Kulttuurit törmayskurssilla

Joskus käy niin että kun nousee väärällä jalalla, hyppää matkalaukkuun piiloutunut Suomiränkkä mukaan hyllyn päältä. Ne ovat niitä hetkiä kun minulla ja Turkilla on alavire suhteessa. Ränkkä istuu olkapäällä ja saattaa ladella aamutuimaan totuuksiaan. Sen ansiosta käännän lastenohjelmat aamulla 07 aavistuksen normaalia lujemmalle ja kolistelen viimeistään ysin aikaan kattiloita, sukulaisia kylässä ja kehtaavat lorvia sängyissä vielä tähän aikaan, karjuu Suomiränkän luterilainen maailmankäsitys, jonka mukaan aikaisin nouseminen on hyve. Harmi vaan ettei kukaan turkkilainen ole sellaisesta hyveestä tietoinen.

Miehen olkapäällä ei paikallista ränkkää yleensä näy mutta kyllä sitä joskus ihmetyttää, suuresti. Kun suomalaiset ystävät tai perheeni on kylässä, alkaa suunnittelu. Se aloitetaan aamulla, aikataulutus, ruokien valinta ja jonkunlainen suunnitelma on valmis miten päivä tulee menemään. Tämä on ehkä käsittämättömin juttu mitä mieheni ei voi tajuta, miksi aamulla pitää tietää mitä illalla syö tai missä on iltapäivällä? No kun pitää, suomalaisen mieli rauhoittuu kun sillä on listat ojennuksessa ja suunniteltu päivä edessä. Itselläni ne listat on kyllä aina hukassa ja päivän suunnitelmiin on tässä maassa tapana tulla ulkopuolisia häiriötekijöitä. Oikeasti olen päässyt hyvin eroon liioista suunnitelmista, Turkissa elämä muuntautuu pakostakin aika spontaaniksi monien ulkoisten tekijöiden vuoksi, kaupassa ei ole munakoisoja vaikka sen piti olla pääruoka tänään, oikea vaippakokokin on lopussa, lääkärireissu tyssää tietokoneen ilmoittaessa että vakuutus ei ole voimassa, reissu toiselle puolelle kaupunkia sosiaalivakuutustoimistoon, kolari on katkaissut tien, joten bussilinja on poikki ja niin on saatu päivään ympättyä kaikenlaista oheistoimintaa, jota ei lue listalla. Ketään ei kiinnosta enää siinä vaiheessa munakoisojen puuttuminen.

Mieheni on saanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä Suomesta saapuneiden vieraidemme rennosta pukeutumisetiketistä. Suomessa on ihan normaalia mennä omalle pihalle ottamaan aurinkoa pyyhe päällä saunan jälkeen, Turkissa ei voi oikein kekkuloida omalla pihallakaan puolipukeissa, vaikka pihamme on melko suojainen niin aina joku utelias silmäpari osuu johonkin ikkunaan kurkkimaan. Mies kyllä ymmärtää suomalaisten luonnonlapsien vietin mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa mutta naapurit eivät, Turkissa puolipukeissa kulkeminen naapureiden nähden on röyhkeää heitä kohtaan. Naapurin rouva varmasti pyörtyisi nähdessään pihallamme istuskelijan pelkässä pyyhkeessä olutta nautiskelemassa.

Jos jostain niin talon tarjottavien arvostelusta suomiränkkä nousee kiukusta hyppimään. Olisit laittanut nämä perunat uunipellille limittäin niin ne olisivat ruskistuneet kaikki...kyseessä on kermaperunalaatikko ja se syödään näin Suomessa. Jos ränkkä saadaan raivostumaan kunnolla niin tässä vaiheessa on hyvä luennoida anatolialaisen keittiön kauheasta rasvan ja suolan käytöstä ja hiljentää koko pöytäseurue. Suomalaiset vieraat ovat niin tyytyväisiä, syödään mitä tarjotaan eikä aloiteta litaniaa kuinka mikäkin pitko on suvussa letitetty ja kuinka se tehdään oikein, pahoitellaan jos ollaan vielä allergisia kun turkkilainen karjuu jo ovenraosta että hyi haiseeko täällä kaali yööök.
Tiedättehän suomalaisen sanonnan ' talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan'? Se ei päde Turkkiin, tänne sopivaksi se saadaan kun vaihdetaan talo ja vieraat sanojen paikkaa.

Yleensä suomiränkkä istuu hiljaa matkalaukussaan eikä korota ääntään. Vaikka olemmekin aika erakkoja miehen kanssa niin kyllä me vieraista tykkäämme, saammekin pian kylään ystäviä Suomesta joten tiedossa on varmasti pari turistipostausta Ankarasta ja jotain ehkä lapsistakin, neiti saa nimittäin kylään ikäistään herraseuraa. Ankaraan on nyt paras aika tulla, sillä kesä on juuri saapunut kaupunkiin!