Tarha on äidin työtä

Tytön kotiuduttua tarhasta avaan tarharepun nykyisin hieman jännittyneenä, mitähän viestejä tai tehtäviä on tiedossa, niin vanhemmille kuin tyttärelle. Heiluttelin eilen tulevaa kahden viikon ohjelmaa miehen nenän edessä, paniikki? Atatürin kuvia, albumeita ympäristön vaihtelusta yöllä ja päivällä, suurennuslasi ja kolmiulotteinen ampiainen, tiistaina siniset vaatteet Atatürkin silmien kunniaksi ja ensi viikolla punaiset, hassunhauskaa asustetta naamiaisiin. Kylmä hiki äidille, joka raapii päätään yleensä illalla klo 10 muistitaulun edessä silmäillen tarhan ohjelmalistaa.


Rauhoitu, naureskeli mies. Tarkoitus on antaa ideoita kotiin, ei niitä kaikkia kukaan tee, tehdään mitä ehditään, ei stressiä, sanoi mies. Just. Eräänä aamulla saapui tytön tarhakaveri isänsä kanssa tarhaan samaan aikaan, heilutellen pyörän tarakalta jotain kimaltelevaa ja hienon näköistä, se oli sen päivän aiheeseen liittyvä, Atatürkin kuvista tehty upea kollaasi. Huokasin syvään, meillä ei oltu tehty mitään. Sain pienen synninpäästön toisena aamuna tarhalaisten äitien kanssa teelasin äärellä. Näittekö mitä Timur oli tehnyt babansa kanssa, minä en tehnyt mitään! Nyökkäilyjä. Ensi viikolle on pyydetty tuomaan jotain kolmiulotteista, mitä ihmettä, parahtaa yksi rouvista!

Kahden tarhakuukauden jälkeen kirjahyllynnurkassa on melkoinen pino materiaalia, kokouskutsuja, kurssimateriaalia, uutiskirjeitä eri viikoille, selvityksiä tarhassa tehdyistä asioista ja kehoituksia mennä eri tapahtumiin, kuvia ja suurennuslasi kiitos tiistaille, hunajapurkki ja keksejä perjantaille. Askartelua kaihtavalle on ilmestynyt kotiin laatikko, jossa on erilaisia ennestään tuntemattomia palleroita ja papereita. Keittiövuoro on kerran kuukaudessa, kertoo opettaja, harjoittelemme tekemään jotain, joka nautitaan yhdessä. Kuun loppuun asti keskustassa on Puolan lähetystön järjestämä puuhastelu-ateljee ja viikonlopuksi kehoitus tutustua historialliseen paikkaan, kuva olisi kiva! Tulee kiireinen viikonloppu.

Ulkosuomalaisen äidin otsalle valuu hikikarpalo. Eikö tarha olekaan paikka, johon viedään ja sitten haetaan? Ehei, se on yhteistyötä kodin ja tarhan välillä, eilen kotona leikittiin mikä esine on sininen leikkiä ja tänään koulussa harjoiteltiin eri värejä. Tytön opettajan otsa menee ruttuun erään äidin kritisoidessa kotiin tulevista askarteluista, teidän on tarkoitus puuhastella lapsen kanssa kotonakin joskus, eikö, vinkkaa opettaja? Olen todella tyytyväinen tytön tarhaan, ryhmään, toimintaan ja erityisesti opettajaan, tarhan ja kodin välinen yhteistyö on hienoa. Ongelmana on todennäköisesti suomalainen suhtautumiseni. Jos jotain pyydetään tai sanotaan, niin tehdään. Pilkulleen. Ohjeet ja kehoitukset ovat suuntaa-antavia eivät käskeviä, kai? Hassuttelupäivänä rekvisiittaa oli ollut vajaalla puolella ryhmän lapsista, lopuille kaivettiin varastosta puuttuvia naamareita ja hassuja hattuja.

