Siivousjumala asuu Turkissa

Meidän talossa kyllä kuuluu kun yläkerrassa on siivouspäivä ja se tuntuu olevan aika usein. Ainaista mattojen tamppausta, nurkkien luuttuamista ja tavaroiden siirtelyä, oman järjen mukaan kerran viikossa tuntuisi suhteellisen normaalilta tahdilta mutta voin vannoa että aina kun poistumme kotoa, on vastapäisen talon samassa ikkunassa täti vähintään kerran päivässä hinkkaamassa ikkunaa. Itselläni on nykyisin melko rento ote siivoamiseen, siivooja pyydetään paikalle silloin tällöin, itse siivoilen kun ehdin tyttö vanavedessä, leikki ja ulkoilu menee aina edelle, muutamiin pölypalloihin ja pieniin rasvaisiin kädenjälkiin ikkunassa ei kukaan kuole, päinvastoin.

Kun anoppi tulee meille, on ensimmäinen kysymys milloin verhot on pesty? Alussa ärsyynnyin suunnattomasti siitä että kotimme siivouksesta tentataan, ennenkuin huomasin että se on turkkilaisten kotirouvien ykkösaihe, kehutaan kuinka siistiä toisen kodissa on, kuinka puhtaana verhot hohtavat ja miten hyvä ihminen Fatma rouva on kun sen koti aina näin kiiltää. Kakkosaihe on sitten se tomaattien ja kurkkujen hinnanvaihtelu ennen siirtymistä kulmakunnan juoruihin. Osaa turkkilaisista vaivaa selvä siivoushulluus, joka päivä hinkataan ovennuppeja ja ikkunalautoja, kävellään edestakaisin rätin kanssa maanisesti puhdistellen kerta toisensa jälkeen hyllyjä ja pöyhien sohvatyynyjä. Törmäsin joku aika sitten jopa telkkarissa ohjelmaan, jossa keskusteltiin joidenkin kotirouvien sairastumisesta siivousmaniaan.

                                                 

Turkissa on vastaan tullut uskomattomia siivoustapoja ja maanisuutta, hirveitä myrkkyjä ja liiallista desifiointia. Kun kylistä on muutettu kaupunkiin, on vanhat siivoustavat tuotu mukana, vettä on paiskottu ämpäritolkulla tai letkulla pitkin parketti- tai lautalattioita, aiheutettu vesivahinkoja ja lattiaremontteja. Verhoja pestään viikottain, yleensäkin kaikki mikä koneeseen mahtuu, tungetaan sinne. Isoissa kaupungeissa pöllyää ja on saasteista, joten ikkunoihin ja verhoihin tarttuu nopeasti likakerros. Olin alussa ihmeissäni kun siivooja pesi joka kerta ikkunat, kun kysyin eikö muutaman kerran vuodessa riitä, sain kummastuneita katseita.

Tytön syntymän jälkeen kiinnostuin aiempaa enemmin siivousaineista, mitä myrkkyjä ne pitävätkään kauniisti kuvioitujen etikettien takana? Turkkilaisten ykkösaine puhdistukseen on Çamaşır suyu eli kloriitti, sillä puhdistetaan kaikki, lattiat, tekstiilit, vessat ja keittöt. Anoppi ehdotti kyläillessään että laittaisimme tytön rakkaan unilelun likoamaan kloriittiin! Tiedän että anopin ollessa nuori äiti ei puhuttu kemikaalien vaarallisuudesta eikä erillisiä lapsille tarkoitettuja pesuaineita tunnettu, voin kuvitella että joissakin perheissä käydään vääntöä anopin ja miniän välillä kloriitin käytöstä lapsiperheissä. Edellisessä työpaikassani käytiin uuvuttavaa taistelua siivoojan kanssa kloriitista luopumisesta, vaikka hänelle ostettiin muita aineita, sujahti kloriittia kuitenkin salaa pesuveteen. Monen paikallisen mielestä tuo tuttu tajunnanräjäyttävä tuoksu ja valkoisena hohtavat pinnat antavat lopullisen silauksen. Siivoojamme lotrasi aiemmin kloriittia puoli pullollista päivässä, sen käytön lopettamisesta käytiin pitkiä keskusteluja, rouvaa ei huolettanut ollenkaan mitä kloriitin käyttö päivittäin aiheuttaa hänelle.

