keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kohti tarhaa

Työnhaun lisäksi aloitimme tarhojen kartoituksen alueellamme. Yksityisiä on tarjolla paljon, valtion tarhoja 3-vuotiaille taas hyvin vähän. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä sillä 36 kk syyskuun loppuun mennessä täyttävien ryhmiä aloitettiin vain kahdessa koulussa, joista toisen ryhmät olivat jo täynnä. Karşıyakan tarhan aamuryhmässä oli vielä tilaa joten matkasimme katsomaan paikanpäälle tiloja viime viikolla.


Tarha on koulun yhteydessä ja tarharyhmiäkin on useita, iltapäivä- ja aamuryhmät 3-, 4- ja 5-vuotiaille. Paikka on koulumainen mutta sisustus pienten puolella oli mukavan lapsekas, lasten tekemiä piirustuksia, askarteluja ja maalauksia seinillä, akvaario ja kanarianlinnut taisivat olla tytön mielestä kaikista mielenkiintoisinta antia. Tyttö tepasteli pitkin käytävää ja nyökkäsi tomerasti nähdessään tarhahuoneen. Pihan keinut ja liukumäet tietysti testattiin mutta nähtäväksi jää kuinka itse tarhaan jääminen, ilman äitiä tai babaa, sitten tositilanteessa sujuu.

Viimeisien kuukausien aikana tyttö on kasvanut ja tuntuu, että nyt aletaan tosissaan kaipaamaan tarhaseuraa ja ohjattua toimintaa. Ellei jonakin päivänä löydy puistokavereita tai omat kaverit ovat muissa menoissa, ei äiti olekaan enää yhtä kiva leikkikaveri kuin ennen. Äiti ei kilju eikä juokse kavereiden tavoin päättömästi, äitillä on usein tylsää toimitettavaa kuten ruuanvalmistusta ja vessojen pesua ja toisekseen se on aika hidas ja varovainen puistossa liikkuessaan. Kolmevuotiaan näkökulmasta varmaan ikäloppu tylsimys siis.


Tuttava kiirehti kysymään heti tarhavierailun jälkeen tarhan ohjelmasta 'ei aavistustakaan, piirtelyä ja leikkiä?' Suomesta kyseltiin miten tarhaan tutustuminen on järjestetty, onko äiti mukana alkupäivät? Ei ole, Turkissa tarha alkaa, sinne mennään ja vanhemmat jäävät vilkuttelemaan ulkopuolelle.  Turkkilaisittain tämä tuntuu olevan ihan hyväksytty ratkaisu, paikallinen tuttava epäili sen johtuvan siitä ettei Turkissa lasta yleensä alustakaan asti hoida vain äiti ja isä vaan koko suku tai vähintään kasvatukseen osallistuvat naapurit, puolitutut ja tuntemattomatkin. Lapsi tottuu jo pienestä asti kiertämään sylistä toiseen niin kaupassa, kahvilassa kuin tuttavien luona, vierastamista on havaittavissa vähemmin ja kynnys antaa ohjat toisten käsiin on matalampi. Viikko ennen aloitusta on kuitenkin tutustumispäivä tai -päiviä, jolloin tarhaan mennään vanhemman, tai molempien kanssa yhdessä, tarhan säännöt, ohjelma ja mukaan tarvittavat tavarat käydään läpi.

Valtion tarha on puolipäiväinen, alkaen aamulla 07.45 ja päättyen 12.45, kuukausimaksu on 120 tl ja jos haluaa kuljetuksen alueeltamme, pulitetaan päivittäisestä ovelta ovelle kuljetuksesta 150 tl. Koululla on oma ruokala ja kokki, aamuryhmäläisille kuuluu tukeva aamupala ja iltapäiväläisille lounas. Ruokalistan mukaan keittiössä valmistetaan ihan kelvollista paikallista ruokaa, aamiaiset vaihtelevat omeleteista simiteihin ja börekiin ja tarjolla on tietenkin aamuteet. Luulitteko että vain aikuiset juovat Turkissa teetä? Me päätimme jättää kuljetuksen pois, kokeillaan kuinka onnistuu kuljetus pyörällä, sillä pääsemme melkein koko 3km matkan sujuvasti rantatietä koululle, huonolla kelillä metro vie kodinkulmalta ihan tarhan viereen ja laskelmieni mukaan metro tulee lähes puolet halvemmaksi vaikka käyttäsimme sitä päivittäin. Samalla reissulla käyn mielelläni Karşıyakan keskustassa ostoksilla, katsotaan naurattaako syksyllä edelleen aamu 07 irvistellen fillaroida vastatuuleen, tytön karjuessa aamukiukkujaan istuimessa?

Tarhaan kirjautuminen vaati muutaman käynnin paikanpäällä. Pankkiin maksettiin yhden kk tarhamaksu, tytöstä ja vanhemmista toimitettiin tietysti paikalliseen tapaan nippu passikuvia, tytön henkkareiden ja rokotuskortin kopiot sekä täyteltiin lappuset, joissa kyseltiin lapsen tapaturma-alttiudesta, allergioista, yhteyshenkilöistä ja annoimme luvan osallistua teatteri- ja näyttelyretkille. Lihavoidulla tekstillä muistutettiin, että tyttöjen liitteet toimitetaan valkoisessa kansiossa ja poikien sinisessä, onneksi koulujen ja tarhojen lähellä on aina kirjakauppa, joka myy kaikkea tuikitärkeää mitä toimistoihin tarvitaan, kuten valkoisia kansioita tytöille ja sinisiä pojille.