Osa vanhemmista on töissä, joten vastuu on sälytetty isovanhemmille tai hoitajalle. Hassuttelupäiviin ja muihin juttuihin osallistutaan, jos ehditään ja muistetaan. Suomessa on tarha, jonne lapset viedään kun vanhemmat menevät töihin ja lapsi tarvitsee virikkeellistä toimintaa. Turkissa on tarhat, johon lapset laitetaan vanhempien työn takia ja valtion puolipäiväiset, joihin lasten viemisen ensisijainen syy on oppiminen ja kouluun valmistautuminen. Erilaiset yhteiskunnat ja erilaiset metodit. Edellisellä viikolla alkoi vanhemmille suunnattu perhekasvatuskurssi, joka kestää maaliskuulle asti, ilmoittauduin kurssille mielenkiinnosta, kurssista lisää sen edetessä.

Olin viime kuussa tytön opettajan kanssa tapaamisessa. Opettaja kertoi tarkasti tytön kehityksestä ja toiminnasta, keskityimme eniten kaksikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen, tajusin vasta myöhemmin että ne olivat nimenomaisesti meidän kysymysmerkit tarhan aloituskaavakkeissa. Tämä on koulumainen tarha, jossa opettajalta odotetaan tietynlaisia tuloksia. Meiltä odotetaan yhteistyötä ja koululla opitun tukemista kotona. Loppukaneetiksi erään viikon tarhaohjelma:


Ma -

Ti Pyydetään tuomaan mahdollisia Atatürkin kuvia, kollaaseja tai aiheeseen liittyvää. Repussa on 1-3 numerot väritettäviksi.

Ke Maija Mehiläinen elokuva leffateatterissa, edellisiltana kotona on pyydetty leikkimään Mikä on sininen esine leikkejä ja pukemaan lapset siniseen, tarhassa opetellaan värejä ja numeroita.

To Ympäristö yöllä ja päivällä, edellisiltana voidaan tutkia vanhempien kanssa lämpömittarilla ulkolämpötiloja ja sisälämpötiloja, mikä on yö ja mikä päivä? Tarhalle pyydetään tuomaan työ, jossa esitellään ympäristö yöllä ja päivällä.

Pe Aiheena on terveellinen ruoka, kotona pyydetään antamaan lapsille välipalaksi porkkanaa ja pähkinöitä.

Tarhan jatkuvana teemana on vesi, sen tärkeys ja kulutus, 3-vuotiaiden kauden teemana on hunaja, josta opitaan asioita syksyn aikana esimerkiksi kokkailemalla. Keskiviikko on retkipäivä, jolloin ryhmä suunnistaa aina johonkin. Ekokoululla kierrätetään ja opitaan eläimistä koulun eläinnurkkauksen kautta. Tässä kuussa alkaa musiikki instrumentteihin tutustuminen, loppuviikosta olisi lasten terveydenhuoltoon liittyvä kokous, koululle pitäisi lähettää tyhjiä vesipulloja, vesilasku ja muuta rekvisiittaa kollaaseja varten. Syvä huokaus ja vilkaisu viikon ohjelmaan. Eilen taiteilin tytön kanssa ampiaisen ja tänään ihmettelen miten valmistetaan tytölle ensi viikolle vesi-teemaan sopiva asuste, ideoita?

Kommentit

  1. Ihana postaus ihan samoista murheista mitä mekin läpikäymme!! :D Tosin teidän koulunne on todella aktiivinen. Meidän esikoulussa käy kerran parissa viikossa joko teatteri tai joku muu esitys: viime viikolla oli taikuri. Aamupala on myös yksinkertainen, mutta syömme aamupalan yleensä joka aamu yhdessä ennen kouluunlähtöä. Meidän isoin ongelma on läksyt, joita tulee paljon ainoastaan tytön luokasta. Erenin opettaja ei ole vielä kertaakaan lähettänyt kotiin läksyjä. Esman läksyjä tehdessä meneekin se ilta ja pari kertaa myönnän tehneeni suuren osan itse, kun ei muuten olisi ehtinyt!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) samassa veneessa ollaan, meidan koululla on kylla mukavan aktiivista toimintaa retkien suhteen, me syödaan jotain tosi pienta ennen lahtöa ja sitten heti lounas tarhapaivan jalkeen, kouluunlahtö onkin sitten jo oma juttunsa...

