tiistai 8. lokakuuta 2013

Miehen vapaapäivä

Karoliina haastoi muutkin kertomaan tavallisesta päivästä jo aikaa sitten, odottelin että saamme eloon hieman arkea ja rutiinia, joten tässä eilisen touhuja, jota leimasi mukavasti miehen vapaa. Monen asian summana tytön rytmit ovat hieman sekaisin ja meillä herätään nykyisin myöhempään kuin ikinä. Maanantaina heräsin hieman kahdeksan jälkeen ja lähdin Helmin kanssa aamulenkille. Odottelimme aamupäivällä saapuvaa remonttimiestä korjaamaan keittiön irvistäviä kaakeleita, joka fillaroikin minua vastaan ja kertoi edellisen urakan pitkittyneen eikä pääsisikään tänään, sovittiin että herra saapuisi tiistaina noin 10-12 välillä, kuitenkin ennen lounasaikaa.

Kohti lauttaterminaalia

Helmillä on edelleen osa tikeistä leikkauksen jälkeen, sillä huolimatta päässä töröttävästä kartiosta, Helmi on onnistunut nuolemaan haavojaan. Viritimme sille aluksi tytön vanhan potkupuvun saksittuna versiona suojaamaan tikkejä, eläinlääkäri laittoi vielä siteet mutta Helmi näppäränä koirana onnistui hankkiutumaan eroon moisista. Nyt asuna on luovuttamani teepaita, johon mies teki kekseliäitä virityksiä, Helmi mustassa kaavussa muistuttaa etäisesti kaapunaista. Ulos Helmi pääsee onneksi ilman varustuksia, kolusimme läheiset puistot ja kadunkulmat, vein Hemun kotiin ja laitoin tytölle ja miehelle kanamunat kiehumaan, tytölle jogurttia ja miehelle vihanneksia, juustoja ja oliiveja. Mies vaihtoi tytölle vaatteita ja vaippaa, hoitivat aamupesut ja aloittivat aamiaista kun itse suuntasin kohti lauttaterminaalia. Heippa ja palaan kun ehdin!

Appelsiinimehua, olkaa hyvä!

Olin matkalla kansalaisuustoimistoon, joka sijaitsee Konakin puolella, odottivat minua allekirjoittamaan hakemuksen siirtopapereita. Ilmat Turkissa ovat olleet viileät noin viikon verran, loppuviikosta odotellaan asteiden nousua mutta tänä aamuna puin ekaa kertaa farkkujakun, sukkia en kyllä vielä suostu laittamaan. Aamuinen Karşıyaka on rauhallinen, ei ruuhkaa tai tööttäleviä autoja, kauppoja avataan ja rinkeleiden tuoksu hyökkää vastaan leipomoista, haenkin poğaçan perunatäytteellä matkan varrelta mukaan, lautta on juuri lähdössä ja saan laittaa juoksuksi etten jää kyydistä. Tilaan puristettua appelsiinimehua 2 liiralla ja nautin maisemista, joukkoliikennettä parhaimmillaan.


Konakissa tuulee kovaa joten matkustan yhden pysäkinvälin metrolla Çankayan alueelle, vaihto-oikeus on 1.5t ja pääsisin takaisinkin samalla hinnalla mutta päätän kävellä uutta reittiä takaisin. Metroa odotellessa luen ilmaista metrolehtistä, siinä kerrotaan Izmirin pyörätieverkoston paranevan, keväällä pitäisi olla 46km pyörätietä taitettavana, fillarin vuokrauspisteitä lisätään niin että niitä on jatkossa 29. Pyörätie jatkuu, kuten nytkin, rannanvierustaa ja saa hienon sinisen värin, fillarit on siis hankittava viimeistään keväällä.

Minun mahdollinen tuleva henkilökortti taitaa olla hieman uudempi versio kun Atatürkin?

Kansalaisuustoimistossa palvelu on jälleen ystävällistä, asioitani hoitava rouva on täyttänyt lomakkeet puolestani, joten tarkastan tiedot, allekirjoitan ja se olikin siinä. Rouva kertoo lähettävänsä Ankarasta saapuneet paperini poliisilaitokselle tutkintaan, arvelee poliisin saapuvan tarkastukselle kotiin bayramin eli uhrijuhlan jälkeen, siitä noin 1.5-2kk jälkeen voin odotella soittoa viimeiseen tapaamiseen kansalaisuutoimistoon komitean eteen mieheni kanssa ja sen jälkeen prosessin pitäisi olla päätöksessä. Rouva toivottaa minulle hyvää bayramia ja yritän muistaa että tästä eteenpäin voi aloittaa toivotukset asioidessaan muiden kanssa. Bayramin odotus on siis alkanut, marketeissa jaetaan tarjouslappusia lihojen tilauksiin ja vaatekaupat mainostavat bayramtarjouksia.

