Mitä on turkkilainen kotiruoka?

Turkkilainen ja suomalainen käsitys kotiruuasta on hieman erilainen. Turkkilaisen mielestä osa suomalaisista ruuista on pikaruuan omaista kun taas suomalaisen mielestä turkkilaiset lotraavat liikaa öljyillä ja rasvoilla. Turkkilaiset saattavat mieltää sellaisetkin ruuat pikaruuaksi, jotka oman mittapuuni mukaan ovat ihan peruskotiruokaa. Pinaatti, pavuti ja purjo saavat monen suomalaisen lapsen suupielet alaspäin kun ne ovat turkkilaisille lapsillle ihan tavallista kotiruokaa eivätkä aiheuta sen kummempia inhonväristyksiä.

 Keväällä vasta Turkkiin muuttaneen suomalaisen perheen äiti soitti ihmeissään, uudessa tarhassa oli tarjoiltu kummallisen näköistä lounasta eikä äiti keksinyt mitä se voisi olla. Näytti kamalalta, ihan mämmiltä, valkoisia pisteitä ja osa oli vielä sotkenut jogurtin siihen? Kävin läpi tarhan ruokalistaa ja sieltä se herkku löytyi, ispanak yemeğı eli pinaattiruoka. Eihän se tosiaan ole ehkä esteettisimpiä ruokia mutta hyvinkin tavallinen paikallinen kotiruoka. Tarhan nettisivujen kuvissa näkyi kuinka paikalliset mukulat olivat kauhoneet mössön hymyssä suin kun taas suomalainen poikaraukka katseli kekoa lautasellaan kauhistuneena.


Oman kokemuksen mukaan tie turkkilaisen miehen sydämeen ruuan suhteen käy helpoiten  hyvinkin yksinkertaisella paikallisella pöperöllä. Makumieltymykset vaihtelevat mutta hikipäässä leivottu pizza, lasagne tai pihviateria suussasulavalla kastikkeella jää usein kakkoseksi mössölle, joka paljastuu juurikin pinaattiruuaksi, papupadaksi tai leikkopavuiksi tomaattikastikkeessa. Johtunee siitä että ensimmäiset koetaan ravintolaruuaksi ja jälkimmäisiin paikalliset liittävät lämpimät kotiruuan muistot. Paikallista pikaruokaa on kulmien kuppilat pullollaan ja melko edullisesti joten kotona ei ole tapana ollut tehdä niitä. Oma mieheni rakastaa tosin kotitekoista pizzaa ja oikeastaan mitä vaan mutta kasa vihreää mössöä lautasella on taatusti aina tervetullutta.


Olemme selailleet viime aikoina erään tarhan ruokalistaa, sillä tyttö on aloittamassa syksyllä puolipäiväisessä. Aamiaisella tarjotaan toisinaan turkkilaisittain keittoa, tyypillinen aamukeitto  on linssi- tai jogurttikeitto. Suomalaisittan kuulostaa oudolta mutta totuin itse tapaan opasaikoina aikaisten retkien yhteydessä, kun suuntasin bussikuljettajan ja paikallisoppaan perässä taukopaikan keittopaikkaan, pitää hyvin nälkää pitkälle päivään ja sopii helteisiin oloihin. Ruokalistalla on myös omeletteja, börekiä, turkkilaista perinteistä aamiaista, höysteenä pähkinöitä, hedelmiä ja jogurttia.


Nyt hikoillaan kesän kuumimpia helteitä, päivällä mittari on +40 ja lounaaksi riittää hedelmät. Kanaa ei juuri huvita kaupasta ostaa sen nopean pilaantumisvaaran vuoksi, liha maistuu harvemmin kuin normaalisti mutta illalla pimeän tultua ja viileyden valuessa kerrostalojen väliin tulee vihdoin oikea nälkä. Tässä tyypillinen paikallinen kevyt kasvisruoka, joka on superhelppo ja valmistuu melkein itsekseen joten keittiössä ei tarvitse paljon hikoilla:

Semizotu yemeğı eli portulakkapaistos

1kg portulakkaa eli yksi nippu ( tai esimerkiksi pinaattia)
1 iso tomaatti
1 sipuli
2-3 pientä paprikaa tai tulista chiliä
2 rkl riisiä ( tai bulguria)
1 rkl oliiviöljyä
n.2dl vettä
2 tl aromisuolaa


1. Portulakka huuhdellaan hyvin ja nypiään lehdet irti, voit halutessasi pilkkoa niitä. Portulakan sijaan voit käyttää hyvin pinaattia tai muuta lehtivihreää. Kuori tomaatti ja pilko pieniksi kuutioiksi, siivuta sipuli ja paprikat tai chilit.

