keskiviikko 21. elokuuta 2013

Apua uskovainen!

Turkissa islam ja siihen liittyvät tavat ovat läsnä arjessa, moskeijoista kuuluu rukouskutsu, kerran vuodessa osa kansasta paastoa, loput kunniottavat paastoajia, ihmisten huulilla monet toivotukset liittyvät Jumalan suojelukseen, puistossa istuessa viereisen puun takana saattaa joku olla ruokatunnillaan rukoilemassa, bussikuskien ikkuinoihin liimatuissa lauseissa toivotaan Allahin suojelevan matkantekoa.

Osa tavoista liittyy kulttuuriin, osa uskontoon, joissakin nämä kaksi ovat sekoittuneet keskenään. Jo opasajoilta muistan lomalle saapuneiden joskus pelokkaankin suhtautumisen uskontoon ja sen näkyvyyteen. Rukouskutsu saattoi pelottaa, huiviin sonnustautunut nainen herätti ihmetteleviä katseita, moskeijan eteen kokoontuneet perjantairukoiljat saivat vaihtamaan tien toiselle puolelle. Monen lomalaisen helpoin tie suhtautua oli huumori, monissa tilanteissa ihan hyvä ratkaisu mutta jos naureskelu ja toisten tavoille hekottelu välittyi paikallisille, ei valittu tapa ollutkaan aina paras.



Jos seuraa yhtään suomalaisten lehtien palstojen nettikeskusteluja, ovat siellä monesti vastakkain anonyymit ateistit ja anonyymit uskossa olevat, sanailu on kiivasta, uskovaiset tyhmiä ja ateistit itsekkäitä. Turkissa huivia käyttävien näkyvyys on lisääntynyt kun moniin valtion työpaikkoihin saa nykyisin tulla huiviin sonnustautuneena, yksityisellä sektorillakin on huomattu että moni huivia käyttävä valitseekin mieluusti toisen huivia käyttävän palvelut. Vaikka islam on aina ollut läsnä turkkilaisessa arjessa, on uusi suuntaus liikaa monille. Vastavuoroisesti moderniin luokkaan itsensä laskevat saattavat kiertää kaukaa hammaslääkärit, joihin on otettu huivia käyttäviä naisia töihin, eivät halua asioida palvelutiskeillä jonka takana on huiviin sonnustautunut tai ainakaan laita lapsiaan tarhaan, jossa opettajina on uskonnollisesti pukeutuvia.

Jos Suomessa vastakkain asettuvat ateistit ja uskovaiset niin Turkissa vastakkain ovat eri lailla uskovat, monille vanhemmille ihmisille ateisti on edelleen outolintu, häntä ei osata lokeroida oikein mihinkään. En tiedä muista mutta itseltäni kukaan turkkilainen ei ole koskaan udellut uskonnollisuudestani tai sen puuttumattomuudesta, eivät edes lähisukulaiset, aihe ei ole millään lailla sellainen, joka tuotaisiin kahvipöytäkeskustelussa esille.



Kannattaa muistaa että monille turkkilaisille aihe on henkilökohtainen, saman perheen sisällä voi olla huviin pukeutuneita ja huivittomia modernista pukeutuvia, molemmat kyllä kutsuvat itseään islaminuskoisiksi mutta tuovat sen esiin hyvin eri tavoin. Viime vuodet ovat olleet varsinaista myllerrystä yhteiskunnan uskonasioissa, on tapahtunut hyviä ja hyvin huonoja asioita, jonkinlaisessa välitilassa vellotaan edelleen.