Morsiuspukuja toinen toistaan upeampia.

Otan suunnaksi Kemeeraltin basaarit, monia kauniita rakennuksia jää matkan varrelle ja lopulta päädyn morsiuspukuliikkeitä täynnä oleville kujille. Izmir on kuuluisa hääpuvuistaan, kaupungissa järjestetään vuosittain isot kansainväliset hääpukumessut ja ala on tärkeä kaupungille taloudellisesti. Ihailen mitä upeimpia pukuja ikkunoissa samalla kun mies pirauttaa ja kyselee kansalaisuustoimiston kuulumiset, tyttö haluaa puhua äidin kanssa eikä suostuisi lopettamaan millään puhelua. Kiertelen basaaria ja käyn saksalaisessa Rossman kaupassa, tarkoitus oli ostaa vain vitamiineja mutta kassiin eksyi tytölle nipsejä, rasvoja, hammastahnaa ja laastareita. Nuori turkkilainen mies ottaa kontaktia virheettömällä englannilla ' Would you like to see some leatherjackets?'  No thanks. Takaisin lautalle ja kohti kotia.

Tutkin suuremmalla mielenkiinnolla basaarin kulmien talojen parvekkeita ja erkkereitä kuin kauppoja.

Karşıyakan puolelta ostan tytölle ja miehelle poğaçat, leipomosta lähetetään kipsikädelle terveisiä. Kotona syödään ja mies yrittää selvittää vedenlämmittimen taloudellisinta käyttötapaa, sitä ei siis suljetakaan vaan se saa olla jatkuvasti päällä, kätevää. Tennarit jalkaan ja koko konkkaronkka ulos, tyttö rattaisiin sillä viime aikoina tyttöä ei ole huvittanut kävellä pidempiä matkoja. Menemme ensin Helmin eläinlääkäriin, en ehdi hoitohuoneeseen ollenkaan sillä tyttö marssii jokaiseen huoneeseen omatoimisesti sisään, rapsuttelee koiria ja kissoja, onneksi hoitolan omat koirat ovat jo tuttuja ja niitä saakin vanuttaa. Helmin lääkärin tuomio on vielä yhden tikin kanssa viikko lisää tötteröä ja kaapua, huoh. Helmi saa antibioottipiikin ja muut tikit poistetaan.

Silmiä ja ohje pahan karkoitukseen.

Matkan varrelle pistäydymme myös ompelukaupassa, pihamaalla on kokoontunut naisporukka neulomaan ja virkkaamaan, tuotteita kaupataan liikkeessä, mies haluaa ostaa tytölle pussillisen pahaa karkottavia silmiä, sillä joka toinen kyselee missä on silmä nähtyään kipsin. Saamme myös mukaan lapun, jossa on ihmejauheen nimi, sitä tulisi hankkia ja keittää, hyvältä tuoksuvaa höyryä sitten nuuhkitaan ja kattilaa heilutellaan tytön ympärillä tuomaan hyvää onnea. En edes vilkaise mieheen etten repeäisi, kulman takana mies on heittämässä lappua roskikseen, nappaan lapun sillä eihän sitä koskaan tiedä jos sille tulee tarvetta?

Kalaa oli kuulemma tullut hyvin.

Täältä on lyhyt matka meren äärelle, sinne siis ja leikkipuistoon, pelataan palloa ja lasketaan liukumäkeä, neljästä keinusta 3 on rikki, täällä voisi tehdä pientä remppaa. Lenkkeilijöitä ja nuoria pareja kuhertelemassa riittää kauniilla ilmalla, kalastajiakin on paikalla ja meressä näkyy hyppimässä kefal kaloja, miehen sormet syyhyäisivät kalalle, uusi virveli olisi ostoslistalla. Miehen virveli on hankittu Suomesta eikä sovi tänne sillä se on aivan liian lyhyt. Kotimatkalla käydään ostamassa kanakaupasta siipiä ja migroksesta paikallista angora punaviiniä. Pysähdymme ulos vielä teelle ja tyttö saa pillimehun, sitten kotiin ja tytölle välipalaksi jogurttia ja hedelmiä, ulkoillessa on mennyt pieni pussi rusinoita.


