lauantai 5. heinäkuuta 2014

Turkkilainen nainen keittiössä

Yleinen luulo on, että turkkilainen nainen on ihmeidentekijä kyökin puolella, aika moni onkin. Oma anoppi loihtii mahtavat pöperöt pöytään mutta hän ei kuulu niihin, jotka haluavat kuluttaa kaiken aikansa rullaten, haudutellen tai survoen. Anopin elämää helpottavat kaksi asiaa: painekattila ja paikallinen firin eli leipäuunileipomo. Kerran viikossa hän käy läheisillä markkinoilla, ostaa viikon jokaiselle päivälle jotain, yhdelle munakoisoa, toiselle papuja, kolmannelle portulakkaa ja kyseiselle päivälle kalaa, jogurtit ja pienet määrät lihaa haetaan sitten kaupasta. Suurimman osan ruuista anoppi valmistaa painekattilassa, eipä tarvitse seisoskella lieden äärellä, tavarat kattilaan, kansi kiinni ja viheltämään. Sillä aikaa voi kutsua naapureita kylään tai seurata telkkarista jotakuta lukuisista lääkäri neuvoo tai ruuan tekemiseen liittyvistä ohjelmista. Turkissa on monissa perheissä kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan mies vie perheen tasaisin väliajoin ulos syömään, perheen kokkausvastaava saa vapaan ja koko perhe toisinaan ravintolaruokaa.

Silloin kun anoppia ei huvita hyöriä keittiössä, hän lähettää apen jauhelihapaketin, tomaattien, biber-paprikoiden ja sipulin kanssa firiniin, sieltä appi palaa mukanaan laatikollinen Konyan alueelle tyypillistä pideleipää. Muutaman kerran vuodessa sitten uurastetaan, tehdään kymmenittäin hilloja, tomaattikastikkeita ja tursua eli etikkasäilykettä. Juhlapäiviksi eli bayrameiksi tehdään pikkuleipiä ja suolaisia poğaça pasteijtoita. Joskus anoppia laiskottaa niin, että tämä latoo illalla samat jutut pöytään kuin aamulla, aamiainen maistuu joskus kahdesti päivässä ihan loistavalle. Ja jos joku luulee, että miehellä on jotain sanomista ruokalistan suhteen, on väärässä. Ruokaan, lapsiin ja kotiin liittyvissä asioissa määrää perheen kauniimpi osapuoli.

Essu sopii myös miespuolisille.

Turkkiin tänä vuonna muuttanut tuttava ihmetteli paikallisen tuttavan uutta puolisoa, tuleva rouva ei osaa kuulemma keittiössä tehdä muuta kuin laskea hanasta vettä! Niinpä, tai saattaa osata, muttei väläyttele niitä taitojaan. Turkkilainen nainen, joka käy töissä ei välttämättä suostu keittiössä puurtamaan, sen hoitakoon kotiinkuljetus tai kotiin palkattu hengetär. Ylemmissä yhteiskuntaluokissa tytöt eivät ehkä ole koskaan nähneet äitinsä tekevän ruokaa vaan se on tehnyt joku muu, siivoamisesta nyt puhumattakaan. Omassa paikallisessa suvussa alkuaikoina hämmästytti miesten into ja taito keittiössä kun taas naispuolinen sukulainen kertoi osaavansa keittää makaroonia ja hämmästeli rakkauttani keittiötä ja paikallisia ruokia kohtaan. Tämä hämmästelijä on edelleen naimaton, johtunee kyllä varmasti muustakin kuin puuttuvista kyökkitaidoista.

Häiden lähestyessä nuori turkkilainen nainen ei kokoa lahjalistaa, johon lisätään tarpeellisia kodinhankintoja kuten ruokailuvälinesarja, termospullo ja lakanasetti. Turkkilainen nainen haluaa suuret häät, sen hintaisen meikkitaiteilijan ja ammattilaisvalokuvaajan, jolla hankkisi kaikki kodinkoneet uutena. Kokkaamista ja muuta arkipäiväistä voi murehtia aikanaan ja jos puoliso on vähänkin paremmista piireistä, voi nekin jättää muiden murheiksi. Ruuanlaittaminen ja kodinhoito on Turkissa työtä, siihen harvemmin liittyy mitään intohimoa, ne on hoidettava ja jos joku muu hoitaa niin aina parempi. Tunnen liudan turkkilaisia miehiä, jotka osaavat tehdä hyvää ruokaa mutta oman mieheni kanssa olemme kyllä todella vähemmistönä pariskunnissa, jotka tykkäävät kokkailla yhdessä ihan harrastusmielessä. Paikalliset naiset kokoontuvat mielellään tekemään ruokia yhdessä, viininlehtikääryleet tai börekit hoituvat huomaamatta jutustelun lomassa, sen sijaan osalla paikallisista miehistä essussa rullia pyörittelevä mies on vielä aika nolo juttu, varsinkin iäkkäämmän sukupolven keskuudessa, onneksi oma mies on ylittänyt tämän nolon esteen.

