Ankara tutuksi - Eymir Gölü

Kevät on Ankarassa jo pitkällä, tämä vehreä aika on niin kaunista, syreenit ja hedelmäpuut kukkivat ja linnut laulavat, taivas on keväisen kirkas. Otimme eilen kohteeksi neidin ja ystävieni kanssa Eymir Gölün eli Eymir järven, joka sijaitsee Ankaran ulkopuolelle ja sen alueet kuuluvat Orta Doğu Teknik Üniversitelle. Järvi on melko pieni ja siihen valuva vesi muodostuu lähinnä Elmadağn huipun lumista, syksyn edetessä järvi alkaakin kutistua.

Järveä kiertää asfalttitie, jonka pituus on noin 12 km, matkan alkupäässä on muutama ravintola, joissa on kivat piha-alueet, lasten leikkipaikat ja ihana maisema järvelle. Reitin puolivälin jälkeen vierekkäin on useita kioskeja pienin tuolein ja pöydin varustettuina, joista voi ostaa täytettyjä toasteja tai gözlemeä.

 

Reittiä järven ympäri oli aurinkoisena lauantaina kiertämässä moni muukin ankaralainen, kuka kävellen, kuka pyörällä, joita on alueella vuokrattavana. Pääsipä reitin kiertämään bussien kyydissäkin, joista saattoi hypätä välillä jaloittelemaan, laiskuuden huippu? Matkamme varrella vastaan tuli kaksi morsiusparia, jotka otatuttivat kuvia kauniissa maisemissa.

 
Parhaimmat paikat oli iltapäivällä jo varattu, osalla oli retkituolit tai sitten oli leiriydytty vilttien ja eväiden kera paistattelemaan päivää. Turkkilaiset ovat piknik-kansaa, tällä alueella on tulenteko kielletty joten kertakäyttögrillejä ei näkynyt, välipalat olikin tehty valmiiksi jo kotona ellei ruokailtu paikan ravintoloissa. Alueella ei soi musiikki ja tunnelma on rauhallinen, varjoisa paikka kirsikkapuiden alla näytti otolliselta kirjan lukemiseen.

Tyttö oli mukana rattaissa ja ystävilläni oli sauvat, joita kukaan ei enää edes vilkaissut, joten taitavat olla tuttuja kapistuksia monille? Puoliväliin asti neiti jaksoi katsella lukuisia lintuja, ihmetellä sammakoiden kurnutusta ja juoda pillimehua, sen jälkeen alkoi kiemurtelu ja kiukuttelu. Kun kaikki lelut ja eväät oli kokeiltu, rauhottui neitikin taas katselemaan maisemia ja vastaantulijoita.

Loppumatkasta pysähdyimme vielä mehulle ja välipalalle yhteen reitin kioskeista. Ankaran lehdissä kirjoitettiin viime vuonna alueen anniskelupaikkojen alkoholintarjonnan lopettamisesta, ravintoloista en tiedä mutta ainakin monilla leiriytyjillä oli päiväoluet kylmälaukussa.

Kioskeista saa  huokeaan hintaan turkkilaista välipalaa ja virvokkeita, monet opiskelijat ja nuoret parit olivat saapuneet vapaapäivän viettoon.

Kotiin saavuttiin kaupan kautta illalla ja tytölle päivä oli ollut pitkä, kiemura tie järvelle ja kuuma auto saivat pienen myös matkapahoinvoivaksi, joten kotona odotti suihku ja sen jälkeen unta ei tarvinnut odotella. Lenkki tuntui mukavasti jaloissa, päivä järvellä on loistava pakopaikka keskustan melusta ja saasteista.