Ulkona on hujahtanut yli 3 t, kotona laitan pyykkikoneen pesemään, teen illaksi salaatin ja kuorin perunat. Tyttö katselee tvkaistan kautta pikkukakkosta ja Helmi makoilee tylsistyneenä tötteröönsä nurkassa. Illalla laitetaan lohkoperunoita ja marinaadissa potkua saaneet siivet uuniin, tänä vapaana ei huvita tehdä mitään aikaa vievää, maistelemme Agora punaviiniä, syksyn ensimmäinen punaviini viilentyneisiin iltoihin. Illalla laitetaan villasukat jo jalkaan ja tytölle uudet nalletohvelit, ollaan vaan eikä tehdä mitään, kun baba on kotona, ei tyttö halua nukkua vaikka päiväunetkaan eivät taas maistuneet. Lopulta tyttö simahtaa yhdeksän jälkeen, me katselemme telkkarista O ses Türkiye ohjelmaa, joka tulee Suomesta nimellä Voice of Finland. Osa laulajista on loistavia, osa taas ei niinkään. Yhdentoista aikaan koko talo on jo unessa. Hyvää yötä.

19 kommenttia:

  1. Kiva postaus, ja aika touhukas päivä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehen vapaat on aina aika toimintaa taynna, yritetaan aina keksia jotain touhua ja olla ulkona, meidan arkipaiva on sitte vahemmin toimintaa taynna monesti.

      Poista
  2. Hei, haluaisin joskus kuulla sinun kantasi tähän Turkin Kurdien tilanteeseen. Siitä tuntuu koko ajan olevan kauheasti keskustelua. Mitä mieltä sinä asiasta oikesti Turkissa asuneena ja asiasta jotain tietävänä olet.
    Esimerkiksi tämän postauksen kommenteissa käydään kovaa vääntöä siitä kuinka Kurdeja syrjitään ja Turkki on kaiken pahan alku ja juuri: http://fearofliberty.blogspot.fi/2013/10/unelmista-totta.html
    Miten itse koet asian?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma koen asian aika hankalaksi, yritan pitaa aiheen blogin ulkopuolella juurikin koska se herattaa valilla suuria tunteita ihmisissa ja aiheesta vaittely on yleensa loputonta. Ma tunnen kurdeja, eika kaikki nyt valttamatta koe olevansa mitenkaan syrjittyja tai kaltoin kohdeltuja, elavat ihan tavallista elamaa. Turkin historiassa on tehty monia virheita kuten monissa muissakin maissa. Turkissa toimii terroristijarjestö, jonka toiminnasta ei ole mitaan hyvaa sanottavaa, terroristit on aina terroristeja ja se siita. Kannattaa muistaa etta Turkissa valtio ei ole ihmisia varten vaan ihmiset valtiota varten, koko jarjestelma on taysin erilainen verrattuna Suomeen, josta kasin asiat nahdaan kovin eri tavoin. Turkki on valtava maa ja sen yhteiskunnalliset erot luovat omat ongelmansa vahan joka asiaan. Turkin poliisin vallankaytöstahan nyt saatiin kesan mellakoissa taas osviittaa, pitaa muistaa etta valtio ei ole sama kuin Turkin kansa ja nama asiat ovat niin kimurantteja ettei niita hetkessa ratkaista.

      Poista
    2. Mun mies on Turkin kurdi ja mieheni ei ole kertaakaan puhunut pahaa turkkilaisista, vaikka luulisi niin olevan. Mieheni puhuu kurdia, mutta osaa yhtälailla myös Turkkia. Häneltä kysyttäessä ei ole merkitystä, että asuisimmeko Kurdien vai Turkin puolella. Ainakin mieheni piirissä kurdit ja turkkilaiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Toki voi niitä poikkeuksiakin varmasti olla. Olen käsittänyt, että turkkilaiset vihaavat Turkin kurdeja, koska kurdit ovat halunneet oman lipun, oman kielen ja ns. "oman elämän". Tottakai tämä voi olla kova kolaus turkkilaisille, joille oma lippu ja maa on hyvinkin tärkeä asia. Turkin kurdien puoli on enemmän. "eurooppalaistunut" ja siellä kuulema viranomaisetkin ovat reilumpia, kuin Turkissa.