      Poista
  2. Niin tuttua! Mua ärsyttää nämä kaikki eri teemapäiviksi tarvittavat vaatteet ja rekvisiitat ja kaikki ylimääräiset hommat kotona. Meillä kuusivuotias tarvitsee kouluun ensi viikoksi ruskean t-paidan. Sellaisia yksivärisiä ei täältä Khartumista varsinkaan noin vain löydy eli joudun miesten t-paidasta itse väkertämään pojalle sopivan.

    Suomalaisena tuntuu ihan hullulta miten paljon vanhemmilla on koulun puitteissa tekemistä. Oikein tyytyväisenä jättäisin askartelut koulun hoidettavaksi kokonaisuudessaan! Saa nähdä miten asiat sitten hoituu kun meillä on kolme lasta koulussa... Mä taidan kaiket illat ommella esiintymisasuja ja teemapäivien t-paitoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllahan tama vahan työlasta on toisinaan mutta jatan kylla tekematta osan hommista eika niista kukaan ole naputtanut mutta Turkissa vanhempien osallistuminen tarhaan ja kouluun valtion puolella on aika normijuttu, yksityisella on vahan toisin, voi meita :D

      Poista
    2. Mä olen niin tunnollinen, että alkuun tein ihan kaiken mitä koulusta pyydettiin... Vähitellen onneksi sentään tajusin, että ei kukaan muu taida ottaa hommaa niin vakavasti kuin minä :) Nyt yritän toimia tunnelman ja jaksamisen mukaan mutta vaikeaa on sekin välillä - joskus vasta jälkeenpäin tajuan mitä tarkoitusta varten mitäkin asiaa kotona hoidetaan ja mitkä on niitä tähdellisiä juttuja. Mutta mutta oppia ikä kaikki, kai tästäkin tulee vielä rutiinia kun lapset kasvaa.

      Poista
    3. Minakin taidan olla edelleen vahan liian tunnollinen tanne verrattuna, huomaan myös etta ne vanhemmat jotka tekevat paljon koulun eteen, ovat yleensa niita joilta sitten odotetaan eniten osallistumista, olen pitaytynyt ulkopuolella kaikista ylimaaraisista kokouksista ja toimitsijan rooleista. Kylla tasta varmasti viela rutiinia tulee ja oppii tekemaan sen mita kokee tarkeaksi meille.

      Poista
  3. Voisin ihan huvikseen kertoa mielipiteeni näistä:

    "Ti Pyydetään tuomaan mahdollisia Atatürkin kuvia, kollaaseja tai aiheeseen liittyvää. Repussa on 1-3 numerot väritettäviksi."

    - Hyvä juttu.

    "Ke Maija Mehiläinen elokuva leffateatterissa, edellisiltana kotona on pyydetty leikkimään Mikä on sininen esine leikkejä ja pukemaan lapset siniseen, tarhassa opetellaan värejä ja numeroita."

    - Miten Maija mehiläinen elokuva liittyy sinisen leikin väreihin? Käydäänkö joka päivä uusia värejä? Syödäänkö siellä päiväkodeissa pastilleja? Ehdottaisin "pastillialustaa", jossa olisi A4 paperilla kartongista askarrellut perusvärit ympyröinä esim. sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Sitten kasvattaja asettaa pastillin tietyn värin päälle ja sanoo: "Laura saa ottaa punaisesta pastillin, Tommi keltaisesta, Noora vihreästä.." jne. Tätä voisit hyvin ehdottaa tytön päiväkotiin. Ja jos siellä ei syödä pastilleja, niin voihan alustasta hakea muutakin, mitä keksii.