24 kommenttia:

  1. Ei Koreassakaan miehet kokkaa, se on naisten puuhaa. Ja useimmat korealaiset ystävättäret eivät kokkaa lainkaan; äiti laittaa ruoan tai käydään ulkona syömässä. Nuudeleita varten voi keittää vettä, siinä kaikki. Monet ovat ihan huuli pyöreänä myös meidän miehen kokkailuista, puhumattakaan siitä, että hän leipoo vielä sämpylöitäkin! :D
    Mutta mielenkiintoisinta oli mielestäni filippiiniläisten ystävieni toteamus taannoin pullatalkoissa: he kertoivat, että nykyään leipominen on filippiineillä vain rikkaan yläluokan harrastus, jota "tavalliset ihmiset" eivät tee. Ehkä ei ole aikaa tai tarvikkeita, en tiedä. Itse Filippiineillä lomaillessa ihailin kyllä 24/7 aukiolevia mahtavia leipä- ja leivoskioskeja. Ehkäpä ei ole tarvetta leipoa, koska leipäkauppa on aina auki ja sieltä saa edullisesti hyvää ja tuoretta?

    Niin tai näin, turkkilaisen keittiön tuotokset näyttää ja kuulostaa aina ihan mahtavilta. Onko se niin, että joissain maissa se ruoanlaitto vaan on geeneissä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on taallakin ollut perinteisesti ja monet asiathan jatkuvat tiukasti sukupolvelta toiselle, nykyisin nuorien miesten joukossa on jo kylla sellaisiakin jotka kokkaavat ja siivoavat, oma mieheni on oppinut kotona omalta aidiltaan eika siivous tai ruuanlaitto ole mikaan nolo juttu.

      Mielenkiintoinen tuo Filippiinien ruuanharrastus! Mutta niinhan se on Suomessakin, varakkaan vaestön seurassa ruokaharrastuskin on jo hienoa ja se on harrastus muiden joukossa. Taalla leipominen on tosi harvinaista, siis taikinan teko, tuskin monikaan sellaista osaa tai tekee, kortteleissa on taikinantekijat eli yufkacit ja leipomotuotteet on halpoja ja hyvia. Ma luulen etta turkkilaisilla ruuanlaitto on suuri ylpeydenaihe vaikkei se aina huvitakaan, ruoka oli iso osa ottomaanihovia ja sita perinnetta vaalitaan tarkasti.

      Poista
  2. Kiva postaus,me tykätään kanssa kokkailla yhdessä ruokaa ja mies onkin tosi hyvä ruoanlaittaja kuin myös lauantaisin jopa siivooja ;) paljon olen ihan häneltä yhdessä keittiössä häärätessä oppinut.Me käydään myös paljon ulkona syömässä ihan peruspaikoissa mutta hyvissä sellaisissa. Itsekkin tosiaan huomannut tuon että ei kaikki Turkkilaisetkaan naiset ole mitään keittiön ihmenaisia eikä muutamia voisi ruoanlaitto vähempää kiinnostaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, minakin olen oppinut miehelta monta niksia ja juttua keittiönpuolelta, anopin perujahan nuo hanen opit ovat. Me kaydaan noin kerran viikossa lounaalla ulkona, ennen tyttöa kaytiin useammin ja tilattiinkin vahintaan kerran viikossa kotiin, nyt se on harventunut, johtuu varmaan siita etta musta on kivaa etta tyttö oppii syömaan ihan kotiruokaa ja toisaalta siita etta kunnon ravintolassa syöminen ei enaa ole mitaan halpaa lystia.

