Paluu menneisyyteen -Haaste Yksikseltä

Ellet ole käynyt Yksiksen blogissa niin käy! Sain tältä ihanalta bloggaajalta haasteen jossa joutuu menemään menneisyyteen, auts mutta sukelletaanpa porukalla.  Haasteena oli muistella omaa elämää viitenä random päivämääränä; elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010. 

Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata piti suunnilleen näihin kysymyksiin: 

1. Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?

2. Mitä olet ajatellut?

3. Millainen on ollut elämäsi?

4. Miltä olet näyttänyt?

Täytyy sanoa että katselin ekana päivämääriä ilman että mitään tuli mieleen, aikani aivonystyröitä rasvaillen muistin sopukoista kaivettiin tälläistä:

Meri

Elokuu 1999

1. Olin intoa täynnä kuin ilmapallo, pelkäämätön ja uhkarohkeakin, asuin Malesiassa ja kaikki tuntui mahdolliselta.

2. Ajattelin että elämä on aika nastaa, olin vapaa niin ajatuksiltani kuin tekemisissänikin. Eka lukukausi Malesiassa läheni loppuaan ja lomia, olin jatkanut oleskeluani ja tuntui että maailmalle voisi jäädä ikuisesti, Aasia vei mennessään. Suunnittelimme ruotsalaisen tytön kanssa loma-ajan reissuja.

3. Elämä oli arvaamatonta ja jännää, seikkailuja ja uusia ihmisiä, opiskelin vähän, sosialisoin ja matkustin sitäkin enemmin. Kaikki oli tässä ja nyt, lämpimin mielin muistelen noitakin aikoja.

4. Laihduin vuoden aikana, sillä matkustettaessa tuli liikuttua, trekattua ja elettyä pienellä budjetilla, kotiin palasin 2000 ja opiskelubileissä ja muissa riennoissa hankittu siideriturvotus oli poissa. Laukku oli puolillaan Malesiassa teetettyjä vaatteita ja näin jälkikäteen ajatellen pukeutuminen vuosituhannen taitteessa oli toisinaan erikoista, pinkit pvc-housut, leopardilaukku ja vaaleansiniset korokelenkkarit  hmmmmm. Otsatukka saattoi komistaa naamaria näinä aikoina.

Hyvä ruoka, parempi mieli

 Huhtikuu 2003

1. Olin valmistunut AMK:sta edellisenä vuonna, työskennellyt opiskelujen ohessa vaatekaupassa ja tylsistynyt arkeen, maailmalle oli kova hinku. Olin edellisenä kesällä päässyt opaskurssille ja suoriutunut siitä, huhtikuussa 2003 olin jo toisessa kohteessa ja ensimmäisen talvikauden loppusuoralla. Kausi Thaimaassa oli ollut rankka mutta mielenkiintoinen, oli hoideltu kuolleita ja eläviä ja monenmoisia ongelmia. Huhtikuussa suuntasin jo Suomen kautta kesäkohteeseen.


2. Ajattelin, että onneksi lähdin oppaaksi, talvikauden jälkeen tuntui että nyt homma luonnistuu. Tykkäsin vetää pitkiä retkiä ja olla ihmisten kanssa, epäsäännöllinen työ tuntui kivalta ja opaskavereista löytyi sielunkumppaneita. Odotin jo lähtöä kesäkohteeseen Turkkiin.

3. Asuin vanhassa isossa hotellissa, lomakaupungin laidalla, ajelin mopolla töihin ja illat venähtivät joten kotiin tulokin monesti venähti, opasporukassa vietettiin ikimuistoisia iltoja. Pyykit pesetettiin ulkona ja viikon vapaa meni usein pyykkiä kuskaten, hieronnassa, asioita hoidellen, joskus yrttisaunassa ja rantsussa. Keittiötä ei ollut, joten olimme ulkoruokinnassa.

4. Pukeuduin firman uniformuun lähes 24/7, vaatekerrasto alkoi muodostua muuten rantakohteen retkuista. Rantasandaaleita ja läpsyjä, byebye umpikengät. Suomessa kääntymisjaksoilla ei ollut koskaan mitään järkevää puettavaa.

Mies rentoutuu

Maaliskuu 2009

1. Olin seesteinen ja onnellinen, elämä oli tasaista.

2. Ajattelin, että elämä on mukavan tasaista ja rutiininomaista, viikonloput vapaita ja viikolla duunia, huoh raikulivuosien jälkeen.

3.Olimme muuttaneet Ankaraan muutama kuukausi aiemmin, nykyinen koti oli löydetty ja siihen hankittiin hiljalleen irtaimistoa, lähes tyhjästä aloitettiin. Elimme salaateilla ja toasteilla, jääkaappia ei ollut, joten juustoa säilytettiin tuuletusikkunanraossa ja kissat moukuivat sen perässä. Molemmat olivat aloittaneet uusissa duuneissa reilu kuukausi aiemmin. Elämä oli 9-17 rutiinia, uusi kaupunki eikä tunnettu juuri ketään, miljoonakaupungissa oli paljon nähtävää. Kävimme salilla, olimme onnellisia uudesta kodista, tutustuimme kaupunkiin ja uusiin duuneihin.

4. Rutiineihin tuli salilla käynti, painoa oli tippunut aikalailla jo aiempana vuonna, housunkaulat roikkuivat ja olo oli keveä. Työhön oli kiva pukeutua pitkästä aikaa tyyliin hame, siisti paita ja korkkarit, kopsutella ja tukkaakin piti vähän vääntää, rutiiniksi oli Turkissa jo muodostunut kampaaja ja muut kauneuspalvelut, meikkaamaan en kyllä alkanut edelleenkään. Vuosia olin pöljäillyt monesti aamusta iltaan opashommissa firman uniformussa, oli kiva saada valita itse vaatteita ja päästä eroon rantakohteiden vaatteista, kaupunkikuteita ihanaa!

Tyttö

  
18.9.2009

1. Elämä oli asettunut uomilleen Ankarassa, rutiineja rutiineja.

2. Ei ole kyllä hajua mitä ajattelin tuolloin, aloin varmaan tylsistyä jo päätteen ääressä, rutiineista hävisi alkujännitys.

3. Ei kovin poikkeavaa edellisestä, syyskuussa Ankarassa on jo pimeät ja viileät illat, päivisin lämmintä. Olin ollut reilun puoli vuotta töissä, oppinut liikkumaan busseilla ja metrolla, kävimme miehen kanssa toisinaan ulkona syömässä mutta baareissa juokseminen ei enää kiinnostanut.

4. Kävelin töihin järkyn ylämäen lähes päivittäin ja kävin salilla, olo oli kevyt ja energinen.

17.7.2010

1. Olin palannut kesälomalta Suomesta, olin onnellinen ja tyytyväinen elämäämme.


2. Ajattelin varmaan, että loma olisi voinut jatkua, tosin työpaikallakin oli hauskoja hetkiä.

3. Olimme menneet naimisiin keväällä, lomailleet Suomessa ja suunnittelimme vauvaa. Töissä puhuttiin sijaisuuteni pidentämisestä, mikä toteutuikin.

4. Leikkasin tukkaani aina vaan lyhyemmäksi, olin ennen raskautta käynyt pitkään salilla ja hyvässä kunnossa, Ankaran mäkien kävely ylös alas ei tuntunut enää missään.

Laitan haasteen eteenpäin Karoliinalle, Terhille ja Koolle!

Kuvat eivät liity millään lailla postaukseen, hyvän mielen kuvia, jotka tekevät nykyisin elämästä ihanaa.