    "To Ympäristö yöllä ja päivällä, edellisiltana voidaan tutkia vanhempien kanssa lämpömittarilla ulkolämpötiloja ja sisälämpötiloja, mikä on yö ja mikä päivä? Tarhalle pyydetään tuomaan työ, jossa esitellään ympäristö yöllä ja päivällä."

    - Lämpömittari tehtävä on liian vaikea noin pienille lapsille. Yön ja päivän ymmärtää valon perusteella, jos sellaista lapsille kertoo, mutta esim. täällä meillä suomessa tehtävä olisi haastava, kun tähän aikaa vuodesta on myös päivät pimeitä. Mielestäni tähän liittyvä työ on myös liian haastava tämän ikäisille lapsille, kun jo aikuisellekin saattaa tuntua turhan työläältä.

    "Pe Aiheena on terveellinen ruoka, kotona pyydetään antamaan lapsille välipalaksi porkkanaa ja pähkinöitä."

    - Hyvä idea! Mutta pähkinät? Niissäkin on eroja terveellisten ja epäterveellisten välillä. Onko selitetty tarkkaan minkälaisia pähkinöitä ja minkä verran? Ettei nyt joku vanhempi menisi syöttämään lapselleen vähän väliä pähkinöitä, kun annetaan illuusio niiden terveellisyydestä. Tosin päiväkotihan ei ole mikään ravitsemusterapeutti, joten tarkkojen ohjeiden antaminen tästä ei olisi edes pk:n tehtävä. Pähkinät ovat myös riski, jos jollakin olisi vaikka allergiaan taipumusta tms.

    Hyvä puoli tässä on se, että tuetaan vanhempien ja lasten yhdessä toimimista ja sitä, että lapsella on mahdollisuus oppia myös kotona. Tosin unohdetaanko tässä nyt se, että "raskaan" päiväkotipäivän jälkeen lapsilla on oikeus levätä ja olla olematta jatkuvassa valmiudessa tekemään aikuisen käskyttämiä tehtäviä. Mitä jos lapsi saisi vain leikkiä? Leikki on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista pienellä lapsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suuresta panostuksesta ja ajatuksistasi. Maija mehilainen ja varit ovat erillisia asioita, nain ymmartaisin, lampömittarin kaytöllakin tuetaan oppimista, tarkoitus ei ole osata sen kayttöa, pahkinöista sen verran etta turkkilaisille ne ovat tuttuja ja kansa osaa erotella niiden kaytön, itseasiassa ohjeissa puhuttiin saksanpahkinöista, jotka taalla ovat muutenkin osana terveellista ruokailua. Turkki ja Suomi ovat erilaisia yhteiskuntia, taalla lapset valmennetaan tata yhteiskuntaa varten, Suomessa taas sinne, parjaavatkö sitten muissa eri yhteiskunnissa niin sehan jaa nahtavaksi?

      Nimimerkki olisi kiva!

      Poista
    2. lisays: puolipaivatarha on Turkissa aika kiva sen suhteen etta lapsihan on tarhassa 07.45/08.00-12.30/12.45 tai saman ajan iltapaivaryhmassa.