      Poista
  3. Eikös turkissa ole ruoanvalmistus itse kalliimpaa, kuin ulkonasyöminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ja ei. Paikallinen pikaruoka, joka on kylla ihan suht laadukasta ( taytetyt leivt, kebaprullat, katuruoka kuten keitetyt maissit ja taytetyt simpukat...) on edullista, lokantan ruokakin on halpaa mutta melko rasvaista, kunnon ravintolassa syönti onkin sitten jo selkeasti hinnakkaampaa. Markkinoilta ostan noin 1.5 vkon vihannekset ja hedelmat 15-25 tl riippuen ostoksista, saman verran menee 3 henkilölta ihan perus kebaprulliin ja juomiin pienessa puljussa. Mun laskelmien mukaan ulos menee siis reilusti enemmin rahaa ja toisaalta paikallinen pikaruoka ja kotiruoka eivat vastaa laadultaa ja ravintoarvoltaa kuitenkaan samaa.

      Poista
  4. Minun paikallisessa suvussa kyllä monet miehet on monessakin asiassa ihan pihalla, ei onnistu ruoanlaitto tai pyykinpesu, edes yksinkertainen siivous (ja siltä näyttää monen poikamiehen asuntokin). Naiset kyllä tekevät uskomattoman hyvää ruokaa, sitä en tiedä että nauttivatko siitä vai onko se vain pakollista pakkopullaa... sanoi eräs serkkupoikakin, että etsis minulle eurooppalainen joka tekee kaiken kotona ja hän saa löhötä sohvalla, naurahdin ja sanoin että aika kauan saan etsiä ;)

    Onneksi omalle kohdalle on sattunut mies joka ei nolostele, vaan tekee kun pyydän, ruokaa laittaa mielellään (kun sen hoitaa muutenkin paremmin) ja pesee pyykitkin! Minä toki hoidan nämä asiat kun mies tekee pitkää työpäivää, mutta eipä se vapaapäivinäkään laiskottele, vaan on apuna koko ajan ilman kysymistäkin! Joskus kuitenkin mennään helpoimman kautta ja mennään vaan ulos syömään, kuten yllä joku sanoikin, niin ainakin meillä se tulee halvemmaksi kuin kotona kokkaaminen, yllättävää kyllä.. Paljon olen minäkin oppinut kyllä ruoanlaitosta mieheltäni, yhä edelleen olen joskus peukalo keskellä kämmentä kun on ruoanlaitosta kyse, mutta ehkä se siitä kun vaan harjoittelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ikava kylla viela naita nuoriakin miehia riittaa, joille kasitys naisesta on pelkka kodinkone. Turkissa ruuanvalmistukseen liittyvat menetelmat ovat osittain erilaisia, meilla alkuaikoina vaannettiin niista katta jonkun verran ja lopulta ei syöty mitaan. Kylla minakin teen monet ruuat ja siivoan kun mies on töissa ja itse viela kotona, mies tykkaa kuitenkin tehda usein ruokaa ja saa ihan rauhassa vallata keittiön.

      Poista
  5. Tosi kiva postaus!

    Algeriassa keittiötaidot ovat vielä kunniassa, vaikkakin tuntuu, että täälläkin niiden arvostus on hieman laskenut 90-luvun lopusta, jolloin kävin täällä ensimmäisen kerran. Täälläkin yritetään nykyisin nopeuttaa ruuanlaittoa mm. juuri painekattilan avulla. Usein töissäkäyvillä naisilla äiti tai siskot auttavat kotitöissä. Joillakin, esimerkiksi mieheni yhden veljen vaimolla, käy apulaisia auttamassa kotona.

    Minun pitäisi vielä opetella painekattilan käyttö; mies sellaisen osti, mutten ole oikein ehtinyt kattilan käyttöön paneutua. Lisäksi tuntuu, että ruuasta tulee hieman eri makuista painekattilalla kuin tavallisella vai kuvittelenko vain?