Suosittelen tutustumaan seuraavaan artikkeliin, joka on luettavissa Blue Abayn blogissa, vaikka asia ei käsittele Turkkia, on se mielenkiintoinen näkökulma islamiin: http://www.blueabaya.com/2013/08/jihad-fundamentalist-islam-and-west.html

Hürriyet daily newsin kirja-arvostelu kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että kirja on varmaan hankittava: http://www.hurriyetdailynews.com/islamic-schools-in-modern-turkey.aspx?pageID=238&nID=52887&NewsCatID=474

Kaikenlainen fanatismi ja varsinkin terrorismi saa karvani pystyyn, niin se saa monen turkkilaisenkin. Turkissa on kuollut vuoden 1984 jälkeen yli 40 000 ihmistä terroristi-iskuissa, yksittäisiä iskuja eri ääriliikkeiltä siellä täällä ja jatkuvaa sisällisotaa itärajalla. Tärkeinä kansallispäivinä ja eri ääriryhmien muistopäivinä emme matkusta metrolla, lähde keskustaan tai ostareihin. Jokainen turkkilainen on oppinut vilkuilemaan yksinäisiä matkalaukkuja ja reppuja busseissa tai pysäkeillä, hermostuneesti käyttäytyviä kanssamatkustajia ja nopeasti liikkeelle lähteviä mielenosoittajalaumoja. Lahkotoiminta ja uskonnolliset kokoontumiset ovat olleet maassa kiellettyjä, nykyisen hallituksen aikana kokoontumisia moni epäilee katsottavan läpi sormien. Kun kulmilla kaartaa minibussi täynnä hyvin uskonnollisesti pukeutuvia, vilkaisemme toisiamme, ovatkohan nuo menossa johonkin salaiseen kokoontumiseen? Erikoisesti turbaanin päähän pukenut saa miettimää, kuuluuko henkilö johonkin lahkoon?

Suomessa tilanne varmaan jatkuu samanlaisena, lehtien palstoilla huutelu ei ketään lopulta hetkauta, jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, Turkissa sen sijaan moni miettii kuinka tulevaisuus muotoutuu kun ihmiset haluavat elää eri tavoin samassa maassa. Me suuntaamme juomaan iltaviinimme meren rannalle, ei ole ihan hatusta heitetty miksi valitsimme kodiksemme melko modernina pidetyn kaupungin ja kaupunginosan, ettei tarvitse muiden häiriintyä tai vilkuilla. Minä en häiriinny eri lailla uskovien tavoista, en kuitenkaan laita lastani tarhaan, jossa tarhatädillä on huivi, sen sijaan pilkistävä huivi tiskin takana ei saa vaihtamaan luukkua ja hammaslääkärin tuoliinkin uskaltaudun oli päässä sitten mitä vaan kunhan on ammattilainen asiassaan.

8 kommenttia:

  1. Hei,

    Olen seurannut blogiasi pidempään. Itse olen myös naimisissa Turkkilaisen miehen kanssa, suurimman osan vuodesta kuitenkin vietämme Suomessa.
    Meidän perheessämme eletään jännittäviä aikoja, sillä vihdoinkin olemme valmiit siihen että perheemme kasvaisi yhdellä jäsenellä, nyt vain odotellaan milloin tärppäisi. Niiinpä tulinkin kinuamaan sinulta toivepostausta, raskauteen ja odottamiseen liittyen. Lähinnä siis siihen miten odottaviin äiteihin suhtaudutaan Turkissa, minkälaisia reaktioita on mahdollista odottaa perheeltä, taputtelevatko Turkkilaisetkin puolitut vatsaa kuten Suomalaiset tuppaavat tekemään jne. Ihan mitä ikinä mieleesi tupsahtaakaan. Tietäisi sitten mitä odottaa kun itse pallomahan kanssa Turkin maaperälle astuu.

    Blogisi on mahtava, ihailen tapaasi kirjoittaa. Jotenkin onnistut ihan arkisetkin postaukset kirjoittamaan niin mielenkiintoisella tavalla että niitä on ilo lukea! Aina välillä pitää miehellekkin raportoida "ahaa Turkissa kuulemma tehdään näin" jne :)

    Tsemppiä Teille muuttopuuhiin! :)

    -Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna!
      Olipa kiva kommentti kaikinpuolin sinulta, onnea yritykseen ja lupaan tehda postauksen raskaudesta, olen muuten kirjoittanutkin siita jotain ja se löytyy kun etsit tunnisteella: raskaana Turkissa, kirjoitan viela tarkemmin sairaalakokemuksista ja muutenkin asiaan liittyen! Mukavaa elokuuta sinulle!