      Poista
  4. Minusta tuo kuulostaa kivalta! Siinä illalla kun lapsen kanssa puuhailee, niin on kivoja juttuja mitä voi tehdä. Eikä varmaan kovin tiukkapipoisesti tarvitse noita idoita soveltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut tosi positiivisesti yllattynyt tytön tarhasta ja paaasia tietysti on, etta tyttö on selvasti innoissaan kaikesta uudesta, kavereista, opettajasta, retkista ja touhuista. Ihan mukaviahan monet noista jutuista ovatkin vaikka valilla on menna sormi suuhun ja kiiretta pukkaa, pitanee ottaa rennosti ja tehda minka ehtii kuin turkkilainen eika lukea kaikkea pilkkua viilaten stressaten kuten suomalainen :)

      Poista
  5. Kiireiseltä vaikuttaa tarhalaisen ädin päivä, ihan työstä tuo kävisi. Varmaan on turkkilaiseen tapaan parasta tehdä kuten miehesi ehdottaa: teet ne mitkä ehdit ja mihin mielikuvitus riittää. Tuskinpa sitä kukaan huomenna muistaa, mitä tänään jätit tekemättä:)
    Mutta oikeesti, ihan mukava, että tarhan ja kodin välillä on paljon toimintaa ja tarhantäti vaikuttaa tosi tehokkaalta ja aikaansaavalta, mikä on iso plussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytölla on ihana tarhatati ja on kiva, etta han jaksaa touhuta ja keksia, jokainen tekee tosiaan sen mukaan mita ehtii.

      Poista
  6. Oi joi. Enpä haluaisi olla lastentarhanopettaja lapsesi tarhassa. Kuulostaa siltä, että siellä paneudutaan opetukseen ihailtavan perusteellisesti ja työtä riittää! Ihanaa, että tyttärelläsi on noin upea paikka oppia uutta maailmasta.

    Mutta tunnistan kyllä myös huokauksesi. Mekin teemme joka päivä yhdessä lasten läksyjä ja väkerrämme projekteja. Taas on tulossa muutamat ylimääräiset tapahtumat, joihin tulee osallistua vähintäänkin leipomalla / ostamalla / maksamalla ja vanhimman lapsen luokkakaverin äiti jo vähän nälväisikin, kun en osallistu riittävästi. Maassa maan tavalla. Tähänkin tottuu. Lapsista on ihanaa, kun koulu on koko perheen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siina tosiaan touhua opettajallakin, tytön tarha on valittu parhaimmaksi valtion tarhaksi Turkissa, eika varmaan vahiten ohjelman ja panostamisen takia. Mutta aika lailla hommia tulee vanhemmille kotiin, onhan siina puuhaa, työssakayvat tuskin vakertavat kovinkaan monia juttuja. Maassa maan tavalla, juuri nain, eri yhteiskunnissa erilaiset taidot tulevat tarpeeseen. Tuo on hyva pointti, etta lapset nauttivat kun tarha/koulu on koko perheen juttu.

      Poista
  7. Tutulta kuulostaa myös täältä toiseltapuolen maailmaa... Mä aina kauhuissani mietin mitä kaikkea on päässyt "läpi siivilästä" eli mistä oon autuaan tietämätön.

    M:lla on huomenna esitelmän palautuspäivä eli eka power point tehtävä. Lapsi on kuusvee... kukkakohan sen presentaation siis värkkää käytännössä? Mä, mä, mä... samaa valitti muut mutsit aamulla bussipysäkillä. Toki hyvä ja tärkeetä että oppivat perehtymään asioihin, valitsemaan ne avainkohdat aiheestaan ja käyttämään tietotekniikkaa, MUTTA puolivälissä joulukuuta on kolmilapsisen perheen äidillä muutakin tekemistä kuin viritellä presentaatiota linnanjuhlista - oikeesti.

    O:lla on perjantaina retki vanhainkotiin laulamaan, lauluja pitäis harjoitella kotona. En osaa lauluista ensimmäistäkään. Ei harjoitella.

    K:lla (4v) on myös perjantaina esitelmä. En ehdi miettimään asiaa.

    Sen lisäksi että on joulukuu ja elämä jouluisen muikean vilkasta, olen töissä keskiviikon ja torstain.