    Olen huomannut, että monet miehet, jotka ovat avioituneet ulkomaalaisen vaimon kanssa, tykkäävät kokata. Luulen, että algerialainen nainen ei hevin päästäisi miestä keittiöön... Meillä vanhin poika on tosi kiinnostunut ruuanlaitosta ja leipomisesta ja sanoinkin hänelle juuri tänään, että itse asiassa suuri osa huippukokeista on miehiä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin olen huomannut etta moni turkkilainen nainen ei laske miesta keittiöön, se on hanen aluettaan. Oma anoppi on kylla opettanut poikansa kokkaamaan mista olen talle kiitollinen! Taallakin kaytetaan paljon sukulaisten apua, yhdessa kokataan tai sitten palkataan apulainen. Ma kaytan nykyisin aika paljon painekattilaa, en osaisi enaa elaa ilman sita, ma voisinkin tehda postauksen siita ja laittaa muutaman ohjeen koska ainakin suomalaisilta nettisivuita niiden löytaminen oli aikoinaan tosi vaikeaa? Olen samaa mielta, etta painekattilaruuassa on vivahde jostain ominaismausta, mistahan se johtuu?

      Poista
  6. Nämä sinun ruokajuttusi ovat todella mukavaa luettavaa. Aivan kuin lukisi jonkin matkalehden kolumnia. Oletko ikinä ajatellut että ehkä voisit kirjoittaa muutaman näyteartikkelin ja lähettää niitä vaikka ruoka/matkailu/naistenlehtiin? Suomessa on niin paljon blogeja että harmittaa kun mainiot tekstit eivät tavoita niin monia ihmisiä.

    Ja hei kirjoita joskus millaista on turkkilainen leivonta. Hetki, oletkin jo tainnut siitä kirjoittaa? Joka tapauksessa, siitä olisi mukava lukea lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taika kivoista sanoistasi, se on ihan totta etta monien hyvien blogien tekstit ovat paljon parempia kuin ianikuiset puolijulkkisten artikkelit lehdissa...musta vaan tuntuu etta yrittajia on aika paljon talla saralla?

      No minapa kirjoitan, turkkilaisesta leivonnasta ei varmaan ole ihan omaa juttua, asiaa on sivuttu jonkun verran mutta laitan sellaisen postauksen tulemaan.

      Poista
  7. Multa hajosi painekattila jokin aika sitten, ja olen ollut aika kädetön ilman sitä. :-( Esimerkiksi linssien ja papujen keittely tavallisessa kattilassa tuntuu ihan hullun hommalta sen jälkeen, kun on tottunut käyttämään painekattilaa. Eikä ole ukkeli tuonut uutta painekattilaa Intiasta, vaikka olen kuinka pyydellyt, mutta kai niitä saisi täältä Suomestakin. Täytyypä lähteä haeskelemaan...

    Minun ukkoni ei keittiössä hyöri, mutta en voi sanoa, että asia mitenkään minua häiritsisi. Tietysti on päiviä, ettei yhtään huvittaisi laittaa ruokaa, mutta onneksi on keksitty ravintolat, valmispizzat ja muut terveysruoat. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on painekattilaan tottunut niin ilman sita oleminen on todella haastavaa, monia ruokia joutuisi vahtimaan ja hammentamaan aika kauan ilman painekattilaa. Toivottavasti löydat pian kunnon kattilan!

      Me hyöritaan ukkelin kanssa usein yhdessa keittiössa mutta aika usein han haluaa vallata sen itselleen, lienee peruja ajalta jolloin muutimme yhteen ja suurimmat kriisit koettiin ruuanvalmistuksen suhteen, muistan etta mies nukkui yhdenkin yön sohvalla koska perunoiden paistaminen pannulla oli meille ylitsepaasematön kysymys :D Etta joo, joskus on ihan hyva kun vain toinen on siella keittiössa ja toinen jossain muualla.

      Poista
  8. Kirjoitit taas niin hyvin ja mielenkiintoisesti! :) Italiassa miehet rakastaa laittaa ruokaa..:) He nauttivat siitä..mun pojatkin on vakuuttuneita, että ovat parempia kokkeja kuin minä..;) Tästä voidaan olla myös eri mieltä;) Sergio tekee usein meille ruuan, ja mun appiukko teki kaikki säilöntäjututkin mehusta, marmelaadiin ja etikkavihanneksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kyllahan suurin osa huippukokeistakin maailmalla on miehia, niin se on Turkissakin. Mun appiukko on sita sukupolvea etta harvassa on olleet Turkissa silloin kokkaavat miehet, hyva jos osaa ruokaa lautaselleen ottaa, oma mies onneksi on innokas ruuanlaittaja.

