Mitä on turkkilainen kotiruoka?

Turkkilainen ja suomalainen käsitys kotiruuasta on hieman erilainen. Turkkilaisen mielestä osa suomalaisista ruuista on pikaruuan omaista kun taas suomalaisen mielestä turkkilaiset lotraavat liikaa öljyillä ja rasvoilla. Turkkilaiset saattavat mieltää sellaisetkin ruuat pikaruuaksi, jotka oman mittapuuni mukaan ovat ihan peruskotiruokaa. Pinaatti, pavuti ja purjo saavat monen suomalaisen lapsen suupielet alaspäin kun ne ovat turkkilaisille lapsillle ihan tavallista kotiruokaa eivätkä aiheuta sen kummempia inhonväristyksiä.

 Keväällä vasta Turkkiin muuttaneen suomalaisen perheen äiti soitti ihmeissään, uudessa tarhassa oli tarjoiltu kummallisen näköistä lounasta eikä äiti keksinyt mitä se voisi olla. Näytti kamalalta, ihan mämmiltä, valkoisia pisteitä ja osa oli vielä sotkenut jogurtin siihen? Kävin läpi tarhan ruokalistaa ja sieltä se herkku löytyi, ispanak yemeğı eli pinaattiruoka. Eihän se tosiaan ole ehkä esteettisimpiä ruokia mutta hyvinkin tavallinen paikallinen kotiruoka. Tarhan nettisivujen kuvissa näkyi kuinka paikalliset mukulat olivat kauhoneet mössön hymyssä suin kun taas suomalainen poikaraukka katseli kekoa lautasellaan kauhistuneena.


Oman kokemuksen mukaan tie turkkilaisen miehen sydämeen ruuan suhteen käy helpoiten  hyvinkin yksinkertaisella paikallisella pöperöllä. Makumieltymykset vaihtelevat mutta hikipäässä leivottu pizza, lasagne tai pihviateria suussasulavalla kastikkeella jää usein kakkoseksi mössölle, joka paljastuu juurikin pinaattiruuaksi, papupadaksi tai leikkopavuiksi tomaattikastikkeessa. Johtunee siitä että ensimmäiset koetaan ravintolaruuaksi ja jälkimmäisiin paikalliset liittävät lämpimät kotiruuan muistot. Paikallista pikaruokaa on kulmien kuppilat pullollaan ja melko edullisesti joten kotona ei ole tapana ollut tehdä niitä. Oma mieheni rakastaa tosin kotitekoista pizzaa ja oikeastaan mitä vaan mutta kasa vihreää mössöä lautasella on taatusti aina tervetullutta.


Olemme selailleet viime aikoina erään tarhan ruokalistaa, sillä tyttö on aloittamassa syksyllä puolipäiväisessä. Aamiaisella tarjotaan toisinaan turkkilaisittain keittoa, tyypillinen aamukeitto  on linssi- tai jogurttikeitto. Suomalaisittan kuulostaa oudolta mutta totuin itse tapaan opasaikoina aikaisten retkien yhteydessä, kun suuntasin bussikuljettajan ja paikallisoppaan perässä taukopaikan keittopaikkaan, pitää hyvin nälkää pitkälle päivään ja sopii helteisiin oloihin. Ruokalistalla on myös omeletteja, börekiä, turkkilaista perinteistä aamiaista, höysteenä pähkinöitä, hedelmiä ja jogurttia.


Nyt hikoillaan kesän kuumimpia helteitä, päivällä mittari on +40 ja lounaaksi riittää hedelmät. Kanaa ei juuri huvita kaupasta ostaa sen nopean pilaantumisvaaran vuoksi, liha maistuu harvemmin kuin normaalisti mutta illalla pimeän tultua ja viileyden valuessa kerrostalojen väliin tulee vihdoin oikea nälkä. Tässä tyypillinen paikallinen kevyt kasvisruoka, joka on superhelppo ja valmistuu melkein itsekseen joten keittiössä ei tarvitse paljon hikoilla:

Semizotu yemeğı eli portulakkapaistos

1kg portulakkaa eli yksi nippu ( tai esimerkiksi pinaattia)
1 iso tomaatti
1 sipuli
2-3 pientä paprikaa tai tulista chiliä
2 rkl riisiä ( tai bulguria)
1 rkl oliiviöljyä
n.2dl vettä
2 tl aromisuolaa


1. Portulakka huuhdellaan hyvin ja nypiään lehdet irti, voit halutessasi pilkkoa niitä. Portulakan sijaan voit käyttää hyvin pinaattia tai muuta lehtivihreää. Kuori tomaatti ja pilko pieniksi kuutioiksi, siivuta sipuli ja paprikat tai chilit.

2. Laita kaikki kasariin, lisää riisi, öljy, suola ja vesi ja laita pienelle lämmölle, sekoita kaikki sekaisin ja laita kansi päälle, anna hautua ja tarkista välillä ettei vesi ole päässyt loppumaan. Kesän tomaatit ovat Turkissa niin mehukkaita ettei vettä tarvitse välttämättä ollenkaan, halutesssasi ruuasta tomaattisempaa, voit laittaa siihen 2 tomaattia.

3. Hauduttele ruokaa noin 30 minuuttia, tarjoa heti jogurtin ja leivän kera.

Afiyet olsun!