    Hengästyn ja huokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla piisaa siis hommia kerrassaan ja kolminkertaisesti :) Noin se on tehtava, etta se mita ehditaan tehdaan, kun molemmat kayvat töissa niin askartelut ja puuhastelut illalla jaavat varmasti vahaisemmiksi. Taalla ei juuri joulukiireet paina vaikka muuten arki vahan kiireiselta viime aikoina onkin vaikuttanut.

      Poista
  8. Hiki tuli lukiessa! Eihän tuossa töissä ehtisi käydä ollenkaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh heijaa, vajaa puolilla tytön tarharyhmalaisista molemmat vanhemmat ovat töissa, toiset kokopaiva ja toiset osa-aikaisissa, heilla isovanhemmat, vanhemmat sisarukset tai joissakin tapauksissa kodinhoitajat osallistuvat sitten naihin askarteluihin tai sitten ne jatetaan tekematta. Moni kokopaiva töissa olija valitsee kuitenkin yksityisen tarhan, joissa vanhempien ja koulun yhteistyö on monesti vahaisempaa.

      Poista
  9. Minusta tuo kuulostaa ihanalta ja järkevältä. Okei, ehkä ei noin paljon tarvitse olla viikko-ohjelmaa, työssäkäyville vanhemmille tulee varmasti kiire, mutta hienoa että kodin ja tarhan/koulun väliseen yhteistyöhön halutaan panostaa ja samalla tuossa tulee panostettua myös vanhempien ja lasten suhteisiin sekä siellä tarhan päässä nähdään jos kotona ei ole kaikki kunnossa. Ennaltaehkäisevää sostyötä siis myös, mielestäni. Mutta kuten sanoin, paljon tuossa on ohjelmaa, ehkä joku kerta viikossa juttu olisi parempi? Jos mun muksut olisi vielä tarhaiässä niin olisihan tuossa sumplimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jarkevaa se onkin kuten olen huomannut silla tytösta tarha kaikkine puuhineen on huippupaikka. Työssakayvat vanhemmat selvasti jattavat kylmasti aika monta hommaa tekematta ja tuo on ihan totta, etta ongelmat tulevat nain paremmin esiin ja niita on jo muutaman perheen kanssa yritetty hoitaakin. Naita suurempia hommia on lopulta aika harvoin, usein on pikkujuttuja kuten tietyn variset vaatteet, kangaspalat jotka ovat vastakohtia (karhea ja liukas tms.), valokuva vauvana tai hedelma hedelmasalaatin tekoa varten. Viikon retki on se odotetuin tapahtuma ja paahomma joka viikko.

      Poista
  10. Suomessa voitaisiin ottaa vähän oppia tästä. Meillä elää vieläkin osittain se ajattelu, että päivähoito on lasten säilytyspaikka, niin että vanhemmat pääsevät töihin.

    Yksisin (vai Yksiksen) amerikkalaiskoulussa on kyllä suomalaisittain ajateltuna kova meininki, 4-vuotiaalla esitelmä ;) hui! Mutta eivätpä ole usalaiset tuppisuita! Joskus olen ihmetellyt, kun ketä tahansa bagladya tai kadunmiestä haastatellaan jossain ajankohtaisohjelmassa, ja he puhuvat sulavasti kuin poliitikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama tarhasysteemi tuli minulle yllarina silla tutuintahan minulle on se Suomen malli, nyt taalla ja muiden ulkosuomalaisten juttuja lukiessa olen huomannut etta taman paikallisen systeeminen tyylinen tarhamaailma tuntuu olevan yleinen aika monissa maissa. Valilla vahan työlasta mutta ainakin lapsen mielesta tosi hauskaa.

      Poista
    2. Olen kuullut, että Belgiassa on hyvin samantyyppistä kuin sinun tytölläsi, paljon ohjattua toimintaa. Siellä myös kaikki raportoidaan vanhemmillle hyvin tarkkaan. Suomessa luotetaan enemmän vapaaseen leikkiin ja akateemisuutta on vähän ennen eskarivuotta, vaikka opettajat ovat yleensä maistereita.