      Poista
  9. minusta tuntuu, että Kiinassa kokkaa naiset ( otan selvää kun menen) ...tosin miehetkin pitävät katukuppiloita...lienee emäntä taustalla patojen ääressä :) tekee niin mieli etelä-eurooppaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanne vaan, vielakö paasee halvalla?:) Niin minakin luulen, etta siella naiset yleensa ainakin haarivat taustalla?

      Poista
  10. Saan elää turkkilaista elämää ihanasti täällä Suomessa, kun viereiseen rappuun on muuttanut turkkilaisia. :) Katson parvekkeelta kuinka perheen nuori äiti häärää kahden tytön kanssa hiekkalaatikolla ja antaa keinuissa vauhtia. He ovat joka päivä ulkoilemassa ja pitävät selvästi hyvistä elämäntavoista kiinni. Havaitsen ettei suomalaisia lapsia näy juuri koskaan ulkona tai edes äitiä pienten lasten kanssa. Ympärillä asuu paljon lapsia, eikä tähän pieneen puistoon tule juuri kukaan. Tämä kertoo mielestäni siitä, että erityisesti turkkilaiset osaavat arvostaa hyvin ulkoilun merkitystä ja ns. vaatimattomuutta. Voi jäädä pihan lähipuistoon ja olla siellä vaikka joka päivä. Kyselin naapureilta kuulumisia ja selvisi, että he ovatkin olleet lasten kanssa kaikenmaailman huvipuistoissa, vesipuistoissa sun muissa hurvitteluissa. Ehkä suomalaiset ovat tottuneet enemmän näihin? Tosin.. en haluaisi yleistää tätäkään liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla etta he ovat seuduilta, joissa leikkipuistoja ei ole ollut, pienesta kylasta ehkapa? Toisaalta turkkilainen nainen lapsineen ei ehka uskaltaudukaan kovin kauas yksin, varsinin jos ovat vasta muuttaneet. Turkissa on isot elintasoerot, varakkaille huvipuistot ja jattiakvaariot yms. ovat arkista kun taas monelle kerran elamassa- tilaisuus. Turkkilaiset kylla arvostavat hyvia elamantapoja ja kasvatusta. Kiva kun olet saanut turkkilaisia naapureita!

      Poista
  11. Pideistä on tullut mun lemppareita <3 miksei niitä saa Suomesta? Huomenna vimppana Izmir päivänä syön niitä kaksi:) toinen uusi tuttavuus on vesimeloni ja fetajuusto. Jälkkärilistalta ?? Rakastuin muuten Alacatiin. Ajattelin muuttaa sinne kun saan lottovoiton ;) Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidet onkin hyvia, niita voi muuten yrittaa tehda itse tosin tavallisella uunilla tulos ei ole sama mutta ainakin sinne pain, netista löytyy ohjeita! Alaçati on upea ja sinne tosiaan tarvitsee sen lottovoiton :) Oletko kaynyt kavelylla Alşançakissa eli siella ihan keskusta-alueen karjessa, se on kivaa aluetta, kauniita rakennuksia ja kahviloita etc.? Siella on myös iso kiva puisto Fuar Kültür park. Toivottavasti loma on mennyt kivasti!

      Poista
  12. Kiitos,on mennyt loistavasti:) izmiriä en ole nähnyt kuin taksista. Eka iltana kävelin tuohon rantsuun katselemaan menoa. Joka päivä mennyt kaavalla 6.50 ylös, 07 IHANA aamupala ja 7.30 taksissa cesmen bussille. Cesmessä, Alacatissa ja Altinkumissa olen viettänyt rantsuelämää. Ja sit 19-20 mais takaisin bussii, ja hotellille illalliselle viime tingassa ennen 22. Hyvä hotelli, yksi parhaista missä olen ollut mikä oli yllätys <3 jään seuraamaan blogiasi,vaikka aamusta olenkin jo takaisin Suomessa. Ens kerralla täällä pitää olla pari viikkoa että ehtii nähdäkin jotain;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Sun pitaa tulla ehka uudelleen niin naet ihanan Izmirinkin, tama on kylla ihan kaupunkilomakohde joten Çesmesta tosiaan löytyy enemmin sita rantaelamaa ja menoa. Kiva, etta hotellikin oli hyva ja tervetuloa uudelleen!!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!