      Poista
    2. Minäpäs jään mielenkiinnolla odottamaan postausta :) Raskaana Turkissa olenkin jo lukenut moneen kertaan, vaikkei synnyttäminen Turkissa tulekaan itseäni koskemaan (ainakaan ensimmäisen lapsen kodalla), mukava silti tietää mikä kanssasisaria siellä päin maailmaa odottaa :)

      -Jonna

      Poista
  2. Hei! Löysin juuri blogisi aivan sattumalta ja jään varmasti seuraamaan. Kuten edellinen kommentoija sanoi, kirjoitat tosi mukaan tempaavalla tavalla!

    Jään myös mielenkiinnolla odottelemaan etenkin tuota sairaalakokemuksista käsittelevää kirjoitusta. Itselläni on vuoden ikäinen poika, joten lapsijutut kiinnostavat aina.

    Onnea muutollenne, toivottavasti kaikki menee helposti ja nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle, kiva kun tykkaat! Lapsijuttuja on tulossa vahan muutenkin, liittyen tytön ruokailuun ja kielen oppimiseen. Oli mukava etta paadyit tanne.

      Poista
  3. On mielestani todella ikavaa ja surullista etta muslimimaassa viela tanakin paivana huivipaisia pidetaan "lahkolaisina". Tunnen TODELLA monia huivipaisia ja kaikki he ovat ihan samanlaisia nuoria, naisia ja vanhuksia kun huivittomat. En kylla koskaan Turkissa elaessani ole pelastynyt huivipaisia tai valtellyt jonkun yrityksen palveluita koska heidan tyontekijansa on huivipaisia. Enka tule myohemminkaan. On totta etta Turkin "sekularisuuden" takia huivipaiset eivat ole koskaan Turkin historiassa pystyneet rauhassa kaymaan yliopistoa (heille on annettu oikeuksia ja myohemmin ne peruttu ym), heista ei voi edellenkaan tulla laakareita, lakimiehia, tuomareita, tai opettajia. Jos he haluavat tehda nain, heidan on riisuttava huivinsa, joka mielestani on loukkaus yksilon oikeutta uskoa vastaan. Viela taallakin kuulin yhdesta asuntolasta (vanhin ja yksi suurimmista taalla Mersinissa), jossa ei voi uida uima-altaassa kokopeittava uimapuku paalla. On mielestani havettavaa etta Euroopassa, jossa tallaiset ongemat on ratkaistu, Turkissa tama asia on vielakin punainen vaate poliittisessa kuin sosiaalisessa mielessa. Milloin taalla opitaan etta ihmisia ei tulisi tuomita ulkonaon, uskonnon, rodun, kielen perusteella. Tama on perusihmisoikeuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin tunnen monia ihan tavallisia huivipaisia naisia, en kylla usko etta tilanne tulee mitenkaan kohenemaan Turkissa silla vastakkainasettelu on selkeampaa kuin aikoihin huivittoman ja huivillisen osan valilla. Toisaalta Turkissa on niin monia ihmisoikeuksiin liittyvia ongelmia talla hetkella etta huivinkayttö on vain yksi niiden joukossa, kyynikkona en usko nakevani tasa-arvoista Turkkia jossa ulkonakö, rotu, uskonto, kieli tai sukupuoli ei olisi vallankaytön valine ja ihmisten jaon peruste. Ei sellaisen Turkin eteen kukaan kai talla hetkella mitenkaan taistelekaan?

      Poista
  4. Uskon kuitenkin etta kenellakaan yksilolla ei ole ollut niin paljon vapauksia ennen kuin heilla on nyt. Kurdit ja koyhimmat ovat saaneet muutakin kuin kylmaa katta hallitukselta ja jatkoa yritetaan saada. Turkissa talla hetkella yritetaan saada oikeutta niille jotka eivat ole sita aikaisemmin nahneet, olkoot vaikka myos huivilliset. Ja mielestani tama on oikea suunta, demokratisempaan maahan.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!