      Poista
  11. Ei ole totta! Hirvittävä määrä tehtäviä tosiaan. Meilläkin täällä Ranskassa kolmivuotias saa läksyjä, mutta sentään aika harvoin. Sitäkin useammin kuitenkin pyydään tuomaan askartelussa käytettäviä tavaroita (viime viikolla vihreitä esineitä, kuten juomapulloja ja vanhoja kyniä), joista lapset askartelivat moderneja joulukuusiaiheisia installaatioita. Se nyt meni vielä helposti tähän teidän ohjelmaan verrattuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla ei ole viela laksyja, enemminkin naita askarteluja tai jotain tuotavaa kuten hedelma hedelmasalaattia varten, kakkuainesta sita varten, hygieniatuote puhtausopetusta varten tai naita tyhjia pulloja sun muuta kollaaseja varten, mutta nama työlaammat hommat kylla tuottavat jo hommaa ja pohdintaa....

      Poista
  12. Tuli vaan mieleeni että ehkä tuossa on hiukan sellaista valmennusta kouluun,kuten Petra sanoi. Kouluhan alkaa jo kuuden vanhana ja esikoulu viiden. Valtionkouluissa onkaiketi aika isoja luokat,mjoten ei voida odottaa käyttäytymiskasvatusta koulun alkuun. Muutenkin Turkissa ehkä enemmän opetetaan lapsia olemaan paikoillaan ja käyttäytymään kuin Suomessa. Suomessa monet ovat sitä mieltä että lapsia ei saa kieltää, opettajat ihan pulassa näiden pikku-termiittien kanssa. Itse olisin kultaisen keskitien suosija :) Eikös Turkissa ole myöskin pakollinen koulu aika lyhyt? Silloin on hyvä aloittaa opetus Ataturkista pian, jotta saadaan kaikille tiedot päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtion tarha on tosiaan kouluun valmentava, siita puhutaan koulunohjelmassakin ihan selvasti. Valtionkouluissa on monilla paikkakunnilla isoja ryhmia, sen takia koulua kaydaankin yleensa kahdessa vuorossa, aamu- ja iltapaivaryhmissa. Turkissa oppivelvollisuus on 12 vuotta eli ei mitenkaan lyhyt :) Taalla on toteutettu muutamakin koulu-uudistus viime vuosikymmenen aikana, viimeisin 2012, aikalailla olisi viela tekemista.

      Poista
  13. Mua alko stressaamaan sun puolesta lukiessani kuinka työteliäs tuo tarha on äidille! Nautiskelen kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla tästä Suomen koulun helppoudesta vanhempien osalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Taalla yksityisella sektorilla ei ole tallaista kodin ja tarhan yhteistyönmaaraa eli se vastaa siina mielessa Suomen tarhaa mutta korkeampi hinta taas puolestaan velvoittaa silla sektorilla tarhan toimimaan ja ohjelmaa on aikalailla tarhan puolesta. Kiitos Mama D, eiköhan tahan rutinoiduta.

      Poista
  14. Yksityisessä koulussa opena olleena olen kyllä sitä mieltä, että tuo valtion tarha on varmaankin parempi. Aikoinaan 70-luvun lopulla yksityisessä koulussa vanhempien raha puhui ehkä liikaakin. Toivottavasti näin ei kuitenkaan enää ole edes yksityisellä puolella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina tykkaan ideasta monessakin mielessa etta tyttö on valtiontarhassa, rahapuoli ja sitten se, etta valtiontarhassa on tavallisten perheiden tavallisia lapsia. Raha puhuu edelleen aika monessa yksityisessa, monesti tuntuu etta valineita, rekvisiittaa ja sita sun tata on tarjolla yllinkyllin mutta muut erot aika pienia?