      Poista
    3. Erot ovat varmaan myös alueellisia, tunnen monia turkkilais-kurdipareja, joissa asia ei ole mikaan suuri numero, Turkissahan on kurdien oma tvkanava, kurdin puhumista ei kasittaakseni ole mitenkaan kielletty, suurin hiertava asia lienee etteivat kurdit saa valtion kouluissa opetusta aidinkielella. Osa Turkin kurdeista haluaa oman autonomisen alueen mutteivat kaikki, luulen etta ne vihansiemenet on kylvetty kauan sitten eika Turkin valtion ja terroristijarjestön sota itaosissa ole helpottanut asiaa, ajoittaiset pommit muilla alueilla taas sitten lisaavat vihanlietsontaa. Turkin valtio perustuu nimenomaan siihen etta kaikki kansalaiset ovat turkkilaisia, viranomaisista en osaa sanoa, itaisen Turkin alueella erot ovat isoja kaupunkien ja maaseudun valilla.

      Poista
  3. Hauska oli päästä mukaan päivääsi. Pienten lasten kanssa täytyy selvästi miettiä enemmän ruoka-asioita, kun isompien:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla noita ruokailuja pitaa aina neidin kanssa tosiaan miettia, yritetaan pitaa rytmia siina niin kaikki pelaa paremmin, milloinhan neiti tekee itse leipapalansa ja lammittaa mikrossa evasta? Ei ihan lahiaikoina....

      Poista
  4. Haluaisitko antaa vähän vinkkejä?

    Kun tosiaan tiedät paremmin turkkilaisista ja heidän kulttuurista, niin onko se ihan tavallista että syömään kutsuttaessa he laittavat tavallista isommat ruoka-annokset lautasille? Ja aina sitä mukaa, kun saa syötyä, niin jopa tuputetaan ja painostetaan syömään lisää ruokaa. Mä olen nyt jokaikisessa tähän mennessä tapamaani turkkilaisen perheen luona kokenut vastaavaa. Sitten kun en tiedä, että onko heidän kulttuurissa sopivaa kieltäytyä ruoasta? Olin viimeksikin ihan halkeamispisteessä, kun vatsa oli niin täynnä ruokaa. Ja entäs se, kun heille on teen juonti tärkeää ja minä taas en voi tummaa teetä juoda, kun vatsani menee siitä sekaisin? Onko tämä kovinkin iso "rikos", jos joudun siitä aina kieltäytymään, vaikka se on heille niin tärkeää?

    Sitten seuraava mielenkiintoinen aihe, mistä haluaisin kysellä. Kun minusta on alkanut välillä tuntua siltä, että ihan niin kuin perheisiin vaan tehtäisiin lapsia mahdollisimman paljon, vaikka perheen äiti olisi kuinka väsynyt ja ei meinaisi jaksaa nykyisistäkään lapsista huolehtia. Siis toki tässäkin löytyy poikkeuksia, mutta olen nyt pari sellaista perhettä tavannut, joiden äidit ovat sanoneet etteivät olisi jaksaneet enempää lapsia, mutta silti heille on joko tulossa uusi lapsi tai on jo "liian monta" lasta. Onko tässäkin se, että mies tai suku painostaa saamaan mahdollisimman paljon lapsia? Ja en nyt edelleenkään halua yleistää. Toki on niitäkin perheitä, jossa on vain muutama lapsi ja kaikki on hyvin.

    Ja sitten vielä yksi asia, mikä mietityttää. Mitä varten en saanut lähteä 18-vuotiaan turkkilaisen ystäväni kanssa tanssikouluun, kun tämän tytön vanhemmat sanoivat, ettei tanssiminen ole sopivaa. Turkkilaisethan nimenomaan tanssivat paljon! Ja mikä siinäkin on syynä, että tuon ikäinen tyttö ole saanut kertaakaan lähteä yksin kavereiden luokse? Jos hän näkee kavereita, niin pitää olla aina vanhempien valvovan silmän alla. Sama juttu muidenkin lasten kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kylla vaan vieraalle usein tuputetaan ja tarjotaan parhaimpia paloja, myös omalta lautaselta saatetaan antaa hyvia paloja perheen kesken, tuputtaminen on ihan tapa monilla ja silla tietysti tarkoitetaan hyvaa mutta kylla jossain vaiheessa on sopivaa kieltaytyakin, mina ainakin teen niin, ruoka on niin tarkeassa osassa turkkilaisissa perheissa ja vieraalle pyritaan aina tarjoamaan mahdollisimman paljon, eri vaihtoehtoja ja tarjotaan lisaa loputtomiin. Kylla teesta voi kieltaytya jos se ei sovi, monilla on tarjolla tilalla vaikka pikakahvia, voi vaikka sanoa etta kiitos mutta tee ei yksinkertaisesti sovi, ulkomaalaisella voi aina olla vahan eri tapoja, kun kieltaytyy kohteliaasti niin ei siina pitaisi olla mitaan loukkaavaa.