Vaikka monissa paikoissa varoitellaan kloriitin sekä kalkin ja ruosteen poistajien vaaroista, jatkaa moni niiden käyttöä uskollisesti. Tavallisissa marketeissa on heikosti myrkyttömiä tuotteita ja suurin osa myydään luonnontuotteita kauppaavilla internetsivuilla ja erikoisliikkeissä. Hajusteettomia ja myrkyttömiä tuotteita tuodaan paljon Saksasta ja hintakin on sitten sen mukainen, jos pullollisen kloriittia saa muutamalla liiralla, on tuontituotteen hinta jo muutaman kympin luokkaa. Paikallinen mäntysuopaan verrattava tuote on arab sabunu eli öljyohjainen suopa, tuoksu on hyvä, hinta edullinen ja sitä on myynnissä joka paikassa, mikä parasta se on täysin myrkytön luonnontuote. Joillekin se vain tuntuu olevan liian lällyaine, riittää meillä koska kodissamme ei käsitellä leikkauspotilaita.   
     

Mietoja pesuaineitakin on vähän, monet lapsille suunnatut pyykinpesuaineet on hajustettu ruusulla tai laventelilla. Vahvasti hajustettuja huuhteluaineita on pitkät rivistöt ja mainoksilla kalastellaan juurikin lapsiperheitä tyyliin ruusuntuoksu vauvasi lakanoihin. Erilaiset huonetuoksut, autoraikastimet ja sprayt ovat myös kovaa kamaa ja niitä suihkutellaan rajattomasti. Kaiken pitää vaahdota, huumata tuoksulla ja räjäyttää lika, muuten kyseessä ei ole kunnon aine. Kaikkia siivoustuotteita markkinoidaankin räjähtävin ja dramaattisin sanankääntein.

Turkkilaiset kodit kiiltävät, jokainen nurkka ja kulma on puunattu, astiat ja lasit joista tarjoillaan vieraille on kiillotettu moneen kertaan, kun istahdat sohvalle, on jokainen tyynykin aseteltu millintarkkaan ja pöyhitty. Kodeissa on sen näköistä kun ne odottaisivat vieraita. Siivoojan palkkaaminen ei ole mitään luksusta vaan yleinen käytäntö. Meillä toisinaan käyvä rouva veloittaa 75 liiraa eli reilun 30 €, noin 7 tunnin aikana hän tekee perussiivouksen, pesee ikkunat ja tamppaa matot. Siivoojan kanssa voi sopia palkan mukaan silityksestä tai muista askareista. En koe että siivooja olisi palvelusväkeä, hän on mukava mustaltamereltä kotoisin oleva rouva ja kahden lapsen äiti, juttelemme päivän aikana lapsista ja perheestä. Teen ruokaa ja hoitelen omia askareita samaan aikaan kun hän siivoaa, iltapäivällä syömme yhdessä lounaan. Hän on käynyt naapurinrouvalla siivoamassa jo yli 10 vuotta, samoin monen muun talon asukkaan kodissa.

Alku aikoina mieheni kanssa meillä oli muutamia erimielisyyksiä kuinka siivotaan, lopetimme siis yhdessä siivoamisen. Turkkilaiset ovat hyvin perusteellisia ja siinä vaiheessa kun mieheni innostuu että pestäänkö lattia vielä toiseen kertaan, heitän hanskat tiskiin. Anopin ja vanhemman kansan ajatusmaailmaa johdattaa puhtaus, mitä kovemmat aineet sodassa mikrobeja vastaan, sen parempi. Kun miehen perhe kyläilee, ottaa tiskivastuun miehen sisko, tiskiainepullo on kulutettu parissa päivässä. Energiankulutuksestakaan ei huolta kanneta vaan pesukone laitetaan pyörimään puolityhjänä, anopin mielestä kaikki likainen pestään heti ja tässäkin asiassa on aika turha piipittää pesuainepullon annostusohjeista.