2. Laita kaikki kasariin, lisää riisi, öljy, suola ja vesi ja laita pienelle lämmölle, sekoita kaikki sekaisin ja laita kansi päälle, anna hautua ja tarkista välillä ettei vesi ole päässyt loppumaan. Kesän tomaatit ovat Turkissa niin mehukkaita ettei vettä tarvitse välttämättä ollenkaan, halutesssasi ruuasta tomaattisempaa, voit laittaa siihen 2 tomaattia.

3. Hauduttele ruokaa noin 30 minuuttia, tarjoa heti jogurtin ja leivän kera.

Afiyet olsun!

Kommentit

  1. Tää on vaan niin kiva blogi! Niin paljon asiaa mielenkiintoisesti kirjoitettuna. Joskus tulevaisuudessa muutamme luultavasti Istanbuliin ja jo nyt mietin kovasti taaperomme tulevia hoitopaikkoja/hoitajia. Voitko tehdä postauksen lastenhoitomahdollisuuksista? Siis ihan kaikki asiaan liittyvä kiinnostaa. Suomessa olen niin tyytyväinen päiväkoteihin ja niiden ruokalistaan, hoitajiin yms, pelkään luonnollisesti että mikään muu ei kelpaakaan :) kaikki tietysti haluavat vain parasta lapsilleen. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Seuraavaksi on tulossa postaus tytön tulevasta tarhapaikasta, ma kirjottelen syksyn aikana enemmankin tarhasta ja hoitojutuista. Taalla on muuten tosi laaja tarjonta hoitopaikkojen suhteen etta ihan varmasti löydatte itseanne miellyttavan sitten kun muutatte. Tuolta koulut ja hoitopaikat tagin alta löytyy ehka jotain sinua kiinnostavaa juttua joita olen aiemmin kirjoittanut?

      Poista
  2. Kiitos reseptistä. Tuota melkeen pitää itsekin kokeilla näin mukavana kasvisruokaehtona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama on hyvaa vaikkei se ehka kauneimpia ruokia olekaan :)

      Poista
  3. Jee:) aioinkin kysellä myös sinulta sieltä päivähoidosta. Vissiin hän kenen blogissa jo tuhat kysymystä teinkin turkkilaisesta päivähoidosta onkin ystäväsi. Ja tuo ruokaohjeesi tuli kuin tilauksesta. Kokeilin kasvattaa pinaattia ja sitä on nyt paljon. Vaan suunnilleen ainut tietämäni pinaattiruoka on ollut pinaattikeitto, josta en ainakaan suomalaisena versiona koskaan ole pitänyt. Siis kiitos tuosta herkullisen oloisesta ohjeesta.
    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksylla nahdaan millaiselta paivahoito sitten meista tuntuu, seuraavassa postauksessa on juttua vahan tarhaan menosta ja tarhapaikan valinnasta! Tahan ruokaa kay pinaatti tosi hyvin ja ainakin meilla kaikki tykkaa siita, tuoreesta pinaatista tulee myös muuten tosi hyvia pinaattilettuja.

      Poista
  4. Anonyymi missä blogissa kyselit? Voisin käydä katsomassa mitä sinulle on vastattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymia ei nyt nay mutta epailen etta olisikohan Kolme vuotta Turkissa-blogi ja sita pitava Terhi, hanen poika on taalla yksityisessa tarhassa.

      Poista
  5. Kiitos ohjeesta. Hyvää oli. Kokeilin! Muutenkin hieno blogi. Terveisin Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo ja hienoa etta saatiin testaajan hyvaksynta! :)

      Poista
  6. Petra..taas niin mielenkiintoista ja tuttua..meillä syödään kanssa linssisoppaa ja pinaatteja..ja ihmettelen kun usein suomalaiset katsovat pinaatteja oudosti..mikähän siinä on niin erikoista..;) Linssisoppa mun herkkua..tuoreista vuoristolinsseistä NAM!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linssisoppa on munkin suosikki, voin syöda sita monta paivaa perakkain! Ja pinaattia nam!

      Poista
  7. Onpa mukava blogi, mielenkiintoista luettavaa. Kiitos myös hyvästä ruokaohjeesta, juuri testasin ja hyvää on. Täällä Istanbulissa ei ole ihan yhtä kuuma kuin siellä, mutta sen verran kuitenkin ettei hellan ääressä enempäänsä viitsisi viipyillä. Saanko laittaa linkin ohjeesta omaan blogiini?

    VastaaPoista
  8. Ai niin ja sitä piti kysymäni, että millä nimellä tämä ruoka täällä tunnetaan? Tätä herkkua voisi joskus jossain lokantasissa tms. ostaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi MatkaMartta, mina suuntaankin tutustumaan sinun blogiin, kiva kun ruoka maistui, ihana kuulla! Saat toki laittaa linkin! Me sanotaan taalla suvun kesken tata semizotulu yemegı, en tieda onko muuta nimea?

      Poista
  9. Tulee ihan nälkä näitä ruokapostauksia lukiessa! Harmi että vihannesporttulakkaa löytyy täältä tosi varvoin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit