tiskin takana tai viereisessa huoneessa joten maku on ihan loistava, isoissa marketeissa on sitten tuo teollinen maku enka mielellani osta sielta mitaan, leivat maistuu kumisilta ja simitit pullalta. Pienten leipomoiden hinnat ovat edullisia joten siina on varmasti suurin syy miksi on toisinaan aivan ajanhukkaa, samoin rahan, alkaa itse vaantamaan.

      Poista
  6. Minä itse nautin leipomisesta ja teen mielelläni alusta asti itse, sitten taas ruokapuolen voisin mennä mielelläni helpoimman kautta, heh.. Mies tilasi minulle synttärikakun paikallisesta leipomosta, minä kysyin heti että leivoitko itse (kun en tiennyt ettei se leipominen niin yleistä ole), ja sain naurahduksen vastaukseksi. :D Anoppilassakin kaikki herkut on leipomosta ostettuja, mutta ruoka on kyllä täydellistä. Sen jälkeen kun mies sai selville mun leipomisinnon, niin hän on ylpeästi ilmoittanut kaikille kuinka vaimo tekee hyviä kakkuja ihan alusta asti itse, vielä ei ole sukulaiset päässyt maistamaan suomalaisia leipomuksia... Noh, minäpäs olenkin suomalainen kodinhengetär ja leivon miehelle tuoreet kanelipullat, turkkilaiset naiset voi sitten loistaa siinä ruokapuolessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle Turkki sopii siina mielessa etta olen innokkaampi ja parempi kokki kuin leipoja, sampylöita, piirakoita ja pasteijoita teen mielellani mutta olen aika kranttu leipomusten suhteen enka tykkaa oikein pullasta, tortuista, kakuista tms. Kotitekoinen pizza on myös turkkilaisille ihmetyksen aihe, lahinna se pohjan tekeminen itse, mutta kylla tosiaan monista leipomuksista taputellaan kasia yhteen ihastuksesta.

      Poista
  7. Mulle lasten synttärikakkujen tekemeninen on aina ollut tärkeetä tehdä itse,niitä olen aina tehnyt
    toivomuksien mukaan.Pullia ja muita herkkuja leivoin paljon ennen, mutta en paljoo enää ,koska kuopus on vähän tanakan puoleinen.
    En muista mieheni koskaan ihmetelleen leipomistaitojani,mutta anoppi ratkee ylpeydestä
    kun kuulee minun leiponeen.
    Ruotsissakin turkkilaiset aina ostaa täytekakun makso mitä makso.

    VastaaPoista
  8. Anteeksi, jäi nimi pois äsken,
    terveisin Camilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kylla siina on tosiaan turkkilaisella anopilla ihmettelmista kun taytekakuista asti minia tekee kaiken :) En muista siis ikina kuulleeni paikallisen tehneen itse kakkua, mina taidan tana vuonna ostaa kakun kaupasta, helteella keittiössa pyöriminen ei oikein huvita ja kylla se halpa hinta houkuttelee...

      Poista
  9. Ihan totta kyllä, että leipomisen suhteen turkkilaiset eivät pääse mielestäni loistamaan samalla tavalla kuin suomalaiset. Suolaiset pikkupurtavat ovat mielestäni hyviä, mutta makeat leivonnaiset ovat omaan makuun monesti aivan liian makeita. Ihastelua herättää aina itse tehdyt sämpylät ja tosiaan ihmetteleviä katseita itse tehdyt syntymäpäiväkakut. Olen yrittänyt nyt pysyä jonkin aikaa kaukana leipomisesta, koska huomasin, että ensimmäisenä talvena kummankin paino nousi kiitettävästi leipomisten myötä :D Mutta onneksi leipomukset ovat aina kelvanneet niin vieraille kuin miehellenikin vaikka monesti turkkilaiset ovat oman kokemukseni mukaan yllättävän ennakkoluuloisia uusia ruokia/leipomuksia/makuja kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin paikalliset makeat ovat yleensa liian makeita ja noh tylsia, hyva kunnon baklava kerran vuodessa menee, suolaiset ovat hyvia ja tykkaan tehda niita joskus itsekin, helpollakin paasee kun valmista taikinaa saa joka korttelista. Suomalaiset leivonnaiset saattavat olla toisinaan aika vaativiakin. Meilla kavi samoin etta mies pyysi leipomislakkoa kun paino alkoi molemmilla nousta :) Turkkilaiset ovat tosi nirsoja ja ennakkoluuloisia ruuan suhteen, joskus ihan arsyttavyyksiin asti.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!