      Totta on, etta joissakin perheissa on varmasti painostusta miehen suvun puolelta ja voi olla naisenkin, tehda paljon lapsia, todellakin osa naisista on todella vasyneita ja masentuneita tilanteessa, kotona hommat sitten sujuvat vakisin kun omia haluamisia ei ole huomioitu. Tallaisissa perheissa harvoin edes ajatellaan etta mahdollista masennusta pitaisi hoitaa, lasten ja muiden etu tuntuu olevan etusijalla, surullista. Monet perheet kuitenkin tekevat nykyisin vain yhden tai max. kaksi lasta, jotta naille voidaan turvata paremmat taloudelliset mahdollisuudet.

      Talla ystavallasi on tiukat vanhemmat, toisaalta ei mitenkaan kummallista ettei 18v. saa liikkua kovin vapaasti yksin ulkona, Turkissa sen ikainen tyttö liikkuu pitkalti vanhempien kanssa, vanhemmat vievat monesti harrastuksiin ja kavereita tapaamaan ja muutekin illat usein vietetaan perheen kesken. Tuo tanssiharrastuksen kieltaminen kertoo ehka uskonnollisista vanhemmista?

      Toivottavasti naista oli jotain apua!

      Poista
  5. ukavaa lukea päivästäsi! Aika jännää että meilläkin katsotaan niitä samoja ohjelmia kuin Turkissa. Tosin eilen O Ses Türkiye jäi toiseksi Karadayılle. Seuraamme sitä sarjaa, näyttelijät ovat aivan huippuluokkaa. Mukavaa viikkoa Karşıyakaan!
    Terv. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O ses Türkiye on loistava, valilla menee kylmat vareet kun esiintyjat ovat valilla niin loistavia. Karadayı on jaanyt meilta katsomatta vaikka on kuulemma tosi hyva, tana syksyna ei ole viela löytynyt huippusarjaa, perjantaina seuraan uutta Kayıp dizia, seurasin vuosia Öyle bir geçer zaman ki sarjaa eika sen vertaista ole nyt löytynyt. Mukavaa keskiviikkoa Kanadaan!

      Poista
  6. Paljon olette yhdessä päivässä ehtineet. Ihanat maisemakuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on kauniit maisemat, tulen joka kerta ulos mennessa hyvalle tuulelle kun katselen ymparilleni, miehen vp on yleensa aika toiminnallinen paiva.

      Poista
  7. Seurasin myös sitä Öyle bir geçer zaman ki sarjaa. Viime kausi jäi kuitenkin katsomatta. Sarja jotenkin muuttui Osmanin kasvettua enkä jaksanut syventyä uusiin roolihahmoihin. Olet ihan oikeassa laulajien suhteen, iho menee välillä kananlihalle. Muutamia suosikkejakin on alkanut olla... Saa nähdä kuinka käy heille jatkossa.
    Televisioon juuttuu näin alkuviikoksi: tänään on Muhteşem Yüzyıl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli ihana sarja, ihan loistavia nayttelijöita ja ajankuvaa aina 50-luvun Turkista 80-luvun loppupuolelle, mulla ei tainnut montaa jaksoa jaada valista siita sarjasta :) Katsotaanpa josko joku sarja imaisisi mukaan talla kaudella.

      Poista
  8. Täytyy kehua taas sinun aktiivisuuttasi. Näissä kommenttivastauksissa (ja kysymyksissäkin) on aina tosi paljon mielenkkintoista asiaa. Luen nekin aina suurella innolla. Parvekkeet ihastuttivat minuakin noissa kuvissa:)

    Tuli tuosta lääkärinohjeesta mieleen, että oliko sinun vaikea oppia turkinkieli? Ja onko sinun yleensä helppoa oppia kieliä? Onko sinulla siitä jo blogisassasi joku päivitys minkä voisin lukea kenties.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla ja kiva kun on mielenkiintoista, toiveitakin saa muuten laittaa tanne jos tulee jotain mieleen, kielesta ei taida olla mitaan postausta erikseen mutta voisin tehda? Olihan se aluksi vaikeaa enka osaa sita edelleenkaan niin taydellisesti etta voisin vaikka tehda kaannöksia suomenkielesta turkkiin kirjallisessa muodossa, ei olisi ihan taydellista, en ole opiskellut vaan oppinut taalla asuessa ja puhuessa, teen siita postauksen erikseen viela!

      Poista
    2. Voi, se olisi oikein mukavaa:) Kiitos jo etukäteen.

      Venla

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!