Turkin yksityisen sektorin tarhat ovat tietysti kalliimpia kun valtion laitokset, niissä on yhtä jos toistakin ohjelmaa, baletista shakkiin ja biologianlabroista englanninopetukseen, oman käsityksen mukaan valtion resursseilla taas keskitytään enemmin askarteluun, leikkimiseen ja laulamiseen. Olen aiemmin kirjoittanut tarhoista täällä. Syksyllä selviää miten tyttö sopeutuu ryhmässä olemiseen ja ohjattuun toimintaan, samalla nähdään kuinka paikallinen tarha valtionpuolella todellisuudessa toimii. Moni asia on vielä auki. Turkissa kun ollaan, on turha odottaa seikkaperäistä selvitystä ohjatun toiminnan sisällöstä, tarkkaa ryhmäkokoa ja tietoa opettajasta, aloistuspäiväkin kun voi vielä muuttua. Pysykää siis kuulolla, syksyn mittaan luvassa tarhatarinoita.

14 kommenttia:

  1. Kiitos taas kerran. Äärettömän mielenkiintoista. Olisi ihan unelma päästä tutustumaan eri maissa päiväkotien arkeen. Poimia sieltä ne parhaat jutut omaan työhön, ja oppia ehkä arvostamaan niitä asioita enemmän, jotka täällä hyvin ovat. Innolla jään odottamaan päiväkotieläänne tarinoinasi.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksylla on taatusti tulossa lisaa tarhatarinoita, eri maissa on tosiaan erilaisia tarhakaytantöja ja asiat tehdaan vahan erilailla.

      Poista
  2. Just hyvä aika aloittaa päiväkoti..:) 3-vuotias ei ole liian pieni eikä liian iso sosialisoitumaan muiden lasten kanssa ja kädentaidot kehittyvät..kun tuskin liimailet ja leikkailet tytön kanssa kotona aamusta iltaan..;):) Kirjoitit tosi kivasti!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin nyt on juuri oikea aika lahtea tarhaan, tyttö tuntuu ainaki viela itsekin olevan aika innoissaan.

      Poista
  3. paljonko metromatka maksaa siellä? istanbulissa just nousi julkisen liikenteen hinnat aika reippaasti, ilm. 20-30%.

    120tl/kk puolipäiväisesti kuulostaa kyllä hyvältä hinnalta vaikken ole asiaan perehtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metromatka maksaa 2tl ja siina on vaihto-oikeus 90 min. rajatuilla alueilla. 120 tl on tosiaan aika edullinen hinta, yksityisella hinnat on jo ihan toista.

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus! Olen ajatellut että tyttö joskus parin-kolmen vuoden päästä voisi olla tarhassa ainakin osa-aikaisesti että saa kavereita, pääsee olemaan isommassa ryhmässä ja osallistumaan kaikenlaisiin kivoihin juttuihin. Odottelen mielenkiinnolla uusia postauksia aiheesta.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin itsesta alkoi tuntua, etta tyttö kaipaa ohjattua toimintaa, kotona alkaa olemaan jo tylsaa, aika monihan taalla laittaa lapsen tarhaan 3v. vaikka olisi kotiaitikin.

      Poista
  5. Kokemukseni turkkilaisen tarhan aloittamisesta ovat hyvinkin stressaavia: useimmat lapsoset eivät ole juurikaan olleet erossa äideistään tai vakihoitajistaan ja sen takia heillä kestää sopeutuminen ja tottuminen tarhaan joskus jopa viikkoja. Lapset itkevät ja huutavat ja heidän vanhempansa ovat hyvin avuttomia eivätkä tiedä kuinka käyttäytyä ja suhtautua lapsiinsa. Usein tarhan aloitus on vanhemmille vaikeampaa kuin lapsille ja he joutuvat viettämään paljon aikaa saadakseen lapsensa jäämään tarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksylla nahdaan millaista se on taalla, kuuleman mukaan myös Suomessa tarhanaloitus on monelle stressaavaa, moni lapsihan on myös siella vain aitinsa ja isansa hoidossa tarhaan lahtöön asti, omilla tutuilla siella on ollut samankaltaltaisia kokemuksia etta lahtö tarhaan on vaikeampaa vanhemmille kuin lapselle, yleismaailmallinen ilmiö?

      Poista
  6. Jään mielenkiinnolla odottamaan kokemuksianne turkkilaisesta päiväkodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, syyskuussa tarinoita tarhasta luvassa :)

      Poista
  7. Onpas kivan näköinen tarha, kuin sadusta!

    Jotkut pitävät Suomessa lapsia hirveän pitkän päivän päiväkodissa ja haluaisivat pitää lapsen siellä myös oman lomansa ajan. Tästä on ollut viime aikoina kummastunurtta keskustelua. Miten pitkään Turkissa lasta saa pitää hoidossa?

    Entä saako isompi lapsi olla tarhassa, jos perheeseen tulee vauva tai molemmat vanhemmat ovat kotona työttömänä? Tästäkin meillä väännetään: jotkut katsovat, että lapsella on subjektivinen oikeus kodin ulkopuoliseen hoitoon, toiset taas ovat sitä mieltä, että hoitoon pääsee vain sosiaalisin perustein siinä tapauksessa, että kotona on aikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa on vahan eri tilanne kun Suomessa, taalla on paljon kotiaiteja ja osa hoitaa lapset kouluun asti kotona, nykyisin aika moni kotiaitikin kuitenkin laittaa lapsen 4-v. ainakin puolipaivaiseen tarhaan ja sita suositellaankin taitojen oppimisen tueksi. Periaatteessa jokainen voi toimia ihan miten haluaa, valtiontarhat ovat edullisempia kuin yksityiset mutta jos rahaa on niin tarhapaikka kylla aina jarjestyy, Suomessahan tarhapaikoista on usein pulaa.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!