      Poista
  15. Mielenkiintoista..Samoilla linjoilla italialainenkin päiväkoti. Kirjoittaessa ehkä saa stressaavamman kuvan tilanteesta kun se käytännössä on.
    Olin Suomessa päiväkodissa muutaman kuukauden töissä pari vuotta sitten, ja palattuani Italiaan heti perään italialaisessa päiväkodissa, joten sain aika hyvin kuvan ja vertailun kummastakin. Täällä päiväkoti on koulumaisempaa, ja vaarana liioista tehtävistä on se, että lapsi ei tee niitä itse.Tehtävien tarkoituksenahan on, että lapsi kehittyy ja käyttâä mielikuvitusta eikä äiti
    Tämä on sitten vanhempien vastuulla kuinka itsenäisesti antaa lapsen työskennellä.Sulta se sujuu varmasti!
    Suomesta ottaisin leikkipisteet, missä lapsi käyttää vapaasti mielikuvitustaan, kauppaleikeistä majoihin jne
    Jättäisin pois taas kurillisen minuuttiaikataulun, koska lauletaan, luetaan kirja jne puheenvuoronkin saa vain viittaamalla.
    Ottaisin Italialialaisesta koulusta iloisen ilmapiirin, hyvän olon ja huumorinkin käytön opettajienkin suusta. Kyllä lapset siltikin istuvat paikoillaan, käyvät käsipesulla jne vaikka ilmapiiri ei olekaan niin " totista".
    Anteeksi puheripuli Petra..Montessoriope mussa innostui..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole oikeastaan niinkaan stressaantunut, ainakaan enaa, vaan lahinna ihmeissani kun systeemi poikkeaa aikalailla Suomesta. Sulla onkin hyvaa tilannekuvaa kun olet ollut molempien maiden paivakodeissa töissa! Taalla nain pienilla ei ole oikeastaan viela laksyja vaan askartelua, joita pitaisi sitten tehda yhdessa. Mun tytön tarhassa on leikkinurkat eli paiviin sisaltyy myös aikalailla vapaata leikkia, tytön juttujen mukaan tama leikkii usein kotia, tekee ruokaa ja pitaa kauppaa, pulpetteja ei ole vaan isot pöydat pikkutuoleilla, jonka aaressa sitten askarrellaan. Koulumaisempaa ja kurinalaisempaa kylla on, tapakasvatus ja puhtausopetus on isossa osassa, kadentaitoja opetellaan muovailuvahalla, saksienkaytölla etc. Kiitos kommentista Leila!

      Poista
  16. Kiitos taas. Nämä ovat minun suosikkeja, tietysti työni puolesta :) sain samalla vähän synninpäästönkin, kun olen vähän ollut huolissani kokevatko vanhemmat stressaavana, kun lähiaikoina on pitänyt muistaa saunakamppeita saunapäivään, naamiaisasuja, aikaisempaa tuloa joulupolkuun lähtiessä jne. Mutta pientäpä nämä meillä vielä. Perhekurssin kertomusta jään myös odottelemaan.

    kiitos myös ohjelmavinkistä :) Hyvää viikonloppua.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyva Venla! Ma arvasin etta taa kiinnostaa sua, tasaiseen tahtiin laitan paivityksia tarhamaailmasta :) Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  17. Huh, onpas tarhassa virikettä kerrakseen! :) On kyllä hyvä, että yhteistyö on tiivistä tarhan ja vanhempien välillä kunhan tosiaan siitä ei unettomia öitä kellekään seuraa :D Mielenkiintoista lukea näitä niin voi tietää vähän mitä odottaa tulevaisuudelta vaikka jonkin verran sivusta on saanutkin seurata miehen siskonpoikien tarha- ja koulutaivalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viriketta riittaa, itse kullekin :) Jokainen jaksamisen mukaan, meilla on varmaan eka vuosi viela sopeutumisvaihetta tarhaan ja sen rytmeihin, ehka sen jalkeen mennaan jo rutiinilla?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit